Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaa mulle nämä jutut!!!! (kritisointia mm. sektiomenetelmistä, synnytyksestä jne)
02.11.2016 |
1. Miksi h*lvetissä sektiolupa yleensä annetaan vasta rv37 eli aivan viime metreillä? Miksi ihmeessä sitä ei voida luvata raskauden ensimmäisellä kolmanneksella???? Eli että voisi keskeyttää raskauden mikäli sektiota ei saa, minusta on kamalaa laittaa synnytyspelkoinen stressaamaan koko raskauden ajaksi sektiopäätöstä, stressi vaikuttaa negatiivisesti niin äitiin, lapseen kuin raskauteen ylipäänsä! Pahimmillaan stressi voi aiheuttaa jopa keskenmenon!
2. Kun kerta lääketiede on niin älyttömän kehittynyt ja kaikkiin kipuihin on saatavilla hirveästi erilaisia vaihtoehtoja ja kipulääkkeitä, niin miten ihmeessä synnytykseen ei ole vieläkään kunnollisia kipulääkkeitä? Ne on kaikki ihan surkeita ja niitäkään ei edes anneta! Synnytys on yksi elämän pahimpia kipuja, miksei siihen anneta kunnolla lääkkeitä? Miksi alatiesynnytyksessä epiduraali toimii yleensä vain hetken, mutta esim sektiokin tehään epiduraalilla ja siinähän se toimii ihan 100% yleensä ja pitää kaiken tunnon loitolla? Tahallaanko annetaan vaan pieni määrä epiduraalia alatiesynnytyksessä että varmasti sais synnyttäjä kärsiä? Miksei epiduraalia muuten saa antaa kun vain tietyissä tilanteissa, mistä se johtuu? Miksei sitä saa antaa vielä sillon kun kohdunsuu auennut esim 2cm? Miksi niitä kipulääkkeitä pimitetään aina synnyttäjiltä, miksei niitä olla välittömästi antamassa kun synnytys alkaa? Miksei keskitytä siihen synnyttäjän kokemaan kamalaan kipuun yhtään, katellaan vaan vierestä kun toisella on helvetilliset kärsimykset meneillään ja toinen on sellaisessa tilassa ettei pysty itseään edes puolustamaan.
Tälläistä siis vuonna 2016.
Kommentit (68)
Itse sain välittömästi sektion kun kysyin lääkäriltä että ketä voin syyttää ja kuka ottaa vastuulleen jos alatiesynnytys menee päin metsää ja minut on pakotettu siihen. Ei osannut vastata. Jos sektio olisi mennyt pieleen olisin luonnollisesti ottanut siitä vastuun, koska se oli oma päätökseni. Kieltäydyin myös pelkopolista ja muusta humpuukista.
Lupa irtosi välittömästi kysymykseni jälkeen ja sektion jälkeen kätilö tuli kertomaan että luultavasti olisi alatiesynnytyksessä käynyt todella huonosti. Vauvan pään asento oli täysin väärä ja kokoarviokin oli mennyt kilon alakanttiin.
Nyt kaksi onnistunutta sektiota takana, toinen perätilan vuoksi ja toinen pelon vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Öö Suunniteltu sektio on vauvalle kaikista turvallisin synnytysmuoto :DD riskit on äidillä.
Vierailija kirjoitti:
On se kumma ku resursseja voidaan kyllä käyttää kaikkeen muuhun turhaan mutta siihen, että saatais naisten synnyttämisestä vähän miellyttävämpi (sektio) niitä ei voidakaan yhtään käyttää! Eipä ole naisella tänäpäivänäkään arvoa Suomessa.
ap
Kyllähän sen sektion nimenomaan saa... Vai oletko sitä mieltä että kaikki pitäisi pakottaa siihen? Minä en missään nimessä haluaisi leikkaukseen, pelkään tuollaisia operaatioita ihan kamalasti. Synnyttää taas voisin uudestaan ihan millon vaan, mahtava kokemus vaikka kivuliasta onkin.
