HS mielipide: Hyväosaisena en ymmärrä köyhiä, mutta neuvoja voisin antaa – miksei apuni kelpaa?

En tajua Rikasta ollenkaan .... Missä hänen neuvojaan on torjuttu? Onko hän esimerkiksi järkännyt jotain elämänhallintakursseja, jonne ei ole ilmaantunut kuulijoita? 

Hänen saamansa opit ovat aivan täysjärkisiä, kaikkihan pyrkivät opettamaan omille lapsilleen noita.

Olen pihalla, selittäkää! Ap:llahan ei ole asiaan mitään sanottavaa. 

Köyhiä on turha neuvoa, eivät he kuuntele. Eivät vaikka itse olisivat juuri neuvoa ja apua kysyneet. Sitten jos kuitenkin poikkeukselliseti kuuntelevat, on kommentti aina sama Helppo sun on kun sulla on rahaa -marina. Niin onkin kun toimin juuri siten miten sinuakin äsken kehoitin toimimaan. Mutta kun ei kelpaa, niin olkoon.

Minua aina jaksaa hämmentää seuraava: toisaalta väitetään, että moni köyhä on masentunut, näköalaton, kykenemätön toimimaan järkevästi. Toisaalta järkevään suuntaan auttaminen on paha sekin. Mikä sitten olisi hyvä, jos nyt ei kykene työpaikkaa taikomaan tai lahjoittamaan tarpeeksi rahaa vaikka velkojen maksuun?

Syömiseen en puutu mutta kyllä keskikaljaa liittävä ei ole köyhä.

Pullo päivässä on 365 pulloa vuodessa ja jos se on euron kappale niin iso raha...ja jääkö monella yhteen?

Hohhoijaa, olipas taas mielipide. Mä olen ollut hyväosainen siitä lähtien, kun olin vasta pilke faijan silmäkulmassa. Ylemmän keskiluokan koti, jossa äiti oli kotiäitinä monta vuotta ennenkuin palasi työelämään. Rahat riittivät aina, varmasti osittain äitini tarkan kirjanpidon, jonka hän opetti myös meille. Meitä lapsia kannustettiin ja rohkaistiin pienestä pitäen. Jos epäonnistuimme, meitä rohkaistiin yrittämään uudelleen. Koulunkäyntiämme tuettiin ja jos oli jotain tenkkapoota koulutehtävien kanssa, niin vanhemmat osasivat opettaa. Vanhemmat myös tunnistivat meidän lahjakkuutemme ja osasivat ohjata meitä käyttämään niitä. 

Opiskeluun rohkaistiin ja kaikkia opintoja tuettiin taloudellisesti. Maksettiin valmennuskurssit. Jos sairastuimme, pääsimme heti lääkäriin eikä vasta puolen vuoden tai vuoden päästä.  Kun saimme lapsia, vanhempamme hoitivat aina tarvittaessa lapsenlapsiaan. Oli helppoa luoda uraa, kun ei tarvinnut juosta kello kourassa päiväkodin aukioloaikojen mukaan. Oli myös helppo ottaa riskejä, koska takaraivossa oli koko ajan tieto, että jos menee hommat persiilleen, niin katto tulee aina olemaan pään päällä ja ruokaa sekä muuta tarpeellista. 

