Lue keskustelun säännöt.
Herrasmiehen tavat? Löytyykö miehestäsi / toivoisitko? Kaipaan mielipiteitä.
03.11.2016 |
Toivotaan nyt ettei heti mene feministi tms hölmöön tämä keskustelu.
Olen itse jo kauemmin miettinyt tätä asiaa. Olisi ihanaa jos oma puoliso olisi "herrasmies". Ei mitään ihmeellistä, avaisi oven, toisi joskus kukkia, antaisi istumapaikan, piristäisi suhdettamme esim. illallisella...jne...! Tiedän, te joiden puolisot osaavat ottaa toisen huomioon, ihmettelette tätä!?
Muutoin kyllä "ihan hyvä" suhde, kiireinen (lapset/työ), arkinen ja tylsä! Aaargh... Olen puhunut tästä puolisolle ainakin puoli vuotta, mitään ei ole tapahtunut!
Te, joilla samantyylinen tilanne, tiedätte varmaan tunteen....!
Älkää ehdottako; tee itse ensin. On jo kokeiltu, en yksipuolisesti jaksa aina olla suhdetta hoitamassa :((
Kai se on tähän sopeuduttava, en halua eroa edes miettiä, ahdistaa vaan toisen itsekkyys ja laiskuus!!!
Olen tuon puoli vuotta odottanut, että veisi minut treffeille (pyysin nätisti, tietää kyllä toiveeni) !!! Ei prk ole saanut aikaiseksi. Itkettää, itsetuntoon jo vaikuttaa........
Nim. yksi elämä josta haluaisi nauttia täysin!
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Toivotaan nyt ettei heti mene feministi tms hölmöön tämä keskustelu.
Olisi ihanaa jos oma puoliso olisi "herrasmies". Ei mitään ihmeellistä, avaisi oven, toisi joskus kukkia, antaisi istumapaikan, piristäisi suhdettamme esim. illallisella...jne...!
Olen puhunut tästä puolisolle ainakin puoli vuotta, mitään ei ole tapahtunut!
Älkää ehdottako; tee itse ensin.ahdistaa vaan toisen itsekkyys ja laiskuus!!!
Olen tuon puoli vuotta odottanut, että veisi minut treffeille (pyysin nätisti, tietää kyllä toiveeni)
Ihmeellinen avaus, sillä ap. haluaa kummallisesti rajata oleellisia asioita pois. Juu, se vanhan ajan ritarillinen herrasmiesmäisyys hävisi sen vanhan ajan maailman mukana. Ei sitä ole enää sopivaa vaatia, koska sukupuolet ovat nykyään tasa-arvoisia. Jos sitä haluat vaatia, niin rupea itsekin käyttäytymään kuin leidi. Ai niin, sitä ei saanut ehdottaa.
Vähin mitä voisit oppia on, että toista ei kannata yrittää muuttaa. Hyväksy puolisosi sellaisena kuin hän on, niin varmaan haluat että hänkin hyväksyisi sinut. Kukaan ei pidä siitä, että toinen yrittää muuttaa minua. Et varmaan sinäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sama kuin lapsen kanssa toimii myös: sitä saa mitä vahvistaa positiivisesti. Eli kun mies tekee jotakin edes etäisesti herrasmiesmäistä - on vaikka vaihtanut pyytämättä tuulilasinpyyhkimet sun autoon - annat moneen otteeseen hyvää palautetta. Halaat ja sanot: "sä olet kyllä ihana herrasmies, rakastan sua niin paljon! Ei kaikkien miehet todellakaan älyä tehdä tollaista omin päin!"
Ja tarvittaessa toistat saman miehen äidin tai siskon tms. kuullen niin että mieskin sen kuulee.
Aina ei kannata tehdä itse vaikka osaisikaan ja se olisi helpompaa. Luo tilaisuuksia olla herrasmies. Kaupan kassalla älä tartu siihen muovipussiin vaan odota että mies tekee sen. Jos ei älyä niin sano iloisesti, voitko kantaa nämä kun olet vahvempi. Asetu ravintolaan mentäessä oven suuhun niin että miehen on pakko avata sinulle ovi. Myöhemmin kuiskaat hellästi, miten ihanan miehekkäältä hän vaikuttaa kun availee ovia naisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta minulla on huomioonottava ja hyvä mies. Vie minut mielellään ulos syömään, huolehtii että auto on tankattu ym kun lähden jonnekin. Tekee ahkerasti töitä ja parhaansa perheen eteen. On reilu rahankäytössä minun kanssani.