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta: miten on, saako Suomessa sektion yksityisklinikalla halutessaan maksua vastaan? Mielestäni on järjetöntä, että yhteiskunnan täytyy kustantaa jänihousujen sektiot, mutta toisaalta taas on järjetöntä sekin, ettei sektiota saisi, jos siitä on valmis maksamaan.
Kuule täällä yhteiskunnassa kustannetaan paljon turhempia asioita kuin eri vaihtoehtoja ihmiselämän syntymiselle HUOH! Jostain muusta pitää sitten ottaa pois bvaikkapa tuista ja päättäjien palkoista jotta suomen väkiluku kasvaa kun synnytyspelkoisetkin voivat tehdä lapsia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks jalan murtumiseen annetaan kipulääkkeitä kun kyllähän se kipu nyt vaan kuuluu siihen, kun jalka kerta on murtunut? :D
Ettekö te taunot oikeasti ymmärrä sitä että puutuneena ei ponnisteta? Sillä murtuneella jalalla sun ei tarvii tehä yhtään mitään. Tällainen vertailu on idioottimaista.
Kipulääke ei puuduta, se poistaa kivun tai lievittää sitä. Tosissasiko väität, että jos otat Buranaa, niin et voi tehdä mitään, koska sinut on puudutettu?
Täytyy kysyä vielä sinulta että väitätkö siis ettei naisille anneta synnytyksessä lainkaan kivunlievitystä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äiti tainnutetaan normisynnytyksessä ihan tunnottomaksi niin ei hän pysty synnyttämään. Ei siinä vaan maata paikoillaan ja anneta lapsen valua ulos vaan se pitää ponnistaa pihalle. Tiedäthän miten hankala on vaikkapa kävellä jos jalka on puutunut tai juoda hammaslääkärin jälkeen ennen kuin puudutus on lakannut? Ei puudutettuna pysty ponnistamaan. Sitten tulee ongelmia kun vauva jää synnytyskanavaan liian pitkäksi aikaa.
Alatiesynnytystä edelleen suositellaan kaikille jotka siihen fyysisesti pystyvät, se on parempi vaihtoehto ja pelot saattavat muuttua tai hävitä raskauden aikana, ei sektiota ole mitään järkeä aikaisin myöntää.
Jännä juttu, että Ruotsissa osataan kivunlievitys synnytyksessä ja silti äiti pystyy ponnistamaan.
Suomessa Kätilöliitto vastustaa kivunlievitystä, koska silloin heidän työnsä olisi auttaa äitiä synnyttämään, ei suinkaan istuskella kansliassa katsomassa monitoreja. Nykysysteemihän on jopa se, että kotona on oltava niin kauan kuin pystyy, sairaalaan saa tulla vasta siinä vaiheessa, kun tarvitaan synnytyssalia. Siellä kätilöjä ei kiinnosta kivunlievitys, koska "se nyt vaan kuuluu synnytykseen".
Niin kuulu, ihan yhtä paljon kuin sappikohtaukseen tai murtuneeseen jalkaan. Niitä kuitenkin lääkitään, mutta synnytyksessä pelätään, että nainen ei alistukaan kivulle ja kätilön määräyksille synnyttää selällään maapallon vetovoiman vastaisesti ylöspäin.
Onko sinulla mitään oikeaa tietoa tai kokemusta Kätilöliiton toiminnasta tai nykyisestä kätilökoulutuksen sisällöstä, painotuksista tai toteutuksesta? Tekstisi perusteella nimittäin päättelen ettei taida olla, sen verran paljon menee metsään.
t. Jäsen ja tuleva kätilö.
Mulla ei ole edes lastenteko suunnitteilla ja pahin pelkoni on joutua synnyttämään. Poikaystäväni ja minä olimme molemmat syntyessämme yli 4 kiloisia, joten todella suurella todennäköisyydellä mekin saataisiin todella iso vauva. Suvussani syntyy muutenkin todella isoja vauvoja, eli 4-6 kiloisia.
