Herrasmiehen tavat? Löytyykö miehestäsi / toivoisitko? Kaipaan mielipiteitä.

Minusta herrasmies on sellainen, joka ottaa toiset huomioon. Avaa oven, antaa tilaa, ei keskeytä toisen puhetta. Miehelläni on hyvä kotikasvatus ja hyvä käytös tulee häneltä luonnostaan. Samoin hänen isänsä, yli 7-kymppinen appeni, maalla asuva duunari, kansakoulun käynyt, on todellinen  herrasmies. 

Kukkia ja illalisia tulee jos niihin on varaa, ne ovat poikkeuksia. Muut huomioon ottava käytös on 24/7 -toimintaa. Kasvatamme lapsiamme samassa hengessä. Se ei taida nykyään olla kovinkaan muodikasta?

Jos haluaa olla oikea herrasmies, ei pidä opiskella ulkoa jotakin tapoja ja sitten mekaanisesti toistaa niitä. Ensin pitää tajuta, että maailmassa on muitakin ihmisiä ja että itse ei ole maailman napa. 

Vierailija kirjoitti:

Koko herrasmies-käsite on vahvasti seksistinen miehiä kohtaan. Jotain surullista ajastamme kertoo, että kyseisen käytöksen edellyttäminen mieheltä on ok, vaikka samaan aikaan niin vastustetaan seksismiä ja vanhoillisia sukupuolirooleja.

Niin sinun mielestäsi. monet juurikin rankaisevat mielipiteillään ja eleillään tasa-arvoa haluaville naisille vittuimaisella ja törkeällä käytöksellään ikäänkuin kostoksi " Sähän halusit sitä tasa-arvoa avaa itse oves!" Minä kyllä olin vastavuoroisesti ns. herrasmiesmäinen eli toin miehelle vaikka töistä tullessani hänen lempisuklaataan, hieroin hartioita oma-aloitteisesti, avasin ja pidin ovea yhtälailla. 2

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta minulla on huomioonottava ja hyvä mies. Vie minut mielellään ulos syömään, huolehtii että auto on tankattu ym kun lähden jonnekin. Tekee ahkerasti töitä ja parhaansa perheen eteen. On reilu rahankäytössä minun kanssani.

Ei nyt taas kauheasti yllätä, että suurin osa "hyvän miehen" määritelmästä tarkoittaa rahaa ja sitä, miten paljon mies on valmis käyttämään sitä rahaa naiseen.

No ainakin minulla tuolla lainaamallasi tuo reilu rahankäyttö tarkoittaa ettei ole itsekäs vaan osaa ilahduttaa niillä rahoilla koko perhettä. Mieheni tienaa meillä eniten ja käyttää rahaa myös eniten omiin harrastuksiinsa. Mutta se ei haittaa minua lainkaan koska hän huolehtii että meillä on aina rahaa kaikkiin perusasioihin mitä tarvitsemme. Minä en juurikaan käytä rahaa muuhun kuin ruokaan ja pakolliset lääkkeet. En meikkaa. En osta vaatteita muuta kuin pakolliset. Harrastukseni ovat todella halpoja tyylii marjastus, kävely jne. Raha ei merkitse minulle paljoakaan. Mutta en kestäisi näissä keskusteluissa välillä mainittuja oman navan tuijottajia jotka laskevat joka euron aina jos ovat saama puolella mutta käyttävät toista surutta hyödyksi. Ja näitä löytyy varmasti molemmista sukupuolista.

Mielestäni reiluus molemmin puolin on tärkeää on sitten kyse rahasta, kotitöiden tekemisestä ym.

Minun mieheni on herrasmies ja rakastan sitä hänessä. Hän avaa oven niin minulle kuin muillekin naisille, ottaa takin yltäni ravintolassa ja poislähtiessä laittaa päälle, antaa mielellään istumapaikkansa, yleensäkin jos näkee että joku tarvitsee apua ryntää heti auttamaan, höpöttää tuntemattomille rääkyville pikkulapsille, auttaa lastenvaunujen kanssa ja kun joku nostaa tupakan huulille, on heti sytyttämässä sen niin miehille kuin naisillekin. Nämä tulevat hänelle automaattisesti ja on sanonut, että hänelle itselleenkin tulee hyvä mieli kun näkee että voi ilahduttaa toista. Juhlissa juttelee kaikkien kanssa, saa sen ujoimmankin avautumaan ja viihtymään tuntemattomien seurassa. Olen itse aika samanlainen, kohtelias ja auttavainen mutta en ihan yhtä rohkea ja sosiaalinen kuin hän.

