Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
eksälle raskaana ja tämän uhkailut
01.11.2016 |
Mies siis otti ja lähti toisen naisen matkaan, kun raskautta oli takana melkein puolet. Siitä asti sitten pakottanut mua keskeytykseen kaikin tavoin, ja uhannut mun henkeä ja tehnyt harvinaisen selväks että lapsen multa vie jos sen pidän ja tekee kaikkensa että multa lapsi otetaan VÄKISIN. Noh, mies on sitten erosta lähtien levittänyt vaikka ja mitä valheita ja kyliltä kuuluu sitä sun tätä, ja näistä syistä oon vaatinut itselleni muunmuassa huumetestit varoiksi ja niissä käynyt (mies puhunut kuinka oon tyyliin itseäni myyvä rapanisti) että saadaanpahan näin väittäessään samantien kiinni valehtelusta. Valitettavasti satun tietämään että mies on taitava manipuoloija ja täys narsisti, en minäkään huomannut kun vasta viiden vuoden yhdessäolon jälkeen.. Ja samaa kuullut myös muilta, entisiltä heiloilta ja läheisiltä kavereilta jopa. Mua jopa varoiteltiin, mutta kyseinen ihminen on ihan helvetin hyvä näyttämään muulta kuin mitä oikeasti on. Nyt kuulin vielä, että ovat menneet uuden muijansa kanssa naimisiin, juuri sopivasti hieman ennen lapsen syntymistä? Kyseinen ihminen on kaikkea muuta kuin noin lujasti sitoutuvaa tyyppiä, eikä varsinkaan näin lyhyellä aikavälillä että pistää väkisinkin ajattelemaan että mies haluaa omien puitteidensa olevan mahdollisimman kunnossa ylempien taholta katsoen että vois lapsen itselleen saada, ja samalla mustamaalaa mua minkä ehtii.
Mies ei ole missään vaihessa ollut kiinnostunut lapsesta millään tavoin, ei kysellyt kasvusta/voinnista/sukupuolesta/ mistään mitään. Hän tosissaan olisi viemässä lasta kokonaan itselleen vain siksi, että en keskeyttänyt raskautta, kostoksi mulle. Onko se lapsi joku esine jota voi riepotella taistelun keskellä vaan suunnasta toiseen??! Mä olen ollu alusta asti raskaudesta onnellinen, laittanut kaiken valmiiksi lasta varten ja omaan ihan mahtavan tukiverkoston. Sitä lasta tullaan tässä taloudessa ja ympäristössä todellakin rakastamaan, eikä ole mitään mitä en tämän lapsen eteen tekisi. Mies itse päätti lähteä jonkun toisen matkaan, pitääkö mun kärsiä siitä?
Hauskaahan tässä on se, että en oo kaikesta parisuhteen aikana kokemastani paskasta tai sen jälkeen tapahtuneista jutuista huolimatta missään vaiheessa halunnut miehelle mitään pahaa, enkä ole halunnut tapella saati että olisin katkeroitunut siitä että hän jätti mut sellaiseen elämäntilanteeseen ja lähti vielä jonkun toisen naisen matkaan. En tiedä miks, kai oon sitten kasvanut ihmisenä ja oon paljon onnellisempi ilman tuollaista miestä. Kaikenlisäks mä sanoin sille jo alussa etten vaadi häneltä mitään, en isyyttä, en rahoja, en aikaa, mutta jos lapsensa kanssa haluaa olla kuitenkin jatkossa tekemisissä niin tietysti se on ok. Enää en olisi niin varma, kun toinen ihan selkeästi haluaa vaan tuhota mut kaikin mahdollisin keinoin?
Mitähän ihmettä tässä nyt keksisi, halusin vaan avautua. Kolmenkympin tienoilla tässä molemmat ollaan (mies hieman yli) kuitenkin ettei jaksais tälläistä pelleilyä..
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle lapseni isä uhkaili jopa, että hän vie lapsen salaa ulos sairaalasta ja tarvittaessa vaikka ulkomaille asti, sillä aikaa kun mua parsitaan kokoon ja toivun synnytyksestä. Teki senkin jälkeen kaikkensa saadakseen vauvan minulta pois, paljon likaisempiakin temppuja.
nro 25
Kuulostaa muslimin uhkauksilta.
Tämä keissi oli kyllä ihan kantasuomalainen, akateemisesti koulutettu noin nelikymppinen mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä v*ttu siinä on että pitää pilata oma ja oman lapsen elämä tollasten ukkojen kanssa!!!! Miks täytyy nähdä sellasta ukkoa ja vielä lisääntyä sen kanssa! Pistää vihaks!
