Kertoako ystävälle että mies pettää?
Sain selville että ystäväni miehellä on suhde toisen naisen kanssa, ilmeisesti jo useamman kuukauden. Nyt en tiedä kertoako vai ei, ja jos kertoa, niin kuinka. Ystäväni on ollut miehen kanssa naimisissa kymmenisen vuotta, heillä on neljä lasta, joista nuorin vasta 6 viikkoa. Miestä en voi alkaa uhkailemaan, sillä oma mieheni on hänellä töissä. Tekee pahaa ajatella, että toinen elää valheessa. Tai kyllä ystävästäni huomaa että hän on onneton, kun mies on niin poissaoleva, mutta ei ystäväni silti osaa epäillä että miehellä voisi olla toinen.
Kommentit (40)
Ystäväpariskunnan mies lähenteli minua kerran kun avovaimonsa oli sammunut makuuhuoneeseen. Yritti ehdotella minulle sohvalla panemista. Komensin miehen muijansa viereen nukkumaan.
Olin asiasta hiljaa monta viikkoa ja molempien kanssa ihan väleissäkin. Miehen kanssa ei koskaan puhuttu tapahtuneesta. Oli humalassa joten epäilen että ei ehkä edes muista tapahtunutta.
Sitten tuli ilta jolloin lähdimme porukalla baariin. Parille tuli riitaa ja ystäväni (nainen) avautui minulle miehensä tekemisistä. Sanoi että mies on sekä pettänyt että pahoinpidellyt häntä. Silloin kerroin mitä aiemmin oli tapahtunut. Ystävä ilmoitti eroavansa, otti kihlasormuksen pois ja halasimme. Lähdimme koteihimme.
Siihen päättyi se ystävyys. Ovat edelleen yhdessä ja minä olen se paha ihminen.
Toimisin silti jatkossakin samalla tavalla. Alkuunsa asia satutti aika paljonkin mutta enää en huolisi kumpaakaan elämääni. Ei yhdessä eikä erikseen. Miestä en koska minulla on nollatoleranssi väkivaltaan ja tuo on ilmeisesti valehdellut naiselleen minusta. Naista koska ystävyyssuhteeni perustuvat luottamukseen ja tuo ei selvästikään luota minuun.
No can do mutta onneksi elämässäni on vielä oikeasti luotettaviakin ystäviä :)
En kertoisi tuossa tapauksessa,vauva on niin pieni vielä,ennkestäisi itse ystävänä katsoa vierestä kun perhe hajoaisi
Älä kerro, Itse käyn lähes joka päivä panemassa naapurin rouvaa tyttöystävältäni salaa
Tässä ei ole mitään vaikeaa. Totta kai kerrot jos oikea ystävä on.
Vain kuspäille jättäisin kertomatta.
Helvetin naiset kun ette ymmärrä yksinkertaisia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Kertoisin tod.näk. anonyymisti. Esim. tietokoneella kirjoitettu kirje, jonka lähettäisin postitse.
Itse haluaisin tietää, jos mies pettää vaikka olisi kymmenen lasta ja pienin vauva. Voisin sitten itse päättää lähteäkö vai jäädä ja teenkö asian eteen jotain vai en. Tod.näk. lähtisin, mutta ainakin olisi mahdollisuus harkita asiaa. Meillä parisuhde perustuu luottamukseen enkä voisi olla toisen kanssa, jos tietäisin pettäneen.
No ei todellakaan näin! Tämähän jättää jälkeensä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia!!!
Mä en kertoisi. Tai saattaisin kertoa jos kyse olisi parhaasta ystävästäni tai siskostani. Mutta näissäkin tapauksissa tunnen puolison niin hyvin, että ensin juttelisin hänen kanssaan asiasta.
Itse en haluaisi, että joku puolituttu ystävä tulisi kertomaan yhtään mitään. Enkä haluaisi saada myöskään mitään nimettömiä vihjeitä.
