Kertokaa mulle nämä jutut!!!! (kritisointia mm. sektiomenetelmistä, synnytyksestä jne)

Vierailija kirjoitti:

Minä olen niin kovin itsekäs etten ikipäivänä riskeeraisi omaa terveyttäni huvinvuoksi tehdyllä suurella leikkauksella. Ehkä se johtuu siitä, että lähipiirissäni kolme viimeisintä sektiota (ei suunniteltuja) on kaikki päätyneet joko isoon verenvuotoon (äiti teholle) tai vaikeaan tulehdukseen (äiti sairaalassa pitkään iv-antibiootissa). Minusta oli paljon kivempi ajatus päästä hyvävointisena lapsen kanssa kotiin parin päivän päästä, sektiosta toipuminen olisi kestänyt huomattavasti kauemmin.

Niin, sullehan olisi voinut tulla synnytyksessä niin pahat repeämät, että et esim. pystyisi pidättämään enää ulostetta. Se ei ole siis oman terveyden riskeeraamista?

Kovin on taas mustavalkoisia nämä kommentit. 

Minä olen synnyttänyt kerran alakautta ja joutunut sen seurauksena teholle. Menetin lähes neljä litraa verta. Olin täysin sidottuna sänkyyn ja synnytys kesti 49 tuntia, joiden aikana en saanut liikkua tai syödä. En pystynyt nukkumaan minuuttiakaan. Epiduraalia ei voinut laittaa, muut eivät auttaneet. Vauva vielä väärässä tarjonnassa ja kiskottiin imukupilla ulos.

Sektiossa olisi luultavasti lähtenyt henki, koska vereni ei hyytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Ap kerro miksi kukaan täysijärkinen pelkää synnytystä nykysuomessa? Synnytys on hyvin pieni osa äitiyttä,ja jos edes sitä ei halua kohdata niin jokin on ihmisessä vialla,väitän minä kolmen ipanan äitinä.

Mulle lopullisen pelon aiheutti äitiyspolin henkilökunta. Olen aina suhtaunut erittäin varauksella synnytttämiseen ja mua painostettiin ekassa raskaudessa perätilassa olevan vauvan alatiesynnytykseen. Lääkäri ei muun muassa suostunut vastaamaan mun kysymyksiin, vaan käänsi vaan selän ja naureskeli kovaan ääneen että mitäköhän pelkäämistä perätilasynnytyksessä muka on. Neuvolassa oltiin kovin ihmeissään lääkärin käytöksestä. Mun on vaikea puolustaa itseäni ja tunteitani, mutta taistelin sitten lopulta lääkäriä vastaan ja sain sektion. Ja onneksi, koska napanuora oli kolme kertaa vauvan kaulan ympäri ja tämä yhtälö perätilasynnytyksessä olisi saattanut päättyä katastrofiin. Eihän lääkäri olisi voinut tietää tilannetta, mutta mulla meni luotto äitiyspoliin, jonka ainoa tavoite näytti olevan painostaminen alatiesynnytykseen. Moni voi ajatella, että ollaanpas sitä herkkiä, mutta ei synnytyspelko olekaan järjellä selitettävissä. Toisella kierroksella kävin sitten koko pelkopolikierroksen psykologia myöten ja pelkoni vaan vahvistui tästä. Kätilön ainoa peruste alatiesynnytykselle oli se, että musta tulisi parempi äiti, jos vaan suostuisin synnyttämään...voitte varmaan arvata, että sektiolla tuli myös toinen lapsi ulos. Ja enpä voisi olla tyytyväisempi valintoihini. Toivuin nopeasti ja lapset ovat terveitä. Eikä mua kiinnosta hittojakaan, että mitä muut tästä ajattelee. Minä tein valinnat ja kannan niistä itse vastuu, kuten olisin kantanut, jos olisin suostunut henkilökunnan painostuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Öö Suunniteltu sektio on vauvalle kaikista turvallisin synnytysmuoto :DD riskit on äidillä.

Itsekin ihmettelin tuota yhtä kommenttia. Vauvan saa maallikkokin turvallisesti puukon kanssa ulos, näitä tapahtuukin välillä jossain päin maailmaa. Äiti on vaarassa sektiossa paljon enemmän kuin vauva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota sektioasiaa mietin itsekin.