Olen tehnyt jo kohta 10 vuoden ajan vapaaehtoistyötä vähäosaisten parissa. Mulle ei tulisi ikinä mieleenikään mennä neuvomaan heitä. Ihmisiä, jotka ovat kenties viettäneet lapsuutensa lastenkodeissa tai vanhemmilla on ollut päihde- tai mielenterveysongelmia. Ihmisiä, joiden kotona lapsia nolattiin, vähäteltiin ja epäonnistumisille naureskeltiin. Ihmisiä, joiden vanhemmat eivät olleet kiinnostuneita lastensa koulunkäynnistä. Ihmisiä, joilla ei ole ollut lapsuudessaan edes joka päivä ruokaa. Ihmisiä, joilla on ollut vaikeuksia suoriutua edes peruskoulusta ja näiden puutteellisten taitojen vuoksi ammattiin  opiskeluista. Ihmisiä, joilla on sairauksia, joiden vuoksi he jonottavat kuukausikaupalla päästäkseen hoitoon. Ihmisiä, joilla ei yksinkertaisesti ole varaa ottaa riskejä ilman pelkoa, että koko korttitalo romahtaa lopullisesti. Ainoa neuvo, jonka heille voisi antaa: "syntykää uudelleen ja valitkaa vanhempanne paremmin". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tiedän köyhän henkilön, jonka köyhyyden suurin syy on täysi kyvyttömyys rahankäyttövalinnoissa ja oman talouden hoidossa. Minä tiedän, miten asiat kannattaisi hoitaa. Eri asia on, haluaako henkilö ottaa neuvoja vastaan. HS:n kirjoittajalla oli muuten hyvä pointti: juurekset ovat edullisia.

Siis miten ihmeessä kukaan ei ole aiemmin keksinyt, että juurekset on edullisia?

Kyllä me hoikat ja hyvätuloiset olemme aina hyödyntäneet ravinnoksemme edullisia juureksia, juuri köyhillehän ne eivät kelpaa. Olet varmaan uusi täällä?

No en ole uusi. Tässä vuosien varrella on jokaiseen ketjuun kerrottu ällistyttävä uutinen, että osta halpoja juureksia ja poimi marjoja. Ihan jokaiseen ketjuun. En usko, että Suomessa on yhtäkään ihmistä, joka ei tiedä, että juurekset ovat edullisia. Siitä huolimatta joku nokkela hyväosainen sen suurena uutisena kertoo.

Tuleeko nokkeluus hyväosaisuudesta, vai hyväosaisuus nokkeluudesta, kas siinäpä...

Vierailija kirjoitti:

Jos köyhälle antaa vaikkapa 1000e ja sanoo käytä mihin haluat niin moniko köyhistä käyttää sen edes jollainlailla rakentavasti?

Ei, sillä ostetaan uusi vaate tai tavara. Ehkä juodaan. Tai koko perhe matkustaa. Maksetaan rästirästilaskuja. Jotkut jopa laittavat sen käsittäväksi esim kalliiseen television tai autoon. Jotkut pelaa. Jotkut käyttävät rahat jokapäiväiseen kulutukseen. Ja kohta ollaan taas yhtä köyhiä.

Minä nyt tietysti en ole köyhyyden asiantuntija, mutta elimme tiukasti kun olin lapsi. Se, että joku olisi antanut 6.000mk vanhemmilleni, olisi se 6.000mk ollut ihan käsittämätön ihme. Meitä oli monta sisarusta ja äitini teki kahta työtä. Meillä oli pahan päivän varalle jemmassa rahaa, mutta ei sitä voinut tietenkään käyttää. Emme me koskaan saaneet mitään luksusta, miksei edes sen kerran olisi sitten saanut nauttia vaikka etelänmatkasta tai vaikka siitä uudesta telkkarista? Se on ihan eri asia sinulle ja minulle miettiä, että miksi joku matkustaa kun voisi sijoittaa. Se ei ole sinulle ja minulle mitenkään vierasta ja "luksusta".

Tuossa kirjoituksessa ei niinkään ärsytä se, että rikas kokee omaavansa tietoa, jolla köyhyyden voisi selättää. Enemmän ärsyttää se, että taas kerran joku rikas on sitä mieltä, että toimimalla hyvin ja oikein voi välttyä tai pelastua köyhyydeltä. Se uskomus on syvään juurtu ut niillä, jotka eivät ole koskaan kohdanneet vastoinkäymisiä, joihin ei itse voi vaikuttaa ja jotka johtavat taloudelliseen perikatoon.