Ihanko totta näitä tänne tulee vieläkin.. En ole ensinnäkään nähnyt miestä vapaaehtoisesti kertaakaan eromme jälkeen, hän on pamahtanut mun kotiovelle riehumaan ja uhkailemaan. Muutin toiselle paikkakunnalle, eikä mitään ole kuulunut sen jälkeen. Täysi hiljaisuus, ja se pelottaa mua ehkä jopa enemmän kun pelko siitä että mies on kohta ovella. Ja sattumoisin jos et ole huomannut, ihmiset ei aina loppujenlopuksi ole sitä mitä antavat olettaa.
"Vierailija
40/43
klo 19:32 | 1.11.2016
Se mua tässä huolestuttaakin, että minkälaiseen tilanteeseen tämä lapsi syntyy. En halua hänen joutuvan toimimaan meidän riitakapulana. Kaikenlisäks kun mä olen sanonut miehelle että saa osallistua tai olla osallistumatta enkä vaadi mitään, mutta hänelle on ehdoton vain se että mä en sitä lasta pidä. Voi kyllä olla siitä varma että jos hankalaksi alkaa, niin mä tulen todella taistelemaan tästä lapsesta. Oon tässä koittanut hoitaa ja selvittää asioita kun aikuiset ihmiset, mutta se on aika hankalaa näin yksipuoleisesti."
Nyt on parempi, ettei mies osallistu yhtään lapsen elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä v*ttu siinä on että pitää pilata oma ja oman lapsen elämä tollasten ukkojen kanssa!!!! Miks täytyy nähdä sellasta ukkoa ja vielä lisääntyä sen kanssa! Pistää vihaks!
Ihanko totta näitä tänne tulee vieläkin.. En ole ensinnäkään nähnyt miestä vapaaehtoisesti kertaakaan eromme jälkeen, hän on pamahtanut mun kotiovelle riehumaan ja uhkailemaan. Muutin toiselle paikkakunnalle, eikä mitään ole kuulunut sen jälkeen. Täysi hiljaisuus, ja se pelottaa mua ehkä jopa enemmän kun pelko siitä että mies on kohta ovella. Ja sattumoisin jos et ole huomannut, ihmiset ei aina loppujenlopuksi ole sitä mitä antavat olettaa.
Oletko muuten varma, ettei joku vuoda tietojasi jos eksäsi on saanut niitä selville?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja tässä vielä. Tosiaan sepä tässä onkin mennyt yli, kun mies oli yhtä innoissaan raskaudesta kuin minä. Kunnes tuolloin puolenvälin tienoilla löysi toisen naisen, ja sitä myötä lapsi ei olekaan ollut tervetullut ja siitä pitäisi hankkiutua eroon. Yhtäkkiä se lapsi olikin vaan joku turha kapistus ilmeisesti. Ja koska keskeytys ei ole enää noihin aikoihin mahdollista kuin painavista syistä, vaikka mies sanoi että senhän saa tehdä ihan koska tahansa jos vain minä niin haluan. No en olisi tehnyt muuta kuin siinä tilanteessa, jos lapsessa olis todettu olevan jotain PAHASTI vikana. En missään nimessä vain siitä syystä, että joku toinen haluaa niin.
Rakastan syntyvää lastani ihan älyttömästi siitä huolimatta, että isä on tuollainen kun on. Mutta kiitos vain kaikille jotka tulevat täällä huutelemaan kuinka huonon isän lapselleni valitsin, ja se tekee minusta sitten varmaan automaattisesti huonon ihmisen. Eipä sille voi mitään, jos kaikki ei loppujenlopuksi olekaan miltä näyttää.
Normaalisti kannatan lapsen oikeutta isään, mutta tässä tapauksessa katoaisin ja jättäisin isän ilmoittamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se mua tässä huolestuttaakin, että minkälaiseen tilanteeseen tämä lapsi syntyy. En halua hänen joutuvan toimimaan meidän riitakapulana. Kaikenlisäks kun mä olen sanonut miehelle että saa osallistua tai olla osallistumatta enkä vaadi mitään, mutta hänelle on ehdoton vain se että mä en sitä lasta pidä. Voi kyllä olla siitä varma että jos hankalaksi alkaa, niin mä tulen todella taistelemaan tästä lapsesta. Oon tässä koittanut hoitaa ja selvittää asioita kun aikuiset ihmiset, mutta se on aika hankalaa näin yksipuoleisesti.
