Lue keskustelun säännöt.
Miten opo voi ohjata näin?
03.11.2016 |
Tyttäreni haluaa lukioon. Hän on ysillä ja keskiarvo on ysin pintaan.
Opon mielestä hänen pitäisi mennä ehdottomasti amikseen??
Onko opoilla nyt 'kaikki amikseen' -nostatus päällä vai miksi ihmeessä suositellaan amista 'selkeälle lukiotapaukselle'?
Tyttärelläni ei ole mitään tiettyä haaveammattiakaan miksi aikoo aikuisena.
Tyttö tietysti valitsee mielensä mukaan lukion, mutta outoa tällainen eikö?
Kommentit (61)
Yhden lukiolaisen ja yhden ylioppilaat äitinä + vuosikymmenen perusopetuksessa työskennelleenä en voi kuin ihmetellä kirjoituksia.
Opoja on toki monenlaisia, mutta pääsääntöisesti ovat ihan asiallisia aikuisia ihmisiä, joilla on työnä ohjata nuoria ja kertoa heille kaikista mahdollisuuksista, päätös toisen asteen opinnoista sujuu hyvin.
Jos opo ei kerro kympin oppilaalle ammattikoulusta tai kutosen oppilaalle lukiosta, niin silloin hän toimii väärin. Kertominen ei suinkaan ole suostutelua tai tyrkyttämistä vaikka nuori niin kotona asian esittäisikin. Voi olla, että kympin oppilaasta voi tuntua turhauttavaa kuunnella esittelyä muusta kuin lukiosta, mutta opo ei voi päättää,kuka saa tiedot lukiosta ja kuka ammattikoulusta.
Ja pääsääntöisesti lukion tehtävä on antaa valmiuksia yliopisto-opintoja varten ja ammattikoulu taas antaa osaamisen johonkin tiettyyn ammattiin.
Lukio soveltuu siis sellaisille nuorille, jotka jaksavat/haluavat opiskella pääosin lukemalla. Ammattikoulussa taas opiskellaan psljon taitoja tekemisen kautta, ja luettu osuus on vähäisempää.
Molemmat tavat ja osaamisen ovat yhtä arvokkaita ja hyviä ja yhteiskunnassa tarvitaan molempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalainen opotoiminta on lähinnä huono vitsi. Jos se hoidettaisiin oikein, lapset oppisivat omat taipumuksensa ja vahvuutensa ja omaa alaa ei tarvitsisi hapuilla vuosikausia.
Kyllä meidänkin koulusta meni pari ysin tyttöä amikseen kun halusivat kampaajiksi. Itse menin ka 7.7 todistuksella lukioon sillä en ollut vielä varma mitä haluan aikuisena tehdä. Nykyään toisella tytöistä on oma kampaamo ja toinen opiskelee merkonomiksi. Itse olen yliopistossa (: ei se ylä-aste määritä mitä tyttäresi on aikuisena.
Samanlaista OPOn ohjaus on aina ollut. Kasarin alkupuolella opo suositteli melkein kaikille luokan pojille ASKO1-linjaa amiskassa. Asentaja-koneistaja-linja siis. Pointti asiassa oli se ettei kyseiselle koulutuslinjalle löytynyt hakijoita. OPO:n suosituksista huolimatta lähes kaikki jatkoivat lukioon eikä tiettävästi kukaan ASKO1-linjalle.
Minua aina naurattaa kuinka itsepintaisesti ihmiset puolustelevat amista. "Kyllä ne kympin oppilaatkin voi sinne amikseen mennä, saavatpahan ammatinkin ja voivat sitten jatkokouluttautua". Kyllä se on vain niin, että oikeasti lahjakkaalle ja fiksulle nuorelle amis on parhaimmillaan kolme vuotta hukkaan elämästä, kun sen jälkeen kuitenkin lähdetään suoraan ylempiin opiskeluihin, tai pahimmassa tapauksessa voi pilata nuoren kaikki toiveet ylemmästä koulutuksesta. Siinä kun se lahjakas joutuu olemaan samassa paikassa kaikien pärinäeerojen ja perseilijöiden kanssa vaihtoehdot on joko lähteä mukaan perseilemään tai olla ulkopuolinen.
