Onneksi itse tajusin luokkaerot vasta täytettyäni 25

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tajusin ne yliopistolla. Itse olen duunariperheen lapsi, ja tuttavapiirini oli pääosin ollut samanlaisista taustoista. Kuvittelin, ettei Suomessa mitään varsinaisia luokkaeroja ole, eikä toisistaan radikaalisti poikkeavia luokkaan liittyviä elämäntapoja, vaikka toki toiset on rikkaampia ja toiset köyhempiä.

Yliopistolla sitten törmäsi porukkaan, jotka olivat syntyneeet perheisiin joissa paitsi rahan riittävyys oli arkea, ja heille vanhemmat hankki opiskelukämpän, auton, Stockmannin luotollisella kortilla sai ostella ruoat ja vanhemmat maksoi sen laskut jne. Mutta ei tämä ollut isoin ero, koska olinhan sen ennenkin tiennyt että rikkaita on olemassa. Suurin hämmästys oli se, että näiden perheissä oli eletty hyvin eri tavalla kuin vaikka meillä: he olivat hyvin sivistyneitä jopa "epäkäytännöllisistä" asioista kuten taiteista ja kulttuurista ja kuluttivat niitä, olivat hämmästyttävän kiinnostuneita älyllisestä keskustelusta esim. filosofiasta tai uskonnosta, he olivat tottuneita syömään hienoissa ravintoloissa ja käyttäytymään hienoissa juhlissa (itse kävin ekaa kertaa ravintolassa syömässä kun olin yliopistossa). 

Tulihan siinä alkuun pieni masennus, että miten minä ikinä pääsen tuohon, kun tunnen itseni niin juntiksi maalaistolloksi.

Kiinnostus älylliseen keskusteluun ei johdu luokasta eikä rahasta vaan ihmisen omista intresseistä.  Taiteita ja kulttuuria voi harrastaa ihan itsekseen ja oppia ja tietää niistä paljon jos sellainen sattuu kiinnostamaan,

Aivan. Taiteita ja kulttuuria voi harrastaa itsekseen, mutta syystä tai toisesta näin ei tapahdu. Intressit ja luokkatausta tutkimusten mukaan korreloivat vahvasti keskenään. Kumpikohan lapsi aikuisena todennäköisemmin hankkii oopperan kausikortin, se, jonka lapsuuden kodissa on kuunneltu vaikkapa radiosta oopperaa, vai se, jonka kotona naureskeltiin "läskien naisten kirkumiselle"?

Vierailija kirjoitti:

Mitä ne luokkaerot sitten ovat, jos rahalla ei ole siihen vaikutusta? Toiset ihmiset nyt vaan ovat fiksumpia tai älykkäämpiä kuin toiset, mutta ei kai se ole luokkaero?

Aika kummallinen käsite Suomessa koko luokkaero. 

Niin koska Suomessa ei ole luokkaeroja. Kaikki voivat opiskella just niin paljon kun rahkeita riittää. Toiset vaan ovat rikkaampia kuin toiset mutta muuten käytös-, puhe- ja tapakulttuuri on aika homogeenistä. Pelkät tulot eivät jaa ihmisiä varsinaisiin luokkiin, koska tulotkin voivat muuttua elämäntilanteen muuttuessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tajusin ne yliopistolla. Itse olen duunariperheen lapsi, ja tuttavapiirini oli pääosin ollut samanlaisista taustoista. Kuvittelin, ettei Suomessa mitään varsinaisia luokkaeroja ole, eikä toisistaan radikaalisti poikkeavia luokkaan liittyviä elämäntapoja, vaikka toki toiset on rikkaampia ja toiset köyhempiä.

Yliopistolla sitten törmäsi porukkaan, jotka olivat syntyneeet perheisiin joissa paitsi rahan riittävyys oli arkea, ja heille vanhemmat hankki opiskelukämpän, auton, Stockmannin luotollisella kortilla sai ostella ruoat ja vanhemmat maksoi sen laskut jne. Mutta ei tämä ollut isoin ero, koska olinhan sen ennenkin tiennyt että rikkaita on olemassa. Suurin hämmästys oli se, että näiden perheissä oli eletty hyvin eri tavalla kuin vaikka meillä: he olivat hyvin sivistyneitä jopa "epäkäytännöllisistä" asioista kuten taiteista ja kulttuurista ja kuluttivat niitä, olivat hämmästyttävän kiinnostuneita älyllisestä keskustelusta esim. filosofiasta tai uskonnosta, he olivat tottuneita syömään hienoissa ravintoloissa ja käyttäytymään hienoissa juhlissa (itse kävin ekaa kertaa ravintolassa syömässä kun olin yliopistossa). 

