Komentakaa lapsianne edes kaupassa!

Sekös sua ilahduttais. että joku karjuisi kaupassa lapselle?

Vierailija kirjoitti:

Sekös sua ilahduttais. että joku karjuisi kaupassa lapselle?

Sun kannattaa hakea tukea sun vanhemmuuteen jos ainoat vaihtoehdot on antaa lasten elää kuin pellossa tai sitten huutaa hiljaiseksi.

Viisas asettaa rajoja jo kotona, niin ei ole niin kauheaa taistelua julkisilla paikoilla. Jos lapsi on tottunut siihen, että kotona saa juosta ja kailottaa sisätiloissa kuin mielisairas paviaani, ei ole ihme, että tämän kalloon on vaikea saada uppoamaan, miten kerran viikossa tapahtuvalla kauppareissulla käyttäydytään. Samaten nykyvanhempien keskuudessa on muotia, että lapsella on oltava oikeus kotona käpäillä kaikkea mihin ylettyy, ja kaikkein herkimmät koriste-esineet vaan siirretään ylähyllylle. Jos lapsi on kotona tottunut siihen, että äipän tietokirjojen kanssa saa leikkiä ja ikkunoita lähmiä sekä verhoja räplätä huvikseen, on lapselle itsestäänselvää, että kaupassa saa puristella lihapaketteja. Ja on hemmetinmoinen homma takoa lapsen päähän, että vaikka kotona eletään kuin siat pellossa, ei kaupassa/kylässä viihdytetä itseään räpläämällä levottomana tavaroita.

Vierailija kirjoitti:

Sekös sua ilahduttais. että joku karjuisi kaupassa lapselle?

Sekö on ainoa vaihtoehto lapsen komentamiseen ja neuvomiseen?

Jos karjuu lapsille kaupassa niin joku soittaa lasun

Vierailija kirjoitti:

Viisas asettaa rajoja jo kotona, niin ei ole niin kauheaa taistelua julkisilla paikoilla. Jos lapsi on tottunut siihen, että kotona saa juosta ja kailottaa sisätiloissa kuin mielisairas paviaani, ei ole ihme, että tämän kalloon on vaikea saada uppoamaan, miten kerran viikossa tapahtuvalla kauppareissulla käyttäydytään. Samaten nykyvanhempien keskuudessa on muotia, että lapsella on oltava oikeus kotona käpäillä kaikkea mihin ylettyy, ja kaikkein herkimmät koriste-esineet vaan siirretään ylähyllylle. Jos lapsi on kotona tottunut siihen, että äipän tietokirjojen kanssa saa leikkiä ja ikkunoita lähmiä sekä verhoja räplätä huvikseen, on lapselle itsestäänselvää, että kaupassa saa puristella lihapaketteja. Ja on hemmetinmoinen homma takoa lapsen päähän, että vaikka kotona eletään kuin siat pellossa, ei kaupassa/kylässä viihdytetä itseään räpläämällä levottomana tavaroita.

Kuule on aikuisiakin jotka räpläävät levottomana toisten tavaroita. Yksi pyrkii jopa ameriikan pressaksi. Mene saarnaa sille että pitää näppinsä erossa toisten tavarasta 😃

Mä oon aivan äimistyksissäni katsonut yhden tämmöisen tavaroita klähmivän lapsen kotikasvatusta. Kerran näin kun tämä pieni apina kiipesi kotonaan kirjahyllyyn, hyllyssä oli kirjojen ohella myös vitriiniosa jossa oli astioita sekä alempana myös televisio. Koko hylly alkoi heilua uhkaavasti. Mamma huusi tähän vain sohvalta istuen:

"Kulta tule heti alas, jos hylly kaatuu sinuun voi sattua. Äiti ei välitä tavaroista ollenkaan, mutta sinuun voi sattua pahasti."

NÄIN kasvatetaan toisten ja kaupan tavaroista piittaamattomia lapsiterroristeja.

Vierailija kirjoitti:

Viisas asettaa rajoja jo kotona, niin ei ole niin kauheaa taistelua julkisilla paikoilla. Jos lapsi on tottunut siihen, että kotona saa juosta ja kailottaa sisätiloissa kuin mielisairas paviaani, ei ole ihme, että tämän kalloon on vaikea saada uppoamaan, miten kerran viikossa tapahtuvalla kauppareissulla käyttäydytään. Samaten nykyvanhempien keskuudessa on muotia, että lapsella on oltava oikeus kotona käpäillä kaikkea mihin ylettyy, ja kaikkein herkimmät koriste-esineet vaan siirretään ylähyllylle. Jos lapsi on kotona tottunut siihen, että äipän tietokirjojen kanssa saa leikkiä ja ikkunoita lähmiä sekä verhoja räplätä huvikseen, on lapselle itsestäänselvää, että kaupassa saa puristella lihapaketteja. Ja on hemmetinmoinen homma takoa lapsen päähän, että vaikka kotona eletään kuin siat pellossa, ei kaupassa/kylässä viihdytetä itseään räpläämällä levottomana tavaroita.