Lukiossa puolestaan samainen nuori joutuisi kohtaamaan edes jollain tasolla haastavia tehtäviä, joutuisi miettimään ja opiskelemaan ja opiskelukaveritkin ovat keskimäärin huomattavasti kannustavampia opiskeluun liittyen, mikä kannustaa nuorta itseäänkin panostamaan enemmän. Tiedän monia tapauksia, joissa lahjakas ihminen on vai juonut kaljaa ja bilettänyt kolme vuotta amiksessa, juuri ja juuri päästen läpi ja lähtenyt suoraan sen jälkeen jatko-opintoihin, joissa sitten kiroaa kun ei ole minkäänlaisia pohjatietoja opiskeltaviin asioihin.
Ja ihan näin yleisestikin, kyllä en eron huomaa yliopisto-opiskelijoiden ja pelkän amiksen suorittaneiden välillä ihan pelkässä kahvipöytäkeskustelussakin noin viidessä minuutissa. yliopistolaisten kanssa voi puhua aivan mistä aiheesta tahansa, he ovat huumorintajuisia ja normista poikkeavat ajatukset ja mielipiteet otetaan mielenkiinnola vastaan. Amislaiset puolestaan eivät osaa eivätkä halua keskustella mistään oman pienen kuplansa ulkopuolelta, huumori on pissa- ja kakka-juttujen tasolle jäänyttä ja heiltä puuttuu yksinkertaisesti "se jokin", se älyn kipinä silmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua aina naurattaa kuinka itsepintaisesti ihmiset puolustelevat amista. "Kyllä ne kympin oppilaatkin voi sinne amikseen mennä, saavatpahan ammatinkin ja voivat sitten jatkokouluttautua". Kyllä se on vain niin, että oikeasti lahjakkaalle ja fiksulle nuorelle amis on parhaimmillaan kolme vuotta hukkaan elämästä, kun sen jälkeen kuitenkin lähdetään suoraan ylempiin opiskeluihin, tai pahimmassa tapauksessa voi pilata nuoren kaikki toiveet ylemmästä koulutuksesta. Siinä kun se lahjakas joutuu olemaan samassa paikassa kaikien pärinäeerojen ja perseilijöiden kanssa vaihtoehdot on joko lähteä mukaan perseilemään tai olla ulkopuolinen.
Lukiossa puolestaan samainen nuori joutuisi kohtaamaan edes jollain tasolla haastavia tehtäviä, joutuisi miettimään ja opiskelemaan ja opiskelukaveritkin ovat keskimäärin huomattavasti kannustavampia opiskeluun liittyen, mikä kannustaa nuorta itseäänkin panostamaan enemmän. Tiedän monia tapauksia, joissa lahjakas ihminen on vai juonut kaljaa ja bilettänyt kolme vuotta amiksessa, juuri ja juuri päästen läpi ja lähtenyt suoraan sen jälkeen jatko-opintoihin, joissa sitten kiroaa kun ei ole minkäänlaisia pohjatietoja opiskeltaviin asioihin.
Ja ihan näin yleisestikin, kyllä en eron huomaa yliopisto-opiskelijoiden ja pelkän amiksen suorittaneiden välillä ihan pelkässä kahvipöytäkeskustelussakin noin viidessä minuutissa. yliopistolaisten kanssa voi puhua aivan mistä aiheesta tahansa, he ovat huumorintajuisia ja normista poikkeavat ajatukset ja mielipiteet otetaan mielenkiinnola vastaan. Amislaiset puolestaan eivät osaa eivätkä halua keskustella mistään oman pienen kuplansa ulkopuolelta, huumori on pissa- ja kakka-juttujen tasolle jäänyttä ja heiltä puuttuu yksinkertaisesti "se jokin", se älyn kipinä silmistä.