Sen sijaan ei osta kukkia kuin toodella harvoin (minun mielikseni), mutta mitäs pienistä. :D

Sulta jäi huomaamatta että koiravertaus oli ihan yhtä kärjistetty ja mustavalkoinen kuin äitivertauskin. Joka muuten on ihan oikeasti monen naisen arkikokemus, mitä olen ystäviltäni kuullut.

Fakta on, että muutos ap:n tarkoittamassa asiassa edellyttää oppimista. Kotoaan mies ei ole oppia nuorena kai saanut. Jos miehen haluaa pitää kumppaninaan ja käytösasia on itselle tärkeä, kun kerran puhuminen ei ole auttanut eikä se miehellä herätä motivaatiota oppia (=muuttaa toimintaansa), ei juuri muuta vaihtoehtoa jää kuin koettaa shokkiterapiaa tai koettaa hienovaraisempaa keinoa opettaa. Lähes kuka tahansa oppii jos se on mukavaa ja palkitsee jollakin tavalla. Jos on paljon puutteita osaamisessa, ei ihminen edes tiedä mitä hänen pitäisi oppia. Silloin pitää tarjota hänelle tilaisuuksia oivaltaa.

Kukaan ei kuitenkaan opi mitään jos motivaatio puuttuu, vaikka "oppimateriaalia" ja tieto siitä että oppi olisi nyt tarpeen löytyisikin. Kysymys kuuluu, mikä saisi miehen motivoitumaan. Jos ei mikään (hän ei itse koe tarvetta muuttaa toimintaansa) pitää ap:n punnita, kuinka tärkeästä asiasta hänelle on kysymys. Tarvittaessa etsii mukavamman miehen joka osaa ajatella muitakin kuin itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai jos ei, nii. huomaa muuttuneensa miehensä äidiksi, jonka tehtävä on "muistuttaa" joka asiasta:

- avaisitko, Pertti, tuon oven tädille?

- ottaisitko nyt nämä laukut ja veisit tuonne autoon?

- muistathan tuoda minulle sen kukkakimpun huomenna töistä lähtiessäsi? Olen sen jo varannut ja maksanut.

Ja sinä päivänä kun et jaksa manageroida elämäänne, ei mitään tapahdu. "Kun en minä muistanut!" "En tajunnut!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa ettet ole kasvatus- ja oppimispsykologiaan perehtynyt...

Kun halutaan muuttaa toisen toimintaa pysyvästi, ohjeet eivät tepsi vaan oma oivallus. Hienovaraisesti muutetaan siis asetelmaa niin että oppija "huomaamattaan" tulee tehneeksi toivotun asian (esim. kauppakasseihin tarttuminen) ja sitten tätä toivottua käytöstä vahvistetaan palkitsemalla (kehu).

Ei viestissä puhuttu nolaamisesta mitään!

Ap on jo koettanut ohjeistaa miestään (pyytää selvästi että vie treffeille ym.) mutta mikään ei ole muuttunut. Keino ei siis toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän vihkipappi sanoi: kilpailkaa toistenne palvelemisessa! Sitä ohjetta on noudatettu.

Minä annan mieheni esim. kantaa laukut ja avata ovet koska hän on minua paljon isompi, vahva ja miehekäs. Mies taas antaa minun palvella häntä monessa muussa asiassa. Emme ole koskaan edes yrittäneet olla tasavahvoja kaikessa. Hyvä parisuhde voi syntyä myös kovin erilaisin roolein.

Ehkä ap:n mies on juuri samanlainen kuin tämä jonka viestiä nyt kommentoin. Hän haluaa rinnalleen "miesnaisen" joka vaihtaa omat renkaansa ja läimäyttää avaamansa oven takaa tulijan kasvoille...

Joku on varmasti onnellinen liitossa jossa ei palvella toista - minä en olisi eikä onneksi tarvitsekaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina ei kannata tehdä itse vaikka osaisikaan ja se olisi helpompaa. Luo tilaisuuksia olla herrasmies. Kaupan kassalla älä tartu siihen muovipussiin vaan odota että mies tekee sen. Jos ei älyä niin sano iloisesti, voitko kantaa nämä kun olet vahvempi. Asetu ravintolaan mentäessä oven suuhun niin että miehen on pakko avata sinulle ovi. Myöhemmin kuiskaat hellästi, miten ihanan miehekkäältä hän vaikuttaa kun availee ovia naisille.

Itseäni kyllä alkaisi hyvin nopeasti ärsyttämään tuollainen passaamisen odottaminen. Kuulostaa enemmän palvelus- kuin parisuhteelta, eikä täysin läpinäkyvä kehuminen siinä paljon auta. 

Metsään meni, että rytisi. Minä teen mielelläni ja ihan oma-alotteisesti paljonkin asioita vaimoni puolesta, myös sellaisia joihin hän pystyisi mainiosti tarvittaessa itsekin ja hän tietysti vastavuoroisesti toisia juttuja minun puolestani. Siitä ei ollut kyse, vaikka näppärän olkiukon rakentelitkin.  