Ei nyt taas kauheasti yllätä, että suurin osa "hyvän miehen" määritelmästä tarkoittaa rahaa ja sitä, miten paljon mies on valmis käyttämään sitä rahaa naiseen.
Sellaistahan se on. Tämä meidän "sorrettu" sukupuoli, naiset on todellisuudessa pilalle hemmoteltu sukupuoli, joka pitää prinsessakohtelua itsestäänselvyytenä.
Mulle löytyi näin toisella kierroksella herrasmies.
Ja vielä romanttinen herrasmies. Hän on tehnyt näitä älyttömiä elokuvakliseitä, ruusun terälehtiä, kynttiläillallisia, järjestipä hotellissa vaahtokylvynkin... Ja kenen muun tahansa tekeminä pitäisin tämmöistä käytöstä outona, jopa tukahduttavana.
Mutta tälle miehelle ne sopii ja minä otan ne vastaan. Hän myös aukoo ovia, vaihtaa talvirenkaat, vie roskat pyytämättä - koska osaa olla vastuussa yhteisestä elämästämme.
Vastapuolena on sitten se, että hän on ihan onneton raha-asioissa. Eläisi yli varojensa (kyllä, tällä vanhalla pariskunnalla on omat rahansa) ellen jatkuvasti toppuuttelisi. Yksi iso asia mikä minua ärsytti oli ruokahävikki. Hän hankki ruokaa kuin suurperheelle ja vieläpä sillä periaatteella että pitää syödä hyvin ja laadukasta.
Eikä tarvitse mennä elokuviin tai ostaa netflixiä, kun ihan tavan videovuokraamoita on vielä.
Nyt taisi mennä vähän ohi aiheen, mutta omasta mielestäni mulla on herrasmies kumppanina. Tai ehkä joku määrittelisi sen enemmän romantikoksi, mutta tykkään kuitenkin. Ja tämä osaa käyttäytyä myös ihmisten ilmoilla, mutta se on toinen tarina...
Vierailija kirjoitti:
Aina ei kannata tehdä itse vaikka osaisikaan ja se olisi helpompaa. Luo tilaisuuksia olla herrasmies. Kaupan kassalla älä tartu siihen muovipussiin vaan odota että mies tekee sen. Jos ei älyä niin sano iloisesti, voitko kantaa nämä kun olet vahvempi. Asetu ravintolaan mentäessä oven suuhun niin että miehen on pakko avata sinulle ovi. Myöhemmin kuiskaat hellästi, miten ihanan miehekkäältä hän vaikuttaa kun availee ovia naisille.
Itseäni kyllä alkaisi hyvin nopeasti ärsyttämään tuollainen passaamisen odottaminen. Kuulostaa enemmän palvelus- kuin parisuhteelta, eikä täysin läpinäkyvä kehuminen siinä paljon auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää palsta alkaa muistuttaa entistä enemmän suoli24;ää... Vai onko ne pöpit siirtyny sieltä tänne...
Mistään ei voi enää keskustella, kun kaikki menee ohi aiheen - ja kiistelyksi :(
Ehkä vähän surullinenkin tarina tavallaan, tämä erotarinani. Mutta mulle kävi niin, että vuodesta toiseen olin se joka yritti. Järjestin yhteisiä matkoja, vein illallisille, keksin kaikenlaista kivaa. Olin aina se. En saanut koskaa kehuja, en mitään kiitosta. Sitten tapasin todella yllättäen ranskalaisen miehen, joka teki kaiken mitä minä ennen -kehui minua maasta taivaisiin. Kauniiksi kuulin jonkun minua sanovan vuosien jälkeen.
Vasta sitten, kun olin päättänyt erota kumppani heräsi ja hetken yritti, mutta kaikki olikin sitten jo liian myöhäistä. Ei ne äijät tajua, ennenku tapahtuu jotain peruuttamatonta.
