Lue keskustelun säännöt.
Mistä tämä lapsikielteisyys?
04.11.2016 |
Lueskelin näitä juttuja pitkästä aikaa ja oli itsekin pakko tarttua "kynään". Halutaanko todella että lapset pidetään kotona ikuisesti ettei joku erityisherkkä ja muuten katkeroitunut aikuinen häiriinny siitä että lapset ovat lapsia: Innostuvat, keksivät luovia juttuja, näyttävät tunteensa, kertovat mitä ajattelevat, liikkuvat ja käyttävät kehoaan, nauravat, itkevät, suuttuvat - ja ennen kaikkea harjoittelevat sitä elämistä täällä maapallolla. En kyllä ihmettele miksi meillä on tässä maassa niin paljon liikkumattomia ja masentuneita ihmisiä. Minusta on ainakin hauska katsella pieniä iloisia ihmisiä kaupoissa, ravintoloissa, kaduilla ja joka paikassa. Ja jos jotakuta häiritsee ihan kaikki voisi hän itse pysytellä ihan rauhassa siellä kodissaan.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkään en oo mikään kauhean lapsirakasihminen, mutten silti jaksa käsittää, miksi suomalaiset suhtautuvat lapsiin niin avoimen vihamielisesti
Minua ei haittaa lapset yhtään missään kun olen esim. Ranskassa. Suomessa haittaa. Kasvatus ainoana syynä. Tai sen puute.
Käyttäydytkö sinä niin kuin ranskalaiset aikuiset, eli otat vieraat lapset huomioon, kenties juttelet ehidän kanssaan ym.?
Otan huomioon, mutta en kyllä juttele pahemmin. En myöskään ojenna muiden lapsia, kuten ranskalaiset tuntuvat tekevän. Suomimamma tulisi silmille heti, jos huomauttaisi lapselle, ettei karkkeja saa syödä suoraan irttarilaarista tai että ei ole ok kiipeillä pitkin kahvilan tiskiä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapset vaan on niin ärsyttäviä 25 viiteen ikävuoteen asti vähintäänkin.
jotkut teekkarit vielä pitempään...
Siitä että en jaksa kuunnella lasten kiljumista. Olen oppinut että harvat vanhemmat viitsivät kasvattaa lapsiaan niin että ne osaavat olla julkisessa paikassa rauhallisesti.
Viime viikolla kirjastossa: lapsi metelöi, äiti suhisi shh, lapsi jatkoi, shh. Tätä jatkui noin 10-15 minuuttia. Lapsi oli hiljaa noiden suhinoiden välissä ehkä puoli minuuttia. Olisi tehnyt mieli mennä huutamaan tuolle äidille että sinä olet suhissut 15 minuuttia putkeen, ei ole auttanut, pitäisikö asialle tehdäkin jotain? Kuten ottaa se lapsi kainaloon ja viedä autoon ja tulla itse hetkeksi takaisin kirjastoon, ihan vain jotta se lapsi oppiikin jotain. Jos ei ole autoa niin sitten kokonaan pois kirjastosta, niin ettei lapselle lainata mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkään en oo mikään kauhean lapsirakasihminen, mutten silti jaksa käsittää, miksi suomalaiset suhtautuvat lapsiin niin avoimen vihamielisesti
Minua ei haittaa lapset yhtään missään kun olen esim. Ranskassa. Suomessa haittaa. Kasvatus ainoana syynä. Tai sen puute.
Käyttäydytkö sinä niin kuin ranskalaiset aikuiset, eli otat vieraat lapset huomioon, kenties juttelet ehidän kanssaan ym.?
Otan huomioon, mutta en kyllä juttele pahemmin. En myöskään ojenna muiden lapsia, kuten ranskalaiset tuntuvat tekevän. Suomimamma tulisi silmille heti, jos huomauttaisi lapselle, ettei karkkeja saa syödä suoraan irttarilaarista tai että ei ole ok kiipeillä pitkin kahvilan tiskiä....