N25
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen niin kovin itsekäs etten ikipäivänä riskeeraisi omaa terveyttäni huvinvuoksi tehdyllä suurella leikkauksella. Ehkä se johtuu siitä, että lähipiirissäni kolme viimeisintä sektiota (ei suunniteltuja) on kaikki päätyneet joko isoon verenvuotoon (äiti teholle) tai vaikeaan tulehdukseen (äiti sairaalassa pitkään iv-antibiootissa). Minusta oli paljon kivempi ajatus päästä hyvävointisena lapsen kanssa kotiin parin päivän päästä, sektiosta toipuminen olisi kestänyt huomattavasti kauemmin.
Muuhun kantaa ottamatta haluan vain todeta, että sektiossa pääasiallinen anestesiamuoto on kylläkin useimmiten spinaalipuudutus, eikä epiduraalipuudutus. Vaikuttavat erilailla. Hätäsektiossa toki nukutetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelleenkin olisi syytä lukea ja miettiä vauvan adaptaatiota suunnitellussa sektiossa. Ei asiat ole niin yksiselitteisiä.
Kuka oikeasti haluaa sektion?
Olen synnyttänyt normaalisti alakautta kolme lasta ja neljäs syntyi hätäsektiolla. Toipuminen synnytyksistä on ollut nopeampaa alatiesynnytyksissä. Se, kipu sektion jälkeen kun tulevat painamaan kohtua on aivan järjetön. Morfiinia joutuivat antamaan niin paljon kuin uskalsivat. Liikkuminen oli pitkään vaikeaa ja haava ei tahtonut parantua ja sitten siihen tuli vielä sieni-infektio.
Alatiesynnytyksissä ensimmäisessä pakottivat ottamaan epiduraalin. Muissa en halunut, koska sen jälkeen ei saanut liikkua. Minusta se on järjen vastaista, että lapsi tulee ulos makaamalla toimettomana sängyssä. Minun pitää saada liikkua ja laulaa ja keskittyä hengittämiseen. Mitä rennompana on otsa ja suu, sitä rennompana on kohdunsuu. Minusta synnyttäminen on mukavaa ilman kivunlievitystä. Itse nautin supistuksista ja siitä, että pääsee siihen kipuun mukaan hengittämällä.
Onnea kaikille synnytyksiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole edes lastenteko suunnitteilla ja pahin pelkoni on joutua synnyttämään. Poikaystäväni ja minä olimme molemmat syntyessämme yli 4 kiloisia, joten todella suurella todennäköisyydellä mekin saataisiin todella iso vauva. Suvussani syntyy muutenkin todella isoja vauvoja, eli 4-6 kiloisia.
N25
Itse sain syntyessäni syntymävamman isosta koostani johtuen. Olin yli 4,5-kiloinen vauva. Mieheni oli syntyessään 5 kg. Siitä huolimatta olen synnyttänyt alakautta ilman kipulääkkeitä kaksi lasta, jotka olivat molemmat aivan normaalikokoisia: 3,5 kg ja 3,8 kg.
Raskausajan ruokavaliolla pystyy paljon vaikuttamaan lapsen kokoon. Itse olin jo ennen raskautta reilusti ylipainoinen, mutta noudatin VHH-ruokavaliota koko raskauden ajan, eikä painoa tullut raskauden aikana ollenkaan lisää. Mieheni äiti sen sijaan söi lähinnä hiilihydraatteja ja kasvirasvoja koko raskauden ajan, ja saikin 30 kg lisäkiloa ja 5-kiloisen vauvan.
Mikä siinä kivussa on niin kamalaa? Kestää hetken, eikä ole edes vaarallista! Ap, ei pidä tehdä lapsia, jos on etukäteen noin kovat traumat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme sektiota tehty. Lantion rakenteessa vika, joten alateitse ei ollut mahdollisuutta edes yrittää. Sektiota en sanoisi miellyttäväksi vaihtoehdoksi synnytyksessä.