Oikeastaan ajattelen niin, että sitä mitä ei tiedä, se ei satuta. Myös omalla kohdallani. Olenkin sanonut miehelleni joskus, että jos jossain menneisyydessä (meillä pitkä yhteinen elämä jo takana) on tapahtunut jotain, niin jälkikäteen ei saa tulla tunnustamaan. Se ei auta minua, sehän vain olisi helpotusta sille jolla on huono-omatunto.
Tätä ketjua lukiessani en yhtään ihmettele miksi naiset voi vitun huonosti. Supistaan selän takana eikä osata sanoa päin naamaa asioita niin kuin ne on.
Myöskin oma mielipide toisesta ilmoitetaan kolmannelle osapuolelle kohteen sijaan.
Ei yllätä yhtään että paskimmat työilmapiirit on naisvaltaisissa paikoissa eikä naisjohtajat pötki yleensä pitkälle.
KASVATTAKAA VITTU SELKÄRANKA JA KERTOKAA TOTUUS! Voi kyynel jos toinen suuttuu asiasta, suksikoot helvettiin sitten elämästänne, ei tuollaisia kuulu pitää kaverina.
Tekee aloittaja niin tai näin, ystävänsä tulee menettämään joka tapauksessa. Nainen tekee aina niin.
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
6 viikon ikäinen vauva, anna olla.
Tämä minuakin vaivaa: neljä lasta ja nuorin noin pieni.
Jos ap todella haluaisi helpottaa ystävänsä elämää, hän voisi tarjota lastenhoitoapua tms. Emme avauksen perusteella tiedä mitään siitä millaista ap:n ja hänen ystävänsä ystävyys on, millainen sosiaalinen verkosto on muodostunut ap:n, ystävän ja heidän miestensä välille. Voi vain olettaa, päätellä, pohdiskella yleisellä tasolla omien kokemustensa pohjalta.
Onko ystävällä työ ja kouluts, jonkunnäköinen turva elämässä? Hän on ollut naimisissa "kymmenisen vuotta" ja synnyttänyt siinä ajassa neljä lasta. Sekin herättää monenlaisia ajatuksia, mutta vain ap tietää tilanteen.
Taidan tässä tapauksessa taipua siihen, että ei kannata kertoa, mutta kannattaa valmistautua siihen hetkeen, jolloin ystävä saa tietää (sellaistakin on tullut kokeneeksi).
En osaa kommentoida 9:n viestiin.
1
Ystävälläni on koulutus, mutta hän on ollut pitkään kotiäiti. Hän on niin nuorikin vielä, alle 30v, niin säälittää että tuhlaa elämänsä tuollaisen kanssa.
Olemme kaveripariskuntia ja samoista piireistä. Paljon yhteisiä tuttuja jne. Alan ehkä kallistumaan tuohon anonyymiin tapaan. Onko kellään mitään muita ideoita kuin tuo yllä heitetty tietokoneella kirjoitettu kirje? Ja sittenhän voi käydä niin että mies saa puhuttua ja selitettyä että mitään ei ole tehnyt, ja nainen uskoo lopulta miestä. Kun jotain oikein haluaa uskoa, niin siihen helposti myös uskoo.
Vierailija kirjoitti:
Ovatko lestadiolaisia?
Kyllä ovat.
Vierailija kirjoitti:
Kertoisin tod.näk. anonyymisti. Esim. tietokoneella kirjoitettu kirje, jonka lähettäisin postitse.
Itse haluaisin tietää, jos mies pettää vaikka olisi kymmenen lasta ja pienin vauva. Voisin sitten itse päättää lähteäkö vai jäädä ja teenkö asian eteen jotain vai en. Tod.näk. lähtisin, mutta ainakin olisi mahdollisuus harkita asiaa. Meillä parisuhde perustuu luottamukseen enkä voisi olla toisen kanssa, jos tietäisin pettäneen.