Ja kun kaikki me täältä yksin lähdetään, miksi minä - aina muutenkin hyvin itsenäinen nainen ja taloudellisestikin tasapainoinen jäisin huonoon suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää palsta alkaa muistuttaa entistä enemmän suoli24;ää... Vai onko ne pöpit siirtyny sieltä tänne...
Mistään ei voi enää keskustella, kun kaikki menee ohi aiheen - ja kiistelyksi :(
Noh, tuo avaus oli hölmön naisen mankunaa siitä, kun ei saa puolisoaan muutettua mieleisekseen. Mitäpä noin tyhmästä lähtökohdasta voi syntyä muuta kuin tyhmää keskustelua.
Meidän vihkipappi sanoi: kilpailkaa toistenne palvelemisessa! Sitä ohjetta on noudatettu.
Minä annan mieheni esim. kantaa laukut ja avata ovet koska hän on minua paljon isompi, vahva ja miehekäs. Mies taas antaa minun palvella häntä monessa muussa asiassa. Emme ole koskaan edes yrittäneet olla tasavahvoja kaikessa. Hyvä parisuhde voi syntyä myös kovin erilaisin roolein.
Ehkä ap:n mies on juuri samanlainen kuin tämä jonka viestiä nyt kommentoin. Hän haluaa rinnalleen "miesnaisen" joka vaihtaa omat renkaansa ja läimäyttää avaamansa oven takaa tulijan kasvoille...
Joku on varmasti onnellinen liitossa jossa ei palvella toista - minä en olisi eikä onneksi tarvitsekaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina ei kannata tehdä itse vaikka osaisikaan ja se olisi helpompaa. Luo tilaisuuksia olla herrasmies. Kaupan kassalla älä tartu siihen muovipussiin vaan odota että mies tekee sen. Jos ei älyä niin sano iloisesti, voitko kantaa nämä kun olet vahvempi. Asetu ravintolaan mentäessä oven suuhun niin että miehen on pakko avata sinulle ovi. Myöhemmin kuiskaat hellästi, miten ihanan miehekkäältä hän vaikuttaa kun availee ovia naisille.
Itseäni kyllä alkaisi hyvin nopeasti ärsyttämään tuollainen passaamisen odottaminen. Kuulostaa enemmän palvelus- kuin parisuhteelta, eikä täysin läpinäkyvä kehuminen siinä paljon auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää palsta alkaa muistuttaa entistä enemmän suoli24;ää... Vai onko ne pöpit siirtyny sieltä tänne...
Mistään ei voi enää keskustella, kun kaikki menee ohi aiheen - ja kiistelyksi :(
Paskat, sinusta on vain kiusallista kun vanhoillista ja seksististä toimintapaa sanotaan vanhoilliseksi ja seksistiseksi toimintatavaksi, sellaiseksi mitä se on.
Kenestäpä ei olisi mukavaa, jos kumppanin velvollisuus lähtökohtaisesti olisi piikoa ja passata, eipä sillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta minulla on huomioonottava ja hyvä mies. Vie minut mielellään ulos syömään, huolehtii että auto on tankattu ym kun lähden jonnekin. Tekee ahkerasti töitä ja parhaansa perheen eteen. On reilu rahankäytössä minun kanssani.
Ei nyt taas kauheasti yllätä, että suurin osa "hyvän miehen" määritelmästä tarkoittaa rahaa ja sitä, miten paljon mies on valmis käyttämään sitä rahaa naiseen.
Sellaistahan se on. Tämä meidän "sorrettu" sukupuoli, naiset on todellisuudessa pilalle hemmoteltu sukupuoli, joka pitää prinsessakohtelua itsestäänselvyytenä.
Naisella on itsenäisyys noussut päähän ja hänestä on tullut itsekäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vähän surullinenkin tarina tavallaan, tämä erotarinani. Mutta mulle kävi niin, että vuodesta toiseen olin se joka yritti. Järjestin yhteisiä matkoja, vein illallisille, keksin kaikenlaista kivaa. Olin aina se. En saanut koskaa kehuja, en mitään kiitosta. Sitten tapasin todella yllättäen ranskalaisen miehen, joka teki kaiken mitä minä ennen -kehui minua maasta taivaisiin. Kauniiksi kuulin jonkun minua sanovan vuosien jälkeen.
