Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen huolissani 9-v pojan raivokohtauksista
02.11.2016 |
Poika saa silmittömiä raivokohtauksia suuttuessaan. Saattaa ottaa kättä pidempää ja alkaa sillä mäiskimään isosiskoaan. Isosisko pystyy kyllä puolustautumaan, mutta kamalaa se on silti. Tekee samaa myös minulle, mutta minä en anna pojan lyödä itseäni ja teen heti selväksi että noin ei käyttäydytä. Se viha ja raivo mikä hänen silmistään huokuu huolestuttaa minua.
Poika myös uhkailee karkaamisella. On kerran karannutkin pari vuotta sitten, mutta vain kaverinsa luokse pariksi tunniksi. Onnistui kuitenkin tuolloin myöhästyttämään karkaamisellaan koko perheen pitkän matkan junasta.
Olen neuvoton. Poika on välillä myös suunnattoman kiltti ja herttainen, mutta raivarit vain pahenevat ja pahenevat. Olen yksinhuoltaja ilman turvaverkkoja, joten olen joutunut yksin pärjäämään. Sen vuoksi olen aina pitänyt tiukkaa kuria, koska jos lapset olisivat pyörittäneet minua pikkurillinsä ympärillä ja tehneet mitä tykkäävät, olisin varmaan jo suljetulla osastolla uupumuksen vuoksi.
Isä ei koskaan ole ottanut vastuuta lapsistaan, joten hänen varaansa ei voi laskea. Nykyään isä tapaa säännöllisesti lapsiaan, vaikkakaan poika ei tahtoisi isäänsä tavata. Tiedän kyllä, että isä ei kaltoinkohtele lapsiaan, mutta uskon että isältä ja pojalta puuttuu henkinen yhteys. Isä ei puhu hyvin suomea ja lapset eivät koskaan oppineet isänsä äidinkieltä, koska isä ei jaksanut sitä lapsilleen opettaa. Hän ei siis ollut lastensa elämässä juurikaan läsnä, silloin kun lapset olivat niin pieniä, että olisivat voineet kielen helposti vielä oppiakin.
Kuulostaako teidän mielestä normaalilta kehitysvaiheelta vai pitäisikö hakea apua pojalle? ja mikä olisi oikea osoite? Perheneuvola, kouluterveydenhoitaja?
Kommentit (12)
Gunde Swan säger: "Jag har ont i halsen!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Googletapa "kiintymyssuhdehäiriö".
Sama täällä 7v. Poika hermostuu ihan pienestä.
jos vahingossa pyydät kahdesti vaikka pukemaan jesta mitää raivarit. Ei kuule eikä nää mitään. hakkaa ovea seinään tai heittää jotain, ei onneksi ketään kohti.
Puhuin tästä terveydenhoitajalla, meillä on neurolta lääkäri aika. Terkka oli sitä mieltä että kannattaa puuttua ajoissa. Itse laitoin wilma viestiä ja sain sitä kautta sovittua terkalle keskustelu ajan. katsotaan nyt miten tästä mennään
Ehkä sinunkin kannattaa ottaa terkkaan yhteyttä. saa ainakin omasta mielestä sen pois, että on hakenut apua.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä 7v. Poika hermostuu ihan pienestä.
jos vahingossa pyydät kahdesti vaikka pukemaan jesta mitää raivarit. Ei kuule eikä nää mitään. hakkaa ovea seinään tai heittää jotain, ei onneksi ketään kohti.
Puhuin tästä terveydenhoitajalla, meillä on neurolta lääkäri aika. Terkka oli sitä mieltä että kannattaa puuttua ajoissa. Itse laitoin wilma viestiä ja sain sitä kautta sovittua terkalle keskustelu ajan. katsotaan nyt miten tästä mennäänEhkä sinunkin kannattaa ottaa terkkaan yhteyttä. saa ainakin omasta mielestä sen pois, että on hakenut apua.
Tekeekö poikasi tätä vain kotona? Vai myös muualla?
Oletko temperamenttinen? Onko sinulla tapana hermostua tai esimerkiksi korottaa joskus ääntä? En siis mitenkään tuomitse, jos näin on, ihan vain kyselen temperamenttipiirteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyisin neuvoa (kouluterveyden hoitajalta) tai koulukuraattorilta. Koulukuraattori voisi olla parempi. Keskustelisin ekaksi hänen kanssaan ja sitten katsottaisiin miten edetään. Raivarit saattavat hyvinkin liittyä tuohon isän tapaamiseen, varsinkin kun poika ei haluaisi isäänsä tavata. Tästäkin olisi hyvä selvittää syyt, että miksei halua tavata. Pojan voisi olla helpompi jutella asiasta ulkopuoliselle kuin omalle äidille.
Itse tein aikoinani epäsäännöllistä työviikkoa, mikä johti siihen, että lapsemme tottui olemaan paljon kahdestaan joko isän tai äidin kanssa. Aina kun oltiin koko perhe yhdessä, päivä tuntui menevän kiukutteluun. Juttelimme tästä lapsellemme, mutta hän ei jotenkin ehkä ymmärtänyt asiaa (alle kouluikäinen). Kiukuttelu loppui vasta, kun vaihdoin työpaikkaa ja sain säännölliset työajat siten, että koko perheen yhteinen aika lisääntyi.