Sensijaan kyse on siitä, että jos toinen ei huomaa tehdä jotain niin voi puolin ja toisin ihan reippaasti myös kysyä apua, sen sijaan että jäädään mykkänä ja tumput suorana seisomaan ruokakassien viereen odottamaan että palvelija huomaa erheensä ja asianmukaisesti pahoitellen tarttuu toimeen. Tuollainen on alentuvaa käytöstä, eikä kuulu tasaveroiseen parisuhteeseen.

Voihan sitä miestä koittaa kouluttaa niin kuin koiraakin. Ei vain pidä myöhemmin valittaa jos huomaa myöhemmin olevansa suhteessa koiran kanssa.

Onneksi meillä muilla ei ole niin mustavalkoinen maailmankuva, että nuo olisivat ainoat vaihtoehdot.

Ajattelen ihan samoin.

Niin monta kertaa olen huomannut että saita ihminen on saita ihan kaikessa: myös hellyydessä, toisen huomioimisessa, kaikessa. Kauppakassin kantaminenkaan ei voi hänelle olla arkinen rakkauden teko vaan joku vaihtokaupan väline - kaikesta pitää aina laskea, ettei toinen vain saa enempää tai pääse helpommalla. Hyvä teko toiselle on itseltä pois.

Saiturille kaikki on aina "minä" ja "minun", ei "me" tai "meidän". Paitsi jos itse voi hyötyä siitä mikä on "meidän".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta minulla on huomioonottava ja hyvä mies. Vie minut mielellään ulos syömään, huolehtii että auto on tankattu ym kun lähden jonnekin. Tekee ahkerasti töitä ja parhaansa perheen eteen. On reilu rahankäytössä minun kanssani.

Ei nyt taas kauheasti yllätä, että suurin osa "hyvän miehen" määritelmästä tarkoittaa rahaa ja sitä, miten paljon mies on valmis käyttämään sitä rahaa naiseen.

No ainakin minulla tuolla lainaamallasi tuo reilu rahankäyttö tarkoittaa ettei ole itsekäs vaan osaa ilahduttaa niillä rahoilla koko perhettä. Mieheni tienaa meillä eniten ja käyttää rahaa myös eniten omiin harrastuksiinsa. Mutta se ei haittaa minua lainkaan koska hän huolehtii että meillä on aina rahaa kaikkiin perusasioihin mitä tarvitsemme. Minä en juurikaan käytä rahaa muuhun kuin ruokaan ja pakolliset lääkkeet. En meikkaa. En osta vaatteita muuta kuin pakolliset. Harrastukseni ovat todella halpoja tyylii marjastus, kävely jne. Raha ei merkitse minulle paljoakaan. Mutta en kestäisi näissä keskusteluissa välillä mainittuja oman navan tuijottajia jotka laskevat joka euron aina jos ovat saama puolella mutta käyttävät toista surutta hyödyksi. Ja näitä löytyy varmasti molemmista sukupuolista.

Mielestäni reiluus molemmin puolin on tärkeää on sitten kyse rahasta, kotitöiden tekemisestä ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko herrasmies-käsite on vahvasti seksistinen miehiä kohtaan. Jotain surullista ajastamme kertoo, että kyseisen käytöksen edellyttäminen mieheltä on ok, vaikka samaan aikaan niin vastustetaan seksismiä ja vanhoillisia sukupuolirooleja.

Niin sinun mielestäsi. monet juurikin rankaisevat mielipiteillään ja eleillään tasa-arvoa haluaville naisille vittuimaisella ja törkeällä käytöksellään ikäänkuin kostoksi " Sähän halusit sitä tasa-arvoa avaa itse oves!" Minä kyllä olin vastavuoroisesti ns. herrasmiesmäinen eli toin miehelle vaikka töistä tullessani hänen lempisuklaataan, hieroin hartioita oma-aloitteisesti, avasin ja pidin ovea yhtälailla. 2

Höpöhöpö. Tasa-arvoahan tässä tarvitsevat ja haluavat nimenomaan miehet. Modernit miehet, jotka eivät ole jämähtäneet ikiaikaisiin sukupuolirooleihin.

Minulle tämän päivän herrasmiesmäisyys voi näkyä arjessa vaikka näin:

- Mies keittää kahvia. "Otatko sinäkin?" hän kysyy. Kaataa minullekin kahvia kuppiin ja tuo pöytään eteeni. Hakee kohta itselleen toisen kupillisen. Huikkaa: "Jaanko tämän meille puoliksi, tulee reilu puoli kuppia molemmille".