Tulihan siinä alkuun pieni masennus, että miten minä ikinä pääsen tuohon, kun tunnen itseni niin juntiksi maalaistolloksi.

Kiinnostus älylliseen keskusteluun ei johdu luokasta eikä rahasta vaan ihmisen omista intresseistä.  Taiteita ja kulttuuria voi harrastaa ihan itsekseen ja oppia ja tietää niistä paljon jos sellainen sattuu kiinnostamaan,

Aivan. Taiteita ja kulttuuria voi harrastaa itsekseen, mutta syystä tai toisesta näin ei tapahdu. Intressit ja luokkatausta tutkimusten mukaan korreloivat vahvasti keskenään. Kumpikohan lapsi aikuisena todennäköisemmin hankkii oopperan kausikortin, se, jonka lapsuuden kodissa on kuunneltu vaikkapa radiosta oopperaa, vai se, jonka kotona naureskeltiin "läskien naisten kirkumiselle"?

Aikamoista asenteellista soopaa sun juttusi. Vanhemmat ja kotitausta vaikuttavat mutta ei tarvita kuin yksi ainoa vaikkapa koulusta järjestetty teatteri/oopperakäynti kun nuori tajuaa, että hei toi oli kivaa, menen sinne toistekin.  Ja aikuisena ihminen voi ihan itsenäisesti lähteä harrastamaan just mitä haluaa. Toiset ostavat prätkän, toiset kausikortin oopperaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ne luokkaerot sitten ovat, jos rahalla ei ole siihen vaikutusta? Toiset ihmiset nyt vaan ovat fiksumpia tai älykkäämpiä kuin toiset, mutta ei kai se ole luokkaero?

Aika kummallinen käsite Suomessa koko luokkaero. 

Niin koska Suomessa ei ole luokkaeroja. Kaikki voivat opiskella just niin paljon kun rahkeita riittää. Toiset vaan ovat rikkaampia kuin toiset mutta muuten käytös-, puhe- ja tapakulttuuri on aika homogeenistä. Pelkät tulot eivät jaa ihmisiä varsinaisiin luokkiin, koska tulotkin voivat muuttua elämäntilanteen muuttuessa.

Lukuiset tutkimukset osoittavat että Suomessa on luokkaeroja joskasn ei yhtä kärjistyneitä kuten vaikkapa Bourdieun tutkimassa Ranskassa. Homogeenisuus on osa kansallista myyttiä ja pitää ymmärtää sellaisena. Faktaa se ei ole.

Kaverien vaikutus identiteetin kehitykseen on myös suuri. Toki luokka määrittää usein sitä, millaisten ihmisten lähellä asuu, lähiössä vai hienostoalueella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tajusin ne yliopistolla. Itse olen duunariperheen lapsi, ja tuttavapiirini oli pääosin ollut samanlaisista taustoista. Kuvittelin, ettei Suomessa mitään varsinaisia luokkaeroja ole, eikä toisistaan radikaalisti poikkeavia luokkaan liittyviä elämäntapoja, vaikka toki toiset on rikkaampia ja toiset köyhempiä.

Yliopistolla sitten törmäsi porukkaan, jotka olivat syntyneeet perheisiin joissa paitsi rahan riittävyys oli arkea, ja heille vanhemmat hankki opiskelukämpän, auton, Stockmannin luotollisella kortilla sai ostella ruoat ja vanhemmat maksoi sen laskut jne. Mutta ei tämä ollut isoin ero, koska olinhan sen ennenkin tiennyt että rikkaita on olemassa. Suurin hämmästys oli se, että näiden perheissä oli eletty hyvin eri tavalla kuin vaikka meillä: he olivat hyvin sivistyneitä jopa "epäkäytännöllisistä" asioista kuten taiteista ja kulttuurista ja kuluttivat niitä, olivat hämmästyttävän kiinnostuneita älyllisestä keskustelusta esim. filosofiasta tai uskonnosta, he olivat tottuneita syömään hienoissa ravintoloissa ja käyttäytymään hienoissa juhlissa (itse kävin ekaa kertaa ravintolassa syömässä kun olin yliopistossa). 

