X Factor Uk: Girlbands / Boybands

Hyi olkoon sitä eilistä esitystä, tuotantotiimi oli tehnyt Saarasta melkein samanlaisen joke actin kuin Brataviosta tai Honey G:stä. Eikö se Sharon yhtään vahdi että mitä kaikkea p-skaa sen kilpailijoiden esityksiin laitetaan?? Saara ansaitsisi saada PALJON paremman koreografian, stailauksen ja shown. Hemmetti se voisi vaikka edetä finaaliin asti jos tuotantotiimi ei sabotoisi sen kilpailua noin törkeästi.

Maailma on mennyt raskassoutuiseksi ja vakavaksi alituisen pelon takia, että loukkaa jotain kulttuuria. Mulla ei tullut siitä geishajutusta mitään loukkaavaa mieleen, mutta olenkin syntynyt ihan toisenlaiseen maailmaan, jossa ei eletty alituisessa rasismin pelossa. Opiskelin 80-luvulla kulttuurien tutkimusta ja ei tällaista ollut silloin. Silloin pystyi heittämään vitsiä asioista, joista nykyään taitaa joutua oikeuteen. Mikä ihmisiä oikein riivaa??? Ei tämä kyllä luo mitään epärasistista ilmapiiriä vaan lynkkausmielialaa .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Björkin biisi meni minusta täysin nappiin, lady gagan biisin kohdalla oltiin jo siinä rajoilla, että onko liikaa, mutta se vielä toimi. Nyt meni niin yli, ettei toiminut enää ollenkaan.

Mutta ei se saaran ansiota/syytä ole, vaan sen taiteellisen suunnittelijan joka nämä esitykset on pistänyt pystyyn. Ja onneksi se keijuprinsessaimago on jo unohdettu.

Olen kanssasi samaa mieltä kyseisten kappaleiden onnistumisesta, mutta perusteet erilaiset. Minä siis tarkastelen asiaa puhtaasti musiikillisesta näkökulmasta. Minulle on aivan yhdentekevää, minkälaisissa rytkyissä laulajan biisin vetää, tai minkälainen on koreografia, koska vain se lauluosuus kiinnostaa.

Niinpä suunnattomasti huvitti, kun näitä kommentteja pari sivullista loppupäästä lueskelin. Ei sanaakaan siitä, miten hyvin tai huonosti Saara biisistä selviytyi, vaan kinastellaan jostain asukokonaisuudesta, johon itse en kiinnittänyt minkäänlaista huomiota :)

No joo, tässä se meidän sukupuolten välinen ero tuleekin esiin. Naisia kiinnostaa tuollaiset ulkoiset seikat, kun taas minua miehenä ainoastaan se sisältö.

Olen nämä kaikki Saaran esitykset youtubesta vilassut ja ylivoimaisesti paras suoritus oli se Betty Huttonin (ei ihan alkuperäinen sekään, mutta alkuperäinen englannin kielinen) It's Oh So Quiet, joka sopii musikaalimaisena swinginä ja erilaisia hitaita ja nopeita osia, sekä dynaamista vaihtelua sisältävänä Saaralle erittäin hyvin, siinä kun ei sitä tunnetta ja tulkintaa niin kovasti tarvita, sen kun antaa mennä vaan.

 Sen sijaan tämä eilinen biisi oli kyllä Saaralle huono, koska tuollaisessa tasapaksussa biisissä tulee esiin ne Saaran heikkoudet, eli tuollaisissa kappaleissa vaaditaan sitä tulkintaa ja kappaleen sisäistämistä. Saaralla se meni pelkäksi läpi laulamiseksi ja se kuulosti kyllä todella huonolta ja puuduttavalta karaokevedolta.

Esityksen koreografiaan en ota mitään kantaa, koska se ei kiinnosta näin heteromiehenä sitten rahtusenkaan vertaa.