Ihmiset ovat kaikki omia yksilöitään, enkä niputtaisi kaikkia saman arvoisen koulutuksen saaneita samanlaisiksi. Ammattikoulun käyneitä duunareita tarvitaan yhteiskunnassa ihan yhtälailla kuin yliopiston suorittaneita maistereita. Ihmisillä on myös ihan erilaisia haaveita, minä en nähnyt itseäni tutkijana / opettajana / lääkärinä / toimistotyössä.
Ammattikoulukin antaa pätevyyden jatko-opintoihin ja varsinkin AMK on yhtä helppo päästä amiksesta kuin lukiosta. Yliopistoon on toki erittäin vaikea päästä amispohjalta, mutta sekin on mahdollista. Suosittelen kuitenkin kaksoistutkintoa, jos nuori päättää hakeutua amikseen ja on motivoitunut opiskelemaan.
Ammattikoulun yleisaineiden opetuksesta ja kurssien sisällöstä minä en osaa sanoa mitään, koska olen käynyt yleisaineet lukiokursseina. Tässä keskustelussa joku mainitsi, että amiksesta pääsee läpi, vaikka ei näyttäytyisikään koululla. Ei pidä paikkaansa! Meillä valvottiin opiskeluihin osallistumista ja tehtäviä piti tehdä jatkuvasti ja jokaisesta opintokokonaisuudesta piti suorittaa näyttötyö. Ja jos ei ole lahjoja alalle, niin valitettavasti kurssiarvosanatkaan eivät voi olla kovin hyviä. En usko, että muillakaan aloilla ollaan kovin lepsuja.
T. Se kuvajournalismin opiskelija, jolla pohjalla kuva-artesaanin (valokuvaus) kaksoistutkinto
Vierailija kirjoitti:
Meillä pojalla oli keskiarvo vähän yli 9 ja hän halusi naapurikaupunkiin ns. eliittilukioon. Suunnitelma oli selvillä yläkoulun alusta alkaen, mutta opo oli toista mieltä. Kyllä oman kaupungin tavallinen lukio on yhtä hyvä. Niinpä kun tuli se aika, jolloin eri kouluissa oli avoimien ovien päiviä, opo ilmoitti, että ainoa lukioon tutustuminen kouluaikana saa kohdistua paikalliseen lukioon. Muut käynnit tulkittaisiin luvattomiksi poissaoloiksi. Ja kun piti täyttää lukujärjestyslomakkeita jne. eli suunnitella lukio-opintoja, ei opo suostunut siihen, että poikani olisi käynyt läpi sen elittiilukion kurssitarjotinta, vaan hänen oli pakko katsoa, mitä lähilukio tarjosi. Yhteishakua netissä tehtäessä opo seisoi atk-luokassa poikani takana ja ilmoitti, että ei lähde siitä pois ennen kuin ykkösvaihtoehtona on lähilukio. Poika ilmoitti, että sitten seisot siinä loppuikäsi.
Tästä on nyt lähes 4 vuotta. Pojalla sai haluamansa opiskelupaikan yliopistossa ensiyrittämällä, oman paikkakunnan lukioon menneistä kavereistaan ei yksikään päässyt vielä opiskelemaan. Kertoo enemmän koulun tasosta ja vaatimuksista kuin pojastani.
aika kummallista, poika itse täytti kotona ja meni yli 9 ka: n lukioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikoinaan meidän opo (oikeasti mielenterveysongelmainen, oli myös pitkään osastohoidossa kouluaikanamme) jätti yhden ikäluokan yhteishakupaperit lähettämättä eteenpäin, kun eivät hakeneet hänen haluamiinsa kouluihin. Koska kyse oli 80-luvusta, niin lapset saivat kuitenkin sitten erikoisjärjestelyillä ne opiskelupaikat (asia lähti selviämään, kun jonkun oppilaan vanhempi oli kysellyt jostain opinahjosta, että miksei sieltä ole kuulunut mitään... no ei ollut paikkaakaan haettu - kiitos lopulta saaduista opiskelupaikoista kuului siis nenänsä joka paikkaan tunkevalle vanhemmalle!) Tämän jälkeen opi oli siis pitkään sairauslomalla ja siellä osastolla. Ihan syystä.
