kaksosten imetys

Itse imetin kaksosia täysimetyksessä lapsentahtisesti 6kk ja sitten vielä yli kaksivuotiaiksi. Kaksoset syntyivät täysiaikaisina ja osasin pitää pääni enkä antanut kenenkään sotkea maidontuloa tai imemisotetta tms korvikkeilla vaikka sairaalahenkilökunta olisi niin kyllä tehnyt -- niin kuin joku muukin taisi kirjoittaa. Takana oli esikoisen onnistunut imetys, joten tiesin lähtökohtaisesti että maitoa tulee. Kaksosia oli itseasiassa mukavampi imettää kuin yhtä lasta, molempia yhtäaikaa imetystyynyllä. Ns. kainaloasento oli minusta parhain. Mikäli kaksoset nukkuvat " liian kauan" kannattaa alussa aina lypsää välillä, varamaitoa pakkaseen vaikka, jotta maidontulo lisääntyy. Taisin olla aika " imetyshullu" , olin päättänyt että minun lapsilleni ei mitään korvikkeitä syötetä. Ehkä halusin näyttää äidilleni, joka ruokki minua pelkällä korvikkeella. Hyvin kasvoin kyllä minäkin ;-) Parasta oli kuitenkin että sain itse syödä niin paljon kuin ikinä halusin!!

eli tuplat syntyivät 7vko etuajassa, joista toinen erittäin kärsineenä ja alle kilon painoisena. Olivat tehossa ja osastolla yhteensä 2kk, jolloin ruoka annettiin toiselle koko kaksi kuukautta letkulla ja välillä pullosta. Rinnasta ei saanut antaa, vaikka maitoa tulikin hyvin. Se olisi ollut hänelle liian raskasta ponnistelua ja tietenkin henkiinjääminen ja muiden elintoimintojen vakautuminen olivat tärkeämpiä. Toiselle sain antaa sairaalassa rinnasta noin parin viikon iässä ensimmäistä kertaa ja välillä käytettiin edelleen nenämahaletkua.



En osannut varautua ollenkaan maidontuloon, koska olin kuvitellut pitkään jatkuneen stressaavan tilanteen (ei uskottu koskaan sairaalassa, että pääsen edes noin pitkälle saati lapset olisivat suht terveitä tai jäisivät henkiin) takia, ettei sitä tulisi ollenkaan. Alkuun maitoni riitti molemmille hyvin, tosin toinen tarvitsi tuttelia, koska siinä oli joku ainesosa, jota äidinmaidossa ei ollut ja jota hän tarvitsi elimistöönsä. Lisäksi meni keskoskorvikkeita pienemmälle pojalla, koska äidinmaidossa ei ollut tarpeeksi kaikkea, mitä niin pieni tarvitsi.



Koin itse koko maidontulon tosi raskaaksi kaiken tehohoidon keskellä. Yöllä valvoin usein kotona ja olin paniikissa vauvojen takia ja heräilin tasaisin väliajoin pumppaamaan maitoa sairaalaan. Sairaalassa päivät olivat tosi raskaita ja välillä piti pumppailla siellä ja hoitaa lapset ja taas illalla tuskaa lähteä kotiin ja miettiä, tuleeko yöllä soittoa sairaalasta hätätilanteesta. Kotiin tullessa meillä toinen poika joutuikin parin päivän päästä leikkaukseen ja hänen kanssaan menin sairaalaan. Yöllä sairaalaan pumppaamaan eri osastolle, kun leikkauksessa ollut poika oli tämä, joka ei rintaa ollut saanut sairaalassa ottaa. Hän söi pullostakin aika pieniä määriä, joten täytyy myöntää, etten oikein uskaltanut häntä myöhemminkään monia kertoja imettää, koska halusin tietää, paljonko hän on juonut. Kotiutuessa siis oli 2kg ja toipumassa leikkauksesta. Ensimmäisiä kertoja rintaa ottaessa hän oli jo 3kk eli korjattuna kuukauden ikäinen. Ensimmäisen kolmen kuukauden ajan annoin rintaa aina satunnaisesti toiselle pojalle. Pääsääntöisesti tein kuitenkin seoksia tuttelista ja äidinmaidosta vto:n ohjeiden mukaan. Kun pojat täyttivät puoli vuotta aloin olla täysin väsynyt koko maitorumbaan, koska lapset söivät edelleen täysin eri aikaan, koska puolet pienempänä syntynyt ei tosiaankaan syönyt kolmen tunnin välein vaan paljon useammin. Pullot ja imetykset päällekkäin oli aika moninkertainen homma. Lisäksi itse tarvitsin lääkitystäni, joten oli aika hermopeliä maitojen kanssa. Miljoona kertaa varmisteltiin lääkäreiltä, voiko maitoa antaa.