Vierailija kirjoitti:
Oletko temperamenttinen? Onko sinulla tapana hermostua tai esimerkiksi korottaa joskus ääntä? En siis mitenkään tuomitse, jos näin on, ihan vain kyselen temperamenttipiirteistä.
Mitä ajat takaa? Meinaatko, että temperamentin piirteet voisivat periytyä? Vai että olisi saanut esimerkin käytökseensä minusta? Enkä tuomitse minäkään sinun kysymystäsi, ihan vaan mielenkiinnosta kysyn mikä on ajatuksesi tässä takana.
Vastaus kysymykseesi on kyllä. Olen erittäin temperamenttinen. Hermostun herkästi ja korotan ääntäni. Todella herkästi. Tosin en kyllä huuda usein, koska mielestäni hiljainen ääni tehoaa paremmin. Mutta yhtäkaikki, olen erittäin räjähteleväinen luonne. Äitini mielestä poikani on luonteeltaan samanlainen kuin minä, äitinsä. Voi olla, mutta olen myös huolissani että pojallani on paha olla.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4 vastaa
Siis on poika raivostunut välillä päiväkodissa mutta pääasiassa joo kotona. Nyt koulun alkaessa ei koulussa.
kyllä joskus harvemmin korostan ääntäni mutta ei poika siihen oikeastaan reagoi vaan pyyntöön jos sen joutuu esittämään moneen kertaan.
Enkä todellakaan kirota ääntä esim. Aamuisin pyydän pukea kun vaatteet on valmiina, hetken päästä huomaan ettei aloittanutkaan pukemaan pyydän uudestaan. Jos ei vieläkään tapahdu ja kolmannen kerran sanon on varma raivo kohtaus. ennemminkin menen itse vähän auttamaan. sama ilta toimissa ei voi montaa kertaa huomauttaa kun tulee raivarit.
Ap hae lapselle apua jos epäilet että hän ei voi hyvin!! Mä en kyllä kanssa usko Tohon jos äiti on temperamenttinen niin lapsi saa raivarit vai mitä tolla haetaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko temperamenttinen? Onko sinulla tapana hermostua tai esimerkiksi korottaa joskus ääntä? En siis mitenkään tuomitse, jos näin on, ihan vain kyselen temperamenttipiirteistä.
Mitä ajat takaa? Meinaatko, että temperamentin piirteet voisivat periytyä? Vai että olisi saanut esimerkin käytökseensä minusta? Enkä tuomitse minäkään sinun kysymystäsi, ihan vaan mielenkiinnosta kysyn mikä on ajatuksesi tässä takana.
Vastaus kysymykseesi on kyllä. Olen erittäin temperamenttinen. Hermostun herkästi ja korotan ääntäni. Todella herkästi. Tosin en kyllä huuda usein, koska mielestäni hiljainen ääni tehoaa paremmin. Mutta yhtäkaikki, olen erittäin räjähteleväinen luonne. Äitini mielestä poikani on luonteeltaan samanlainen kuin minä, äitinsä. Voi olla, mutta olen myös huolissani että pojallani on paha olla.
AP
Lähinnä ajattelin sitä, että jos itse olet kovin temperamenttinen ja heijastat sitä ulospäin, temperamenttinen lapsesi saattaa peilata käytöstäsi. Tämä tuli mieleeni heti aloituksesta, koska tapaus muistuttaa voimakkaasti yhtä lähipiirini tapausta. Joskin lapsi on nykyään jo paljon vanhempi. Tiedän kyllä että "räjähtelevän" luonteen voi olla hyvin vaikea hallita "räjähdyksiään".
Minä olen itse nopeasti hiiltyvä ja ns räjähteleväinen. Äitini taas väistelevä, pakeneva, konflikteja karttava ja yleensä aina vielä valehteli niitä välttääkseen. Ainakin itseäni ärsyttää ja kiihdytttää paljon enemmän se, että joku on alistuva tuossa tilanteessa. Sen sijaan jos toinenkin tussahtaa jotain, tilanne menee äkkiä ohi.
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa tutulta. Meillä kun isä lopetti omasta aloitteestaan lasten tapaamisen, loppui myös pojan raivarit. Mieheni yhdisti raivokohtaukset isän tapaamisiin heti. Aina kun isä oli kuvioissa, poika oli todella hankala. Meillä huudettiin ja raivottiin. Isän ja lasten suhde oli minun mielestäni alisteinen. Ei ollenkaan normaali lapsi-vanhempi suhde. Isän kanssa tehtiin niin kuin hän sanoi, eikä asioista keskusteltu.
Nyt on ollut huomattavasti rauhallisempaa, isä ollut poissa kuvioista viitisen vuotta ja poika on ihana 16-vuotias. Isä tapaa poikaa ehkä kerran vuodessa, välissä oli n. 3 vuoden tauko, kun eivät nähneet ollenkaan.