M41

Just tämän tyypillisen heteromiehen vain musiikki ajatusmaailman takia suomalainen musiikkivienti kyntää pohjamutia. Klasarimuusikoilla on Suomessa perinteisesti ollut aivan h*lvetin huono visuaalinen maku. Siis kun vielä kymmenenn vuotta sitten menit jonnekin musiikkiopiston tai Sibiksen tilaisuuteen niin kohtasit väestönosan, jolla oli päällä aivan mitä sattuu. Periaatteessa asialliset juhaltamineet, mutta niin epämuodikkaat, epäistuvat ja väriskaalaltaan uskomattomat (esimerkiksi vauvankanariankeltainen itsekudottu (sen kyllä huomaa stylellä) puhvihinainen villapaita yhdistettynä mustaan mustaan samettihameeseen, jossa hopearaitoja ja ruskeat lintaan astutut talvisaappaat. True story. Tai sitten bluemiesten kaiken visuaalisen vastustus, tais suomirokkarien. Juicen pistämättömän silmää miellyttävä staili. Että milllään tällaisella ei ole väliä popissa tai edes klassisessa on suomalainen harhaluulo ja liittyy kykenemättömyyteen lukea popkulttuuria, toimia popkentässä. Saarankin horjuminen näissä asioissa lähtee juuri siitä, että meillä musiikkipuolella näiden visuaalisten asioiden ymmärtäminen on niin uusi asia, että poptyylitajun kehittymistä tukeva kulttuuri on hyvin ohut. Miellä ei arvosteta hyviä ääniä riittävästi eikä ymmärretä visuaalisuuden merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Saaralla ei ole hajuakaan siitä kuka hän on artistina. Kuin pohjaton kaivo tai seinätön rakennus. Ei hahmoa, ei identiteettiä. Siihen pitäisi nyt panostaa: oman itsensä ja artisti-identiteetin löytämiseen. Mikä genre?

Olet oikeassa.

Hän vetää aina siihen suuntaan mitä tuomarit tai Simon sanoo tai kehuu. Veti over the topin valitettavasti tällä kertaa jo naurettavaksi, ei hyvällä tai hauskalla tavalla. Kaikilla muilla artisteilla kisassa on joku genre ja tyyli ja jonkunlainen artisti-identiteetti. Snow fairy ei ole genre eikä hän edes laula sitä epic love poppiaan (onko se euroviisutyyliä vai mitä se on? Blessed with love ja No fear tyylistäkö?)

Saara on hukassa artistina. Hän on hiukan ooppera, klassinen, hiukan klassinen kirkkomusiikki, hiukan euroviisu, epic love pop, balladi, mutta välillä yrittää olla popprinsessa,ja nyt uusin on tämä bonkers-juttu.

Hän ottaa jatkuvasti riskejä uudentyylisissä kappaleissa mutta siinä sivussa vahvuuksien esittely yleisölle unohtuu. Emilykin lauloi nätimmin ja melodisemmin vaikkei hänellä niin laaja ääni ole kuin Saaralla koska hänellä oli oikea laulu. Saara valitsi taas kappaleen joka ei esittele mitään hänen vahvuutta. Hänen ei kovin kummoista biisivalintaa olisi tarvinnut tehdä että olisi onnistunut

Vierailija kirjoitti:

Hyi olkoon sitä eilistä esitystä, tuotantotiimi oli tehnyt Saarasta melkein samanlaisen joke actin kuin Brataviosta tai Honey G:stä. Eikö se Sharon yhtään vahdi että mitä kaikkea p-skaa sen kilpailijoiden esityksiin laitetaan?? Saara ansaitsisi saada PALJON paremman koreografian, stailauksen ja shown. Hemmetti se voisi vaikka edetä finaaliin asti jos tuotantotiimi ei sabotoisi sen kilpailua noin törkeästi.

Eli jos Saara nyt tippuu se on taas kaikkien muiden vika paitsi Saaran itsensä? Niin kuin kaikissa muissakin laulukilpailuissa joissa se on ollut mukana. 

Vierailija kirjoitti:

Hahmo joka löytyy jokatoisesta maailman kulttuurista ei todellakaan ole kulttuurinen ikoni.

Vaalean letin omaava hahmo ei löydy "jokatoisesta maailman kulttuurista" vaan niistä keskis-kaakkoisen, so saksalais-slaavilaisten kulttuurien kuvastoista, joissa se on kansallinen ja  ikoninen naishahmo. 

Sait lähdekuvastoa, sitä ei kumota tuollaisella tuuleen huutelulla ilman lähteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyi olkoon sitä eilistä esitystä, tuotantotiimi oli tehnyt Saarasta melkein samanlaisen joke actin kuin Brataviosta tai Honey G:stä. Eikö se Sharon yhtään vahdi että mitä kaikkea p-skaa sen kilpailijoiden esityksiin laitetaan?? Saara ansaitsisi saada PALJON paremman koreografian, stailauksen ja shown. Hemmetti se voisi vaikka edetä finaaliin asti jos tuotantotiimi ei sabotoisi sen kilpailua noin törkeästi.