"
Piti ihan hieraista silmiä, kun aloin lukemaan tekstiäsi, oli niin tuttua. Tarkistin päivämäärästä ettei vain olis joku vanha itse tekemäni aloitus.
Meillä tilanne meni siihen, että mies yritti tappaa meidät molemmat jonka seurauksena mm. lapsi sai kehitysviivästymän pään vammasta. Miehelle langetettiin lähestymiskieltoa kolme (1+2) vuotta laajennettuna koskien meitä molempia, minua ja lasta. Sai tuomiot ja rangaistukset.
Älä luota mieheen missään asiassa ja jos ilmestyy ovelle, älä päästä sisälle. Ja varo tuntemattomia ovelle tulijoita, voivat olla miehen asialla pahantekoaikeissa. Meidän ovella kävi kaksi kertaa täysin epämääräinen mies joka ei suostunut kertomaan asiaansa eikä nimeään, kysyi vain minua nimeltä. Ekalla kerralla ystävä oli lapsenvahtina kun itse olin kaupassa. Tokalla kerralla avasin oven itse, mutta jokin vaisto pisti sanomaan, että olen vain lapsenvahti. Ilmeisesti mies ei ollut nähnyt minusta kuvaa, mutta tiesi nimen ja tarkan osoitteen.
Pari kk myöhemmin lapseni isä kylmästi luetteli neljä metodia, millä hän on harkinnut mun murhaamista. Yksi niistä oli laittaa joku pirinarkkituttu entisestä elämästään asialle. Tiesin, että mies on tosissaan kun muistin heti tuon kummallisen kyselijän ovellamme. "
Kamalaa, mikä kokemus sulla! Tuo lähestymiskiellon kesto on kyllä aivan naurettavaa, tilanteesen nähden. Oikeasti, tämä säikäytti. Miten tuollaisten ihmisten annetaan edes elää, joka haluaa satuttaa äitiä ja lasta noin. Se lapsi on kuitenkin viaton tilanteeseen. Yksinkertaisesti sairasta. Onko miehestä kuulunut mitään, onko hänellä vielä tuomiot voimassa? Olen tosiaan ottanut tuon eksän uhkailut ihan vain siinäkin mielessä todesta, että hänellä on melko synkkä menneisyys, kun tosiaan mainitsit tuosta eksäsi entisestä elämästä.. Vaikka kuinka sitä kunnollista elämää ollaan vuosikausia eletty, niin oon tässä eron jälkeen huomannut niitä piirteitä jotka saa pelkäämään. Mutta jollekkin ylemmälle voimalle kiitos siitä että olette lapsenne kanssa vielä elossa. Anteeksiantamatonta kuitenkin, että mies sai aiheutettua lapsellesi peruuttamatonta kärsimystä.
Ja sinä, jonka mielestä valitsin hienon isän lapselleni. Luulinkin, että tämä mies olisi hieno isä. Siltä tämä alussa vaikuttikin. Vaikka biologinen isä nyt sattuukin olemaan tuollainen paskiainen, sille en nyt vaan voi mitään. Lapsi on viaton siihen. Lapsi saa elämäänsä rakastavan äidin, ja ehkäpä jonain kauniina päivänä hyvän miehenmallinkin! :-)
On tuomionsa hoitanut ja lähestymiskielto loppunut aikaa sitten. Muutin lapseni kanssa kauas. Vielä lähestymiskiellon aikana mies sai varmaan karmalta takaisin ja elää nyt itse aivovammaisena. Ei käy sääliksi. Annan hiljaisen kiitoksen sille voimalle, mikä aiheutti hänelle traumaperäisen aivoverenvuodon ja vammautumisen.
Persoonaltaan on nyt lauhkea ja muistamaton (mietin välillä minkä asteisesti, onko ettei muista vai muistaa mutta näyttelee). Lapsi on nyt itse niin iso, että on kysellyt isästään ja halunnut tavata, ja se onkin järjestynyt kontrolloidusti neutraalissa hengessä ilma sen kummempaa draamaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä v*ttu siinä on että pitää pilata oma ja oman lapsen elämä tollasten ukkojen kanssa!!!! Miks täytyy nähdä sellasta ukkoa ja vielä lisääntyä sen kanssa! Pistää vihaks!
