Kertokaa mulle nämä jutut!!!! (kritisointia mm. sektiomenetelmistä, synnytyksestä jne)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos äiti tainnutetaan normisynnytyksessä ihan tunnottomaksi niin ei hän pysty synnyttämään. Ei siinä vaan maata paikoillaan ja anneta lapsen valua ulos vaan se pitää ponnistaa pihalle. Tiedäthän miten hankala on vaikkapa kävellä jos jalka on puutunut tai juoda hammaslääkärin jälkeen ennen kuin puudutus on lakannut? Ei puudutettuna pysty ponnistamaan. Sitten tulee ongelmia kun vauva jää synnytyskanavaan liian pitkäksi aikaa. 

Alatiesynnytystä edelleen suositellaan kaikille jotka siihen fyysisesti pystyvät, se on parempi vaihtoehto ja pelot saattavat muuttua tai hävitä raskauden aikana, ei sektiota ole mitään järkeä aikaisin myöntää.

Jännä juttu, että Ruotsissa osataan kivunlievitys synnytyksessä ja silti äiti pystyy ponnistamaan.

Suomessa Kätilöliitto vastustaa kivunlievitystä, koska silloin heidän työnsä olisi auttaa äitiä synnyttämään, ei suinkaan istuskella kansliassa katsomassa monitoreja. Nykysysteemihän on jopa se, että kotona on oltava niin kauan kuin pystyy, sairaalaan saa tulla vasta siinä vaiheessa, kun tarvitaan synnytyssalia. Siellä kätilöjä ei kiinnosta kivunlievitys, koska "se nyt vaan kuuluu synnytykseen".

Niin kuulu, ihan yhtä paljon kuin sappikohtaukseen tai murtuneeseen jalkaan. Niitä kuitenkin lääkitään, mutta synnytyksessä pelätään, että nainen ei alistukaan kivulle ja kätilön määräyksille synnyttää selällään maapallon vetovoiman vastaisesti ylöspäin.

No mene sinne Ruotsiin sitten synnyttämään jos suomen tapa ei kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Miks muuten aina synnytetään makuulleen? Miksei seisaalleen, eikö se silleen tulis paljo helpommin ulos? Mä en ainakaan halua makuulleen synnyttää! Synnytän mieluummin vaikka ammeessa!

Mikäli et joudu olemaan kiinni piuhoissa niin saat itse valita missä asennossa ponnistat. Puoli istuva on silti yleisin.

Synnytyspelko ei perustu tosiasioihin, se on tunne. Kun tätä tunnetta halutaan käsitellä, synnytyspelkoinen kokee sen pelkonsa ja synnytyskipujen vähättelyksi. Aikuisen ihmisen tulisi osata kohdata elämäänsä rajoittavat tunteet ja työstää niitä, kipupoliklinikka antaisi välineitä asian kohtaamiseen. Mutta kun ei, on kivempi pitää pelosta kiinni. Tätä samaa toimintatapaa ihminen toteuttaa todennäköisesti muutoinkin elämässään. Raskausaika saattaa riittää pelon voittamiseen edes sen verran, että uskaltaa yrittää. Joillakin pelko liittyyy muihin traumoihin sen verran pahasti, ettei tilanne parane riittävästi ennen synnytystä.

Olen itse pelännyt nimenomaan sektiota ja lopulta kävi niin, että hätäsektio tehtiin keskellä arkipäivääni. Pelkojen kohtaaminen vahvistaa, väitän.

Miks jalan murtumiseen annetaan kipulääkkeitä kun kyllähän se kipu nyt vaan kuuluu siihen, kun jalka kerta on murtunut? :D

Tosi vaihtelevaa. Mulla oli ihan huiput kätilöt, tarkkailivat nimenomaan minua henkilökohtaisesti ja mun tuntemuksia, en tod ollut mikään ''synnytyskone''. Kätilöt helpottivat oloani koko synnytykseni ajan, hakivat heti anestesialääkärin kun aloin valittaa kipua, tekivät olostani oikeastaan jopa hyvän koko synnytyksen ajaksi. Kuuntelivat mua kokoajan. Tosi hyvä maku jäi!