Tulihan siinä alkuun pieni masennus, että miten minä ikinä pääsen tuohon, kun tunnen itseni niin juntiksi maalaistolloksi.

Kiinnostus älylliseen keskusteluun ei johdu luokasta eikä rahasta vaan ihmisen omista intresseistä.  Taiteita ja kulttuuria voi harrastaa ihan itsekseen ja oppia ja tietää niistä paljon jos sellainen sattuu kiinnostamaan,

Aivan. Taiteita ja kulttuuria voi harrastaa itsekseen, mutta syystä tai toisesta näin ei tapahdu. Intressit ja luokkatausta tutkimusten mukaan korreloivat vahvasti keskenään. Kumpikohan lapsi aikuisena todennäköisemmin hankkii oopperan kausikortin, se, jonka lapsuuden kodissa on kuunneltu vaikkapa radiosta oopperaa, vai se, jonka kotona naureskeltiin "läskien naisten kirkumiselle"?

Aikamoista asenteellista soopaa sun juttusi. Vanhemmat ja kotitausta vaikuttavat mutta ei tarvita kuin yksi ainoa vaikkapa koulusta järjestetty teatteri/oopperakäynti kun nuori tajuaa, että hei toi oli kivaa, menen sinne toistekin.  Ja aikuisena ihminen voi ihan itsenäisesti lähteä harrastamaan just mitä haluaa. Toiset ostavat prätkän, toiset kausikortin oopperaan. 

Asenteellista soopaa? Kuten sanoin, aihetta on tutkittu ja selvä korrelaatio yhteiskuntaluokan ja mielenkiinnonkohteiden välillä on osoitettavissa: Maku erottaa yhteiskuntaluokat http://www.hs.fi/kotimaa/a1338517725663?jako=907dc8aaf4736677bb8de76f3d…

Vierailija kirjoitti:

Kyllä Suomessa on mahdollista kouluttautua. Ei ole lähtökohdista kiinni, kiitos maksuttoman koulujärjestelmän. Siitä ei kai tutkimuksessa ollutkaan kyse? Enempi siitä, miten yksilö kokee erilaiset lähtökohdat.

On mahdollista, mutta nyt kun se on ollut mahdollista kaikille, sen arvo ja arvostus on romahtanut. Tästä kertoo akateemisen työttömyyden lisääntyminen ja työn arvostuksen lasku. "Kaiken maailman dosentteja" ei tarvitse enää arvostaa, koska he eivät kuulu nykymaailmassa enää eliittiin. Työnhaussa koulutus ei ole ratkaiseva tekijä kun kaikilla se on, vaan oikeanlainen työkokemus, vapaa-ajan toiminta ja suhteet.

Tämä on sitä uutta luokkaistumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä Suomessa on mahdollista kouluttautua. Ei ole lähtökohdista kiinni, kiitos maksuttoman koulujärjestelmän. Siitä ei kai tutkimuksessa ollutkaan kyse? Enempi siitä, miten yksilö kokee erilaiset lähtökohdat.

Meillä on perheitä joille jo lukiokirjojen osto on ylivoimaista.

Tuloero on eri asia kuin luokkaero. Voit olla akateemisesta perheestä, opiskella yliopistossa lastentarhanopettajaksi, tehdä kolme lasta, erota puolisostasi ja sairastua nivelreumaan, etkä enää pystykään tekemään työtäsi. Olet edelleen akateemisesta perheestä lähtöisin oleva akateemisesti koulutettu ihminen ja arvomaailmasi edelleen ylemmän keskiluokan arvomaailma, mutta rahasi ovat niin finaalissa, että lukiokirjojen osto lapsillesi on ylivoimaista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä Suomessa on mahdollista kouluttautua. Ei ole lähtökohdista kiinni, kiitos maksuttoman koulujärjestelmän. Siitä ei kai tutkimuksessa ollutkaan kyse? Enempi siitä, miten yksilö kokee erilaiset lähtökohdat.

Meillä on perheitä joille jo lukiokirjojen osto on ylivoimaista.

Tuloero on eri asia kuin luokkaero. Voit olla akateemisesta perheestä, opiskella yliopistossa lastentarhanopettajaksi, tehdä kolme lasta, erota puolisostasi ja sairastua nivelreumaan, etkä enää pystykään tekemään työtäsi. Olet edelleen akateemisesta perheestä lähtöisin oleva akateemisesti koulutettu ihminen ja arvomaailmasi edelleen ylemmän keskiluokan arvomaailma, mutta rahasi ovat niin finaalissa, että lukiokirjojen osto lapsillesi on ylivoimaista. 