Ihanko totta näitä tänne tulee vieläkin.. En ole ensinnäkään nähnyt miestä vapaaehtoisesti kertaakaan eromme jälkeen, hän on pamahtanut mun kotiovelle riehumaan ja uhkailemaan. Muutin toiselle paikkakunnalle, eikä mitään ole kuulunut sen jälkeen. Täysi hiljaisuus, ja se pelottaa mua ehkä jopa enemmän kun pelko siitä että mies on kohta ovella. Ja sattumoisin jos et ole huomannut, ihmiset ei aina loppujenlopuksi ole sitä mitä antavat olettaa.
Oletko muuten varma, ettei joku vuoda tietojasi jos eksäsi on saanut niitä selville?
Ei siis ole mun uusia tietoja ainakaan tietääkseni saanut käsiinsä, kun ei ole kuulunut eikä näkynyt. Onneksi. Tuolloin kun kävi ovella huutelemassa, asuin yksin vielä meidän entisessä yhteisessä asunnossa kun uutta metsästin ja sinne hän tietysti osasi tulla. Meillä oli vielä vuokralla pieni omakotitalo hieman syrjässä, ja miehen sinne riehumaan tuppautuminen pelotti kovin. Onneksi löysin nopeasti uuden asunnon, voihan olla että mies on käynyt tuola vanhalla asunnolla jos ei tiedä minun muuttaneen. Olen kuitenkin toisaalla asunut jo pari kuukautta.. Eikä tämä paikkakunta ole ihan semmoinen mihin ihmiset ensimmäisenä hakeutuisivat, joten sekin on tuonut vähän turvallisuudentunnetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin kaikki yhteydenpito vain kirjallisena, että jää uhkauksista ja muista todisteet! Älä siis vastaa puheluihin ollenkaan. Muuta en osaa sanoa, kuin onnea ja tsemppiä loppuraskauteen! :)
Toivottavasti lapsesi on tyttö, sillä pojille nuo geenit periytyvät helposti isältään. Nimimerkillä mieheni petti minua ja toisenkin naisen yksin kasvattama poika on linnan kamaa, vaikka minä kunnon äiti ja ehkä se toinenkin äiti? Kaksi poikaa siis, sama isä, eri äidit ja lehtopoika ei ole edes tavannut isäänsä koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se mua tässä huolestuttaakin, että minkälaiseen tilanteeseen tämä lapsi syntyy. En halua hänen joutuvan toimimaan meidän riitakapulana. Kaikenlisäks kun mä olen sanonut miehelle että saa osallistua tai olla osallistumatta enkä vaadi mitään, mutta hänelle on ehdoton vain se että mä en sitä lasta pidä. Voi kyllä olla siitä varma että jos hankalaksi alkaa, niin mä tulen todella taistelemaan tästä lapsesta. Oon tässä koittanut hoitaa ja selvittää asioita kun aikuiset ihmiset, mutta se on aika hankalaa näin yksipuoleisesti.
"
Piti ihan hieraista silmiä, kun aloin lukemaan tekstiäsi, oli niin tuttua. Tarkistin päivämäärästä ettei vain olis joku vanha itse tekemäni aloitus.
Meillä tilanne meni siihen, että mies yritti tappaa meidät molemmat jonka seurauksena mm. lapsi sai kehitysviivästymän pään vammasta. Miehelle langetettiin lähestymiskieltoa kolme (1+2) vuotta laajennettuna koskien meitä molempia, minua ja lasta. Sai tuomiot ja rangaistukset.
Älä luota mieheen missään asiassa ja jos ilmestyy ovelle, älä päästä sisälle. Ja varo tuntemattomia ovelle tulijoita, voivat olla miehen asialla pahantekoaikeissa. Meidän ovella kävi kaksi kertaa täysin epämääräinen mies joka ei suostunut kertomaan asiaansa eikä nimeään, kysyi vain minua nimeltä. Ekalla kerralla ystävä oli lapsenvahtina kun itse olin kaupassa. Tokalla kerralla avasin oven itse, mutta jokin vaisto pisti sanomaan, että olen vain lapsenvahti. Ilmeisesti mies ei ollut nähnyt minusta kuvaa, mutta tiesi nimen ja tarkan osoitteen.