Vasta sitten, kun olin päättänyt erota kumppani heräsi ja hetken yritti, mutta kaikki olikin sitten jo liian myöhäistä. Ei ne äijät tajua, ennenku tapahtuu jotain peruuttamatonta.
Ja kun kaikki me täältä yksin lähdetään, miksi minä - aina muutenkin hyvin itsenäinen nainen ja taloudellisestikin tasapainoinen jäisin huonoon suhteeseen.
Äitini sanoin aikanaan, että älä koskaan tee mitään asiaa montaa kertaa peräkkäin. Koska mies luulee, että haluat omia tämän asian itsellesi eikä sitä teet ettei hän vanhingossa astu varpaillesi.
Mun nykyinen mies on todellinen herrasmies. En tiedä onko synnynnäistä vai opittua mutta sujuu luonnostaan. Koskaan ei tule tunnetta että "esittäisi" jotain.
Meillä on ihan luonnollista ovien avaaminen, kauppakassien kantaminen, jos jotain unohtuu kaupasta ja on kiire mies kipaisee hakemaan pyytämättä, kukkia saan talvisin joka lauantai (piha täynnä kesällä), keksii aina jotain pientä kivaa extraa, muistaa mistä jäätelöstä tykkään ja tuo sitä yllätyksenä, aina matkoilta tuo jotain pientä (vaikka suklaata tai paikallisia herkkuja). Ja kun olen kakuille perso tilaa aina kahvilassa kakut molemmille ja maistaa vain toisesta jolloin mä saan molemmat;D Kohtelee alaisiaan hyvin, kiittää jos on aihetta ja muistaa assistenttiaan syntymäpäivinä ja jouluna. Tästä erityisesti ekstapisteitä.
Toki tämä menee myös syvemmälle - ei koskaan loukkaisi tahallaan eikä pätisi toisen kustannuksella.
Toki tällainen huomaavaisuus on meillä molemminpuolista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalainen nainen on kautta historian ollut se raatajamuija eikä tosiaankaan mikään mamselli. Aina on tehty töitä ja usein elätetty perhekin kun ukko on ryypännyt talouskassan. Hemmoteltuja yläluokan naisia meillä on ollut korkeintaan kourallinen.
Nykyään vanhat roolit istuvat tiukassa vaikka maailma on muuttunut. Edelleen moni nainen raataa itsensä joka päivä loppuun kodin ja työn ja lasten muodostamassa kolmiossa ja mies huoltaa sen auton kerran vuodessa.
Se, joka täällä prinsessoista huutelee, on todellisuudesta vieraantunut hörhö. Varmasti katkera kaikenlaisista vääryyksistä, se on helppo uskoa.
Ap:lle sanoisin että unelmasi on ymmärrettävä, mutta sitä vaalimalla tuskin tulet onnelliseksi. Älä etsi vikoja mielestäsi kun et kerran halua erota. Voit tehdä kuten edellä neuvottiin - ala pikkuhiljaa muuttaa omaa toimintaasi "naisellisemmaksi" - rakenna miehelle tilaisuuksia toimia miehekkäästi - ja sitten vahvista tätä käytöstä kehumalla.
Toinen vaihtoehto on, että istutat miehen alas, katsot silmiin ja kerrot että olet onneton. Et halua elää näin.
Mies joko ottaa onkeensa kun säikähtää tai sitten ei.
Vierailija kirjoitti:
Meidän vihkipappi sanoi: kilpailkaa toistenne palvelemisessa! Sitä ohjetta on noudatettu.
Minä annan mieheni esim. kantaa laukut ja avata ovet koska hän on minua paljon isompi, vahva ja miehekäs. Mies taas antaa minun palvella häntä monessa muussa asiassa. Emme ole koskaan edes yrittäneet olla tasavahvoja kaikessa. Hyvä parisuhde voi syntyä myös kovin erilaisin roolein.
Ehkä ap:n mies on juuri samanlainen kuin tämä jonka viestiä nyt kommentoin. Hän haluaa rinnalleen "miesnaisen" joka vaihtaa omat renkaansa ja läimäyttää avaamansa oven takaa tulijan kasvoille...