Eli jos Saara nyt tippuu se on taas kaikkien muiden vika paitsi Saaran itsensä? Niin kuin kaikissa muissakin laulukilpailuissa joissa se on ollut mukana. 

Aivan. Näin juuri. Tosin Saaran on joka tapauksessa aika tippua seuraavan kolmen viikon sisään.

Mun mielestä Saaran olisi kannattanut brändätä itsensä Sarah Brightman tyyliseksi laulajaksi, nuoren sukupolven Sarahiksi uusilla twisteillä. Joka laulaa tyylikkäitä balladityylisiä poppibiisejä joissa melodisuus kuuluu, klassikkojakin, tyylikkäitä biisejä joissa näkyy laaja ääniala ja ehkä vähän jotain rnb:tä kuten jotain Alicia Keys-tyylistä tai sitten jotain Adelea tai Whitneytä mitä hän youtubetililläänkin laulaa. Vähän jotain jatsahtavaakin voisi laulaa.. Musikaalityylistä.. Pääsääntöisesti aikuismaista, tyylikästä, hauskaakin. Oopperamaisuuskin olisi sopinut siihen, onhan Queenillakin esim oopperamaisuutta millä se leikittelee. Saaran tyyliin sopi Björkkikin, koska Oh so quiet on hienostunut omalla tavallaan, vanha musikaalisävelmä. Unohtaa euroviisujumputuspoppityylin.

Ja suunnata musiikkinsa vanhemmille, aikuisille kuulijoille.

Youtuben katselujen mukaan pohjakolmikko on nyt Ryan (huomattavasti vähinten katselluin), Sam ja Honey G.

Ryan on varmasti kolmen viimeisen joukossa.

Mulla on Saaran seuraavaan esitykseen idea jo:

Joku kulahtanut viimevuosien poppirenkutus, todennäköisesti Simonin tallista olevalta bändiltä. Semmoinen missä lauletaan kahta ääntä.

Saaralle saamelaisasu. Lavasteisiin voi kuulua myös kaikkea jännää Lappiteemaa. Lopussa Saara voi riisua asun ja alla onkin Snow Fairy!

Teema ei liity kappaleen kanssa toisiinsa. So?

Niin paljon rekvisiittaa ettei näe missä esiintyjä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Björkin biisi meni minusta täysin nappiin, lady gagan biisin kohdalla oltiin jo siinä rajoilla, että onko liikaa, mutta se vielä toimi. Nyt meni niin yli, ettei toiminut enää ollenkaan.

Mutta ei se saaran ansiota/syytä ole, vaan sen taiteellisen suunnittelijan joka nämä esitykset on pistänyt pystyyn. Ja onneksi se keijuprinsessaimago on jo unohdettu.

Olen kanssasi samaa mieltä kyseisten kappaleiden onnistumisesta, mutta perusteet erilaiset. Minä siis tarkastelen asiaa puhtaasti musiikillisesta näkökulmasta. Minulle on aivan yhdentekevää, minkälaisissa rytkyissä laulajan biisin vetää, tai minkälainen on koreografia, koska vain se lauluosuus kiinnostaa.

Niinpä suunnattomasti huvitti, kun näitä kommentteja pari sivullista loppupäästä lueskelin. Ei sanaakaan siitä, miten hyvin tai huonosti Saara biisistä selviytyi, vaan kinastellaan jostain asukokonaisuudesta, johon itse en kiinnittänyt minkäänlaista huomiota :)

No joo, tässä se meidän sukupuolten välinen ero tuleekin esiin. Naisia kiinnostaa tuollaiset ulkoiset seikat, kun taas minua miehenä ainoastaan se sisältö.

Olen nämä kaikki Saaran esitykset youtubesta vilassut ja ylivoimaisesti paras suoritus oli se Betty Huttonin (ei ihan alkuperäinen sekään, mutta alkuperäinen englannin kielinen) It's Oh So Quiet, joka sopii musikaalimaisena swinginä ja erilaisia hitaita ja nopeita osia, sekä dynaamista vaihtelua sisältävänä Saaralle erittäin hyvin, siinä kun ei sitä tunnetta ja tulkintaa niin kovasti tarvita, sen kun antaa mennä vaan.