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa, miksi hän kuvittelee neuvojensa olevan jonkin arvoisia täysin erilaisessa tilanteessa olevalle ihmiselle? Jos haluaa muka niin kovasti auttaa niin antais vaikka rahaa niin että köyhä saa resursseja auttaa itseään. Ei vittu mitä jeesustelua.

Osa on köyhiä olosuhteiden vuoksi, osa surkean taloudenpidon ja puutteellisen elämänhallinnan vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa, olipas taas mielipide. Mä olen ollut hyväosainen siitä lähtien, kun olin vasta pilke faijan silmäkulmassa. Ylemmän keskiluokan koti, jossa äiti oli kotiäitinä monta vuotta ennenkuin palasi työelämään. Rahat riittivät aina, varmasti osittain äitini tarkan kirjanpidon, jonka hän opetti myös meille. Meitä lapsia kannustettiin ja rohkaistiin pienestä pitäen. Jos epäonnistuimme, meitä rohkaistiin yrittämään uudelleen. Koulunkäyntiämme tuettiin ja jos oli jotain tenkkapoota koulutehtävien kanssa, niin vanhemmat osasivat opettaa. Vanhemmat myös tunnistivat meidän lahjakkuutemme ja osasivat ohjata meitä käyttämään niitä. 

Opiskeluun rohkaistiin ja kaikkia opintoja tuettiin taloudellisesti. Maksettiin valmennuskurssit. Jos sairastuimme, pääsimme heti lääkäriin eikä vasta puolen vuoden tai vuoden päästä.  Kun saimme lapsia, vanhempamme hoitivat aina tarvittaessa lapsenlapsiaan. Oli helppoa luoda uraa, kun ei tarvinnut juosta kello kourassa päiväkodin aukioloaikojen mukaan. Oli myös helppo ottaa riskejä, koska takaraivossa oli koko ajan tieto, että jos menee hommat persiilleen, niin katto tulee aina olemaan pään päällä ja ruokaa sekä muuta tarpeellista. 

Olen tehnyt jo kohta 10 vuoden ajan vapaaehtoistyötä vähäosaisten parissa. Mulle ei tulisi ikinä mieleenikään mennä neuvomaan heitä. Ihmisiä, jotka ovat kenties viettäneet lapsuutensa lastenkodeissa tai vanhemmilla on ollut päihde- tai mielenterveysongelmia. Ihmisiä, joiden kotona lapsia nolattiin, vähäteltiin ja epäonnistumisille naureskeltiin. Ihmisiä, joiden vanhemmat eivät olleet kiinnostuneita lastensa koulunkäynnistä. Ihmisiä, joilla ei ole ollut lapsuudessaan edes joka päivä ruokaa. Ihmisiä, joilla on ollut vaikeuksia suoriutua edes peruskoulusta ja näiden puutteellisten taitojen vuoksi ammattiin  opiskeluista. Ihmisiä, joilla on sairauksia, joiden vuoksi he jonottavat kuukausikaupalla päästäkseen hoitoon. Ihmisiä, joilla ei yksinkertaisesti ole varaa ottaa riskejä ilman pelkoa, että koko korttitalo romahtaa lopullisesti. Ainoa neuvo, jonka heille voisi antaa: "syntykää uudelleen ja valitkaa vanhempanne paremmin". 

Entäs ne, jotka samanlaisella taustalla kuin sinun, päätyvät sinne vapaaehtoistyöhösi avustettavaksi? Mitä heille kävi?

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa, olipas taas mielipide. Mä olen ollut hyväosainen siitä lähtien, kun olin vasta pilke faijan silmäkulmassa. Ylemmän keskiluokan koti, jossa äiti oli kotiäitinä monta vuotta ennenkuin palasi työelämään. Rahat riittivät aina, varmasti osittain äitini tarkan kirjanpidon, jonka hän opetti myös meille. Meitä lapsia kannustettiin ja rohkaistiin pienestä pitäen. Jos epäonnistuimme, meitä rohkaistiin yrittämään uudelleen. Koulunkäyntiämme tuettiin ja jos oli jotain tenkkapoota koulutehtävien kanssa, niin vanhemmat osasivat opettaa. Vanhemmat myös tunnistivat meidän lahjakkuutemme ja osasivat ohjata meitä käyttämään niitä. 