Meidän ikäluokallemme taas yritettiin pakottaa mm. palomieheksi hakemista tytölle - aikana, jolloin palomieheksi ei nainen päässyt. Minulle laittoi valmiiksi silloisiin papereihin ensimmäiseksi valinnaksi jonkun tanssikoulun - minulla oli kaksi vasenta jalkaa, rytmitaju koomassa syntymästä lähtien ja keskiarvo 9,7. No yllättäen hain silloisesta työkkäristä uuden puhtaan yhteishakupaperin ja hain sitten viiteen lukioon, ettei opo pysty tunkemaan väliin mitään maatalouslomittajakoulua tai merimiesopistoa (kärsin myös matkapahoinvoinnista, varmaan liittyy tuohon rytmitajuttomuuteen ja koordinaatio-ongelmiin).
Monessa koulussa tilanne oli varmasti paljon parempi, mutta itse en tuon jälkeen ole viitsinyt opon asiantuntemukseen paljon luottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä pojalla oli keskiarvo vähän yli 9 ja hän halusi naapurikaupunkiin ns. eliittilukioon. Suunnitelma oli selvillä yläkoulun alusta alkaen, mutta opo oli toista mieltä. Kyllä oman kaupungin tavallinen lukio on yhtä hyvä. Niinpä kun tuli se aika, jolloin eri kouluissa oli avoimien ovien päiviä, opo ilmoitti, että ainoa lukioon tutustuminen kouluaikana saa kohdistua paikalliseen lukioon. Muut käynnit tulkittaisiin luvattomiksi poissaoloiksi. Ja kun piti täyttää lukujärjestyslomakkeita jne. eli suunnitella lukio-opintoja, ei opo suostunut siihen, että poikani olisi käynyt läpi sen elittiilukion kurssitarjotinta, vaan hänen oli pakko katsoa, mitä lähilukio tarjosi. Yhteishakua netissä tehtäessä opo seisoi atk-luokassa poikani takana ja ilmoitti, että ei lähde siitä pois ennen kuin ykkösvaihtoehtona on lähilukio. Poika ilmoitti, että sitten seisot siinä loppuikäsi.
Tästä on nyt lähes 4 vuotta. Pojalla sai haluamansa opiskelupaikan yliopistossa ensiyrittämällä, oman paikkakunnan lukioon menneistä kavereistaan ei yksikään päässyt vielä opiskelemaan. Kertoo enemmän koulun tasosta ja vaatimuksista kuin pojastani.
aika kummallista, poika itse täytti kotona ja meni yli 9 ka: n lukioon.
Oletan, että lukio on ollut vähän erilainen n. 10 vuotta sitten. Kommentti, johon vastasit, on vuodelta 2016 ja tapaus on siitä vielä 4 vuotta aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä heidän on pakko kertoa laaja-alaisesti mitä vaihtoehtoja on olemassa? Itse ysillä kerroin opolle, että aion hakea näihin kahteen lukioon ja sen jälkeen yliopistoon lääkikseen. Tämä oli ollut suunnitelmissa minulla oikeastaan aina ja numerot hyvin riittivät. Kuitenkin opo kertoi laajasti jostain amiksen laboratoriotyöntekijälinjasta, josta en ollut ollenkaan kiinnostunut. Lopulta hän jotenkin huokasi tyyliin "no, olet selvästi itse jo päätöksen tehnyt" ja pääsin pois. Ei tuntunut kovin kannustavalta. Miehellä sama kokemus, selvät suunnitelmat, ensin lukioon ja sitten tietylle yliopiston alalle, mutta opo suositteli hänelle kovasti läheisen pikkukaupungin kauppaopistoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Peruskoulun ja lukion välissä on niin iso ero, että pitää olla myös henkisesti riittävän kypsä lukioon. Varsinkin, jos oppilas on ns. ylisuorittaja, joka vaatii itseltään liikaa muutos voi olla huima. Kun ne kympit ei enää niin helpolla tipu niin voi tippua korkealta ja lujaa. Siksi nämä kympin oppilaat sairastuvat useimmiten masennukseen ja syömishäiriöihin, yms. juurikin lukiossa, ei esim. ammattikouluissa.