Ehdotus on niin tätä aikaa! Käytetään elektroniikkaa ja toimitaan nimettömästi, ei oteta vastuuta. Vähän niin kuin tehtäisiin ystävän perheestä lasu -ilmoitus nimettömänä. Ja sitten teeskennellään kauhistelua, että "Voi kamal, miten ne sossut sillai?!" Sekä raukkamaista että lapsellista.
Ehdottaja ei ilmeisesti osaa ollenkaan kuvitella millaista on neljän lapsen keskellä avata tuo kirje, olla yksin tiedon kanssa, odottaa miestä töistä, hoitaa lapset, pysyä rauhallisena etteivät lapset pelästy ...
Jos ulkopuolisena puuttuu ystäväpariskunnan parisuhteeseen, niin se pitää kyllä tehdä silmäkkäin tai sitten sitä ei pidä tehdä ollenkaan. Osapuolet ap:n kuvailemassa tilanteessa ovat ystävä, hänen miehensä ja tämän rakastajatar. Ensisijainen kertokmisvastuu on miehellä.
Miksi oletat, ettei ystäväsi tiedä jo? Ja ettei silläkin ole omia piristäjiä.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväpariskunnan mies lähenteli minua kerran kun avovaimonsa oli sammunut makuuhuoneeseen. Yritti ehdotella minulle sohvalla panemista. Komensin miehen muijansa viereen nukkumaan.
Olin asiasta hiljaa monta viikkoa ja molempien kanssa ihan väleissäkin. Miehen kanssa ei koskaan puhuttu tapahtuneesta. Oli humalassa joten epäilen että ei ehkä edes muista tapahtunutta.
Sitten tuli ilta jolloin lähdimme porukalla baariin. Parille tuli riitaa ja ystäväni (nainen) avautui minulle miehensä tekemisistä. Sanoi että mies on sekä pettänyt että pahoinpidellyt häntä. Silloin kerroin mitä aiemmin oli tapahtunut. Ystävä ilmoitti eroavansa, otti kihlasormuksen pois ja halasimme. Lähdimme koteihimme.
Siihen päättyi se ystävyys. Ovat edelleen yhdessä ja minä olen se paha ihminen.
Toimisin silti jatkossakin samalla tavalla. Alkuunsa asia satutti aika paljonkin mutta enää en huolisi kumpaakaan elämääni. Ei yhdessä eikä erikseen. Miestä en koska minulla on nollatoleranssi väkivaltaan ja tuo on ilmeisesti valehdellut naiselleen minusta. Naista koska ystävyyssuhteeni perustuvat luottamukseen ja tuo ei selvästikään luota minuun.
No can do mutta onneksi elämässäni on vielä oikeasti luotettaviakin ystäviä :)
Mulle kävi suunnilleen noin myös. Eli ystävän mies lähenteli humalassa, enkä heti kertonut siitä ystävälleni. Kun hän alkoi epäilemään miehellänsä olevan muita, menin sanomaan että se on hyvin mahdollista ja kerroin lähentelystä.
Aluksi ystäväni oli kiitollinen minulle, mutta lopulta päätti uskoa mieheensä ja katkaisi välit minuun. Olenkin miettinyt usein, että olisiko pitänyt jättää kertomatta, kun kuitenkaan mitään lähentelyä pahempaa ei tapahtunut...
Miksi edes kysyt päivänselvää asiaa?Tietenkin kerrot ystävällesi totuuden.Ihmettelen,miksi edes mietit muita vaihtoehtoja?
Minuakin kiinnostaa aina tällaisissa jutuissa, että MISTÄ ap voi olla varma, että kyseessä on pettäminen?
Jotkut ihmiset nyt vaan ovat vähän flirttejä, vaikka mitään ei tapahtuisikaan.
Olen itse ollut tilanteessa jolloin mies petti tyttöystävään ja satuin näkemään koko homman. Siis aivan koko homman. Seuraavana päivänä sanoin miehelle, että jos hän ei kerro tänään, minä kerron huomenna ja hän itsekkin tietää että kumpi on parempi. No mies tunnusti ja ystäväni (hänen tyttöystävä) oli eka minullekkin vihainen koska tunteet kuohusi. Kun hän oli rauhoittunut, menin pahoittelemaan asiaa ja kerroin miksi en itse kertonut. Hän hyväksyi anteeksi pyyntöni ja ymmärsi täysin etät mitä tein ja miksi.