Oon kyllä kuullut myös kauhutarinoita että eipä sillä..

Koska sen jalan tulevaisuus on aivan sama sai jalan omistaja kipulääkkeitä tai ei. Siinä synnytyksessä kun on oikeasti sen pienen ihmisen henki ja elämä kyseessä.

Harmittaa ihmiset joille vauva ei ole sen kivun ja vaivan arvoinen :/

Eikös niitä kipulääkkeitä yleensä ihan tyrkytetä synnytyksessä? Minulle ainakin tyrkytettiin yhtä sun toista aivan alkumetreistä lähtien, hyvä vaan tietysti. :)

Vierailija kirjoitti:

Miks jalan murtumiseen annetaan kipulääkkeitä kun kyllähän se kipu nyt vaan kuuluu siihen, kun jalka kerta on murtunut? :D

Ettekö te taunot oikeasti ymmärrä sitä että puutuneena ei ponnisteta? Sillä murtuneella jalalla sun ei tarvii tehä yhtään mitään. Tällainen vertailu on idioottimaista.

Voi kun kyse olisikin kätilöiden tai lääkäreiden tahallisesta mielivallasta, mutta kun niin asia ei ole.

Sektio on iso leikkaus, Johan liittyy paljon riskejä. Niin vauvalle kun äidillekin.

Tarkoitus kuitenkin olisi Saade nämt riskit sektionsstyrelsen mys äidin triton ja siihen juttelut pelkopolilla myöskin auttaa. Terveydenhuollossa tehdään väärin jos ei tarjota tietoa riskeistä.

Sektioon liittyy niin paljon ja esim suunniteltu sektio on vauvan kannalta kaikista huonoin vaihtoehto. Vauva ei ole saanut äidin tunteman stressin avulla valmistua itse syntymään ollenkaan, vaan hänet ikään kuin kiskaistaan maailmaan suoraan. Tällöin vauvan hengityksen käynnistymisestä ilmenee enemmän haasteita.

Ja sektioon riskit äitiin eivät pelkästään kuitenkaan rajoitu itse toimenpiteeseen, vaan sektioarpi kohdussa altistaa kuitenkin (lievästi kylläkin) kohdun repeämille seuraavissa raskauksissa ja synnytyksissä. Kaksi sektiota ja alatiesynnytystä ei enää suositella.

Tästä voi hyvin päätellä että ongelmiahan arpi kohdussa aiheuttaa.

Mitä kivun lievitykseen tulee, joku olikin hienosti epiduraalista kertonut. Epiduraalissa on myös vauvan ja äidin kannalta huonoja puolia.

Vauva ei ole yhtä valpas imemään, vaan väsyneempi epiduraalin saatuaan. Epiduraalin pitkäaikaisia vaikutuksia lapseen tutkitaan jatkuvasti.

Epiduraali puudutus vaikuttaa suoraan sinun omaan hormonitoimintaan lamaavasti, jos epiduraali ei syystä tai toisesta sinulle toimikaan, koet synnytyksen todennäköisesti kivuliaampana kuin vastaava luomusynnyttäjä. Ihan vain siksi että epiduraali on lamannut sinun omat endorfiinit.

Tässä oli vain joitakin juttuja ja vastaavia on paljon, mutta haluaisin että ihmiset ymmärtäisivät sen, ettei kyse ole mielivallasta, vaan aidosta huolesta ja riskien punnitsemisesta.

Odotin perätilakaksosia. Lääkäri lupasi sektion, koska se oli tilanteessa kaikille turvallisin vaihtoehto.

Lapsivesi meni päivää ennen sovittua aikaa ja kätilö oli sitä mieltä, että ilman muuta synnytän alakautta. Sanoi vielä, että jos ekalle lapselle tapahtuu jotain, niin sitten yritetään sitä toista leikkauksella ulos, ainakin yhden terveen lapsen saan.