Mikä on ylemmän keskiluokan arvomaailma?

Tunnen useita akateemisesti koulutettuja ihmisiä ( jo useamman polven) mutta en kyllä nyt keksi miten niiden arvomaailma on yhtenäinen ja eroaa muiden arvomaailmoista.

Vierailija kirjoitti:

Minä tajusin ne yliopistolla. Itse olen duunariperheen lapsi, ja tuttavapiirini oli pääosin ollut samanlaisista taustoista. Kuvittelin, ettei Suomessa mitään varsinaisia luokkaeroja ole, eikä toisistaan radikaalisti poikkeavia luokkaan liittyviä elämäntapoja, vaikka toki toiset on rikkaampia ja toiset köyhempiä.

Yliopistolla sitten törmäsi porukkaan, jotka olivat syntyneeet perheisiin joissa paitsi rahan riittävyys oli arkea, ja heille vanhemmat hankki opiskelukämpän, auton, Stockmannin luotollisella kortilla sai ostella ruoat ja vanhemmat maksoi sen laskut jne. Mutta ei tämä ollut isoin ero, koska olinhan sen ennenkin tiennyt että rikkaita on olemassa. Suurin hämmästys oli se, että näiden perheissä oli eletty hyvin eri tavalla kuin vaikka meillä: he olivat hyvin sivistyneitä jopa "epäkäytännöllisistä" asioista kuten taiteista ja kulttuurista ja kuluttivat niitä, olivat hämmästyttävän kiinnostuneita älyllisestä keskustelusta esim. filosofiasta tai uskonnosta, he olivat tottuneita syömään hienoissa ravintoloissa ja käyttäytymään hienoissa juhlissa (itse kävin ekaa kertaa ravintolassa syömässä kun olin yliopistossa). 

Tulihan siinä alkuun pieni masennus, että miten minä ikinä pääsen tuohon, kun tunnen itseni niin juntiksi maalaistolloksi.

Miten sinä ikinä pääset tuohon? En tajua. Tekemällä, tutustumalla, reenaamalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitkä ihmeen luokkaerot. Ei Suomessa sellaista ole

Totta kai on. Aivan tutkittu juttu. Ja koko ajan isonevat erot kuten tuloerotkin. Suomalainen vain ei ymmärrä näitä nyansseja kovinkaan helposti.

Luokkayhteiskunnassa on kyse siitä että ihminen kuuluu tiettyyn luokkaan ja sieltä ei voi nousta ylöspäin. Ei esimerkiksi pääse koulutukseen vaikka olisi kuinka hyvä ollut koulussa. Vaikka saisi jostain ison summan rahaakin niin silti ihmiset pitää ala-arvoisena.

Tämä. Ja myös, että tietystä luokasta ei tipahda alaspäin, vaikka tuhlaisi koko omaisuutensa. Esim Britanniassa on paljon yläluokkaisia persaukisia. Eivät he ole pudonneet yläluokasta alaluokkaan. Suomessa on mahdollista kouluttautua, vaikka olisikin duunariperheestä. On mahdollista ottaa mallia niistä opiskelukavereistaan (jos siis pitää sitä tärkeänä), millaiseen elämään he ovat tottuneet ja tavoitella samoja asioita. Yleensä sosiaaliekonominen nousu Suomessa vaatii yhden sukupolven väliin eli tämän duunariperheestä lähtöisin olevan ihmisen omilla lapsilla voi olla vastaava tilanne opiskelemaan lähtiessään kuin heidän vanhempiensa yliopistokavereilla oli. 

Mä olen ollut tosi onnekas sillä köyhyydestä huolimatta meidän perheessä panostettiin koulutukseen, kulttuuriin ja käytöstapoihin. Meidät lapset laitettiin Ns eliittikouluun. Lopputuloksena meistä tuli sulavakäytöksisiä koulutettuja aikuisia joiden verkostossa on maan silmäätekeviä.

Vasta teininä muistan tajunneeni että kavereiden perheillä oli paljon rahaa ja hävenneeni vaatimatonta kotiani. Nyt aikuisena olen pohjattoman kiitollinen kaukonäköisille vanhemmilleni. Lisäksi on ollut ilo huomata ettei mun kaverit ole kiinnittäneet huomiota meidän kodin köyhyyteen vaan muistavat kuinka ihana meidän pullantuoksuiseen rakastavaan kotiin oli tulla kylään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä Suomessa on mahdollista kouluttautua. Ei ole lähtökohdista kiinni, kiitos maksuttoman koulujärjestelmän. Siitä ei kai tutkimuksessa ollutkaan kyse? Enempi siitä, miten yksilö kokee erilaiset lähtökohdat.