Halusin täällä kertoa, että joku kuten minä olen tyytyväinen tällaiseen osittaiseenkin maidontuloon. Maitoa olisi kyllä eri tilanteessa tullut aivan riittävästikin, uskon ainakin vakaasti, koska sitä tuli aina seinään lentämällä, mutta usein en edes ehtinyt itseäni pumppaamaan ja olin kuin kupla kallossa pitkin päivää. Liekö keskosuus aiheuttanut sen, että lapset olivat herkästi ärtyviä ja nukkuivat aina päivälläkin eri aikaan vartin pätkäunia ja koin pumppaamisen sellaisena riesana, että aina sai jossain välissä toivoa saavansa itsensä tyhjäksi, yleensä sen ajan kaksi huusi kurkku suorana. Olen kuitenkin tyytyväinen, että lapset saivat puoli vuotiaaksi ainakin puolet äidinmaitoa. En tosin osannut suhtautuakaan asiaan kovin suurena asiana näiden muiden ongelmien vuoksi ja kun jouduimme kiinteillekin jo kuukauden korjatussa iässä. Mutta tällaisissa tilanteissa ei voi päättää imettävänsä täysin tai samanaikaisesti, en ainakaan minä olisi pystynyt enkä saanut. Tilanteet vaihtelevat, lasten temperamentit vaihtelevat yms. eli itsehän ei kohtaloaan saa valita, joten itseään ei myöskään kannata syyllistää.

Minulla oli kanssa takana onnistuneita imetyksiä kahden lapsen kohdalla ja päätin olla uhraamatta ajatustakaan sille, että onnistuuko vai ei imetys. Luotin vain siihen, että se onnistuu samalla tavalla kuin kahen aikaisemmankin kanssa.

Naikkarin synnytyssalissa kätilö jo tutustutti mut imetystyynyyn ja sehän se sujuikin sitten hyvin. Kotiin lähtiessä kurvattiin kaupan kautta ja ostettiin kaksosten imetystyyny.

Syötin vauvat pääasiassa samaan aikaan, kumpikin omalla tissillä ja aikaa ei siihen siis kulunut " tuplasti" . Maito riitti hyvin, onhan sen erittymisessä se kuuluisa " kysynnän ja tarjonnan laki" . Yöllä e´n syöttänyt samaan aikaan, kun toinen alkoi nukkumaan yönsä parikuisena jo läpeensä. Söivät sitten kun söivät - jos söivät.



Ekoina viikkoina annettiin sekoitus lypsettyä ja korviketta viimeisenä pullosta, jos oli ollut pitkä syömissessio jo pitkin iltaa. Mutta kiva siihen telkkarin eteen oli linnoittautua ison tyynyn ja kahden tuhisevan nyytin kanssa iltaa viettämään :)



Ei kannata turhaan asiaa miettiä, kaikki sujuu omalla painollaan.

minun vähäisellä kokemuksella vastaan silti=)



minun vauvat syntyivä-t sektiolla ja sain pienet ekaa kertaa rinnalle n. 3 tuntia leikkausen jälkeen. maitoahan ei tullut kuin muutama tippa sitä ensimaitoa, mutta imetin siitä huolimatta molempia heti vauvantahtisesti, mikä tarkoitti n. 3 tunnin välein.



laitoksella tutustuin kaksosten imetystyynyyn, mikä oli näppärä apuväline. hlökunta auttoi vauvojen rinnalle nostamisessa ja poisniostamisessa eli imetin samaan aikaan. päät olivat vastakkain ja jalat menivät kainalon alle.



kotona olen jatkanut tätä yhteisimetystä, mies auttaa asettelussa. lisäksi annan molemmille tarpeen mukaan vielä erikseen rintaa, jos tuntuvat nälkäiisltä.



