Lue keskustelun säännöt.
Olen pulassa lasten ja miehen kanssa. Auttakaa viisaat.
04.11.2016 |
Mieheni on yrittäjä, ja tekee nykyään pitkiä päiviä. Silloin kun saimme lapset ja sitä ennen teki lyhyitä päiviä. Mutta nyt kun olen kahden pienen kanssa kotona, niin firma on vienyt hänet mennessään (toki ymmärrän että kun tilauksia on niin töitä on tehtävä). Mutta kaikki lastenhoito ja arjen pyörittäminen ja kotityöt on jääneet minulle. Mies käy käytännössä kotona nukkumassa ja syömässä iltaruoan. En halunnut tähän. Yksinhuoltajanakin olisi helpompaa, koska lapset olisivat silloin edes joskus viikonloppua isällään. Nyt minulla ei ole hetkeäkään aikaa harrastaa itse mitään, olen käytännössä sidottu kotiin. Meidän kummankaan vanhemmat ei enää ole elossa niin sellaista hoitoapua ei ole saatavilla, ja rahat on tietysti tiukassa koska yrittäjät nyt ei rikkaita ole ja minä siis kotona. Tunnen olevani kotiorja, jolla ei ole muuta virkaa kuin huolehtia muiden tarpeista, pestä muiden pyykkiä, laittaa muille ruokaa, enkä saa mitään omaa ikinä. Miten jaksaa?
Kommentit (72)
Olen käynyt saman läpi. Yksin hoidin kaksi lasta. Ei tukiverkkoja. Mies yrittäjänä koko ajan työssä. Joskus yritin puhua, mutta heti mies otti asenteen " okei mä jätän sitte kaikki, ollaan kotona työttömänä" ei yhtään tajunnut mun tilanetta. En tiedä miten jaksoin. Nyt lapset onneksi jo isoja koululaisia. Mutta katkeruus jäi.
Kun aletaan puhua vauva-ajoista, mun sanallinen arkku avautuu. Mies jopa unelmoi jostain iltatähdestä ja kuinka hän hoitaa. Ilmoitin hänelle jäätävästi " että kuinka hän edes kehtaa ehdottaa sellaista" Ei ikinä enään!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ihmetyttää nämä kommentit, että koska perhe on rahaa tärkeämpää, ei miehen kannata ottaa niin paljon töitä. Maailma on ehkä vähän erilainen palkansaajan kuin yrittäjän silmin. Jos yritys ei ole tosi varmalla pohjalla, voi jonkin tilauksen jättäminen väliin tms. sen takia, että menen syömään ulos vaimon kanssa aiheuttaa sen, että jatkossa ei tule tilauksia, joiden välillä valita. En tiedä, mikä yrityksen tilanne siis on, mutta voi olla, että mieskin kaipaisi vähän armoa? Oikeasti kahden lapsen hoitaminen ei ole NIIN raskasta, etteikö siitä selviäisi, joten nyt riidellään vain periaatteesta. Ap:n kannattaa ottaa asia puheeksi miehen kanssa, mutta RAKENTAVASTI, miettimällä asiaa myös miehen kannalta, ei vain toitottamalla "minulla on oikeus". Käytännössä isän töissä olemisesta kärsivät eniten lapset ja se kannattaa puhua halki, että isä jää tätä menoa lapsilleen tosi etäiseksi.
On totta, että kahden lapsen hoitaminen sinänsä ei ole se rankin juttu tässä. Vaan se, että en koskaan pääse pois, siis olemaan yksin, edes puoleksi tunniksi. Pää hajoaa kun ei ole aikaa olla vain itseään varten ikinä edes puolta tuntia. Tai pääsisin ulos klo 22 jälkeen kun mies tulee kotiin, mutta silloin olen niin poikki etten vain enää jaksa. Ja toinen rankka asia on se että tuntuu että mies pitää minua kotiorjana. Ap.
Oisko sulla se synnytyksen jälkeinen masennus, tai ei toi ainakaan normaalia ole. Varsinkin jos toinen lapsi vasta syntynyt. Etkö muka saa hankittua ketään muuta hoitamaan välillä. Puhut niin kuin tota olisi tapahtunut vuosikymmeniä, mutta oikeasti teillä on ollut kaksi lasta vasta 3kk. Vähän liioittelulta tuntuu.
En ole ajatellut masennusta, mutta voi ollakin. Mutta ei se näissä olosuhteissa oikein parane :( . Tuntuu, että edes päivittäinen lyhyt ulkolenkki piristäisi mieltä. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Kukas sen leivän teidän pöytään kantaa? Siis maksaa?