Meillä on perheitä joille jo lukiokirjojen osto on ylivoimaista.

Tuloero on eri asia kuin luokkaero. Voit olla akateemisesta perheestä, opiskella yliopistossa lastentarhanopettajaksi, tehdä kolme lasta, erota puolisostasi ja sairastua nivelreumaan, etkä enää pystykään tekemään työtäsi. Olet edelleen akateemisesta perheestä lähtöisin oleva akateemisesti koulutettu ihminen ja arvomaailmasi edelleen ylemmän keskiluokan arvomaailma, mutta rahasi ovat niin finaalissa, että lukiokirjojen osto lapsillesi on ylivoimaista. 

Mikä on ylemmän keskiluokan arvomaailma?

Tunnen useita akateemisesti koulutettuja ihmisiä ( jo useamman polven) mutta en kyllä nyt keksi miten niiden arvomaailma on yhtenäinen ja eroaa muiden arvomaailmoista.

Koulutusta, työntekoa, yritteliäisyyttä ja ahkeruutta arvostetaan. Samoin lainkuuliaisuutta ja muiden ihmisten huomioimista. Suomessa suurimmalla osalla duunareistakin on tuo sama arvomaailma ja juuri sen vuoksi luokkaerot ovat Suomessa pienet, tuloerot eivät. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvä esimerkki luokkayhteiskunnasta on esimerkiksi ihan peruskouluvalinnat. Esimerkiksi ekaluokkalaiset tai kolmasluokkalaiset voivat hakea erityiskouluihin musikaalisuuden perusteella ja paikkoina vaikkapa Kaisaniemen ala-aste (jossa mm. Cantores minores-kuoron pojat) ja Itä-Helsingin musiikkiopiston kanssa samassa rakennuksessa oleva ala-aste, jossa näppärästi koulupäivän aikana voi käydä viulutunneilla tai pianotunneilla tai soittaa muuta koulun tarjontaa. 

Tämä luokka-juttu pohjautuu siihen, että noihin molempiin kouluihin on siis musikaalisuus-testi, joka periaatteessa on kaikille avoin. Käytännössä ja siis aikuistenoikeasti ei ole mitään mahdollisuutta, mikäli ekaluokkalainen tai kolmasluokkalainen ole jo ollut vähintään puolta elämästään viikottain musiikkiopistotasoisessa koulutuksessa. Taaperona siis muskarissa ja leikki-ikäisestä lähtien soittaen itse instrumenttia. Esim viulutunnit musiikkiopistolla maksaa noin 700 euroa vuodessa ja lisäksi pitää harjoitella monta kertaa viikossa. Jos siis tähän ei valmenneta ihan jo alusta lähtien, niin ei mitään mahdollisuutta näihin musiikki-erityiskouluihin. Sama juttu muuten jo tanssin kanssa, jos haluaa oikeasti balettiin. Ihan teoriassa voisi baletissa aloittaa 7-8 vuotiaana, mutta käytännössä se ei enää onnistu.

Minä ja sisko oltiin musiikkiluokalla.

Mitään aikaisempaa taustaa soittamisesta meillä ei ollut. Rytmikorva molemmilla oli kuitenkin hyvä ja se riitti luokalle pääsyyn vaikka hakijoita oli monia ja oppilaita valittiiin 24.

Kun katot Pernilla Böckermanin youtubevideoita, ni huomaa heti luokkaerot, kun jollain hemmotellulla 16v pennulle ostetaan 800e reppuja, on iphonea yms. ja rahaa penskaan menee kuussa enemmän mitä perus DI tienaa bruttona.

Kyllähän luokkaeroja on, niiden kieltäminen on tosiaan jopa vaarallista, koska se lisää silloin epätasa-arvoa ja vahvistaa hyvä veli-verkostoja.