Pari kk myöhemmin lapseni isä kylmästi luetteli neljä metodia, millä hän on harkinnut mun murhaamista. Yksi niistä oli laittaa joku pirinarkkituttu entisestä elämästään asialle. Tiesin, että mies on tosissaan kun muistin heti tuon kummallisen kyselijän ovellamme. "
Kamalaa, mikä kokemus sulla! Tuo lähestymiskiellon kesto on kyllä aivan naurettavaa, tilanteesen nähden. Oikeasti, tämä säikäytti. Miten tuollaisten ihmisten annetaan edes elää, joka haluaa satuttaa äitiä ja lasta noin. Se lapsi on kuitenkin viaton tilanteeseen. Yksinkertaisesti sairasta. Onko miehestä kuulunut mitään, onko hänellä vielä tuomiot voimassa? Olen tosiaan ottanut tuon eksän uhkailut ihan vain siinäkin mielessä todesta, että hänellä on melko synkkä menneisyys, kun tosiaan mainitsit tuosta eksäsi entisestä elämästä.. Vaikka kuinka sitä kunnollista elämää ollaan vuosikausia eletty, niin oon tässä eron jälkeen huomannut niitä piirteitä jotka saa pelkäämään. Mutta jollekkin ylemmälle voimalle kiitos siitä että olette lapsenne kanssa vielä elossa. Anteeksiantamatonta kuitenkin, että mies sai aiheutettua lapsellesi peruuttamatonta kärsimystä.
Ja sinä, jonka mielestä valitsin hienon isän lapselleni. Luulinkin, että tämä mies olisi hieno isä. Siltä tämä alussa vaikuttikin. Vaikka biologinen isä nyt sattuukin olemaan tuollainen paskiainen, sille en nyt vaan voi mitään. Lapsi on viaton siihen. Lapsi saa elämäänsä rakastavan äidin, ja ehkäpä jonain kauniina päivänä hyvän miehenmallinkin! :-)
On tuomionsa hoitanut ja lähestymiskielto loppunut aikaa sitten. Muutin lapseni kanssa kauas. Vielä lähestymiskiellon aikana mies sai varmaan karmalta takaisin ja elää nyt itse aivovammaisena. Ei käy sääliksi. Annan hiljaisen kiitoksen sille voimalle, mikä aiheutti hänelle traumaperäisen aivoverenvuodon ja vammautumisen.
Persoonaltaan on nyt lauhkea ja muistamaton (mietin välillä minkä asteisesti, onko ettei muista vai muistaa mutta näyttelee). Lapsi on nyt itse niin iso, että on kysellyt isästään ja halunnut tavata, ja se onkin järjestynyt kontrolloidusti neutraalissa hengessä ilma sen kummempaa draamaa.
Mielestäni tuomiot on tämmöisissä (ja oikeastaan tässä valtiossa) tapauksissa ihan naurettavan lyhyitä, huomioonottaen minkälaista kärsimystä ja pelkoa toisille aiheuttaa. Tässäkin tapauksessa taisi toimia loppujenlopuksi karman laki, kun entisellesi kävi juuri noin.
Mä oikeasti toivosin kyllä, että lapsi voisi nähdä isäänsä sitten kasvettuaan kun varmasti alkaa kiinnostamaan. En näe sille mitään estettä, ellei kyseinen isä sitten rakenna näitä esteitä. Mun ja lapsen uhkailu ei ole todellakaan oikea keino. Odottelen oikeastaan suurella kauhulla mitä synnytyksen jälkeen tapahtuu, siihen kun ei ole enää kuin pieni matka. Pelottaa, koska silloin viimeistään mies tajuaa että se lapsi on nyt oikeasti maailmassa eikä hänen estelyt ja uhkailut toimineet. Olen täällä valmistautunut elämään rauhallista elämää vauvan kanssa ilman suuria huolia, kaikki on jo valmiina. Tukiverkosto ja kaikki, olen oikeastaan synnytystä vailla valmis arkeen. Kaikkea iloa varjostaa vain se, että tiedän miehen tulevan esiin kolostaan vaatimaan "sitä mikä hänelle kuuluu".
Ja ihan tosissasi olisit antamassa tuollaisen miehen tavata lastasi? Et sinäkään kyllä nyt ihan järkevästi tunnu ajattelevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi syntyi juurikin tuontyyppisen sodan keskelle, se ulottui jopa synnytyssaliin saakka. Sulla on vauva sylissä pian, keskity nyt täysillä siihen asiaan. Tämän tasoinen psyykkinen stressi synnyttäjällä on valtava energiahukka. Sen energian tarvitset nyt itsellesi ja lapsellesi. Blokkaa ulos elämästä se mies heti.