Ilmoitin jo ensimmäisellä neuvolakäynnillä että en aio synnyttää alakautta pelon vuoksi, vaan vaadin sektion. Terkkari vaan sanoi että keskutellaan asiasta lisää sitten seuraavalla neuvolakäynnillä.

Seuraavalla käynnillä otin asian uudestaan puheeksi, ja hän sitten onneksi kirjoittikin lähetteen pelkopolille. Tuolla lääkäri oli kuitenkin päättänyt, että minulle parhain apu pelkoon olisi Nyytti-ryhmä.

En halua keskustella peloistani, vaan haluan sektion. Piste. Kieltäydyin siis ryhmästä, mutta tällöin tarvitsin taas uuden lähetteen pelkopolille.

Toisen lähetteen jälkeen sain vihdoin ensimmäisen ajan pelkopolille, mutta se on vasta viikolla 30!

Kätilö sanoi puhelimessa, että tärkeintä on että nyt nautin raskaudesta enkä stressaa synnytystä etukäteen. 

Miten helvetissä voisin nauttia raskaudesta ja olla pelkäämättä, kun sektiolupauksen saan vasta viikolla 36-37??

Joo tuo on aivan naurettavaa! Yritetään käännyttää siihen pahimpaan kärsimykseen eli alatiesynnytykseen! Monet naiset ne vaan alistuu tälläseen, ei miehet koskaan suostuisi.

Oliskohan ihmiskunta kuollut sukupuuttoon, jos miehet olisivat joutuneet kärsimään synnytyskivuista? En usko, sillä kyllä sodissa haavoittuu, kärsii ja kuolee monin verroin enemmän miehiä (naisia ja lapsia myös, mutta harvemmin vapaaehtoisesti) kuin synnyttäviä naisia.

Miksi näin moni täällä kuvittelee, että adoptiolapsen saa vaan ihan sillä verukkeella että pelkää synnytystä? Itse adoptioäitinä tiedän, että adoptiovanhemmilta vaaditaan paljon, ja siihen verrattuna joku sektion saaminen synnytyspelkoon on ihan läpihuutojuttu. Mitä jos nainen haluaa kuitenkin kokea raskauden ja saada lapsen? Sektiolla pelottelu nykypäivänä on mielestäni ihan naurettavaa Suomessa, jossa sairaanhoidon taso pitäisi olla huippuluokkaa. Miten on siis mahdollista, että kokonaiset valtiot köyhemmissä maissa synnyttää 95% sektiolla ja Suomessa toimenpide on edelleen "liian riskialtis" ?!?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen niin kovin itsekäs etten ikipäivänä riskeeraisi omaa terveyttäni huvinvuoksi tehdyllä suurella leikkauksella. Ehkä se johtuu siitä, että lähipiirissäni kolme viimeisintä sektiota (ei suunniteltuja) on kaikki päätyneet joko isoon verenvuotoon (äiti teholle) tai vaikeaan tulehdukseen (äiti sairaalassa pitkään iv-antibiootissa). Minusta oli paljon kivempi ajatus päästä hyvävointisena lapsen kanssa kotiin parin päivän päästä, sektiosta toipuminen olisi kestänyt huomattavasti kauemmin.

Niin, sullehan olisi voinut tulla synnytyksessä niin pahat repeämät, että et esim. pystyisi pidättämään enää ulostetta. Se ei ole siis oman terveyden riskeeraamista?

Kovin on taas mustavalkoisia nämä kommentit. 

Nämä todella pahat repeämät eivät kai ole vielä nykyäänkään kovin tavallisia, vai onko kätilöiden ammattitaito mennyt niin heikoksi, että ovat yleistyneet?

Ei se synnytys ole mikään maailman pahin tai lamauttavin kipu. Olen synnyttänyt kaksi kertaa ilman minkäänlaisia kivunlievityksiä ja mieluummin menisin synnyttämään kuin esim puudutettuna poistattamaan viisaudenhampaita tai hammaslääkäriin ylipäänsä.