Mut itse kuulun niihin, jotka vierastaa nousu-sanaa tässä yhteydessä, koska se vie jotenkin harhateille. Itse olen työväenluokasta ja olen 'noussut' tulojeni ja koulutukseni kautta ylempään keskiluokkaan, mutta en mitenkään tunne olevani kulttuurillisesti keskiluokkainen, itse asiassa en pidä keskiluokkaisuudesta juuri ollenkaan, siinä ei ole mitään tavoiteltavaa. Haluan ja olenkin pitänyt kiinni työväenluokkaisuudestani ja lisäsävyjä siihen on tullut lähinnä akateemisen sivistyneistön piiristä, ei keskiluokasta. 'Sosiaalinen liikkuvuus' on parempi termi.

Ja muutenkin noihin luokkajakoihin liittyy kummallisia yleistyksiä. Oma taustani on köyhä, vasemmistolainen perhe, jossa luettiin paljon, tutkittiin luontoa, katsottiin klassikkoelokuvia, kuunneltiin musiikkia klassisesta poppiin ja soitettiin itse. Useimmissa keskiluokkaisissa perheissä, joita tunsin, katsottiin iltaisin vain televisiota. Onnekseni kuuluin siihen tiedostavaan työväenluokkaan, jonka kulttuuripääoma on yksi isoimmista, koska se usein (niin kuin meidänkin tapauksessa) kattoi sekä klassisen 'korkea'kulttuurin että populaarikulttuurin. Meillä soi sekä Beethoven että Beatles. Luettiin niin venäläisiä klassikoita kuin amerikkalaisia pulp-dekkareita (vieläkin muistan elävästi niiden pokkarien värikkäät kannet).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tajusin ne yliopistolla. Itse olen duunariperheen lapsi, ja tuttavapiirini oli pääosin ollut samanlaisista taustoista. Kuvittelin, ettei Suomessa mitään varsinaisia luokkaeroja ole, eikä toisistaan radikaalisti poikkeavia luokkaan liittyviä elämäntapoja, vaikka toki toiset on rikkaampia ja toiset köyhempiä.

Yliopistolla sitten törmäsi porukkaan, jotka olivat syntyneeet perheisiin joissa paitsi rahan riittävyys oli arkea, ja heille vanhemmat hankki opiskelukämpän, auton, Stockmannin luotollisella kortilla sai ostella ruoat ja vanhemmat maksoi sen laskut jne. Mutta ei tämä ollut isoin ero, koska olinhan sen ennenkin tiennyt että rikkaita on olemassa. Suurin hämmästys oli se, että näiden perheissä oli eletty hyvin eri tavalla kuin vaikka meillä: he olivat hyvin sivistyneitä jopa "epäkäytännöllisistä" asioista kuten taiteista ja kulttuurista ja kuluttivat niitä, olivat hämmästyttävän kiinnostuneita älyllisestä keskustelusta esim. filosofiasta tai uskonnosta, he olivat tottuneita syömään hienoissa ravintoloissa ja käyttäytymään hienoissa juhlissa (itse kävin ekaa kertaa ravintolassa syömässä kun olin yliopistossa). 

Tulihan siinä alkuun pieni masennus, että miten minä ikinä pääsen tuohon, kun tunnen itseni niin juntiksi maalaistolloksi.

Kiinnostus älylliseen keskusteluun ei johdu luokasta eikä rahasta vaan ihmisen omista intresseistä.  Taiteita ja kulttuuria voi harrastaa ihan itsekseen ja oppia ja tietää niistä paljon jos sellainen sattuu kiinnostamaan,

Aivan. Taiteita ja kulttuuria voi harrastaa itsekseen, mutta syystä tai toisesta näin ei tapahdu. Intressit ja luokkatausta tutkimusten mukaan korreloivat vahvasti keskenään. Kumpikohan lapsi aikuisena todennäköisemmin hankkii oopperan kausikortin, se, jonka lapsuuden kodissa on kuunneltu vaikkapa radiosta oopperaa, vai se, jonka kotona naureskeltiin "läskien naisten kirkumiselle"?

Aikamoista asenteellista soopaa sun juttusi. Vanhemmat ja kotitausta vaikuttavat mutta ei tarvita kuin yksi ainoa vaikkapa koulusta järjestetty teatteri/oopperakäynti kun nuori tajuaa, että hei toi oli kivaa, menen sinne toistekin.  Ja aikuisena ihminen voi ihan itsenäisesti lähteä harrastamaan just mitä haluaa. Toiset ostavat prätkän, toiset kausikortin oopperaan. 