on siis mahdollista ja aika helppoakin ja säästää todella paljon aikaa.



mulla maito alkoi nousta sektiosta huolimatta jo 2. päivänä ja sitä piisaa vaikka pienelle kylälle. olen syöttöjen välillä joutunut lypsämään kivikovia rintoja ntyhjemmiksi, tämä toisaalta lisää taas maidontuotantoa..



esikoisen aikaan tuntui koko homma paljon vaikeammalta eikä maitoakaan tullut yhtä paljon.



itse en mielellään korvikkeisiin tartu ennen kuin on pakko. niin kauan kuin vauvojen painoit nousevat hyvin, annan vain rintaa tiheästi. sillä tässä tosiaan pätee se kysynnän ja tarjonnan laki =)

Mäkin kokeilin heti kättelyssä tota imetystyynyä, mutta meidän tapauksessa se ei toiminut ollenkaan. Koska vauvoilla oli jo kättelyssä puolen kilon painoero, toinen upposi tyynyyn ja toinen kohosi kumpareen päälle ja näin oli tosi vaikea saada vauvat oikeaan asentoon. Imettelin sitten niin, että molemmilla oli oma muhkea tyyny alla ja sain tytöt aseteltua juuri niinkuin heidät halusin. Laitokselta tullessa hommattiin korviketta kotiin, annoin imetyksen päätteeksi silloin tällöin, etenkin iltaisin 10-20 ml ja n. viikon kuluessa likat alkoi pulautella niin paljon, että lopetin lisämaidon antamisen kokonaan. Ihan alkuun imetin vauvoja yhtaikaa, mutta koska toinen oli selvästi uneliaampi, sain ruokittua vuorotellen ja se oli jotenkin rennompaa. Tytöt oli täysimetyksellä 4 kk:n ikäisiksi jolloin alettiin maistella kiinteitä ja kaikkiaan imetin toista 8,5kk , toista 10,5kk, maito riitti kun muistin itse lepäillä (riitti iman pelkkä jalkojen ylösnosto muutamaksi minuutiksi pitkin päivää) ja varsinkin juoda! Jano imetyksen aikana oli loputon, tuoppikaupalla kippasin vettä kurkkuun ja mies sai juosta kesken syöttöjen täyttelemässä tuoppeja. Positiivinen ja rauhallinen ajattelu varmasti myös auttoi, ajattelin heti kättelyssä, että teen parhaani ja jollei riitä niin sit annetaan pulloa. Esikoisen imetys muutamaa vuotta aiemmin onnistui myös hyvin, ja kun oli imuotteet yms tiedossa entuudestaan, ei tarvinnut kärsiä edes aristavista rinnapäistä.

Ensimmäiset viikot jouduin imettämään tosi usein, jotta maidontulo lähti kunnolla käyntiin. Sen jälkeen on riittänyt imetys 3-4 tunnin välein noin 15 minuuttia kerrallaan. Imetän yleensä aina imetystyynyn avulla, myös öisin. Lapsentahtisuudesta ollaan jouduttu sen verran antamaan periksi, että öisin herätetään toinen syömään, jos toinenkin herää.



Olin hiukan yllättynyt, kun sairaalassa heti kysyttiin, annetaanko vauvoille korviketta. Toisin sanoen useampi kätilö suhtautui hiukan epäilevästi kaksosten täysimetyksen onnistumiseen. Jos mulla ei olisi ollut aikaisempaa kokemusta täysimettyksen onnistumisesta (siis yhden lapsen), olisin itsekin saattanut mennä siihen lankaan, että maito ei muka riittäisi. Hyvin se on riittänyt!

siis sairaalan lastenhoitajien suhtautuminen kahden vauvan imetykseen. Etenkin yksi vanhempi kätilö oli jotenkin vastahankaisen tuntuinen, oli kokoajan kiikuttamassa lisämaitoa, siis joka syötöllä ja vielä kotiinlähtöpäivänä kyseli, että " kai teillä on tuttelit varattu valmiiksi, sentään kaksi vauvaa" , jäi itelle vähän karvas mieli siitä =( Ja tämä samainen hoitaja lasten lääkärintarkastuksessa pisti kokoajan hanttiin kotiinlähdön kanssa, toinen vauva oli " löysä" ja toinen " keltainen" ja vaikka mitä, mut onneks oli tosi hyvä lääkäri (Martin Renlund, joka piti ainakin ennen myös KaksPlus lehden lääkäripalstaa)joka totesi,että jäntevät ja pirteät tytöt on, ei muuta kuin kotiin. Viimeisenä päivänä oli itellä semmoinen olo, että kun se yksi hoitaja tulee vastaan, meen vauvoineni nurkan taakse, ettei taas tule jotain sanomista.......

