Onneksi itse tajusin luokkaerot vasta täytettyäni 25

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tajusin ne yliopistolla. Itse olen duunariperheen lapsi, ja tuttavapiirini oli pääosin ollut samanlaisista taustoista. Kuvittelin, ettei Suomessa mitään varsinaisia luokkaeroja ole, eikä toisistaan radikaalisti poikkeavia luokkaan liittyviä elämäntapoja, vaikka toki toiset on rikkaampia ja toiset köyhempiä.

Yliopistolla sitten törmäsi porukkaan, jotka olivat syntyneeet perheisiin joissa paitsi rahan riittävyys oli arkea, ja heille vanhemmat hankki opiskelukämpän, auton, Stockmannin luotollisella kortilla sai ostella ruoat ja vanhemmat maksoi sen laskut jne. Mutta ei tämä ollut isoin ero, koska olinhan sen ennenkin tiennyt että rikkaita on olemassa. Suurin hämmästys oli se, että näiden perheissä oli eletty hyvin eri tavalla kuin vaikka meillä: he olivat hyvin sivistyneitä jopa "epäkäytännöllisistä" asioista kuten taiteista ja kulttuurista ja kuluttivat niitä, olivat hämmästyttävän kiinnostuneita älyllisestä keskustelusta esim. filosofiasta tai uskonnosta, he olivat tottuneita syömään hienoissa ravintoloissa ja käyttäytymään hienoissa juhlissa (itse kävin ekaa kertaa ravintolassa syömässä kun olin yliopistossa). 

Tulihan siinä alkuun pieni masennus, että miten minä ikinä pääsen tuohon, kun tunnen itseni niin juntiksi maalaistolloksi.

Olen minäkin duunariperheen tytär. Vuokralla asuttu, autot aina 15 vuotta vanhoja, ei ikinä matkusteltu ym. Sivistystä on kuitenkin opetettu mm. käytöstavat. Olen ollut asioista kiinnostunut. Ravintolassa olen käynyt hienosti syömässä vasta opiskeluaikana. Juntiksi en ole tuntenut itseäni koskaan.

Ravintolassa en osaa syödä kuten muut, tunnen olevani kuin norsu posliinikaupassa.