Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ärsyttää isoäitien tapa jankuttaa aina lapsenlapsistaan. Itsekkäitä ovat!
02.11.2016 |
Haluaisin keskustella ihmisen itsensä asioista lähinnä enkä kuulla miten ihmeellisiä ja ihania hänen lapsenlapsensa ovat. Tuollainen ei ole vastavuoroista keskustelua.
Erityisen tökeröä on jauhaa niistä lapsettomille ihmisille. Lapsettomuus on kipeä asia.
Itselläni on lapsia ja en hehkuta heidän ihanuuttaan lapsettomille ystävilleni. Minulla on 2 läheistä tahattomasti lapsetonta ystävää, jotka ovat myös lapseni kummeja. (Molemmilla oli lapsi yrityksessä samoihin aikoihin, kun minä sain) Heillekin juttelen myös lapsistani, mutta vain ohimennen. Enkä hehkuta. Lapsista juttelen enemmän toisten lapsia omaavien kanssa. Se on vastavuoroista ja saa vertaistukeakin.
(Miehen äitipuoli on tuollainen lapsenlapsistaan jankkaaja. Sanoo, mitä sydämessä, se on kielellä. En jaksaisi kuunnella yksipuolista hehkutusta, vaikka mulla on omiakin lapsia.)
Kommentit (22)
Avaus suomeksi: haluan valittaa anoppipuolestani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP enkä minä jaksa kuulla nuorten naisten kullitelua kun kulta poikaystävä sitä ja tätä
Mieluummin kuuntelen lapsenlapsista kuin mitä miehesi teki, mitä mieltä miehesi on asiasta, mitä miehesi tienaa, mitä miehesi sanoi jne.
En halua valittaa anoppipuolestani. Hän käy vaan esimerkistä. En ole tavannut häntä juuri lainkaan, sillä erosi mieheni isästä jo kauan sitten.
Lähinnä ajattelen lapsenlapsettomia, jotka kaipaisivat kovasti lapsenlapsia ja toiset mummelit niille jauhaa niistä ihmeellisistä lapsenlapsista.
Itse tosiaan en jauha lapsettomille ystävilleni lapsiatani. Juttelen heidän kanssaan muista asioista.
Ap
Jopas oli otsikko :O ja mitä itkua sen perään, onnetonta.
Ap älä tuppaudu näiden isoäitien seuraan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samalla tavalla lapsenlapsista hehkutus on vastenmielistä kuin vaikka itsensä tolkuton kehuminen tai omaisuuksillaan leukiminen estotta.
Sellainen asiallinen juttelu muun puheen lomassa on ok, mutta en jaksa kuunnella, miten ihmeellisen ihana joku vauva on ja miten söötit ripset sillä on ja ihana, kun se mussuttaa tuttia sylissä. Tai miten valtavan lahjakas joku on viulunsoitossa. Ja siitä sitten ylistystä vartti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No älä keskustele heidän kanssaan jos kerran on noin vaikeaa. Yleensä ihmiset puhuvat niistä asioista, jotka ovat heille itselleen tärkeitä.
Mikä ihme siinä on, että jotkut isoäidit tosiaan paasaavat koko keskustelun ajan niistä lapsenlapsistaan, vaikka toista ei vähääkään kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai sitä voisi vähän miettiä, mistä aiheesta se juttukaveri on kiinnostunut. Jos on lapseton seniori juttukaverina, niin ei taatusti kiinnosta pitkät, yksityiskohtaiset jutut lapsenlapsista.
Jos sillä ei ole muuta elämää. Eikä asiaa eikä mielenkiinnon kohdetta. Sun pitää etsiä muita juttukumppaneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi seuransa voi valita. Ei tarvitse olla sellaisten kanssa tekemisissä, joista ei pidä.
Ehkä olisi parasta, ettei kukaan enää ikinä puhu mitään. Sitten vastapuoli ei ainakaan voi loukkaantua puheenaiheesta.
Mieluummin mä kuuntelen hehkutusta lapsista tai lapsenlapsista kuin esim itsensä vuolasta kehumista tai taukoamatonta valitusta mistä tahansa aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskaan puhu lapsenlapsistani. Useimmat eivät edes tiedä, että pojallani on lapsia. Ei ikinä voi tietää, onko tutulla lapsettomuusongelmaa tms., joten en halua loukata puhumalla kipeästä asiasta.
Miniän mielestä piilottelen isoäitiyttä ja häpeän lapsenlapsia, mutta ei se niin ole. He vain eivät ole minun asiani.
Olen itse tahattomasti lapseton. En koe lapsijuttuja hankalina. Tykkään kuulla uusista jutuista mitä läheisteni lapset ovat oppineet jne. Tämä on varmasti hirveän yksilöllistä miten kukakin asian kokee. Siksi minusta onkin hyvä kysyä. Lapsettomalle voi olla myös kipeää se, jos sitä tavallista lapsivuodatusta ei tulekaan - sekun on aika iso osa perheellisen elämää tai mummoilut, jotka ovat tärkeitä isovanhemmille. Lapseton tajuaa senkin, että niistä ei tarkoituksellisesti puhuta kuin nopeasti ja vähän. ;)
Niiden sydän kai pakahtuu lapsenlapsenikävästä ja pakko puhua. Ennen vanhaan asui monta sukupolvea yhdessä ja isovanhemmat eivät jääneet syrjään lapsenlapsiensa elämästä. Olivat koko ajan paikalla.
Sillä on eroa, onko puhe valtavaa hehkutusta ja paasausta ja kehumista vai tavallista keskustelua.
Yksi kaverini hehkuttaa aina miten paljon hänen miehensä tienaa ja miten vähän se töitä joutuu palkkansa eteen valtion puljussa tekemään. Oma mieheni on nykyään työtön. Ei hän ole kateellinen kaverini miehen tuloista tai tekemättömistä töistä.
Toinen hehkuttaa pitkään kestänyttä suhdettaan. Omat suhteeni ovat olleet lyhyitä, nykyinen viiden vuoden mitallaan historiani pisin. En kuitenkaan tunne katkeruutta kaverin pitkästä suhteesta.
Äitini kertoo aina mitä hänen muille lapsilleen (sisaruksilleni) kuuluu ja mitä heidän lapsilleen. Ja näyttää kovasti siltä, että veljen lapset ovat monta kertaa kuukaudessa viikonloput mummulassa, meille ei ole suotu kertaakaan lapsivapaata. Ei se minua suuremmin haittaa, vähän kummastuttaa miksi pienet lapset ovat niin usein viikonloput pois kotoa ja onhan heillä vielä toinenkin osallistuva mummula.
Kamalaa jos kaikki puheensa pitäisi seuran mukaan miettiä, siis mistä nyt kenenkin kanssa sopii puhua. Tottakai ihmiset yleensä puhuvat mielellään niistä asioista, jotka ovat lähinnä sydäntä ja eniten mielessä. Olivatpa ne sitten omat lapsenlapset tai miehen tilipussin koko ja "yhteinen" omaisuus. Hyvät kirppislöydöt tai mieltä painavat vauvan kakat.
Kai se jankutus lapsenlapsista on juurikin sen tuskan jakamista, mikä koituu siitä, ettei saa olla lastenlasten kanssa jokapäiväisessä tekemisissä.
Ärsyttävää on kuunnella.
Alue: Aihe vapaa
:(
olet ikävänkuuloinen nillittäjä