Olen kateellinen AINA!
Minulla on mies ja kaksi lasta 3 ja 1 vuotiaat. Mutta aina kun kuulen, että joku on raskaana tulen tosi kateelliseksi ja katkeraksi :/
Meillä on molempien lasten tekemiseen mennyt vähän reilu vuosi ja olenkin kuvitellut olevani kateellinen niille, jotka onnistuvat raskautumaan pienessä ajassa, mutta tänään kun sai kuulla, että eräs tuttavamme on raskaana (yritystä heillä n vuosi) tunteet minulla olivat ihan samat.
Joskus olen jopa toivonut keskenmenoa tai muita vakavia ongelmia. *häpeää*
Ilmeisesti haluaisin olla vain yksin valokeilassa ison mahani tai pienen vauvani kanssa. Kun eihän noita isompia lapsia kukaan kovasti ihastele ja huomioi. :/
Minulla pitäisi varmaan aina olla vauva (tai tulossa) että voisin olla tyytyväinen. :)
Onko " kohtalotovereita" ? Miten pääsen tästä hulluudesta yli?
Lähipiirissä on nyt 3 pikkuvauvaa ja 3 raskaana olevaa eli helppoa minulla ei ole :/
Kommentit (9)
Pystyttekö te muka väittämään, että ette ole ikinä kellekkään kateellisia? Epäilen!
ap
oikeasti haluaisin olla koko ajan raskaana ja pienen vauvan äiti...mutta en kyllä haluaisi suurperhettäkäään... Ymärrän sua täysin!!!
Se on hino asia. Tunteet ovat tunteita, ja hyvä niin.
Itse olen huomannut samoja tunteita itselläni, tosin lievänä, vaikka elämäntilanteemme on nyt sellainen etten millään jaksaisi tai haluaisi tähän uutta vauvaa.
Mutta ne on kai ne hormonit, naisen hoivavietti yms. jotka ajaa naisen lisääntymään- kaikesta järjellisestä ajattelusta huolimatta. Aivan normaalia! Miehillä ei kai tällaista ole kun ainakin omani piti asiaa miettiä ja sulatella järjen ja ajan kanssa aikoinaan. Jos en olisi alkanut hiillostamaan tai ottanut asiaa puheeksi, meillä tuskin olisi yhtään lasta.
Itse huomasin raskausaikanani etteivät kaikki naispuoliset olleet iloisia raskaudestani päinvastoin kateellisia ja ilkeitä! Ja jopa vielä vanhemmat naiset tai ikisinkutkin.
Jokainenhan tietää, miten paljon huomiota saa raskaana ja varsinkin pienen lapsen äitinä ja onhan se mukavaa, mutta kyllä se on surkeaa, jos sen huomion takia haluaa raskaaksi/kadehtii muita. Kuulostaa kyllä harvinaisen lapselliselta. Vaikka tunteilleen ei mitään voi, kyllä ne kertovat ihmisestä ja varsinkin noin voimakkaina ja jatkuvina. Jos ihminen kokee elämänsä täydeksi ja itsensä päteväksi, ei hänen tarvitse tuollaisilla ulkoisilla jutuilla hakea huomiota ja positiivista palautetta muilta. Herää kysymys onko sinulla uraa/harrastusta/toimivaa parisuhdetta/intohimoa ym. joiden kautta saisit onnistumisen kokemuksia. Tai arvostatko itseäsi itsenäisenä ja muista riippumattomana kokonaisuutena? Et taida pitää ihan omaa elämääsi kovinkaan tyydyttävänä, jos noin kauheasti haikailet raskauden ja vauvan(=toisen ihmisen) kautta saamaa huomiota. Toivottavasti et ole niitä, jotka elävät elämäänsä lastensa kautta?
Tosin minä olen kerran toivonut jopa inhoamani ihmisen vauvan kuolemaa. Ja tätä häpeän tosi paljon!
Vauvalle en todellakaan halunnut mitään pahaa, mutta tälle äidille kyllä. Mutta onneksi omilla ajatuksillaan ei voi toisia tappaa tai muuta vahinkoa aiheuttaa :)
ärsyttääkin. Sen sijaan pienet vauvat ovat niin suloisia, että kärsin varmaan lopunikääni vauvakuumeesta. Nyt vaan taitaa perheessä lapsiluku olla täynnä. Onhan meillä jo neljä temmeltäjää, pienin kylläkin vauva vielä.
Pahinta kateus on ollut jos miehen siskon tai veljen perheeseen on odotettu lasta. Iloitsin miehen valjen vaimon keskenmenostakin salaa. Osasyynä kai on se, että anopin mielenkiinto meidän lapsia kohtaan on vähentynyt kaiken aikaa kun uusia lapsenlapsia on syntynyt.
Minusta ainakin tuntuu, että mies kyselee heiltä enemmän raskaudesta ja voinnista kuin minulta minun voinnista :) eli kai olen vähän mustasukkainenkin.
Myös meidän lapset ovat jääneet miehen sukulaislasten varjoon. :(
ap
lähti konttaamaan" jutuilla.
Tai sitten kehuskelet, mitä kaikkea olet päivän aikana saanut tehtyä (" meillä imuroidaan 2 x päivä, pestään lattiat, silitetään, teen itse kaikki ruuat, ei eineksiä).
Tai lähdet mukaan kilpavarusteluun (" kyllä Reima-Tecit on vaan ne parhaat" )