Tai niin sä haluat itsellesi uskotella.
Vierailija kirjoitti:
Siitä että en jaksa kuunnella lasten kiljumista. Olen oppinut että harvat vanhemmat viitsivät kasvattaa lapsiaan niin että ne osaavat olla julkisessa paikassa rauhallisesti.
Viime viikolla kirjastossa: lapsi metelöi, äiti suhisi shh, lapsi jatkoi, shh. Tätä jatkui noin 10-15 minuuttia. Lapsi oli hiljaa noiden suhinoiden välissä ehkä puoli minuuttia. Olisi tehnyt mieli mennä huutamaan tuolle äidille että sinä olet suhissut 15 minuuttia putkeen, ei ole auttanut, pitäisikö asialle tehdäkin jotain? Kuten ottaa se lapsi kainaloon ja viedä autoon ja tulla itse hetkeksi takaisin kirjastoon, ihan vain jotta se lapsi oppiikin jotain. Jos ei ole autoa niin sitten kokonaan pois kirjastosta, niin ettei lapselle lainata mitään.
Onkin tosi turvallista jättää lapsi yksin sinne autoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsettomuus (ja empatiakyvyttömyys) on nykyään suosittua. Siitä lapsikielteisyys johtuu.
Makunsamenettäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Makunsamenettäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkään en oo mikään kauhean lapsirakasihminen, mutten silti jaksa käsittää, miksi suomalaiset suhtautuvat lapsiin niin avoimen vihamielisesti
Minua ärsyttää ainakin se, että jotkut vanhemmat kuvittelevat olevansa jollain tavalla etuoikeutettuja siksi, että he ovat päättäneet lisääntyä. Jotkut myös odottavat ulkopuolisilta ihmisiltä huomionosoituksia lapsilleen, siksi koska nämä ovat lapsia. Jos esimerkiksi vieras lapsi tulee kahvilassa puhumaan minulle ja ystävälleni kesken keskustelun, on sosiaalisesti epäkorrektia jatkaa keskustelua ja jättää lapsi huomiotta.
Mun on hieman vaikea ymmärtää, mitä tuolla "etuoikeutetulla" tarkoitat, mutta ehkä kohta selität. Mitä tulee noihin "huomionosoituksiin", kannattaa ajatella sitä kautta, että kun sinä otat huomioon jonkun lapsen vaikkapa vaihtamalla sanasen hänen kanssaan, opetat samalla lasta ottamaan huomioon muita ihmisiä. Täällähän usein peräänkuulutetaan sitä, miten vanhempien tärkein velvollisuus on opettaa lapsia huomioimaan kanssaihmiset, mutta tuntuu, että nämä kirjoittajat harvoin itse kokevat heillä itsellään olevan samanlaisia velvollisuuksia. Varmasti olet tietoinen siitä, että lapset ovat aika erilaisia valmiuksiltaan kuin aikuiset, eivätkä he jaa kaikkia aikuisten maailman käyttäytymissääntöjä. Näyttämällä hyvää esimerkkiä lapsille autat osaltasi siinä, että heitä kasvaa toisen huomioon ottavia ihmisiä.
Klassinen esimerkki: työpaikkojen loma-ajat. Jotkut (eivät missään nimessä kaikki) lapsiperheelliset tuntuvat ajattelevan, että lapsettomille on ihan sama, milloin he lomansa pitävät, koska heillä ei ole lapsia.
Olet oikeassa tuon huomioimisen suhteen. Minulle huomioiminen tarkoittaa kuitenkin sitä, että toisten keskustelua ei keskeytetä, eikä toisten päälle puhuta. Tietenkin voin kertoa tämän lapselle, mutta mielestäni se ei ole minun tehtäväni vaan vanhemman.