Opiskeluun rohkaistiin ja kaikkia opintoja tuettiin taloudellisesti. Maksettiin valmennuskurssit. Jos sairastuimme, pääsimme heti lääkäriin eikä vasta puolen vuoden tai vuoden päästä.  Kun saimme lapsia, vanhempamme hoitivat aina tarvittaessa lapsenlapsiaan. Oli helppoa luoda uraa, kun ei tarvinnut juosta kello kourassa päiväkodin aukioloaikojen mukaan. Oli myös helppo ottaa riskejä, koska takaraivossa oli koko ajan tieto, että jos menee hommat persiilleen, niin katto tulee aina olemaan pään päällä ja ruokaa sekä muuta tarpeellista. 

Olen tehnyt jo kohta 10 vuoden ajan vapaaehtoistyötä vähäosaisten parissa. Mulle ei tulisi ikinä mieleenikään mennä neuvomaan heitä. Ihmisiä, jotka ovat kenties viettäneet lapsuutensa lastenkodeissa tai vanhemmilla on ollut päihde- tai mielenterveysongelmia. Ihmisiä, joiden kotona lapsia nolattiin, vähäteltiin ja epäonnistumisille naureskeltiin. Ihmisiä, joiden vanhemmat eivät olleet kiinnostuneita lastensa koulunkäynnistä. Ihmisiä, joilla ei ole ollut lapsuudessaan edes joka päivä ruokaa. Ihmisiä, joilla on ollut vaikeuksia suoriutua edes peruskoulusta ja näiden puutteellisten taitojen vuoksi ammattiin  opiskeluista. Ihmisiä, joilla on sairauksia, joiden vuoksi he jonottavat kuukausikaupalla päästäkseen hoitoon. Ihmisiä, joilla ei yksinkertaisesti ole varaa ottaa riskejä ilman pelkoa, että koko korttitalo romahtaa lopullisesti. Ainoa neuvo, jonka heille voisi antaa: "syntykää uudelleen ja valitkaa vanhempanne paremmin". 

Niinpä. Mutta ymmärrän että tässä kirjoituksessa tarkoitetaan niitä jotka voisivat valita toisin jos haluaisivat mutta ennemin valittavat.

Näissä keskusteluissa ärsyttää köyhien romantisointi. Ei, he eivät kaikki ole olosuhteiden uhreja, jotka sinnikkäästi ovat tehneet kaikkensa. Tai sairauden murtamia uhreja. On toki näitäkin. Mutta on myös ihan reilusti luusereita, joilla on ollut ihan hyvät eväät elämään, kannustava perhe ja silti on tehty typeriä valintoja, joista ei edes yritetä kantaa vastuuta. Syytellään vaan muita ja tuhlataan rahat milloin mihinkin turhaan.

Köyhä voi myös olla fiksu, hyvä vanhempi jne ja opettaa lapsilleen miten ainakin teoriassa voi elämässä päästä eteenpäin. Tuurilla on osuutensa mutta suurempi merkitys on silti teoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa, olipas taas mielipide. Mä olen ollut hyväosainen siitä lähtien, kun olin vasta pilke faijan silmäkulmassa. Ylemmän keskiluokan koti, jossa äiti oli kotiäitinä monta vuotta ennenkuin palasi työelämään. Rahat riittivät aina, varmasti osittain äitini tarkan kirjanpidon, jonka hän opetti myös meille. Meitä lapsia kannustettiin ja rohkaistiin pienestä pitäen. Jos epäonnistuimme, meitä rohkaistiin yrittämään uudelleen. Koulunkäyntiämme tuettiin ja jos oli jotain tenkkapoota koulutehtävien kanssa, niin vanhemmat osasivat opettaa. Vanhemmat myös tunnistivat meidän lahjakkuutemme ja osasivat ohjata meitä käyttämään niitä. 