Mulle lapseni isä uhkaili jopa, että hän vie lapsen salaa ulos sairaalasta ja tarvittaessa vaikka ulkomaille asti, sillä aikaa kun mua parsitaan kokoon ja toivun synnytyksestä. Teki senkin jälkeen kaikkensa saadakseen vauvan minulta pois, paljon likaisempiakin temppuja.
nro 25
Kamalaa. Lapsen syntymän pitäisi olla se maailman pysäyttävin ja iloisin hetki, ja vaikka vanhemmilla olisi kuinka huonot välit keskenään niin tuollainen hetki on kyllä sellainen mitä ei pitäisi tappelulla pilata. Ikävää, että sulle sattui tuollainen kokemus. :( Itseasiassa kyselin tämän asian tienoilta viime neuvolassa, että mitä jos se mies sattuukin pamahtamaan sinne sairaalaan tuona hetkenä? Tai sen jälkeen kyselemään lapsen perään? Se on sellainen hetki, että sitä en anna miehen pilata tupsahtamalla paikalle. Jos hän haluaa osallistua synnytykseen, tai tulla katsomaan sen jälkeen niin sitä sopisi sitten kysyä multa. Luulis kyllä, että olis kuulunut jos lapsen ekat hetket kiinnostaisi, h-hetki on kuitenkin nurkan takana ja synnytys voi käynnistyä käytännössä koska tahansa. Luulis että se kertoo muillekkin mimmoinen mies on kyseessä, ei ole ollut missään mukana eikä kysellyt vauvan vointia, sukupuolta, mitään, ja luulisi että jokainen vanhempi haluaisi olla todistamassa oman lapsensa syntymän. Mutta ei. Tälläisellekkö miehelle pitäisi se hänen vaatimansa yksinhuoltajuus antaa, kun niin kovasti lapsi kiinnostaa?
Saako kysyä, mitä tämä mies teki jälkeenpäin sun pään menoksi?
Vierailija kirjoitti:
Ja ihan tosissasi olisit antamassa tuollaisen miehen tavata lastasi? Et sinäkään kyllä nyt ihan järkevästi tunnu ajattelevan.
Ehkä olen kirjoittanut tunnekuohuissa hieman epäselvästi tämän asian. En haluaisi riistää keneltäkään isää, ja tottakai antaisin lapselle mahdollisuuden tavata isäänsä jos tämä niin haluaa. Viranomaisten kanssa keskustellessa pohdittiin että jos isä nyt kaikesta huolimatta haluaa osallistua lapsen elämään niin se sovitaan sitten esimerkiksi valvottujen tapaamisten muodossa ainakin aluksi. Mutta tämä mies ei ole osoittanut MITÄÄN mielenkiintoa lapseen sen jälkeen kun yritti pakottaa keskeytykseen. Mä ihan tosissani luulen että mies haluaa vain kostaa hakemalla huoltajuutta. Sanottiin myös perhepuolelta, että kyllä sekin painaa suuresti näissä asioissa että lapsen isä ei ole osallistunut mihinkään saati edes kysellyt lapsensa vointia ollenkaan missään välissä.. Ei ihan oikeasti vaikuta siltä että mies haluaisi tätä lasta kasvattaa muista kun epäpätevistä syistä, ja siihen aijon kyllä vedota.
Ei voi mitään, vaikuttaa siltä tää juttu, et seuraavaksi avaudut lastensuojelun uhrit -ryhmässä. Kun eihän sussa tai sun elämän hallinnassa oo ongelmaa, kaikki vaan panettelee.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi mitään, vaikuttaa siltä tää juttu, et seuraavaksi avaudut lastensuojelun uhrit -ryhmässä. Kun eihän sussa tai sun elämän hallinnassa oo ongelmaa, kaikki vaan panettelee.
Kerro toki mikä mun elämänhallinnassa on vikana kun tunnut tietävän paremmin.
Mulla on tulot, tukiverkko, koti, muu elämä, kaikki valmiina lapsen tuloon. Sitä nyt sattuu vaan varjostamaan eräs ihminen joka haluaa kaikin tavoin kostaa sen että pidin tämän lapsen. Sen se on jo aloittanut hyvissä ajoin. Typerä mä olisin, jos en huolissani olisi itseni ja lapsen puolesta.
Mut täällähän mä vaan ulisen turhia! :)
Alue: Aihe vapaa
Sanoppa sille ukolles että olis kannattanu sanoa raskauden alussa ettei halua lasta. Nyt se on liian myöhäistä, ihan on hänen oma mokansa :D