 Sen sijaan tämä eilinen biisi oli kyllä Saaralle huono, koska tuollaisessa tasapaksussa biisissä tulee esiin ne Saaran heikkoudet, eli tuollaisissa kappaleissa vaaditaan sitä tulkintaa ja kappaleen sisäistämistä. Saaralla se meni pelkäksi läpi laulamiseksi ja se kuulosti kyllä todella huonolta ja puuduttavalta karaokevedolta.

Esityksen koreografiaan en ota mitään kantaa, koska se ei kiinnosta näin heteromiehenä sitten rahtusenkaan vertaa.

M41

Just tämän tyypillisen heteromiehen vain musiikki ajatusmaailman takia suomalainen musiikkivienti kyntää pohjamutia. Klasarimuusikoilla on Suomessa perinteisesti ollut aivan h*lvetin huono visuaalinen maku. Siis kun vielä kymmenenn vuotta sitten menit jonnekin musiikkiopiston tai Sibiksen tilaisuuteen niin kohtasit väestönosan, jolla oli päällä aivan mitä sattuu. Periaatteessa asialliset juhaltamineet, mutta niin epämuodikkaat, epäistuvat ja väriskaalaltaan uskomattomat (esimerkiksi vauvankanariankeltainen itsekudottu (sen kyllä huomaa stylellä) puhvihinainen villapaita yhdistettynä mustaan mustaan samettihameeseen, jossa hopearaitoja ja ruskeat lintaan astutut talvisaappaat. True story. Tai sitten bluemiesten kaiken visuaalisen vastustus, tais suomirokkarien. Juicen pistämättömän silmää miellyttävä staili. Että milllään tällaisella ei ole väliä popissa tai edes klassisessa on suomalainen harhaluulo ja liittyy kykenemättömyyteen lukea popkulttuuria, toimia popkentässä. Saarankin horjuminen näissä asioissa lähtee juuri siitä, että meillä musiikkipuolella näiden visuaalisten asioiden ymmärtäminen on niin uusi asia, että poptyylitajun kehittymistä tukeva kulttuuri on hyvin ohut. Miellä ei arvosteta hyviä ääniä riittävästi eikä ymmärretä visuaalisuuden merkitystä.

Kritiikkisi ei kyllä osunut nyt ensinkään. Minä siis kommentoin ainoastaan laulamista ja jätin sen kaiken muun ulkoisen jutun muiden arvioitavaksi, koska se ei minua kiinnosta lainkaan. Joitain muita näkyy kiinnostavan kovastikin ja he kommentoikoon sitä puolta. Minä kommentoin ainaoastaan sitä mistä ymmärrän ja mikä kiinnostaa.

Sinun on aivan turha keuhkota minulle mitään visuaalisesta mausta, koska minua ei koko aihe juurikaan kiinnosta ja jos kiinnostaa, niin se maku on silloin minun ei kenenkään muun, eikä kukaan voi kenenkään mieltymyksiä väittää vääriksi tai oikeiksi, koska maku kysymykset on makuasioita ja siis puhtaasti henkilökohtaisia.

Mitä maailmalla menestymiseen tulee, niin juuri siellä klasaripuolellahan suomalaiset ovat menstyneet ulkomailla paremmin kuin hyvin. Ainakaan Mattilalla, Talvelalla, Hynnisellä, Salosella, Sarasteella ym ei se paska visuaalinen maku ole ollut esteenä menestykselle.

Populaarimusiikissakin on maailmalla on menestytty, vaikkei siihen visuaaliseen puoleen olisi kiinnitetty pätkääkään huomiota. Niistä menestyjistä en ala edes listaa luomaan, koska se lista olisi loputon. Se, ettei populaarimusiikissa ole Suomesta juurikaan lyöty läpi on taas monien asioiden summa, eikä se vähiten johdu rautaisten ammattilaisten puutteesta nimenomaan manageri ja pr-puolella.

En tietenkään kiistä visuaalisuuden merkitystä populaarimusiikissa, mutta jos se nostetaan keskiöön unohtaen kokonaan sen olennaisimman, eli laulamisessa laulamisen, niin metsään mennään silloinkin. Kaikella siis on merkitystä, mutta minä arvioin vain sitä, mikä minua kiinnostaa ja mistä minä jotain ymmärrän.