Tämä on muuten aika yleistä, että kotona lapsi saa olla hyvin vapaasti, koska vanhemmat kokevat työlääksi kerta toisensa jälkeen sanoa, että älä mene Jonnaverneri sinne keittiön laatikoille, ne kauhat eivät ole leluja. Sitten julkisilla paikoilla tai kyläpaikoissa kyllä muutama kerta komennetaan lasta, että älä juokse ympäriinsä tai älä mene tädin ostoskorille, mutta teho on luonnollisesti heikko, koska asia on lapselle "uusi", koska on kotona tottunut niin erilaisiin sääntöihin (tai siis niiden puutteeseen). Ja silloin vanhemman asenne on yleensä se perus "lapset nyt ei vaan aina tottele, deal with it".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekös sua ilahduttais. että joku karjuisi kaupassa lapselle?

Sun kannattaa hakea tukea sun vanhemmuuteen jos ainoat vaihtoehdot on antaa lasten elää kuin pellossa tai sitten huutaa hiljaiseksi.

Sitähän huutamista se usein tuo komentaminen on. Ainakin sellainen minka muutkin huomaa. Ja sitähän tuo ap. tässä haki. Sulla se kommentoiminen toisille taitaa olla aina henkilökohtaisuuksiin menemistä?

Nykyään olen törmännyt johonkin ihmekasvatukseen ettei lapsille muka saisi enää sanoa "ei" ja sen tilalle pitäisi tarjota jotain vaihtoehtoa. Ihan ääliömäistä ja näkyy kyllä siinä miten nykylapsilla ei ole mitään rajoja ja saa tehdä just mitä huvittaa. Esimerkkinä tutun lapset riehuivat juhlissani ja tekivät koko ajan kiellettyä asiaa. Kun minä "kehtasin" kieltää lapsia sain haukut vanhemmilta. Kävi niin että jouduin itse ojennettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekös sua ilahduttais. että joku karjuisi kaupassa lapselle?

Sun kannattaa hakea tukea sun vanhemmuuteen jos ainoat vaihtoehdot on antaa lasten elää kuin pellossa tai sitten huutaa hiljaiseksi.

Sitähän huutamista se usein tuo komentaminen on. Ainakin sellainen minka muutkin huomaa. Ja sitähän tuo ap. tässä haki. Sulla se kommentoiminen toisille taitaa olla aina henkilökohtaisuuksiin menemistä?

Ei tässä mitään huutamista haettu, joten ole mieluummin kommentoimatta, kuin kirjoitat paskaa.

Ap

Kamppaa niitä!

Niin mäkin teen.

Onhan paljon vanhempia, jotka ojentavat lapsiaan kaupassa. Minusta on enemmän ojentajia kuin niitä jotka antavat juoksennella.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään olen törmännyt johonkin ihmekasvatukseen ettei lapsille muka saisi enää sanoa "ei" ja sen tilalle pitäisi tarjota jotain vaihtoehtoa. Ihan ääliömäistä ja näkyy kyllä siinä miten nykylapsilla ei ole mitään rajoja ja saa tehdä just mitä huvittaa. Esimerkkinä tutun lapset riehuivat juhlissani ja tekivät koko ajan kiellettyä asiaa. Kun minä "kehtasin" kieltää lapsia sain haukut vanhemmilta. Kävi niin että jouduin itse ojennettavaksi.

Toivottavasti näytit moisille idiooteille ovea. Niin sinun ainakin olisi pitänyt tehdä. Älä ikinä ala toisten lattiamatoksi, siitä et saa muuta kuin ikuiset arvet mieleesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekös sua ilahduttais. että joku karjuisi kaupassa lapselle?

Sun kannattaa hakea tukea sun vanhemmuuteen jos ainoat vaihtoehdot on antaa lasten elää kuin pellossa tai sitten huutaa hiljaiseksi.

Sitähän huutamista se usein tuo komentaminen on. Ainakin sellainen minka muutkin huomaa. Ja sitähän tuo ap. tässä haki. Sulla se kommentoiminen toisille taitaa olla aina henkilökohtaisuuksiin menemistä?

Ei tässä mitään huutamista haettu, joten ole mieluummin kommentoimatta, kuin kirjoitat paskaa.

Ap

Pitäiskö sun kanssa opetella käyttäytymistä? Jokainen tietää, että kaupassa "kasvattaminen" on turhaa, jollei niitä pelisääntöjä ole ennen sitä opeteltu. Ja käyttäisit sinäkin niitä oikeita sanoja sitten eli ohjeistaa tms.

Ajat ja tavat muuttuvat. Suomalaisista on kasvanut entisajan autoritäärisillä kasvatusmenetemillä estyneiden kiusaajien kansakunta.