Joku on varmasti onnellinen liitossa jossa ei palvella toista - minä en olisi eikä onneksi tarvitsekaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina ei kannata tehdä itse vaikka osaisikaan ja se olisi helpompaa. Luo tilaisuuksia olla herrasmies. Kaupan kassalla älä tartu siihen muovipussiin vaan odota että mies tekee sen. Jos ei älyä niin sano iloisesti, voitko kantaa nämä kun olet vahvempi. Asetu ravintolaan mentäessä oven suuhun niin että miehen on pakko avata sinulle ovi. Myöhemmin kuiskaat hellästi, miten ihanan miehekkäältä hän vaikuttaa kun availee ovia naisille.
Itseäni kyllä alkaisi hyvin nopeasti ärsyttämään tuollainen passaamisen odottaminen. Kuulostaa enemmän palvelus- kuin parisuhteelta, eikä täysin läpinäkyvä kehuminen siinä paljon auta.
Metsään meni, että rytisi. Minä teen mielelläni ja ihan oma-alotteisesti paljonkin asioita vaimoni puolesta, myös sellaisia joihin hän pystyisi mainiosti tarvittaessa itsekin ja hän tietysti vastavuoroisesti toisia juttuja minun puolestani. Siitä ei ollut kyse, vaikka näppärän olkiukon rakentelitkin.
Sensijaan kyse on siitä, että jos toinen ei huomaa tehdä jotain niin voi puolin ja toisin ihan reippaasti myös kysyä apua, sen sijaan että jäädään mykkänä ja tumput suorana seisomaan ruokakassien viereen odottamaan että palvelija huomaa erheensä ja asianmukaisesti pahoitellen tarttuu toimeen. Tuollainen on alentuvaa käytöstä, eikä kuulu tasaveroiseen parisuhteeseen.
Huomaa ettet ole kasvatus- ja oppimispsykologiaan perehtynyt...
Kun halutaan muuttaa toisen toimintaa pysyvästi, ohjeet eivät tepsi vaan oma oivallus. Hienovaraisesti muutetaan siis asetelmaa niin että oppija "huomaamattaan" tulee tehneeksi toivotun asian (esim. kauppakasseihin tarttuminen) ja sitten tätä toivottua käytöstä vahvistetaan palkitsemalla (kehu).
Ei viestissä puhuttu nolaamisesta mitään!
Ap on jo koettanut ohjeistaa miestään (pyytää selvästi että vie treffeille ym.) mutta mikään ei ole muuttunut. Keino ei siis toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän vihkipappi sanoi: kilpailkaa toistenne palvelemisessa! Sitä ohjetta on noudatettu.
Minä annan mieheni esim. kantaa laukut ja avata ovet koska hän on minua paljon isompi, vahva ja miehekäs. Mies taas antaa minun palvella häntä monessa muussa asiassa. Emme ole koskaan edes yrittäneet olla tasavahvoja kaikessa. Hyvä parisuhde voi syntyä myös kovin erilaisin roolein.
Ehkä ap:n mies on juuri samanlainen kuin tämä jonka viestiä nyt kommentoin. Hän haluaa rinnalleen "miesnaisen" joka vaihtaa omat renkaansa ja läimäyttää avaamansa oven takaa tulijan kasvoille...
Joku on varmasti onnellinen liitossa jossa ei palvella toista - minä en olisi eikä onneksi tarvitsekaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina ei kannata tehdä itse vaikka osaisikaan ja se olisi helpompaa. Luo tilaisuuksia olla herrasmies. Kaupan kassalla älä tartu siihen muovipussiin vaan odota että mies tekee sen. Jos ei älyä niin sano iloisesti, voitko kantaa nämä kun olet vahvempi. Asetu ravintolaan mentäessä oven suuhun niin että miehen on pakko avata sinulle ovi. Myöhemmin kuiskaat hellästi, miten ihanan miehekkäältä hän vaikuttaa kun availee ovia naisille.
Itseäni kyllä alkaisi hyvin nopeasti ärsyttämään tuollainen passaamisen odottaminen. Kuulostaa enemmän palvelus- kuin parisuhteelta, eikä täysin läpinäkyvä kehuminen siinä paljon auta.