Ex keitti kahvit itselleen ja joi yksin. Kun kysyin miksei keittänyt minulle, katsoi hölmistyneenä: "en mä tiennyt että säkin halusit!"

- Mies lähtee ajamaan töistä kotiin. Soittaa: "tarttisko jotain kaupasta? Voin pysähtyä matkalla. Jos tekisin lasagnea, käviskö sulle? Mitä sä söit töissä lounaaksi niin en tee samaa?"

Ex tuli kotiin ja kysyi mitä ruokaa.

- Mies huomaa että mun auto on likainen. Ei sano mitään vaan käy lauantaina kaupungilla muilla asioillaan minun autollani, on pesettänyt sen samalla reissulla.

Ex lainasi autoani vain jos omassaan oli tankki tyhjä. Jätti sinne roskia.

- Mies sopii kyläreissun kavereillemme. Käy hakemassa viemisiksi pullon kuohuviiniä. Kysyy, pitäisiköhän viedä kukkiakin. Kun myönnän, kysyy haluanko minä käydä valitsemassa ne vai ostaako hän kotiin tullessaan.

Ex möllötti kotona, minun kavereideni luo lähti kyllä muttei tajunnut ikinä, että jotain voisi viedä.

Syystäkin olen nykyään onnellinen ja Ex on pelkkä ikävä muisto enää.

Eli sä haluat vastata kotitöistä (ruoka, ostokset, siivous...) ja toivot että vaimo availee ovet ja tuo sulle kukkia, vai miten tää sulla menee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko herrasmies-käsite on vahvasti seksistinen miehiä kohtaan. Jotain surullista ajastamme kertoo, että kyseisen käytöksen edellyttäminen mieheltä on ok, vaikka samaan aikaan niin vastustetaan seksismiä ja vanhoillisia sukupuolirooleja.

Niin sinun mielestäsi. monet juurikin rankaisevat mielipiteillään ja eleillään tasa-arvoa haluaville naisille vittuimaisella ja törkeällä käytöksellään ikäänkuin kostoksi " Sähän halusit sitä tasa-arvoa avaa itse oves!" Minä kyllä olin vastavuoroisesti ns. herrasmiesmäinen eli toin miehelle vaikka töistä tullessani hänen lempisuklaataan, hieroin hartioita oma-aloitteisesti, avasin ja pidin ovea yhtälailla. 2

Höpöhöpö. Tasa-arvoahan tässä tarvitsevat ja haluavat nimenomaan miehet. Modernit miehet, jotka eivät ole jämähtäneet ikiaikaisiin sukupuolirooleihin.

Vierailija kirjoitti:

Ja sama kuin lapsen kanssa toimii myös: sitä saa mitä vahvistaa positiivisesti. Eli kun mies tekee jotakin edes etäisesti herrasmiesmäistä - on vaikka vaihtanut pyytämättä tuulilasinpyyhkimet sun autoon - annat moneen otteeseen hyvää palautetta. Halaat ja sanot: "sä olet kyllä ihana herrasmies, rakastan sua niin paljon! Ei kaikkien miehet todellakaan älyä tehdä tollaista omin päin!"

Ja tarvittaessa toistat saman miehen äidin tai siskon tms. kuullen niin että mieskin sen kuulee.

Aina ei kannata tehdä itse vaikka osaisikaan ja se olisi helpompaa. Luo tilaisuuksia olla herrasmies. Kaupan kassalla älä tartu siihen muovipussiin vaan odota että mies tekee sen. Jos ei älyä niin sano iloisesti, voitko kantaa nämä kun olet vahvempi. Asetu ravintolaan mentäessä oven suuhun niin että miehen on pakko avata sinulle ovi. Myöhemmin kuiskaat hellästi, miten ihanan miehekkäältä hän vaikuttaa kun availee ovia naisille.

Tekeekö naiset oikeasti näin?

Nuorena vaimona  käyttäydyin itse huonosti miestäni kohtaan. Monesti pilkkasin ja valitin hänen tekemisiään (tyylin aivan kuin nämä av:n "mies laittoi piparit folion päällä paistumaan"). Sitten kerran ihan ulkopuolisen ihmisen ihmettely siitä, miksi niin mukavaa miestä haukuin jatkuvasti herätti minut. Ja ihan opettelemalla arvostamaan häntä aloin kehua hänen hyviä aikaansaannoksiaan ja huomasin, miten hän otti minut huomioon monessa asiassa.

Kyllä me välillä riidellään joistain ihan joutavista asioista, mutta molemminpuolinen kunnioitus ja rakkaus ja tarvittaessa auttaminen vaikeiden asioiden ohi on syventänyt suhteemme hyväksi kauan kestäneeksi avioliitoksi.

Kannattaa kokeilla arvostamista, sitä saattaa saada sitten itsekin.