Ja viulut, lukio on nykyään suoraan peruskoulun jatko. .
Meidän pojalla oli keskiarvo 9,33 ja erehtyi mainitsemaan opolle, että kaupallinen ala kiinnostaa. Eikös alkanut opo tyrkyttää jotain merkonomikoulutusta. Juu ei. Nyt huippulukiossa Helsingissä ja kauppatiede tavoitteena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli aikanaan sama tilanne. Ysiluokan keskiarvo oli 9.5, mutta opo lobbasi mulle amista. Mitä tahansa amisalaa, se on minulle kannattavampaa.
Menin tietysti lukioon ja sieltä yliopistoon. Mietin kyllä jo silloin että miksi ihmeessä juuri minä olisin mennyt vaikka lähäriksi.
Vierailija kirjoitti:
Ootko sinä nyt puhunut itse sen opon kanssa, vai luotatko tyttäresi kertomaan?
Tosiasia on, että nimenomaan ne lahjakkaimmat hyötyisivät amiksen käynnistä eniten. He nimittäin pääsevät hamuamalleen jatkoalalle joka tapauksessa, käyvät minkä koulun hyvänsä, ja silloin amis tarjoaa ammatin, jolla voi hankkia tuloja yliopistosta valmistumiseen asti, tai joustavuutta vaativina aikoina myöhemmin.
Keskinkertaiset sen sijaan tarvitsevat lukion päästäkseen korkeakouluun. Heikommat sit taas ei pärjää ainakaan tavallisessa lukiossa.
Jos aikoo yliopistoon, niin on erittäin suotavaa käydä myös lukio ihan riittävän kielitaidon ja yleissivistyksen saavuttamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peruskoulun ja lukion välissä on niin iso ero, että pitää olla myös henkisesti riittävän kypsä lukioon. Varsinkin, jos oppilas on ns. ylisuorittaja, joka vaatii itseltään liikaa muutos voi olla huima. Kun ne kympit ei enää niin helpolla tipu niin voi tippua korkealta ja lujaa. Siksi nämä kympin oppilaat sairastuvat useimmiten masennukseen ja syömishäiriöihin, yms. juurikin lukiossa, ei esim. ammattikouluissa.
Ja viulut, lukio on nykyään suoraan peruskoulun jatko. .
Oli ehkä keskikouluaikoina ja tasokurssien aikaan. Silloin ei kynnys lukioon siirtymiseen ollut niin korkea, kun oli jo opittu ponnistelemaan ja tekemään töitä.
Vierailija kirjoitti:
Ootko sinä nyt puhunut itse sen opon kanssa, vai luotatko tyttäresi kertomaan?
Tosiasia on, että nimenomaan ne lahjakkaimmat hyötyisivät amiksen käynnistä eniten. He nimittäin pääsevät hamuamalleen jatkoalalle joka tapauksessa, käyvät minkä koulun hyvänsä, ja silloin amis tarjoaa ammatin, jolla voi hankkia tuloja yliopistosta valmistumiseen asti, tai joustavuutta vaativina aikoina myöhemmin.
Keskinkertaiset sen sijaan tarvitsevat lukion päästäkseen korkeakouluun. Heikommat sit taas ei pärjää ainakaan tavallisessa lukiossa.