Metsään meni, että rytisi. Minä teen mielelläni ja ihan oma-alotteisesti paljonkin asioita vaimoni puolesta, myös sellaisia joihin hän pystyisi mainiosti tarvittaessa itsekin ja hän tietysti vastavuoroisesti toisia juttuja minun puolestani. Siitä ei ollut kyse, vaikka näppärän olkiukon rakentelitkin.
Sensijaan kyse on siitä, että jos toinen ei huomaa tehdä jotain niin voi puolin ja toisin ihan reippaasti myös kysyä apua, sen sijaan että jäädään mykkänä ja tumput suorana seisomaan ruokakassien viereen odottamaan että palvelija huomaa erheensä ja asianmukaisesti pahoitellen tarttuu toimeen. Tuollainen on alentuvaa käytöstä, eikä kuulu tasaveroiseen parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Huomaa ettet ole kasvatus- ja oppimispsykologiaan perehtynyt...
Kun halutaan muuttaa toisen toimintaa pysyvästi, ohjeet eivät tepsi vaan oma oivallus. Hienovaraisesti muutetaan siis asetelmaa niin että oppija "huomaamattaan" tulee tehneeksi toivotun asian (esim. kauppakasseihin tarttuminen) ja sitten tätä toivottua käytöstä vahvistetaan palkitsemalla (kehu).
Ei viestissä puhuttu nolaamisesta mitään!
Ap on jo koettanut ohjeistaa miestään (pyytää selvästi että vie treffeille ym.) mutta mikään ei ole muuttunut. Keino ei siis toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän vihkipappi sanoi: kilpailkaa toistenne palvelemisessa! Sitä ohjetta on noudatettu.
Minä annan mieheni esim. kantaa laukut ja avata ovet koska hän on minua paljon isompi, vahva ja miehekäs. Mies taas antaa minun palvella häntä monessa muussa asiassa. Emme ole koskaan edes yrittäneet olla tasavahvoja kaikessa. Hyvä parisuhde voi syntyä myös kovin erilaisin roolein.
Ehkä ap:n mies on juuri samanlainen kuin tämä jonka viestiä nyt kommentoin. Hän haluaa rinnalleen "miesnaisen" joka vaihtaa omat renkaansa ja läimäyttää avaamansa oven takaa tulijan kasvoille...
Joku on varmasti onnellinen liitossa jossa ei palvella toista - minä en olisi eikä onneksi tarvitsekaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina ei kannata tehdä itse vaikka osaisikaan ja se olisi helpompaa. Luo tilaisuuksia olla herrasmies. Kaupan kassalla älä tartu siihen muovipussiin vaan odota että mies tekee sen. Jos ei älyä niin sano iloisesti, voitko kantaa nämä kun olet vahvempi. Asetu ravintolaan mentäessä oven suuhun niin että miehen on pakko avata sinulle ovi. Myöhemmin kuiskaat hellästi, miten ihanan miehekkäältä hän vaikuttaa kun availee ovia naisille.
Itseäni kyllä alkaisi hyvin nopeasti ärsyttämään tuollainen passaamisen odottaminen. Kuulostaa enemmän palvelus- kuin parisuhteelta, eikä täysin läpinäkyvä kehuminen siinä paljon auta.
Metsään meni, että rytisi. Minä teen mielelläni ja ihan oma-alotteisesti paljonkin asioita vaimoni puolesta, myös sellaisia joihin hän pystyisi mainiosti tarvittaessa itsekin ja hän tietysti vastavuoroisesti toisia juttuja minun puolestani. Siitä ei ollut kyse, vaikka näppärän olkiukon rakentelitkin.
Sensijaan kyse on siitä, että jos toinen ei huomaa tehdä jotain niin voi puolin ja toisin ihan reippaasti myös kysyä apua, sen sijaan että jäädään mykkänä ja tumput suorana seisomaan ruokakassien viereen odottamaan että palvelija huomaa erheensä ja asianmukaisesti pahoitellen tarttuu toimeen. Tuollainen on alentuvaa käytöstä, eikä kuulu tasaveroiseen parisuhteeseen.
Voihan sitä miestä koittaa kouluttaa niin kuin koiraakin. Ei vain pidä myöhemmin valittaa jos huomaa myöhemmin olevansa suhteessa koiran kanssa.