Onneksi lääkäri oli toista mieltä ja sain 2 tervettä lasta, vieläpä ilman kipuja. Kolmannen kanssa kävi vähän huonommin, lantio halkesi  synnytyksessä kahtia enkä kävellyt vuoteen ilman rollaattoria. Synnytyksessä tai sen jälkeen en saanut kivunlievitystä, kätilö vain hoki, että kyllä se unohtuu, kun tuli näin suloinen tyttö ja minä en olisi voinut kivulta vähempää välittää. Olisi pitänyt nousta sängyltä ja kävellä osastolle, mutta jalat ei kantaneet ja siihen kätilö totesi, että en yritä tarpeeksi, keksin tekosyitä, että passattaisi. Vasta kun lyyhistyin  tajuttomana kätilön käsivarsille tämä suostui uskomaan, että tässä on nyt jotain muuta kuin kiukuttelua.

Vierailija kirjoitti:

Voi kun kyse olisikin kätilöiden tai lääkäreiden tahallisesta mielivallasta, mutta kun niin asia ei ole.

Sektio on iso leikkaus, Johan liittyy paljon riskejä. Niin vauvalle kun äidillekin.

Tarkoitus kuitenkin olisi Saade nämt riskit sektionsstyrelsen mys äidin triton ja siihen juttelut pelkopolilla myöskin auttaa. Terveydenhuollossa tehdään väärin jos ei tarjota tietoa riskeistä.

Sektioon liittyy niin paljon ja esim suunniteltu sektio on vauvan kannalta kaikista huonoin vaihtoehto. Vauva ei ole saanut äidin tunteman stressin avulla valmistua itse syntymään ollenkaan, vaan hänet ikään kuin kiskaistaan maailmaan suoraan. Tällöin vauvan hengityksen käynnistymisestä ilmenee enemmän haasteita.

Ja sektioon riskit äitiin eivät pelkästään kuitenkaan rajoitu itse toimenpiteeseen, vaan sektioarpi kohdussa altistaa kuitenkin (lievästi kylläkin) kohdun repeämille seuraavissa raskauksissa ja synnytyksissä. Kaksi sektiota ja alatiesynnytystä ei enää suositella.

Tästä voi hyvin päätellä että ongelmiahan arpi kohdussa aiheuttaa.

Mitä kivun lievitykseen tulee, joku olikin hienosti epiduraalista kertonut. Epiduraalissa on myös vauvan ja äidin kannalta huonoja puolia.

Vauva ei ole yhtä valpas imemään, vaan väsyneempi epiduraalin saatuaan. Epiduraalin pitkäaikaisia vaikutuksia lapseen tutkitaan jatkuvasti.

Epiduraali puudutus vaikuttaa suoraan sinun omaan hormonitoimintaan lamaavasti, jos epiduraali ei syystä tai toisesta sinulle toimikaan, koet synnytyksen todennäköisesti kivuliaampana kuin vastaava luomusynnyttäjä. Ihan vain siksi että epiduraali on lamannut sinun omat endorfiinit.

Tässä oli vain joitakin juttuja ja vastaavia on paljon, mutta haluaisin että ihmiset ymmärtäisivät sen, ettei kyse ole mielivallasta, vaan aidosta huolesta ja riskien punnitsemisesta.