"Klassinen esimerkki: työpaikkojen loma-ajat. Jotkut (eivät missään nimessä kaikki) lapsiperheelliset tuntuvat ajattelevan, että lapsettomille on ihan sama, milloin he lomansa pitävät, koska heillä ei ole lapsia."
Juuri tuo. Olen saanut suostuttelupyyntöjä että voisinko jäädä jouluksi töihin kun sulla ei ole niitä lapsia. Kyllä minä silti haluan joulua viettää, mennä kotiin vanhempien luokse. Viime joulu meni töissä, tein jo selväksi että tänä jouluna en aio olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä että en jaksa kuunnella lasten kiljumista. Olen oppinut että harvat vanhemmat viitsivät kasvattaa lapsiaan niin että ne osaavat olla julkisessa paikassa rauhallisesti.
Viime viikolla kirjastossa: lapsi metelöi, äiti suhisi shh, lapsi jatkoi, shh. Tätä jatkui noin 10-15 minuuttia. Lapsi oli hiljaa noiden suhinoiden välissä ehkä puoli minuuttia. Olisi tehnyt mieli mennä huutamaan tuolle äidille että sinä olet suhissut 15 minuuttia putkeen, ei ole auttanut, pitäisikö asialle tehdäkin jotain? Kuten ottaa se lapsi kainaloon ja viedä autoon ja tulla itse hetkeksi takaisin kirjastoon, ihan vain jotta se lapsi oppiikin jotain. Jos ei ole autoa niin sitten kokonaan pois kirjastosta, niin ettei lapselle lainata mitään.Onkin tosi turvallista jättää lapsi yksin sinne autoon!
Sitten voi lähteä kotiin lapsen kanssa. Kirjasto on nyt yksi niitä harvoja paikkoja missä hiljaisuus koskee ihan kaikkia. Yritin yliopiston kirjastolla lukea tenttiin kun joku toinen opiskelija oli ottanut vauvan mukaan. Sielä se kirkui. Arvostan niitä jotka jaksaa opiskella ja hankkia siinä sivussa lapsia, mutta ei niitä nyt oteta mukaan kirjastoon ja anneta huutaa kun muut keskittyy. Luennolle voi tuoda jos poistuu kun lapsi alkaa huutaa.
Lapset on jees, mutta onko se joku maailmanloppu jos sattuu rafla mihin lapsilla ei ole asiaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän ketjun peukutuksista voisi tehdä tällaisen synteesin: vanhempien täytyy opettaa lapsensa käyttäytymään kauniist ja huomiomaan muut aikuiset, mutta näillä muilla aikuisilla ei ole minkäänlaista velvollisuutta huomioda lapsia. Mielenkiintoista. Missä iässä sen huomioimisen saa sitten lopettaa, onko se se 18?
Erityisen sairasta mielestäni, että tätä lapsivihaa esiintyy täällä äitien, isien ja lapsiperheiden omalla keskustelusaitilla niinkin paljon ja räikeästi. Kertoo paljon suomalaisten mielenterveyden tasosta, kun hakeudutaan pakonomaisesti juuri tänne purkamaan sitä omaa pahaa oloa.
No, suomalaiset on tutkimustenkin mukaan todella yksinäisiä - kaikissa ikäluokissa. Perheeseen ehkä kiteytyy se onni siitä että on monta rakasta ympärillä, eikä tarvitse olla henkisellä tasolla yksin. Siksi varmaan perheet ja heidän näkemisensä monen esim. syrjäytyneen kipupiste.
Ja voi että ja hellanlettas kun kohta alkaa alapeukkua satelee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun peukutuksista voisi tehdä tällaisen synteesin: vanhempien täytyy opettaa lapsensa käyttäytymään kauniist ja huomiomaan muut aikuiset, mutta näillä muilla aikuisilla ei ole minkäänlaista velvollisuutta huomioda lapsia. Mielenkiintoista. Missä iässä sen huomioimisen saa sitten lopettaa, onko se se 18?