Ei ollut vauvoilla hengitysvaikeuksia tai muitakaan ongelmia. Ei ole ollut terveydessä ongelmia, ei korvatulehduksia ja allergioita. Eli lapsilleni oli hyvä ja turvallinen tapa syntyä.
Itselläni on ollut sisäinen verenvuoto leikkauksen jälkeen. On ollut ongelmia sektiohaavan parantumisessa. Rankkoja antibioottikuureja. Toipuminen on minusta saakelin kivuliasta ja se kestää pitkään. Nyt aikaa kulunut, on ruma leveä arpi alavatsassa ja sellainen "kynnys" tullut vatsaan. Vatsa kutisee edelleen arven seutuvilta vaikka vuosia on viimeisestä leikkauksesta.
Oma mielipiteeni onkin, että synnyttäkää alateitse jos se vain on mahdollista. Pelosta voi aina keskustella ja yrittää päästä yli.
Ap kerro miksi kukaan täysijärkinen pelkää synnytystä nykysuomessa? Synnytys on hyvin pieni osa äitiyttä,ja jos edes sitä ei halua kohdata niin jokin on ihmisessä vialla,väitän minä kolmen ipanan äitinä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä kivussa on niin kamalaa? Kestää hetken, eikä ole edes vaarallista! Ap, ei pidä tehdä lapsia, jos on etukäteen noin kovat traumat!
Niin. Eihän siinä ole kuin riski lapsen vammautumiseen ja lantion murtumiseen ja laskeumiin.
Kivunlievityksestä vielä, helppoahan se lääkkeillä olisi turruttaa kuten esim. murtuneen jalan tapauksessa mihin täällä joku vertasi, mutta kun pitää ajatella myös sitä vauvaa. Kaikki äidille annettu vaikuttaa myös sisällä olevaan vauvaan, joillain aineilla vaikutus on haitallisempi kuin toisilla. Monet tuntuvat tämän unohtaneen kun nimenomaan lääkkeellisen kivunlievityksen perään itkevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole edes lastenteko suunnitteilla ja pahin pelkoni on joutua synnyttämään. Poikaystäväni ja minä olimme molemmat syntyessämme yli 4 kiloisia, joten todella suurella todennäköisyydellä mekin saataisiin todella iso vauva. Suvussani syntyy muutenkin todella isoja vauvoja, eli 4-6 kiloisia.
N25Itse sain syntyessäni syntymävamman isosta koostani johtuen. Olin yli 4,5-kiloinen vauva. Mieheni oli syntyessään 5 kg. Siitä huolimatta olen synnyttänyt alakautta ilman kipulääkkeitä kaksi lasta, jotka olivat molemmat aivan normaalikokoisia: 3,5 kg ja 3,8 kg.
Raskausajan ruokavaliolla pystyy paljon vaikuttamaan lapsen kokoon. Itse olin jo ennen raskautta reilusti ylipainoinen, mutta noudatin VHH-ruokavaliota koko raskauden ajan, eikä painoa tullut raskauden aikana ollenkaan lisää. Mieheni äiti sen sijaan söi lähinnä hiilihydraatteja ja kasvirasvoja koko raskauden ajan, ja saikin 30 kg lisäkiloa ja 5-kiloisen vauvan.
Eli kaikki suvussani ovat syöneet mielestäsi väärin raskausaikana?
Vaikka saisit luvan sektioon viikolle 38, ei se takaa että lapsi sektiolla tulisi. Voihan vauva tulla maailmaan vaikka viikolla 34 siten että synnytys on jo niin pitkällä että sun käsketään vaan ponnistaa. =)
Alue: Aihe vapaa
No kyllä kivun täydellinen poistaminen synnytyksessä olisi nimenomaan puuduttamista. Muu ei ole mahdollista. Lievempää apua kipuun saa kyllä, mutta kivulta ei voi kokonaan välttyä.