Jos minun ystäväni tietäisi tuollaisen asian, eikä kertoisi minulle, en voisi antaa anteeksi. Enkä tietenkään miehellekään.
Vierailija kirjoitti:
Vaida kysymyksesi sukupuoliroolit ja saat ihan eri vastaukset. Monen monta ketjua on tälläkin palstalla, jossa mammat määkivät, ettei pettävää naista saa paljastaa :-) Ei nimittäin saa puuttua toisten asioihin.
Voit sitten varmasti linkata tänne vaikkapa viisi sellaista ketjua :)
Annavaan kirjoitti:
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
6 viikon ikäinen vauva, anna olla.
Tämä minuakin vaivaa: neljä lasta ja nuorin noin pieni.
Jos ap todella haluaisi helpottaa ystävänsä elämää, hän voisi tarjota lastenhoitoapua tms. Emme avauksen perusteella tiedä mitään siitä millaista ap:n ja hänen ystävänsä ystävyys on, millainen sosiaalinen verkosto on muodostunut ap:n, ystävän ja heidän miestensä välille. Voi vain olettaa, päätellä, pohdiskella yleisellä tasolla omien kokemustensa pohjalta.
Onko ystävällä työ ja kouluts, jonkunnäköinen turva elämässä? Hän on ollut naimisissa "kymmenisen vuotta" ja synnyttänyt siinä ajassa neljä lasta. Sekin herättää monenlaisia ajatuksia, mutta vain ap tietää tilanteen.
Taidan tässä tapauksessa taipua siihen, että ei kannata kertoa, mutta kannattaa valmistautua siihen hetkeen, jolloin ystävä saa tietää (sellaistakin on tullut kokeneeksi).
En osaa kommentoida 9:n viestiin.
1
Ystävälläni on koulutus, mutta hän on ollut pitkään kotiäiti. Hän on niin nuorikin vielä, alle 30v, niin säälittää että tuhlaa elämänsä tuollaisen kanssa.
Olemme kaveripariskuntia ja samoista piireistä. Paljon yhteisiä tuttuja jne. Alan ehkä kallistumaan tuohon anonyymiin tapaan. Onko kellään mitään muita ideoita kuin tuo yllä heitetty tietokoneella kirjoitettu kirje? Ja sittenhän voi käydä niin että mies saa puhuttua ja selitettyä että mitään ei ole tehnyt, ja nainen uskoo lopulta miestä. Kun jotain oikein haluaa uskoa, niin siihen helposti myös uskoo.
Jos haluat rikkoa "ystäväsi" elämän ja psyyken perusteellisesti niin ilmoita toki anonyymisti. Mikä sen mukavampaa pienten lasten äidille kuin pahantahtoinen ja ivallinen paljastus, jonka mies täysin vilpittömän oloisena kiistää, mutta ikuinen pahaolo jää sekä siitä, että oliko paljastuksessa perää että siitä, kuka hänen ympärillään olevista ihmisistä haluaa rikkoa hänen perheensä. Sen jälkeen ei pysty luottamaan kehenkään ystävistään.
Sairas pitää olla päästään että edes harkitsee tuollaista. Eikä omalla nimellä kertominen ole yhtään sen kunniakkaampaa.
Todellakin haluaisin tietää. Ehdottomasti. Mutta ihmiset on erilaisia ilmeisesti kun täältäkin näkee että jotkut ei haluaisi tietää mitä en kyllä ymmärrä yhtään mutta minkäs sille voi. Mutta itse kerroisin todellakin. Tuossa ylempänä olikin hyvä vinkki että juttele ensin teoriassa haluaisiko hän tietää jos mies pettäisi, toimii myös hyvin pohjustuksena. Sitten kerrot jos hän sanoo että haluaisi tietää.