No niin meni kuin ajattelinkin. Nyt brittilehdistö syyttää Saaraa "yellow facesta". Syyte osuu kyllä oikeaan. Aasialainen väestö näreissään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Björkin biisi meni minusta täysin nappiin, lady gagan biisin kohdalla oltiin jo siinä rajoilla, että onko liikaa, mutta se vielä toimi. Nyt meni niin yli, ettei toiminut enää ollenkaan.

Mutta ei se saaran ansiota/syytä ole, vaan sen taiteellisen suunnittelijan joka nämä esitykset on pistänyt pystyyn. Ja onneksi se keijuprinsessaimago on jo unohdettu.

Olen kanssasi samaa mieltä kyseisten kappaleiden onnistumisesta, mutta perusteet erilaiset. Minä siis tarkastelen asiaa puhtaasti musiikillisesta näkökulmasta. Minulle on aivan yhdentekevää, minkälaisissa rytkyissä laulajan biisin vetää, tai minkälainen on koreografia, koska vain se lauluosuus kiinnostaa.

Niinpä suunnattomasti huvitti, kun näitä kommentteja pari sivullista loppupäästä lueskelin. Ei sanaakaan siitä, miten hyvin tai huonosti Saara biisistä selviytyi, vaan kinastellaan jostain asukokonaisuudesta, johon itse en kiinnittänyt minkäänlaista huomiota :)

No joo, tässä se meidän sukupuolten välinen ero tuleekin esiin. Naisia kiinnostaa tuollaiset ulkoiset seikat, kun taas minua miehenä ainoastaan se sisältö.

Olen nämä kaikki Saaran esitykset youtubesta vilassut ja ylivoimaisesti paras suoritus oli se Betty Huttonin (ei ihan alkuperäinen sekään, mutta alkuperäinen englannin kielinen) It's Oh So Quiet, joka sopii musikaalimaisena swinginä ja erilaisia hitaita ja nopeita osia, sekä dynaamista vaihtelua sisältävänä Saaralle erittäin hyvin, siinä kun ei sitä tunnetta ja tulkintaa niin kovasti tarvita, sen kun antaa mennä vaan.

 Sen sijaan tämä eilinen biisi oli kyllä Saaralle huono, koska tuollaisessa tasapaksussa biisissä tulee esiin ne Saaran heikkoudet, eli tuollaisissa kappaleissa vaaditaan sitä tulkintaa ja kappaleen sisäistämistä. Saaralla se meni pelkäksi läpi laulamiseksi ja se kuulosti kyllä todella huonolta ja puuduttavalta karaokevedolta.

Esityksen koreografiaan en ota mitään kantaa, koska se ei kiinnosta näin heteromiehenä sitten rahtusenkaan vertaa.

M41

Tämä itsekorostus, pöyhkeys, alentuvuus ja vittumaisuus on se syy miksi vihaan "tavallisia suomalaisia heteromiehiä". Aika huvittavaa oikeastaan.

En kyllä tunnistanut itseäni ja kirjoittamaani tekstiä lainkaan noista ei niin kohteliaista luonnehdinnoista. En kyllä korostanut itseäni mitenkään, vaan toin esiin sen mikä minua lauluesityksessä kiinnostaa. Pöyhkeyttä ja alentuvuutta en myöskään tekstistäni löytänyt, vittumaisuudesta nyt puhumattakaan. Jos täällä on sivukaupalla höpisty esiintymisasusta, eikä itse laulamisesta edes sivulauseessa ole mainittu sanaakaan, niin tottahan se tuo selkeästi esiin sen, mikä kirjoittajia kiinnostaa. 

Heterouden toin esiin tässä kontekstissa sen takia, että nimenomaan meitä hetromiehiä nuo asujutut ei kiinnosta, kun taas homomiehiä kiinnostaa kovastikin. Tämä taas ei tarkoita sitä, että minulla olisi naisia, tai homomiehiä mitään vastaan. Itseasiassa useimmat ysätäväni ovat naisia ja tulen heidän kanssaan erittäin hyvin juttuun, vaikka en tuosta vaatetus ja sisustuspuolesta ymmärrä yhtään mitään. Myös homoja tunnen useita, eikä ole todellakaan mitään heitä vastaan. Olin yksi aktiivisimmista keskustelijoista, kun homoliitot olivat tapetilla ja olin erittäin innokas homoliittojen puolesta puhuja ja olen sitä edelleenkin. Olen siis erittäin tyytyväinen, että tasa-arvoinen avioliittolaki hyväksyttiin. Olen myös vankka tasa-arvon kannattaja ja siten myös feministi, joten ei minusta kyllä mitään naisvihaajaa saa tekemälläkään.