Asenteellista soopaa? Kuten sanoin, aihetta on tutkittu ja selvä korrelaatio yhteiskuntaluokan ja mielenkiinnonkohteiden välillä on osoitettavissa: Maku erottaa yhteiskuntaluokat http://www.hs.fi/kotimaa/a1338517725663?jako=907dc8aaf4736677bb8de76f3d…

Harmi kun tuo artikkeli oli ihan tynkä, jäi kiinnostamaan mitä koirarodun valinta kertoo yhteiskuntaluokasta :) Eikä oltu ilmeisesti uskallettu sanoa, että mitä työväenluokka ostaa lapsilleen valmistujaislahjaksi, vain keskiluokan ja ylemmän oli mainittu.

Olen duunarivanhempien tyttö. Rahaa ei ollut koskaan ylettömästi, mutta se mitä oli, käytettin harkiten. "Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot". Harrastimme lapsesta asti akateemisia harrastuksia, kuten kuvataidetta, musiikkia, tanssia ym. Kävimme usein teatterissa katsomassa esityksiä ja balettia. Lisäksi kävimme 1-2 x vuodessa ulkomailla, kulttuurikohteissa ja rantalomilla. Yläasteelle haettiin "parempaan kouluun" musiikkiluokille. Rahaa ei käytetty kotona viinaan, tupakkaan tai mihinkään turhuuteen. Vaatteet olivat joskus vanhanaikaisia, mutta ei se haitannut. 

Aikuisenakin olen yhä kinnostunut korkeakulttuurista ja osaan myös käyttäytyä sulavasti hienommillakin kekkereillä. Yliopistoon en koskaan halunnut, olen amk-tutkinnon käynyt. Seuraan jatkuvasti uutisia ja luen paljon. Kuitenkaan rahaa ei ole minullakaan ylettömästi, joten voin sanoa että sama duunarimeininki jatkuu sukupolvelta toiselle meidänkin tapauksessa. Henkistä pääomaa kuitenkin on :D. Mihinköhän "luokkaan" kuulun?

Kaveripiirini koostuu muista samantyyppisen taustan omaavista, sitten on niitä, joilla ei ole koskaan ollut lapsena MITÄÄN harrastusta tai kannustusta unelmiin. Joitain "akateemikkojen" lapsiakin on ystäväpiirissä, muta vähemmän. Voin myöntää, että tunnen jotain omituista alemmuutta osallistuessani hienoille kokkareille, joissa liikkuu vaikuttajia ja "kermaa". Olemus on yhtäkkiä anteeksipyytävä, vaikka periaatteessa olen fiksu ihminen ja pystyn osallistumaan mielenkiintoisin keskusteluihin. En tiedä mistä tämä johtuu. Ehkä luokkatietoisuus on kuitenkin sisäänrakennettu juttu, jonka vain on aina omaksunut. Ei siitä omasta viiteryhmästä niin vain vaihdeta. Pahoittelut sekavasta viestistä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tajusin ne yliopistolla. Itse olen duunariperheen lapsi, ja tuttavapiirini oli pääosin ollut samanlaisista taustoista. Kuvittelin, ettei Suomessa mitään varsinaisia luokkaeroja ole, eikä toisistaan radikaalisti poikkeavia luokkaan liittyviä elämäntapoja, vaikka toki toiset on rikkaampia ja toiset köyhempiä.

Yliopistolla sitten törmäsi porukkaan, jotka olivat syntyneeet perheisiin joissa paitsi rahan riittävyys oli arkea, ja heille vanhemmat hankki opiskelukämpän, auton, Stockmannin luotollisella kortilla sai ostella ruoat ja vanhemmat maksoi sen laskut jne. Mutta ei tämä ollut isoin ero, koska olinhan sen ennenkin tiennyt että rikkaita on olemassa. Suurin hämmästys oli se, että näiden perheissä oli eletty hyvin eri tavalla kuin vaikka meillä: he olivat hyvin sivistyneitä jopa "epäkäytännöllisistä" asioista kuten taiteista ja kulttuurista ja kuluttivat niitä, olivat hämmästyttävän kiinnostuneita älyllisestä keskustelusta esim. filosofiasta tai uskonnosta, he olivat tottuneita syömään hienoissa ravintoloissa ja käyttäytymään hienoissa juhlissa (itse kävin ekaa kertaa ravintolassa syömässä kun olin yliopistossa). 

Tulihan siinä alkuun pieni masennus, että miten minä ikinä pääsen tuohon, kun tunnen itseni niin juntiksi maalaistolloksi.