Minun lapseni eivät kaupassa riehu, vaan auttavat. He lastaavat koreja ohjeiden mukaan. Ja aina on aikuisia, jotka huokailevat ja pyörittelevät silmiään, kun kolmevuotiaalla menee siinä maitohyllyllä 5 sekuntia pidempään kuin aikuisella menisi. Hyvin kasvatettuja ihmisiä? Not.

Vierailija kirjoitti:

Onhan paljon vanhempia, jotka ojentavat lapsiaan kaupassa. Minusta on enemmän ojentajia kuin niitä jotka antavat juoksennella.

Ojentaminen kuuluu kaikille, ei pelkästään vanhemmille. Koko kylä kasvattaa on periaate, joka kannattaa pitää muistissa. Jos vanhempi alkaa riehua mukana, siitä on hyvä syy kutsua poliisit paikalle. Poliisi kyllä saa aisoihin höyrypäisemmän perheenisinkin.

Vierailija kirjoitti:

Viisas asettaa rajoja jo kotona, niin ei ole niin kauheaa taistelua julkisilla paikoilla. Jos lapsi on tottunut siihen, että kotona saa juosta ja kailottaa sisätiloissa kuin mielisairas paviaani, ei ole ihme, että tämän kalloon on vaikea saada uppoamaan, miten kerran viikossa tapahtuvalla kauppareissulla käyttäydytään. Samaten nykyvanhempien keskuudessa on muotia, että lapsella on oltava oikeus kotona käpäillä kaikkea mihin ylettyy, ja kaikkein herkimmät koriste-esineet vaan siirretään ylähyllylle. Jos lapsi on kotona tottunut siihen, että äipän tietokirjojen kanssa saa leikkiä ja ikkunoita lähmiä sekä verhoja räplätä huvikseen, on lapselle itsestäänselvää, että kaupassa saa puristella lihapaketteja. Ja on hemmetinmoinen homma takoa lapsen päähän, että vaikka kotona eletään kuin siat pellossa, ei kaupassa/kylässä viihdytetä itseään räpläämällä levottomana tavaroita.

Olen tismalleen samaa mieltä. Joskin lasten temperamenteissa on suuria eroja ja niinpä on suuria eroja siinäkin, kuinka työlästä on opettaa lapsi käyttäytymään ihan kotonakin. Omat lapseni olivat melko rauhallisia temperamentiltaan. Minun on silti vaikea kuvitella, että olisin antanut vilkkaammankaan lapsen kiipeillä jossain kirjahyllyssä. Asumme talossa, jossa on kaksi takkaa, joita lämmitetään kylmään vuodenaikaan päivittäin. Ei siinä auttanut muu kuin opettaa lapsille, että niihin ei vaan voi koskea, vaikka olisi kuinka kivaa. Ja yllättäen lapset myös oppivat, kun ei aseteta vaihtoehtoja. Jos olisin vaan houkutellut taaperoita kauemmas uuneista, olisivat varmaan olleet niistä kiinnostuneita vuosikausia. Samaten asumme järven rannalla, enkä kyllä pieniä jättänyt valvomatta pihalle, mutta pakko oli tietysti vaan opettaa ja sanoa suoraan, että laiturille ei saa juosta, ettei putoa järveen ja huku. Lapset oppivat aika pieninäkin käyttämään järkeään, jos vanhemmat eivät hössötyksellä pilaa sitä.

Ei siellä kaupassa uskalla komentaa, saa itse mummot silmille.

Näin kävi miehelleni, lapset keskenään naisten Prismassa, mies sanoi vähän napakasti että nyt loppu tai menette autoon odottamaan. Joku ulkopuolinen mummo tuli miehelle sanomaan että "mitä sinä siinä lapsia tuollalailla komennat ja uhkailet, eikö aikuisella miehellä ole käytös tapoja. " mummo lähti mutta muksut säikähti kaksin verroin sitä mummoa kun isäänsä. Tyttö ei ole kahteen viikkoon lähtenyt mukaan kauppaan.

Vierailija kirjoitti:

Ajat ja tavat muuttuvat. Suomalaisista on kasvanut entisajan autoritäärisillä kasvatusmenetemillä estyneiden kiusaajien kansakunta.

Minun lapseni eivät kaupassa riehu, vaan auttavat. He lastaavat koreja ohjeiden mukaan. Ja aina on aikuisia, jotka huokailevat ja pyörittelevät silmiään, kun kolmevuotiaalla menee siinä maitohyllyllä 5 sekuntia pidempään kuin aikuisella menisi. Hyvin kasvatettuja ihmisiä? Not.

Maitohyllyllä menee aikaa aikuisellakin, ja usein vielä kärry vedetään tiukasti viereen, etteivät muut asiakkaat vahingossakaan pääse hyllyn ääreen. Eikö sitä kärryä voi millään jättää kahden metrin päähän käytävälle, kerätä kainaloon ne tarvittavat maitopurkit ja viedä ne odottaviin kärryihin? Jos kaikki ihmiset tekisivät näin, jonotus- ja odotusaika kävisi lyhyemmäksi eikä jonottajien tarvitsisi niin huokailla ja pyöritellä silmiään.