Opiskeluun rohkaistiin ja kaikkia opintoja tuettiin taloudellisesti. Maksettiin valmennuskurssit. Jos sairastuimme, pääsimme heti lääkäriin eikä vasta puolen vuoden tai vuoden päästä.  Kun saimme lapsia, vanhempamme hoitivat aina tarvittaessa lapsenlapsiaan. Oli helppoa luoda uraa, kun ei tarvinnut juosta kello kourassa päiväkodin aukioloaikojen mukaan. Oli myös helppo ottaa riskejä, koska takaraivossa oli koko ajan tieto, että jos menee hommat persiilleen, niin katto tulee aina olemaan pään päällä ja ruokaa sekä muuta tarpeellista. 

Olen tehnyt jo kohta 10 vuoden ajan vapaaehtoistyötä vähäosaisten parissa. Mulle ei tulisi ikinä mieleenikään mennä neuvomaan heitä. Ihmisiä, jotka ovat kenties viettäneet lapsuutensa lastenkodeissa tai vanhemmilla on ollut päihde- tai mielenterveysongelmia. Ihmisiä, joiden kotona lapsia nolattiin, vähäteltiin ja epäonnistumisille naureskeltiin. Ihmisiä, joiden vanhemmat eivät olleet kiinnostuneita lastensa koulunkäynnistä. Ihmisiä, joilla ei ole ollut lapsuudessaan edes joka päivä ruokaa. Ihmisiä, joilla on ollut vaikeuksia suoriutua edes peruskoulusta ja näiden puutteellisten taitojen vuoksi ammattiin  opiskeluista. Ihmisiä, joilla on sairauksia, joiden vuoksi he jonottavat kuukausikaupalla päästäkseen hoitoon. Ihmisiä, joilla ei yksinkertaisesti ole varaa ottaa riskejä ilman pelkoa, että koko korttitalo romahtaa lopullisesti. Ainoa neuvo, jonka heille voisi antaa: "syntykää uudelleen ja valitkaa vanhempanne paremmin". 

Entäs ne, jotka samanlaisella taustalla kuin sinun, päätyvät sinne vapaaehtoistyöhösi avustettavaksi? Mitä heille kävi?

Meinasinkin edelliseen kirjoitukseeni vielä laittaa, että osaisin kyllä kertoa hyväosaisesta taustasta lähteneille, mutta silti asiansa ryssineille, mitä he tekivät väärin. Mutta en mä osaisi neuvoa, mitä heidän pitäisi tehdä nyt, kun paskat on jo housussa. 

Yleensä ne, jotka väittävät hyväosaisuuden olevan kiinni onnesta, ovat juuri niitä jotka päätyvät köyhiksi.

Itse olen ns huonosta perheestä, kuitenkin varsin kohtuullisesti pärjäävä. Ja tiedän kymmeniä kaltaisiani. Tiedän myös niitä, jotka eivät ole edes yrittäneet mitään “koska vääränlainen tausta“.

Minä voisin neuvoa AP:tä ja kaltaisiaan, miten köyhänä voi olla rikas.

55 korjaa, siis hyväosaista voisin neuvoa, en AP:tä

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä rikkaita.

Miksei ne rupee elää vaatimattomammin ja jaa omaisuutensa vähäosaisille. Ihan varmasti tulisi parempi mieli. 

Nii-i.. mietipä sitä.

Mieluummin tilaan uuden Mersun kun jaan rahat sellaisille jotka ovat vaan laiskotelleet koko elämänsä.

Minäkään en tiedä rikkaana olemisesta yhtään mitään joten olen sopiva neuvomaan rikkaita elämänsä hallinnassa. Menisi varmaan neuvot tosi positiivisesti perille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä rikkaita.

Miksei ne rupee elää vaatimattomammin ja jaa omaisuutensa vähäosaisille. Ihan varmasti tulisi parempi mieli. 

Nii-i.. mietipä sitä.

