Kuinka saada vanhemmat tajuamaan, että aion mennä amikseen?

Up

Kukuu

0/5

Aika ilmoitusluontoinen asia. Jos ja kun kyselevät minne haet, niin vastaat juuri sen paikan minne haet. Itse jätin lukion jälkeen yliopiston kesken koska tajusin, ettei kyseinen ala kiinnostanut oikeasti. Vaihdoin amikseen ja ajoin rekkakortin. Elämäni paras päätös.

Tuo on helppoa. Arvaas onko vaikeaa vakuuttaa työkkärin idiootit siitä, että haluaa duunariksi kun takana on 20 vuotta "korkeakoulutetun" hommia ja päästäkseen duunarihommiin paras tie olisi työpaikkaan johtava muuntokoulutus. Vasta neljä kertaa hylätty kesän jälkeen kurssilta...

Vierailija kirjoitti:

Aika ilmoitusluontoinen asia. Jos ja kun kyselevät minne haet, niin vastaat juuri sen paikan minne haet. Itse jätin lukion jälkeen yliopiston kesken koska tajusin, ettei kyseinen ala kiinnostanut oikeasti. Vaihdoin amikseen ja ajoin rekkakortin. Elämäni paras päätös.

Vanhempieni näkökulmasta se ei ole ilmoitusluontoinen asia. Haluaisivat kontrolloida elämääni hautaan saakka, eivätkä edes itse tunnista sitä. Järkipuhe ei enää auta :/

Sun elämä se loppupeleissä on. Sä sun elämän kanssa tänne jäät kun sun porukat kuolee, ei ne sitä voi kontrolloida! Me jokainen saadaan vaan 1 mahdollisuus, joten käytä se sillain kuten ITSE haluat, ihan sama mitä muut sanoo, edes vanhemmat!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika ilmoitusluontoinen asia. Jos ja kun kyselevät minne haet, niin vastaat juuri sen paikan minne haet. Itse jätin lukion jälkeen yliopiston kesken koska tajusin, ettei kyseinen ala kiinnostanut oikeasti. Vaihdoin amikseen ja ajoin rekkakortin. Elämäni paras päätös.

Vanhempieni näkökulmasta se ei ole ilmoitusluontoinen asia. Haluaisivat kontrolloida elämääni hautaan saakka, eivätkä edes itse tunnista sitä. Järkipuhe ei enää auta :/

Sitten jätät ilmoittamatta. Toteat ettet päässyt yliopistoon vaikka hait, mutta onneksi olit fiksu ja hait myös amikseen niin et jäänyt ihan tyhjän päälle. 

Elätkö itsenäistä elämää, vai heidän luonaan?

Vierailija kirjoitti:

Elätkö itsenäistä elämää, vai heidän luonaan?

Asun vielä heidän luonaan.

Miten sun vanhemmat voi luulla, että peruskoulusta mennään yliopisto/amk?

Taitavat olla sitä ikäluokkaa, jossa korkeakoulu oli todella avain menestykseen. Nykyään myös akateemisissa on paljon työttömiä/pätkätyöläisiä ja ammattikoulun käyneellä voi olla varmempi ja hieman leveämpikin leipä.

T. Minunkin vanhempani pitävät minua aivan luuserina, mutta niimpä vain duunarina pärjäilen ihan hyvin

Vierailija kirjoitti:

Miten sun vanhemmat voi luulla, että peruskoulusta mennään yliopisto/amk?

Puhutaan siis lukion jälkeisistä suunnitelmista.

Vierailija kirjoitti:

Miten sun vanhemmat voi luulla, että peruskoulusta mennään yliopisto/amk?

Jos vaikka lukisit aloituksen ensin huolella.

Etkö sä ole jo täysi-ikäinen tuossa hakuvaiheessa? Mun mielestä jokainen tehköön päätöksen kouluttautumisesta itse. Sulla varmaan on ihan selkeä ammatti mielessä, johon haluat kouluttautua? Tuossa iässä olet varmasti tarpeeksi kypsä tekemään päätöksesi itse ja osaat miettiä tarkkaan omat mielenkiintosi, vahvuutesi ja heikkoutesi. Duunareilla taitaa itseasiassa mennä työmarkkinoilla paremmin, vaikka palkat ovatkin pienemmät. Onnea tulevaisuutesi!

Onhan se heille varmasti kova paikka, kun oma rakas lapsi tekee jotain tuollaista. Huoli on varmasti kova lapsen terveydestä ja turvallisuudesta. Asiaa voisi auttaa, jos harrastaisit jotain itsepuolustuslajia. Tällöin ehkä vanhemmatkin luottaisivat enemmän siihen, että pärjäät

Kyllä he huomaavat sen viimeistään sinä syksynä kun opiskelusi alkavat, mikä ongelma?

Olet vielä riippuvainen vanhemmistasi, joten heidän hyväksyntä/paheksunta merkitsee sinulle paljon. Usko pois, parin kolmen vuoden aikana tulet itsenäistymään sen verran, että uskallat tehdä omia päätöksiä ja seistä niiden takana. Relaa, kyl se siit, ap.

Up