Ärsyttää isoäitien tapa jankuttaa aina lapsenlapsistaan. Itsekkäitä ovat!

Haluaisin keskustella ihmisen itsensä asioista lähinnä enkä kuulla miten ihmeellisiä ja ihania hänen lapsenlapsensa ovat. Tuollainen ei ole vastavuoroista keskustelua.

Erityisen tökeröä on jauhaa niistä lapsettomille ihmisille. Lapsettomuus on kipeä asia.

Itselläni on lapsia ja en hehkuta heidän ihanuuttaan lapsettomille ystävilleni. Minulla on 2 läheistä tahattomasti lapsetonta ystävää, jotka ovat myös lapseni kummeja. (Molemmilla oli lapsi yrityksessä samoihin aikoihin, kun minä sain) Heillekin juttelen myös lapsistani, mutta vain ohimennen. Enkä hehkuta. Lapsista juttelen enemmän toisten lapsia omaavien kanssa. Se on vastavuoroista ja saa vertaistukeakin.

(Miehen äitipuoli on tuollainen lapsenlapsistaan jankkaaja. Sanoo, mitä sydämessä, se on kielellä. En jaksaisi kuunnella yksipuolista hehkutusta, vaikka mulla on omiakin lapsia.)