Ei voisi enempää mennä pieleen tämä kirjoitus. Ammattikoulu antaa etenkin yliopisto-opintoihin todella heikon pohjan ja pääsykokeissa edellytetään nimenomaan lukion oppimäärän osaamista. Esim. ammattikoulun matematiikka on täysin peruslaskutoimituksia, geometriaa ja talousmatematiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä pojalla oli keskiarvo vähän yli 9 ja hän halusi naapurikaupunkiin ns. eliittilukioon. Suunnitelma oli selvillä yläkoulun alusta alkaen, mutta opo oli toista mieltä. Kyllä oman kaupungin tavallinen lukio on yhtä hyvä. Niinpä kun tuli se aika, jolloin eri kouluissa oli avoimien ovien päiviä, opo ilmoitti, että ainoa lukioon tutustuminen kouluaikana saa kohdistua paikalliseen lukioon. Muut käynnit tulkittaisiin luvattomiksi poissaoloiksi. Ja kun piti täyttää lukujärjestyslomakkeita jne. eli suunnitella lukio-opintoja, ei opo suostunut siihen, että poikani olisi käynyt läpi sen elittiilukion kurssitarjotinta, vaan hänen oli pakko katsoa, mitä lähilukio tarjosi. Yhteishakua netissä tehtäessä opo seisoi atk-luokassa poikani takana ja ilmoitti, että ei lähde siitä pois ennen kuin ykkösvaihtoehtona on lähilukio. Poika ilmoitti, että sitten seisot siinä loppuikäsi.
Tästä on nyt lähes 4 vuotta. Pojalla sai haluamansa opiskelupaikan yliopis
Toki teitte oposta ilmoituksen rehtorille tai rehtorin esihenkilölle? Todella omituinen tarina. Sen lukioon ilmoittautumisen voi tehdä myös kotona, muistaakseni ne valinnat ilmoitettiin myös kotiin lapussa oli myös vanhemman kuittaus.
Lähilukioista mennään myös yliopistoihin. Kaikki on kiinni sen oppilaan omasta opiskelumotivaatiosta.
Ihan 0/5 höpinä koko juttu.
Vierailija kirjoitti:
Meillä pojalla oli keskiarvo vähän yli 9 ja hän halusi naapurikaupunkiin ns. eliittilukioon. Suunnitelma oli selvillä yläkoulun alusta alkaen, mutta opo oli toista mieltä. Kyllä oman kaupungin tavallinen lukio on yhtä hyvä. Niinpä kun tuli se aika, jolloin eri kouluissa oli avoimien ovien päiviä, opo ilmoitti, että ainoa lukioon tutustuminen kouluaikana saa kohdistua paikalliseen lukioon. Muut käynnit tulkittaisiin luvattomiksi poissaoloiksi. Ja kun piti täyttää lukujärjestyslomakkeita jne. eli suunnitella lukio-opintoja, ei opo suostunut siihen, että poikani olisi käynyt läpi sen elittiilukion kurssitarjotinta, vaan hänen oli pakko katsoa, mitä lähilukio tarjosi. Yhteishakua netissä tehtäessä opo seisoi atk-luokassa poikani takana ja ilmoitti, että ei lähde siitä pois ennen kuin ykkösvaihtoehtona on lähilukio. Poika ilmoitti, että sitten seisot siinä loppuikäsi.
Tästä on nyt lähes 4 vuotta. Pojalla sai haluamansa opiskelupaikan yliopis
Täällä sama kokemus, tosin ei nyt ihan tuollaista painostusta kuin teillä.Kaikin keinoin opo yritti suositella oman pikkukaupungin keskinkertaiseen lukioon.isomman kaupungin eliittilukiossa oli onneksi tutustuminen illalla ja sinne pääsimopskelemasn.Oli tosi tyytyväinen opetukseen ja sen jälkeen lähti ulkomaille yliopistoon ja nyt hyvässä ammatissa.Ihme painostusta,oli, mutta sille viitattiin kintaalla.
Kirjoitti varmaan vain ne 4 pakollista ainetta? Tässä on eroja eri ammattikoulujen välillä. Toisissa paikoissa saa ja voi opiskella vaikka 12 kirjoitettavan aineen kurssit ja toisissa vain 4 pakollisen. Mutta tässäkin kohtaa saa käydä kursseja aikuislukion puolelta ja kirjoittaa niin monta ainetta, kuin haluaa. Sehän on kuitenkin selvä, ettei kaksoistutkinto kannata, jos haluaa esim. Lääkikseen.