Minä maksan osan, saan nimittäin ihan hyviä tukia vauvan kanssa kotona. Mies maksaa osan tietysti. Ja asumisasiat ollaan yhdessä maksettu aiemmin jo (omistusasunto, josta ei ole velkaa). Ap.
Ai sinä saat hyviä tukia olemalla 3 kk ikäisen vauvan ja 2-vuotiaan kanssa kotona? Asunto on myös maksettu? Miksi et sitten palkkaa lastenhoitoapua jos noin hyvin menee? Miksi miehesi pitäisi jäädä lapsia hoitamaan kotiin, jos hänellä on yritys ja hän on siinä kiinni 24/7? Onko kysymys jostain lapsellisesta periaatteesta? Puhut kuin teillä olisi ollut erimielisyyksiä lastenhoidosta jo vuosikausia, vaikka vanhin lapsi on vasta 2-vuotias. Minusta teet kärpäsestä härkäsen kyseenalaistamalla koko avioliittosi, kun yksinkertainen ratkaisu olisi palkata lapsenvahti vaikka pariksi tunniksi per viikko. Suurinosa pienten vauvojen äideistä viettää ikävä kyllä kotona vauvan kanssa aikaa, eikä heillä ole aikaa juosta omissa harrastuksissa. Tietysti tilanne on parempi, jos on isovanhempia ym. elossa, joille lykätä noin pieniä lapsia hoitoon. Valitat myös olematonta seksielämääsi, hei vauva on vasta 3 kk ja ei muillakaan seksielämä niin nopeasti synnytyksen jälkeen parane. Kuulostat kovin tyytymättömältä elämääsi ja hieman masentuneelta (synnytyksen jälkeinen masennus?). Kyllä se siitä pikkuhiljaa. Yrittäjien puolisoilla tuntuu olevan aina sama ongelma, että kumppani jää vähemmälle, luulisi sinun tieneen sen jo ennen kuin aloitte tekemään lapsia. Käy paikallisissa lastenkerhoissa, niin saat vertaistukea. Kotona neljän seinän sisällä murehtiminen ei auta mitään.
Tuollainen tunne on ihan normaalia pienten lasten äidillä. Olen itsekin ollut vastaavassa tilanteessa. Mulla tärkein oivallus oli tajuta, että on olen itse vastuussa omasta hyvinvoinnistani. Jos yritän elää mieheni kautta elämääni, olen ikuisessa suossa, josta en pääse pois.
No sitten niitä käytännön neuvoja:
Itse jaksoin muiden äitien tukemani. Vietin aamupäivät vauvan ja taaperon kautta avoimessa päiväkodissa, seurakunnan perhekerhossa ja MLL:n perhekahvilassa. Sieltä löytyy keskusteluseuraa, kahvia ja hoitajia taaperolle. Asutko kaupungissa vai maalla, onko sinulla auto käytössä?
Sekin auttaa usein, että pyytää toisen kotiäidin kylään päiväksi.
Mulla oli joka päivä jotain ohjelmaa, muuten olisin tullut hulluksi.
Ainoa juttu, mihin ulkopuolisten apua ei löytynyt, oli vauvan yövalvomiset. Sitä yritin kompensoida nukkumalla päiväunia itse mahdollisuuksien mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ihmetyttää nämä kommentit, että koska perhe on rahaa tärkeämpää, ei miehen kannata ottaa niin paljon töitä. Maailma on ehkä vähän erilainen palkansaajan kuin yrittäjän silmin. Jos yritys ei ole tosi varmalla pohjalla, voi jonkin tilauksen jättäminen väliin tms. sen takia, että menen syömään ulos vaimon kanssa aiheuttaa sen, että jatkossa ei tule tilauksia, joiden välillä valita. En tiedä, mikä yrityksen tilanne siis on, mutta voi olla, että mieskin kaipaisi vähän armoa? Oikeasti kahden lapsen hoitaminen ei ole NIIN raskasta, etteikö siitä selviäisi, joten nyt riidellään vain periaatteesta. Ap:n kannattaa ottaa asia puheeksi miehen kanssa, mutta RAKENTAVASTI, miettimällä asiaa myös miehen kannalta, ei vain toitottamalla "minulla on oikeus". Käytännössä isän töissä olemisesta kärsivät eniten lapset ja se kannattaa puhua halki, että isä jää tätä menoa lapsilleen tosi etäiseksi.