Olet taitava kirjoittamaan ja osin asiaa, mutta kaiken pohjan kirjoitukseltasi vie väite, että "meitä heteromiehiä nuo asujutut eivät kiinnosta, homomiehiä taas kovasti".

Jos Saara pääsee jatkoon, laula jotain sielukasta. Kaunis kappale. Ei huutaen, vaan herkästi. Sellaista jossa nähdään Saaran tulkintakyvyt ja laaja ääniala. Sielukkuutta. Sellaista jossa artisti on pääosassa eikä tanssijat. Jos kykenet siihen, voitat yleisöä puolellesi. Äläkä anna niiden tehdä sinusta jotain huumoriesiintyjää.

Tuo biisi ja esitys ei mätsännyt ollenkaan yhteen. Lauletaan jotain ja esitetään ihan muuta.

Kuuma diskohuumabiisi sanoitukseltaankin ja esityksen teemana Japani ei nyt oikein kohdanneet toisiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Björkin biisi meni minusta täysin nappiin, lady gagan biisin kohdalla oltiin jo siinä rajoilla, että onko liikaa, mutta se vielä toimi. Nyt meni niin yli, ettei toiminut enää ollenkaan.

Mutta ei se saaran ansiota/syytä ole, vaan sen taiteellisen suunnittelijan joka nämä esitykset on pistänyt pystyyn. Ja onneksi se keijuprinsessaimago on jo unohdettu.

Olen kanssasi samaa mieltä kyseisten kappaleiden onnistumisesta, mutta perusteet erilaiset. Minä siis tarkastelen asiaa puhtaasti musiikillisesta näkökulmasta. Minulle on aivan yhdentekevää, minkälaisissa rytkyissä laulajan biisin vetää, tai minkälainen on koreografia, koska vain se lauluosuus kiinnostaa.

Niinpä suunnattomasti huvitti, kun näitä kommentteja pari sivullista loppupäästä lueskelin. Ei sanaakaan siitä, miten hyvin tai huonosti Saara biisistä selviytyi, vaan kinastellaan jostain asukokonaisuudesta, johon itse en kiinnittänyt minkäänlaista huomiota :)

No joo, tässä se meidän sukupuolten välinen ero tuleekin esiin. Naisia kiinnostaa tuollaiset ulkoiset seikat, kun taas minua miehenä ainoastaan se sisältö.

Olen nämä kaikki Saaran esitykset youtubesta vilassut ja ylivoimaisesti paras suoritus oli se Betty Huttonin (ei ihan alkuperäinen sekään, mutta alkuperäinen englannin kielinen) It's Oh So Quiet, joka sopii musikaalimaisena swinginä ja erilaisia hitaita ja nopeita osia, sekä dynaamista vaihtelua sisältävänä Saaralle erittäin hyvin, siinä kun ei sitä tunnetta ja tulkintaa niin kovasti tarvita, sen kun antaa mennä vaan.

 Sen sijaan tämä eilinen biisi oli kyllä Saaralle huono, koska tuollaisessa tasapaksussa biisissä tulee esiin ne Saaran heikkoudet, eli tuollaisissa kappaleissa vaaditaan sitä tulkintaa ja kappaleen sisäistämistä. Saaralla se meni pelkäksi läpi laulamiseksi ja se kuulosti kyllä todella huonolta ja puuduttavalta karaokevedolta.

Esityksen koreografiaan en ota mitään kantaa, koska se ei kiinnosta näin heteromiehenä sitten rahtusenkaan vertaa.

M41

Tämä itsekorostus, pöyhkeys, alentuvuus ja vittumaisuus on se syy miksi vihaan "tavallisia suomalaisia heteromiehiä". Aika huvittavaa oikeastaan.

En kyllä tunnistanut itseäni ja kirjoittamaani tekstiä lainkaan noista ei niin kohteliaista luonnehdinnoista. En kyllä korostanut itseäni mitenkään, vaan toin esiin sen mikä minua lauluesityksessä kiinnostaa. Pöyhkeyttä ja alentuvuutta en myöskään tekstistäni löytänyt, vittumaisuudesta nyt puhumattakaan. Jos täällä on sivukaupalla höpisty esiintymisasusta, eikä itse laulamisesta edes sivulauseessa ole mainittu sanaakaan, niin tottahan se tuo selkeästi esiin sen, mikä kirjoittajia kiinnostaa. 