Tai jos ei, nii. huomaa muuttuneensa miehensä äidiksi, jonka tehtävä on "muistuttaa" joka asiasta:
- avaisitko, Pertti, tuon oven tädille?
- ottaisitko nyt nämä laukut ja veisit tuonne autoon?
- muistathan tuoda minulle sen kukkakimpun huomenna töistä lähtiessäsi? Olen sen jo varannut ja maksanut.
Ja sinä päivänä kun et jaksa manageroida elämäänne, ei mitään tapahdu. "Kun en minä muistanut!" "En tajunnut!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa ettet ole kasvatus- ja oppimispsykologiaan perehtynyt...
Kun halutaan muuttaa toisen toimintaa pysyvästi, ohjeet eivät tepsi vaan oma oivallus. Hienovaraisesti muutetaan siis asetelmaa niin että oppija "huomaamattaan" tulee tehneeksi toivotun asian (esim. kauppakasseihin tarttuminen) ja sitten tätä toivottua käytöstä vahvistetaan palkitsemalla (kehu).
Ei viestissä puhuttu nolaamisesta mitään!
Ap on jo koettanut ohjeistaa miestään (pyytää selvästi että vie treffeille ym.) mutta mikään ei ole muuttunut. Keino ei siis toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän vihkipappi sanoi: kilpailkaa toistenne palvelemisessa! Sitä ohjetta on noudatettu.
Minä annan mieheni esim. kantaa laukut ja avata ovet koska hän on minua paljon isompi, vahva ja miehekäs. Mies taas antaa minun palvella häntä monessa muussa asiassa. Emme ole koskaan edes yrittäneet olla tasavahvoja kaikessa. Hyvä parisuhde voi syntyä myös kovin erilaisin roolein.
Ehkä ap:n mies on juuri samanlainen kuin tämä jonka viestiä nyt kommentoin. Hän haluaa rinnalleen "miesnaisen" joka vaihtaa omat renkaansa ja läimäyttää avaamansa oven takaa tulijan kasvoille...
Joku on varmasti onnellinen liitossa jossa ei palvella toista - minä en olisi eikä onneksi tarvitsekaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina ei kannata tehdä itse vaikka osaisikaan ja se olisi helpompaa. Luo tilaisuuksia olla herrasmies. Kaupan kassalla älä tartu siihen muovipussiin vaan odota että mies tekee sen. Jos ei älyä niin sano iloisesti, voitko kantaa nämä kun olet vahvempi. Asetu ravintolaan mentäessä oven suuhun niin että miehen on pakko avata sinulle ovi. Myöhemmin kuiskaat hellästi, miten ihanan miehekkäältä hän vaikuttaa kun availee ovia naisille.
Itseäni kyllä alkaisi hyvin nopeasti ärsyttämään tuollainen passaamisen odottaminen. Kuulostaa enemmän palvelus- kuin parisuhteelta, eikä täysin läpinäkyvä kehuminen siinä paljon auta.
Metsään meni, että rytisi. Minä teen mielelläni ja ihan oma-alotteisesti paljonkin asioita vaimoni puolesta, myös sellaisia joihin hän pystyisi mainiosti tarvittaessa itsekin ja hän tietysti vastavuoroisesti toisia juttuja minun puolestani. Siitä ei ollut kyse, vaikka näppärän olkiukon rakentelitkin.
Sensijaan kyse on siitä, että jos toinen ei huomaa tehdä jotain niin voi puolin ja toisin ihan reippaasti myös kysyä apua, sen sijaan että jäädään mykkänä ja tumput suorana seisomaan ruokakassien viereen odottamaan että palvelija huomaa erheensä ja asianmukaisesti pahoitellen tarttuu toimeen. Tuollainen on alentuvaa käytöstä, eikä kuulu tasaveroiseen parisuhteeseen.
Voihan sitä miestä koittaa kouluttaa niin kuin koiraakin. Ei vain pidä myöhemmin valittaa jos huomaa myöhemmin olevansa suhteessa koiran kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Tai jos ei, nii. huomaa muuttuneensa miehensä äidiksi, jonka tehtävä on "muistuttaa" joka asiasta:
- avaisitko, Pertti, tuon oven tädille?