Kiinnostus älylliseen keskusteluun ei johdu luokasta eikä rahasta vaan ihmisen omista intresseistä.  Taiteita ja kulttuuria voi harrastaa ihan itsekseen ja oppia ja tietää niistä paljon jos sellainen sattuu kiinnostamaan,

Aivan. Taiteita ja kulttuuria voi harrastaa itsekseen, mutta syystä tai toisesta näin ei tapahdu. Intressit ja luokkatausta tutkimusten mukaan korreloivat vahvasti keskenään. Kumpikohan lapsi aikuisena todennäköisemmin hankkii oopperan kausikortin, se, jonka lapsuuden kodissa on kuunneltu vaikkapa radiosta oopperaa, vai se, jonka kotona naureskeltiin "läskien naisten kirkumiselle"?

Aikamoista asenteellista soopaa sun juttusi. Vanhemmat ja kotitausta vaikuttavat mutta ei tarvita kuin yksi ainoa vaikkapa koulusta järjestetty teatteri/oopperakäynti kun nuori tajuaa, että hei toi oli kivaa, menen sinne toistekin.  Ja aikuisena ihminen voi ihan itsenäisesti lähteä harrastamaan just mitä haluaa. Toiset ostavat prätkän, toiset kausikortin oopperaan. 

Asenteellista soopaa? Kuten sanoin, aihetta on tutkittu ja selvä korrelaatio yhteiskuntaluokan ja mielenkiinnonkohteiden välillä on osoitettavissa: Maku erottaa yhteiskuntaluokat http://www.hs.fi/kotimaa/a1338517725663?jako=907dc8aaf4736677bb8de76f3d…

Harmi kun tuo artikkeli oli ihan tynkä, jäi kiinnostamaan mitä koirarodun valinta kertoo yhteiskuntaluokasta :) Eikä oltu ilmeisesti uskallettu sanoa, että mitä työväenluokka ostaa lapsilleen valmistujaislahjaksi, vain keskiluokan ja ylemmän oli mainittu.

Muakin kiinnostaisi tuo koirarotu. Entä, jos on sekä kallis ja harvinainen rotukoira että sekarotuinen rescue-rekku? Mitähän se kertoo? Heikosta luokkaidentiteetistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä esimerkki luokkayhteiskunnasta on esimerkiksi ihan peruskouluvalinnat. Esimerkiksi ekaluokkalaiset tai kolmasluokkalaiset voivat hakea erityiskouluihin musikaalisuuden perusteella ja paikkoina vaikkapa Kaisaniemen ala-aste (jossa mm. Cantores minores-kuoron pojat) ja Itä-Helsingin musiikkiopiston kanssa samassa rakennuksessa oleva ala-aste, jossa näppärästi koulupäivän aikana voi käydä viulutunneilla tai pianotunneilla tai soittaa muuta koulun tarjontaa. 

Tämä luokka-juttu pohjautuu siihen, että noihin molempiin kouluihin on siis musikaalisuus-testi, joka periaatteessa on kaikille avoin. Käytännössä ja siis aikuistenoikeasti ei ole mitään mahdollisuutta, mikäli ekaluokkalainen tai kolmasluokkalainen ole jo ollut vähintään puolta elämästään viikottain musiikkiopistotasoisessa koulutuksessa. Taaperona siis muskarissa ja leikki-ikäisestä lähtien soittaen itse instrumenttia. Esim viulutunnit musiikkiopistolla maksaa noin 700 euroa vuodessa ja lisäksi pitää harjoitella monta kertaa viikossa. Jos siis tähän ei valmenneta ihan jo alusta lähtien, niin ei mitään mahdollisuutta näihin musiikki-erityiskouluihin. Sama juttu muuten jo tanssin kanssa, jos haluaa oikeasti balettiin. Ihan teoriassa voisi baletissa aloittaa 7-8 vuotiaana, mutta käytännössä se ei enää onnistu.

Minä ja sisko oltiin musiikkiluokalla.

Mitään aikaisempaa taustaa soittamisesta meillä ei ollut. Rytmikorva molemmilla oli kuitenkin hyvä ja se riitti luokalle pääsyyn vaikka hakijoita oli monia ja oppilaita valittiiin 24.

Mutta oliko kyseessä ison kaupungin eliittikoulu vai kenties joku maaseudun tai lähiön koulu? Meidän kaupungissa ei pääse edes testeihin ns. parhaaseen kouluun jos ei jo soita instrumenttia. Testissä pitää antaa näytteet laulusta, rytmitajusta ja soittotaidosta.