On totta, että kahden lapsen hoitaminen sinänsä ei ole se rankin juttu tässä. Vaan se, että en koskaan pääse pois, siis olemaan yksin, edes puoleksi tunniksi. Pää hajoaa kun ei ole aikaa olla vain itseään varten ikinä edes puolta tuntia. Tai pääsisin ulos klo 22 jälkeen kun mies tulee kotiin, mutta silloin olen niin poikki etten vain enää jaksa. Ja toinen rankka asia on se että tuntuu että mies pitää minua kotiorjana. Ap.
Oisko sulla se synnytyksen jälkeinen masennus, tai ei toi ainakaan normaalia ole. Varsinkin jos toinen lapsi vasta syntynyt. Etkö muka saa hankittua ketään muuta hoitamaan välillä. Puhut niin kuin tota olisi tapahtunut vuosikymmeniä, mutta oikeasti teillä on ollut kaksi lasta vasta 3kk. Vähän liioittelulta tuntuu.
En ole ajatellut masennusta, mutta voi ollakin. Mutta ei se näissä olosuhteissa oikein parane :( . Tuntuu, että edes päivittäinen lyhyt ulkolenkki piristäisi mieltä. Ap.
No entä vastuun vaihtelu jonkun kaverin tai sukulaisenkanssa, jos ulkopuolinen hoitaja ei kelpaa? Jotenkin kuulostaa siltä, että sulle ei käy kuin se, että mieskin hoitaa lapsia ettei sun tarvi yksin "kärsiä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ihmetyttää nämä kommentit, että koska perhe on rahaa tärkeämpää, ei miehen kannata ottaa niin paljon töitä. Maailma on ehkä vähän erilainen palkansaajan kuin yrittäjän silmin. Jos yritys ei ole tosi varmalla pohjalla, voi jonkin tilauksen jättäminen väliin tms. sen takia, että menen syömään ulos vaimon kanssa aiheuttaa sen, että jatkossa ei tule tilauksia, joiden välillä valita. En tiedä, mikä yrityksen tilanne siis on, mutta voi olla, että mieskin kaipaisi vähän armoa? Oikeasti kahden lapsen hoitaminen ei ole NIIN raskasta, etteikö siitä selviäisi, joten nyt riidellään vain periaatteesta. Ap:n kannattaa ottaa asia puheeksi miehen kanssa, mutta RAKENTAVASTI, miettimällä asiaa myös miehen kannalta, ei vain toitottamalla "minulla on oikeus". Käytännössä isän töissä olemisesta kärsivät eniten lapset ja se kannattaa puhua halki, että isä jää tätä menoa lapsilleen tosi etäiseksi.
On totta, että kahden lapsen hoitaminen sinänsä ei ole se rankin juttu tässä. Vaan se, että en koskaan pääse pois, siis olemaan yksin, edes puoleksi tunniksi. Pää hajoaa kun ei ole aikaa olla vain itseään varten ikinä edes puolta tuntia. Tai pääsisin ulos klo 22 jälkeen kun mies tulee kotiin, mutta silloin olen niin poikki etten vain enää jaksa. Ja toinen rankka asia on se että tuntuu että mies pitää minua kotiorjana. Ap.
Oisko sulla se synnytyksen jälkeinen masennus, tai ei toi ainakaan normaalia ole. Varsinkin jos toinen lapsi vasta syntynyt. Etkö muka saa hankittua ketään muuta hoitamaan välillä. Puhut niin kuin tota olisi tapahtunut vuosikymmeniä, mutta oikeasti teillä on ollut kaksi lasta vasta 3kk. Vähän liioittelulta tuntuu.
En ole ajatellut masennusta, mutta voi ollakin. Mutta ei se näissä olosuhteissa oikein parane :( . Tuntuu, että edes päivittäinen lyhyt ulkolenkki piristäisi mieltä. Ap.
Siis sisälläkö lasten kanssa olet koko ajan? Ei ihme, että pää hajoaa. Jos päivittäinen lyhyt lenkki piristää, niin mikset joka päivä tee lasten kanssa vaikka tunnin ulkolenkkiä? Menkää vaikka leikkipuistoon, 2-vuotias voi siellä touhuta omia, vauva nukkuu vaunuissa ja itse saat raikasta ulkoilmaa. Jos lähellä ei ole leikkipuistoja, voi siellä ulkona vaan vaikka kävellä.
Itse olen yrittäjän vaimo on meilläkin lapsia. Toivon että selvität mikä vastuu yrittäjällä on ja kuinka paljon joutuu tekemään töitä rahan eteen. Voisit Puhua miehen kanssa tuskin hän vähättelee mitä teet kotona. Jospa laittaisit lapset päiväkotiin ja menisit itse töihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et hyödy mitään erosta. Olet silloinkin kiinni lapsissasi ja ei ole yhtään varmaa että saat joka toinen viikonloppu vapaata.