Minulle se huomioiminen on sitä, että vieraat ihmiset jätetään rauhaan: lapsi jättää minut rauhaan, minä jätän hänet rauhaan.
Vierailija kirjoitti:
Erityisen sairasta mielestäni, että tätä lapsivihaa esiintyy täällä äitien, isien ja lapsiperheiden omalla keskustelusaitilla niinkin paljon ja räikeästi. Kertoo paljon suomalaisten mielenterveyden tasosta, kun hakeudutaan pakonomaisesti juuri tänne purkamaan sitä omaa pahaa oloa.
No, suomalaiset on tutkimustenkin mukaan todella yksinäisiä - kaikissa ikäluokissa. Perheeseen ehkä kiteytyy se onni siitä että on monta rakasta ympärillä, eikä tarvitse olla henkisellä tasolla yksin. Siksi varmaan perheet ja heidän näkemisensä monen esim. syrjäytyneen kipupiste.
Ja voi että ja hellanlettas kun kohta alkaa alapeukkua satelee...
Minulla on puoliso, hyvät työkaverit sekä liuta sukulaisia ja ystäviä. Niin myös monella muulla lapsettomalla. Miksi kuvittelet, että lapsettomat olisivat henkisellä tasolla yksin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun peukutuksista voisi tehdä tällaisen synteesin: vanhempien täytyy opettaa lapsensa käyttäytymään kauniist ja huomiomaan muut aikuiset, mutta näillä muilla aikuisilla ei ole minkäänlaista velvollisuutta huomioda lapsia. Mielenkiintoista. Missä iässä sen huomioimisen saa sitten lopettaa, onko se se 18?
Ihan huvittaa millä tarmolla nämä vihamieliset alapeukuttaa ja yläpeukuttaa näitä ketjuja. Kai heille tulee siitä hyvä mieli, mielikuva siitä että kuulutaan nyt johonkin isoon yhteisöön kun ollaan keksitty yhteinen vihankohde - lapsiperheet.
Ja pokerina kehdataan vaatia lapsiperheeltä täydellisyyttä joka paikassa ja tilanteessa, vaikka itse eivät osaa edes alkeellista netikettiä. Mikä siis opetettiin sentään jo ykkösluokalla...
Lapset saa näkyä muttei kuulua.
Pätee yhä.
En minäkään katso velvollisuudekseni viihdyttää enkä kasvattaa muiden lapsia. Jokainen kasvattakoon omansa.
Vierailija kirjoitti:
Lapset saa näkyä muttei kuulua.
Pätee yhä.
En minäkään katso velvollisuudekseni viihdyttää enkä kasvattaa muiden lapsia. Jokainen kasvattakoon omansa.
Todellakin saa näkyä ja kuulua. Ihan niinkuin aikuisetkin saa. Jos ei kestä muita ihmisiä, pitää pysyä kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkään en oo mikään kauhean lapsirakasihminen, mutten silti jaksa käsittää, miksi suomalaiset suhtautuvat lapsiin niin avoimen vihamielisesti
Minua ei haittaa lapset yhtään missään kun olen esim. Ranskassa. Suomessa haittaa. Kasvatus ainoana syynä. Tai sen puute.
Käyttäydytkö sinä niin kuin ranskalaiset aikuiset, eli otat vieraat lapset huomioon, kenties juttelet ehidän kanssaan ym.?
Neljä vuotta sitten olin työmatkalla Pariisissa. Automme odotti valoissa eturivissä, punaista myös jalankulkijoille, tien ylitystä odotti noin 30-35v tyylikäs ranskatar-äiti kahden lapsen kanssa, noin 5-6v poika ja 3-4v tyttö. Poika otti askeleen tielle kun äiti nappasi niskavilloista kiinni niin että pojan rääkäisy kuului auton sisälle ja äiti siihen jäkättämään todnäk "ei yli ennen kuin vihreää" vaikka meille autoilijoillekin oli tullut juuri punaista. Vihreä valo jalankulkijoille ja heitä vastaan tienylityksessä vanha herra osoitti kävelykepillä poikaa ja todnäk sanoi "tottele äitiäsi!", nainen nyökkäsi hymyillen herralle.