Heterouden toin esiin tässä kontekstissa sen takia, että nimenomaan meitä hetromiehiä nuo asujutut ei kiinnosta, kun taas homomiehiä kiinnostaa kovastikin. Tämä taas ei tarkoita sitä, että minulla olisi naisia, tai homomiehiä mitään vastaan. Itseasiassa useimmat ysätäväni ovat naisia ja tulen heidän kanssaan erittäin hyvin juttuun, vaikka en tuosta vaatetus ja sisustuspuolesta ymmärrä yhtään mitään. Myös homoja tunnen useita, eikä ole todellakaan mitään heitä vastaan. Olin yksi aktiivisimmista keskustelijoista, kun homoliitot olivat tapetilla ja olin erittäin innokas homoliittojen puolesta puhuja ja olen sitä edelleenkin. Olen siis erittäin tyytyväinen, että tasa-arvoinen avioliittolaki hyväksyttiin. Olen myös vankka tasa-arvon kannattaja ja siten myös feministi, joten ei minusta kyllä mitään naisvihaajaa saa tekemälläkään.

Olet taitava kirjoittamaan ja osin asiaa, mutta kaiken pohjan kirjoitukseltasi vie väite, että "meitä heteromiehiä nuo asujutut eivät kiinnosta, homomiehiä taas kovasti".

Niin ja "akkoja kiinnostaa turhat asiat kun taas miehiä, parempia ja järjellisempä kun ovat, kiinnostaa vain Vakavasti otettavat Merkitykselliset asiat." 😂

Tämä oli taktinen veto päästä vielä seuraavalle kierrokselle ja kiertueelle. Björkin ja Gagan jälkeen riisuttu balladi olisi ollut varma tapa äänestyttää itsensä ulos, vaikka ääni olisi miten upea. Japaniteema valittiin herättämään huomiota, ärsyttämään. Any publicity is good publicity toimi, koska Saarahan on otsikoissa. Fakta on kuitenkin, että jäljellä olevista Saaran ääni on paras, mutta tässä kisassa se ei riitä jos on ulkomaalainen.

Täällä on mietitty mitä Saaran olisi kannattanut laulaa, mitä ihmiset odottaa häneltä tai haluaisi kuulla. Jokikinen idea varmaan olisi ollut parempi kuin laulettu biisi(paitsi Lordi :D):

http://forums.digitalspy.co.uk/showthread.php?p=84408128

Rule The World (Take That) or No-one But You (Queen)

Walk like an Egyptian or Shakespeare Sister Stay

A mash up of GA's "The Show" and Take That's "The Flood"

Something by the Beatles

or maybe she plays it safe and performs Westlife's You raise me up, apparently she knows the routine.

Eternal Flame by The Bangles!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Björkin biisi meni minusta täysin nappiin, lady gagan biisin kohdalla oltiin jo siinä rajoilla, että onko liikaa, mutta se vielä toimi. Nyt meni niin yli, ettei toiminut enää ollenkaan.

Mutta ei se saaran ansiota/syytä ole, vaan sen taiteellisen suunnittelijan joka nämä esitykset on pistänyt pystyyn. Ja onneksi se keijuprinsessaimago on jo unohdettu.

Olen kanssasi samaa mieltä kyseisten kappaleiden onnistumisesta, mutta perusteet erilaiset. Minä siis tarkastelen asiaa puhtaasti musiikillisesta näkökulmasta. Minulle on aivan yhdentekevää, minkälaisissa rytkyissä laulajan biisin vetää, tai minkälainen on koreografia, koska vain se lauluosuus kiinnostaa.

Niinpä suunnattomasti huvitti, kun näitä kommentteja pari sivullista loppupäästä lueskelin. Ei sanaakaan siitä, miten hyvin tai huonosti Saara biisistä selviytyi, vaan kinastellaan jostain asukokonaisuudesta, johon itse en kiinnittänyt minkäänlaista huomiota :)

No joo, tässä se meidän sukupuolten välinen ero tuleekin esiin. Naisia kiinnostaa tuollaiset ulkoiset seikat, kun taas minua miehenä ainoastaan se sisältö.