Mieluummin tilaan uuden Mersun kun jaan rahat sellaisille jotka ovat vaan laiskotelleet koko elämänsä.

Et jaa rahojasi rikkaille perijöille? voi hitsi.

ps. noille mersu on halpa perheauto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa, olipas taas mielipide. Mä olen ollut hyväosainen siitä lähtien, kun olin vasta pilke faijan silmäkulmassa. Ylemmän keskiluokan koti, jossa äiti oli kotiäitinä monta vuotta ennenkuin palasi työelämään. Rahat riittivät aina, varmasti osittain äitini tarkan kirjanpidon, jonka hän opetti myös meille. Meitä lapsia kannustettiin ja rohkaistiin pienestä pitäen. Jos epäonnistuimme, meitä rohkaistiin yrittämään uudelleen. Koulunkäyntiämme tuettiin ja jos oli jotain tenkkapoota koulutehtävien kanssa, niin vanhemmat osasivat opettaa. Vanhemmat myös tunnistivat meidän lahjakkuutemme ja osasivat ohjata meitä käyttämään niitä. 

Opiskeluun rohkaistiin ja kaikkia opintoja tuettiin taloudellisesti. Maksettiin valmennuskurssit. Jos sairastuimme, pääsimme heti lääkäriin eikä vasta puolen vuoden tai vuoden päästä.  Kun saimme lapsia, vanhempamme hoitivat aina tarvittaessa lapsenlapsiaan. Oli helppoa luoda uraa, kun ei tarvinnut juosta kello kourassa päiväkodin aukioloaikojen mukaan. Oli myös helppo ottaa riskejä, koska takaraivossa oli koko ajan tieto, että jos menee hommat persiilleen, niin katto tulee aina olemaan pään päällä ja ruokaa sekä muuta tarpeellista. 

Olen tehnyt jo kohta 10 vuoden ajan vapaaehtoistyötä vähäosaisten parissa. Mulle ei tulisi ikinä mieleenikään mennä neuvomaan heitä. Ihmisiä, jotka ovat kenties viettäneet lapsuutensa lastenkodeissa tai vanhemmilla on ollut päihde- tai mielenterveysongelmia. Ihmisiä, joiden kotona lapsia nolattiin, vähäteltiin ja epäonnistumisille naureskeltiin. Ihmisiä, joiden vanhemmat eivät olleet kiinnostuneita lastensa koulunkäynnistä. Ihmisiä, joilla ei ole ollut lapsuudessaan edes joka päivä ruokaa. Ihmisiä, joilla on ollut vaikeuksia suoriutua edes peruskoulusta ja näiden puutteellisten taitojen vuoksi ammattiin  opiskeluista. Ihmisiä, joilla on sairauksia, joiden vuoksi he jonottavat kuukausikaupalla päästäkseen hoitoon. Ihmisiä, joilla ei yksinkertaisesti ole varaa ottaa riskejä ilman pelkoa, että koko korttitalo romahtaa lopullisesti. Ainoa neuvo, jonka heille voisi antaa: "syntykää uudelleen ja valitkaa vanhempanne paremmin". 

Niinpä. Mutta ymmärrän että tässä kirjoituksessa tarkoitetaan niitä jotka voisivat valita toisin jos haluaisivat mutta ennemin valittavat.

Nämä ihmiset ovat yleensä jo tehneet elämässään sellaisia vääriä valintoja, että ovat tilanteessa, jossa köyhyydestä ei enää pääse eroon. Tässä yhteiskunnassa on aivan liikaa kannustinloukkuja ja tuloloukkuja. Köyhyys aiheuttaa usein myös masennusta ja apatiaa, toivottomuutta. Onko sun neuvosi heille, että "otat vaan itseäsi niskasta kiinni"? 

Tietysti on olemassa joukko ihmisiä, jotka ovat vasta alkamassa luisua kohti köyhyyttä. Heille neuvoista voisikin olla apua eli miten olla tekemättä tässä tilanteessa vääriä valintoja.