Tilastojen mukaan suunniteltu sektio on vauvalle ehdottomasti paras vaihtoehto, koska silloin vauva ei kärsi missään vaiheessa hapenpuutteesta (kuten 30% alatievauvoista kärsii), joten ei tule CP-vammoja. Eikä tule luunmurtumia, aivoruhjeita jne., jotka ovat alatiesynnytyksissä tavallisia. Osalle jää pysyviä haittoja, osan haitat näkyvät lukihäiriönä, ADHD:na jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos äiti tainnutetaan normisynnytyksessä ihan tunnottomaksi niin ei hän pysty synnyttämään. Ei siinä vaan maata paikoillaan ja anneta lapsen valua ulos vaan se pitää ponnistaa pihalle. Tiedäthän miten hankala on vaikkapa kävellä jos jalka on puutunut tai juoda hammaslääkärin jälkeen ennen kuin puudutus on lakannut? Ei puudutettuna pysty ponnistamaan. Sitten tulee ongelmia kun vauva jää synnytyskanavaan liian pitkäksi aikaa. 

Alatiesynnytystä edelleen suositellaan kaikille jotka siihen fyysisesti pystyvät, se on parempi vaihtoehto ja pelot saattavat muuttua tai hävitä raskauden aikana, ei sektiota ole mitään järkeä aikaisin myöntää.

Jännä juttu, että Ruotsissa osataan kivunlievitys synnytyksessä ja silti äiti pystyy ponnistamaan.

Suomessa Kätilöliitto vastustaa kivunlievitystä, koska silloin heidän työnsä olisi auttaa äitiä synnyttämään, ei suinkaan istuskella kansliassa katsomassa monitoreja. Nykysysteemihän on jopa se, että kotona on oltava niin kauan kuin pystyy, sairaalaan saa tulla vasta siinä vaiheessa, kun tarvitaan synnytyssalia. Siellä kätilöjä ei kiinnosta kivunlievitys, koska "se nyt vaan kuuluu synnytykseen".

Niin kuulu, ihan yhtä paljon kuin sappikohtaukseen tai murtuneeseen jalkaan. Niitä kuitenkin lääkitään, mutta synnytyksessä pelätään, että nainen ei alistukaan kivulle ja kätilön määräyksille synnyttää selällään maapallon vetovoiman vastaisesti ylöspäin.

Vainoharhaista paskaa. Kivunlievitystä annetaan kyllä, mutta sairaalassa on muitakin niin minäminäminät saattaa joskus joutua odottamaan jonkin aikaa.

Mulla ainakin on positiivinen kokemus kivunlievityksestä synnytyksen aikana. Sain kokeilla eri vaihtoehtoja ja olla siinä asennossa kuin halusin. Ei suinkaan ole mikään normi, että pitää synnyttää mahdollisimman vähillä kivunlievityksillä pakotettuna puoli-istuvaan asentoon. Tämä kokemus Jorvin sairaalasta.

Ei ole kyse siitä, etteikö sektiolupaa "anneta" jo raskauden alkumetreillä, vaan siitä ettei asia kuulu vielä sairaaloiden pohdittavaksi tuossa kohtaa. Syy on se, että alkuraskauden keskenmenot ovat niin yleisiä kuitenkin, on turha tuollaisilla asioilla erikoissairaanhoitoa kuormittaa vielä.  Pelkosektioita kyllä saa, ketään ei alateitse pakoteta synnyttämään. Eri asia on sitten se, että miten alatiesynnytys voi pelottaa enemmän kuin yksi isoimmista leikkauksista joita ihmiselle voidaan tehdä.

Kurjaa ettet ole synnytyskipuihin kunnon lääkitystä saanut, se ei varmasti ole ollut kenenkään tarkoitus. Ei ole mitään varsinaista estettä epiduraalipuudutukselle vaikka heti ensimmäisestä supistuksesta, mutta se saattaa toisinaan kyllä hidastaa supistusten tehoa, ja siksi hieman odotellaan. Lisäksi sitä ei voi määräänsä enempää antaa, joten jos synnytys pitkittyykin, on harmillista että epiduraalit on käytetty jo synnytyksen alussa, eikä loppuun sitten olekaan enää yhtä tehokkaita lääkkeitä tarjolla. Mieluummin sen alun ehkä kuitenkin kärvistelee että lopuksi saa kunnon lääkkeet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks jalan murtumiseen annetaan kipulääkkeitä kun kyllähän se kipu nyt vaan kuuluu siihen, kun jalka kerta on murtunut? :D

Ettekö te taunot oikeasti ymmärrä sitä että puutuneena ei ponnisteta? Sillä murtuneella jalalla sun ei tarvii tehä yhtään mitään. Tällainen vertailu on idioottimaista.