Olen nämä kaikki Saaran esitykset youtubesta vilassut ja ylivoimaisesti paras suoritus oli se Betty Huttonin (ei ihan alkuperäinen sekään, mutta alkuperäinen englannin kielinen) It's Oh So Quiet, joka sopii musikaalimaisena swinginä ja erilaisia hitaita ja nopeita osia, sekä dynaamista vaihtelua sisältävänä Saaralle erittäin hyvin, siinä kun ei sitä tunnetta ja tulkintaa niin kovasti tarvita, sen kun antaa mennä vaan.

 Sen sijaan tämä eilinen biisi oli kyllä Saaralle huono, koska tuollaisessa tasapaksussa biisissä tulee esiin ne Saaran heikkoudet, eli tuollaisissa kappaleissa vaaditaan sitä tulkintaa ja kappaleen sisäistämistä. Saaralla se meni pelkäksi läpi laulamiseksi ja se kuulosti kyllä todella huonolta ja puuduttavalta karaokevedolta.

Esityksen koreografiaan en ota mitään kantaa, koska se ei kiinnosta näin heteromiehenä sitten rahtusenkaan vertaa.

M41

Tämä itsekorostus, pöyhkeys, alentuvuus ja vittumaisuus on se syy miksi vihaan "tavallisia suomalaisia heteromiehiä". Aika huvittavaa oikeastaan.

En kyllä tunnistanut itseäni ja kirjoittamaani tekstiä lainkaan noista ei niin kohteliaista luonnehdinnoista. En kyllä korostanut itseäni mitenkään, vaan toin esiin sen mikä minua lauluesityksessä kiinnostaa. Pöyhkeyttä ja alentuvuutta en myöskään tekstistäni löytänyt, vittumaisuudesta nyt puhumattakaan. Jos täällä on sivukaupalla höpisty esiintymisasusta, eikä itse laulamisesta edes sivulauseessa ole mainittu sanaakaan, niin tottahan se tuo selkeästi esiin sen, mikä kirjoittajia kiinnostaa. 

Heterouden toin esiin tässä kontekstissa sen takia, että nimenomaan meitä hetromiehiä nuo asujutut ei kiinnosta, kun taas homomiehiä kiinnostaa kovastikin. Tämä taas ei tarkoita sitä, että minulla olisi naisia, tai homomiehiä mitään vastaan. Itseasiassa useimmat ysätäväni ovat naisia ja tulen heidän kanssaan erittäin hyvin juttuun, vaikka en tuosta vaatetus ja sisustuspuolesta ymmärrä yhtään mitään. Myös homoja tunnen useita, eikä ole todellakaan mitään heitä vastaan. Olin yksi aktiivisimmista keskustelijoista, kun homoliitot olivat tapetilla ja olin erittäin innokas homoliittojen puolesta puhuja ja olen sitä edelleenkin. Olen siis erittäin tyytyväinen, että tasa-arvoinen avioliittolaki hyväksyttiin. Olen myös vankka tasa-arvon kannattaja ja siten myös feministi, joten ei minusta kyllä mitään naisvihaajaa saa tekemälläkään.

Olet taitava kirjoittamaan ja osin asiaa, mutta kaiken pohjan kirjoitukseltasi vie väite, että "meitä heteromiehiä nuo asujutut eivät kiinnosta, homomiehiä taas kovasti".

Onko asia siis mielestäsi toisin? Olin pitkään raintola-alalla ja tunne sitä kautta valtavasti homoja. Heissä on mukavia ja vähemmän mukavia ihan niin kuin meissä heteroissakin, mutta heitä yhdisti se suuri kiinnostus vaatteisiin ja sisustukseen, josta he jaksoivat puhua loputtomasti keskenään ja naisten kanssa. Näin se siis menee ihan oikeassakin elämässä, enkä siis pidä sitä mitenkään negatiivisena asiana. Hetromiehistä taas en tunne ainuttakaan, joka jaksaisi olla kiinnostunut vaatteista, tai sisustuksesta yhtään sen enempää kuin on pakko.

Hän pelas tuolla esityksellä itseään pois. Joke act tuli mieleen.

Kertokaas miten Emily onnistui pelkistetyssä balladityylisessä esityksessä ja miksi Saara ei onnistuisi jos se maulla tehtäisiin..

Vai onko se sitten Saaran puutteelliset tulkintataidot?