Suomessa tuosta olisi paikallaolijat kiskoneet vuorokäsin astmapiippua & hyperventilaatiopussia ja sen jälkeen soittaneet poliisia/lasia paikalle. Äiskä olisi todennut vanhukselle "haist vittu kääkkä/älä puutu muiden asioihin" tms rakentavaa.
Vuosi sitten lomareissulla etelässä lapseni näkivät omin silmin kuinka tummahipiäinen lomalainen veteli pitkin korvia tottelematonta jälkikasvuansa, keskellä kirkasta päivää julkisella kadulla. Tyttäreni (12v) totesi "onneksi te ette oo koskaan tehnyt noin". Niinpä, meillä ainakin on sana riittänyt toistaiseksi, mutta silti en paheksu jos etelässä tukistavat/läpsivät lapsensa tottelevaisiksi. Kuuluu nääs kulttuuriin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset saa näkyä muttei kuulua.
Pätee yhä.
En minäkään katso velvollisuudekseni viihdyttää enkä kasvattaa muiden lapsia. Jokainen kasvattakoon omansa.
Todellakin saa näkyä ja kuulua. Ihan niinkuin aikuisetkin saa. Jos ei kestä muita ihmisiä, pitää pysyä kotona.
Taidat jäädä mielipiteesi kanssa aika yksin. Suurin osa on eri mieltä tuon kuulumisen kanssa.
Makunsamenettäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun peukutuksista voisi tehdä tällaisen synteesin: vanhempien täytyy opettaa lapsensa käyttäytymään kauniist ja huomiomaan muut aikuiset, mutta näillä muilla aikuisilla ei ole minkäänlaista velvollisuutta huomioda lapsia. Mielenkiintoista. Missä iässä sen huomioimisen saa sitten lopettaa, onko se se 18?
Minulle se huomioiminen on sitä, että vieraat ihmiset jätetään rauhaan: lapsi jättää minut rauhaan, minä jätän hänet rauhaan.
Niin, meillä kaikilla on erilaisia mieltymyksiä. Varmasti aikuisena ihmisenä ymmärrät, että kun on ihmisten parissa, joutuu tekemään kompromisseja. En usko, että joudut päivittäin vaihtamaan muutaman sanan jonkun vieraan lapsen kanssa vaikkapa kahvilassa, joten tuskinpa siitä muotoutuu hirvittävän painavaa taakkaa. Ja aikuisena ihmisenä ehkä pystyt käsittämään senkin, että lasten aivot eivät toimi ihan samalla tavalla kuin aikuisten.
Kun nyt ilmeisesti olet kokenut matkustelija ja pannut merkille, että ulkomailla on paremmin käyttäytyviä lapsia, oletko huomannut, että myös aikuiset käyttäytyvät eri tavalla? Monessa muussa maassa aikuiset juttelevat vieraille lapsille ja ottavat nämä huomioon. Näin lapsetkin oppivat ottamaan ne vieraat aikuiset huomioon, kun he ovat tottuneet siihen, että aikuiset kommunikoivat lasten kanssa sen sijaan, että tuijottaisivat harmaalla katseella. Eivät ne lapset kasva tyhjiössä huomiomaan ja käyttäytymään. On ihan absurdia, että mainitset, miten suomalaiset lapset käyttäytyvät huonosti ja samalla olet sitä mieltä, että vain vanhempien tulee huomioda lapset. Kyllä se huomioiminen kuule toimii molempiin suuntiin. Jos et itse huomio etkä osaa käyttäytyä, miten voit vaatia sitä muiltakaan?