- ottaisitko nyt nämä laukut ja veisit tuonne autoon?
- muistathan tuoda minulle sen kukkakimpun huomenna töistä lähtiessäsi? Olen sen jo varannut ja maksanut.Ja sinä päivänä kun et jaksa manageroida elämäänne, ei mitään tapahdu. "Kun en minä muistanut!" "En tajunnut!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa ettet ole kasvatus- ja oppimispsykologiaan perehtynyt...
Kun halutaan muuttaa toisen toimintaa pysyvästi, ohjeet eivät tepsi vaan oma oivallus. Hienovaraisesti muutetaan siis asetelmaa niin että oppija "huomaamattaan" tulee tehneeksi toivotun asian (esim. kauppakasseihin tarttuminen) ja sitten tätä toivottua käytöstä vahvistetaan palkitsemalla (kehu).
Ei viestissä puhuttu nolaamisesta mitään!
Ap on jo koettanut ohjeistaa miestään (pyytää selvästi että vie treffeille ym.) mutta mikään ei ole muuttunut. Keino ei siis toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän vihkipappi sanoi: kilpailkaa toistenne palvelemisessa! Sitä ohjetta on noudatettu.
Minä annan mieheni esim. kantaa laukut ja avata ovet koska hän on minua paljon isompi, vahva ja miehekäs. Mies taas antaa minun palvella häntä monessa muussa asiassa. Emme ole koskaan edes yrittäneet olla tasavahvoja kaikessa. Hyvä parisuhde voi syntyä myös kovin erilaisin roolein.
Ehkä ap:n mies on juuri samanlainen kuin tämä jonka viestiä nyt kommentoin. Hän haluaa rinnalleen "miesnaisen" joka vaihtaa omat renkaansa ja läimäyttää avaamansa oven takaa tulijan kasvoille...
Joku on varmasti onnellinen liitossa jossa ei palvella toista - minä en olisi eikä onneksi tarvitsekaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina ei kannata tehdä itse vaikka osaisikaan ja se olisi helpompaa. Luo tilaisuuksia olla herrasmies. Kaupan kassalla älä tartu siihen muovipussiin vaan odota että mies tekee sen. Jos ei älyä niin sano iloisesti, voitko kantaa nämä kun olet vahvempi. Asetu ravintolaan mentäessä oven suuhun niin että miehen on pakko avata sinulle ovi. Myöhemmin kuiskaat hellästi, miten ihanan miehekkäältä hän vaikuttaa kun availee ovia naisille.
Itseäni kyllä alkaisi hyvin nopeasti ärsyttämään tuollainen passaamisen odottaminen. Kuulostaa enemmän palvelus- kuin parisuhteelta, eikä täysin läpinäkyvä kehuminen siinä paljon auta.
Metsään meni, että rytisi. Minä teen mielelläni ja ihan oma-alotteisesti paljonkin asioita vaimoni puolesta, myös sellaisia joihin hän pystyisi mainiosti tarvittaessa itsekin ja hän tietysti vastavuoroisesti toisia juttuja minun puolestani. Siitä ei ollut kyse, vaikka näppärän olkiukon rakentelitkin.
Sensijaan kyse on siitä, että jos toinen ei huomaa tehdä jotain niin voi puolin ja toisin ihan reippaasti myös kysyä apua, sen sijaan että jäädään mykkänä ja tumput suorana seisomaan ruokakassien viereen odottamaan että palvelija huomaa erheensä ja asianmukaisesti pahoitellen tarttuu toimeen. Tuollainen on alentuvaa käytöstä, eikä kuulu tasaveroiseen parisuhteeseen.
Voihan sitä miestä koittaa kouluttaa niin kuin koiraakin. Ei vain pidä myöhemmin valittaa jos huomaa myöhemmin olevansa suhteessa koiran kanssa.
Onneksi meillä muilla ei ole niin mustavalkoinen maailmankuva, että nuo olisivat ainoat vaihtoehdot.
Ei nyt taas kauheasti yllätä, että suurin osa "hyvän miehen" määritelmästä tarkoittaa rahaa ja sitä, miten paljon mies on valmis käyttämään sitä rahaa naiseen.