Entisenä yrittäjänä sanon että oli vaan pakko tehdä pitkää päivää ja monella sama tilanne.
Meillä kaksi teiniä ja toisella kehitysvamma. Ensimmäistä kertaa oli kuopuksesta lomaa, kun oli leirikoulussa 4 päivää ja hän on 12v.
Tukiverkkoa meillä ei ole ollut.
7 vuoden päästä sulla on jo omaa aikaa.
Pystyisitkö jotenkin ottamaan aikaa aamusta, jos olet ihan loppu illalla kymmeneltä? Vai nukkuuko mies neljä tuntia yössä? Onko univajetta?
Tätä on ahdistavaa lukea, koska ymmärrän niin hyvin molempia osapuolia. Itse olen yrittäjänä luopunut aikapäivää kisasta, ja sittemmin ahdistunut kotiäitinä nimenomaan siihen tunteeseen, että tosiaan seitsemän vuoden päästä saatan jo saada omaakin aikaa. Suoriuduin niin paljon huonommin siksi, että en koskaan voinut tietää etukäteen, milloin minulla on seuraavan kerran oikeaa vapaata. Ja olin jo valmiiksi yrittäjänä ajanut itseni aika loppuun.
Nyt minulla on jo vähän vapaatakin, siksi että tuli lopulta ero ja lapsen isä ei ole yrittäjä. Joten tavallaan kävi niin, että vanhemmat saivat vapaata lapsen kustannuksella, ja lapsesta tuli nomadi. Ei olisi kannattanut yrittää pärjätä äärirajoille omin voimin. Uusi mies sen sijaan on yrittäjä, ja vaikka minulla on kritisoitavaakin, niin toisaalta tajuan ihan liian hyvin hänen paineensa. Pitkä lama alkaa nyt ihan tosissaan käydä niidenkin yrittäjien voimille, jotka ovat sinnillä painaneet tänne asti heikentyneissä oloissa.
Toisaalta, palkansaajamiehenkin on aivan liian helppo karata töihin pikkulapsiarkea, ja näin toimitaan. Moraalitontahan se on, mutta ymmärrettävää. Nimittäin jos mies ei kerä lapsiarjen pyörittämisen taitoa alusta pitäen, hän on täysi tunari kotona, mutta ei kestä myöntää sitä, koska sitten hän jäisi niin kovaan kiitollisuudenvelkaan. Jos miehet ovat niin usein valmiita mieluummin tekemään ilmaistöitä pomolle mieluummin kuin osallistumaan lastensa elämään, niin varmasti vielä paljon helpompaa on yrittäjämiehen hautautua töihin pakoon. Siellä kun luultavasti ihan oikeasti häntä tarvitaan, ja on huomattavan helppoa uskotella itselleen toimivansa perheen parhaaksi.
Sehän saattaa jopa olla ihan totta. Tosin sitten on luultavasti kysymys vastaavasta ilmiöstä kuin meidän perheessä viimeiset vuodet. Oltiin niin pitkällä stressitilassa, että toiminta meni tehottomaksi. Jonkun olisi pitänyt taluttaa väkisin jäähylle rauhoittumaan meidät vanhemmat. Oltaisiin tarvittu niitä turvaverkkoja. Moni yrittäjä tekee nyt töitä tolkun tuolla puolen. Heidän lapsensa sitten kirjoittavat keskusteluketjun 10-luvun lapsista 30 vuoden kuluttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- maanantaina : Keskity hetkeksi kuuntelemaan, tai haastattelemaan miestä, miten miehen yrityksellä menee. Unohda kotitilanteesi ja mieti asiaa miehen kannalta. Sen jälkeen tiistaina mieti omassa rauhassa mitä itse ajattelet miehesi tilanteesta.
- Seuraavaksi miettikää keskiviikkona miehen kanssa yhdessä voitteko vaihtaa osia edes muutamaksi tunniksi päivässä. Osaatko jotain miehen työtä jonka voisit tehdä. Tilanteen tasaaminen vähentäisi katkeruutta välillänne.
- jos mikää näistä ei auta, perjantaina tilaat miehellesi yrityskonsultin auttamaan häntä.
En lukenu kuin muutaman kommentin. Ajatteleeko ap, hänen mies, tai edes kukaan vastaajista asiaa lasten näkökulmasta? Heillä on oikeus isään ja isän kanssa vietettyyn aikaan! Tämän voisit ottaa puheeksi miehesi kanssa etkä antaa asiassa periksi!!!!
mitä perhe elämää toi sit on olevinaan?