Kipulääke ei puuduta, se poistaa kivun tai lievittää sitä. Tosissasiko väität, että jos otat Buranaa, niin et voi tehdä mitään, koska sinut on puudutettu?

Vierailija kirjoitti:

Koska sen jalan tulevaisuus on aivan sama sai jalan omistaja kipulääkkeitä tai ei. Siinä synnytyksessä kun on oikeasti sen pienen ihmisen henki ja elämä kyseessä.

Harmittaa ihmiset joille vauva ei ole sen kivun ja vaivan arvoinen :/

Juuri sen lapsen takia kipua pitäisi lievittää, koska kipu aiheuttaa sikiölle hapenpuutetta. Se taas tuhoaa aivoja. Mitä heikommin äiti kivun takia hengittää, mitä kireämmällä ovat lihakset, sitä huonommin sikiö voi. Ja jos synnytys pitkittyy, vauva todella kärsii. Moni ADHD-lapsi on pitkän synnytyksen tulos ja olisi saanut paljon paremman elämän, jos äiti olisi saanut synnytyksessä tehokasta kivunlievitystä. Mutta ei, kipu katsotaan synnytyksessä hyväksi asiaksi, vaikka se tosiasiassa pahimmillaan tuhoaa lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Odotin perätilakaksosia. Lääkäri lupasi sektion, koska se oli tilanteessa kaikille turvallisin vaihtoehto.

Lapsivesi meni päivää ennen sovittua aikaa ja kätilö oli sitä mieltä, että ilman muuta synnytän alakautta. Sanoi vielä, että jos ekalle lapselle tapahtuu jotain, niin sitten yritetään sitä toista leikkauksella ulos, ainakin yhden terveen lapsen saan.

Onneksi lääkäri oli toista mieltä ja sain 2 tervettä lasta, vieläpä ilman kipuja. Kolmannen kanssa kävi vähän huonommin, lantio halkesi  synnytyksessä kahtia enkä kävellyt vuoteen ilman rollaattoria. Synnytyksessä tai sen jälkeen en saanut kivunlievitystä, kätilö vain hoki, että kyllä se unohtuu, kun tuli näin suloinen tyttö ja minä en olisi voinut kivulta vähempää välittää. Olisi pitänyt nousta sängyltä ja kävellä osastolle, mutta jalat ei kantaneet ja siihen kätilö totesi, että en yritä tarpeeksi, keksin tekosyitä, että passattaisi. Vasta kun lyyhistyin  tajuttomana kätilön käsivarsille tämä suostui uskomaan, että tässä on nyt jotain muuta kuin kiukuttelua.

Ihan varmasti joo. Tai jos tarina on tosi niin nostitte varmasti syytteen kätilöä vastaan ja hän ei työskentele enää?

Paha synnytyspelko saattaa ilmaantua vasta sitten raskauden aikana, vaikka olisit ennen raskautta suhtautunut ihan tyynesti synnytykseen. Ihan vinkiksi näille "mitäs läksit"-jankkaajille.

Ihan mielenkiinnosta: miten on, saako Suomessa sektion yksityisklinikalla halutessaan maksua vastaan? Mielestäni on järjetöntä, että yhteiskunnan täytyy kustantaa jänihousujen sektiot, mutta toisaalta taas on järjetöntä sekin, ettei sektiota saisi, jos siitä on valmis maksamaan.

Nämäkin pitää paikkansa, mutta vauvan adaptaatio taas on heikointa suunnitellussa sektiossa, juuri tuon stressin puuttumisen vuoksi.

Asiat eivät ole niin mustavalkoisia. Vaan riskejä on punnittava.