Esikoiselle maitoa riitti ylikin tarpeen, joten luotin siihen, että kaksosille maitoa tulisi aika sopivasti. Ja kyllä se riittikin, myös pakasteeseen.



Esikoisen maitoallergian takia päätin, että meidän pallerot eivät saa pisaraakaan korviketta ensi kuukausinaan ja sen vuoksi tein jo laitoksella kovan työn imetyksen eteen. Sain vauvat vierihoitoon vasta 2vrk ikäisenä ja 4vrk iästä lähtien olivat täysimetyksessä. Punnitsin heidät ennen ja jälkeen imetyksen, jolloin sain hyvän käsityksen siitä, paljonko maitoa sisään menee ja missä ajassa. Tyttö imi 10 minuutissa 100-120ml jo silloin kun veljellään meni 50min ja saldona 90ml...



Kaiken kaikkiaan imetys sujui ihan hyvin, vaikken imettänytkään kaksosia yhtäaikaa kuin ihan muutaman kerran. Meillä pojalla oli kireä kielijänne ja se haittasi imuotetta eikä hän pysynyt rinnalla kauaa auttamatta. Lisäksi tyttö oli kova puklaamaan joten hänet piti aina saada 10sek sisällä syönnin lopettamisesta pystyyn tai olimme yltäpäältä maidossa koko porukka. Kyllä - laskin joskus sekunteja ja totta se on!



Loppujen lopuksi pojan imetys ei kaatunut maidon vähyyteen vaan siihen imuotteeseen ja lopetin hänen imetyksensä 3kk iässä. Lypsin hänelle kuitenkin maidot aina 6kk ikään saakka ja siitä lähtien oli korvikkeella. Tyttöä imetin 10kk ikään saakka ja oman väsymiseni takia lopetin silloin imetyksen unikoulun yhteyteen. Kummallekaan ei suureksi helpotuksekseni tullut maito- tai mitään muutakaan allergiaa.



Luota vaan itseesi, mutta älä väsytä itseäsi yli äärirajojen. Korvikekin on hyvää ravintoa pienelle ja ainakin tärkeämpää vauvoille on äidin jaksaminen kuin äidinmaito. Mukavaa odotusta!



Hilla ja mussukat - huomenna jo 1v10kk

Vastauksia oletkin jo paljon saanut, mutta kerronpa vielä ennenaikaistenkin kokemuksia. Mullakin oli esikoisen onnistunut imetys taustalla ja siksi vankka usko onnisutmiseen kaksostenkin kohdalla. Jotenkin asenteet heti sairaalassa ja myöhemmin neuvolassa olivat kuitenkin sellaisia, että kaksosten onnistunutta täysimetystä pidettiin melkoisena ihmeenä, eikä siihen sairaalassa yhtään edes kannustettu. Pojat siis syntyivät yli kaksikiloisina vk 33 ja kaksi viikkoa kävin sairaalassa päivät hoitamassa, pumpattu maito annettiin parina ekana päivänä nenämahaletkuun, sitten tuttipullolla ja aina välillä koetin imettääkin. Oma maito riitti kolmannesta päivästä täysin. Kotona aluksi annoin yöllä vielä tuttipullosta pumpatun maidon, mutta viikon sisällä siirryin pelkkään imetykseen. Valitettavasti tuttipullosta pojat olivat oppineet huonon imuotteen, joten parin ensimmäisen kuukauden ajan imetys oli ajoittain todella tuskallista ja olisin mielelläni välillä pumpannut ja antanut tuttipullosta, mutta pojat olivat jo niin rinta-addikteja että saivat suorastaan raivarin jos pulloa tarjottiin.

Luota itseesi, useimmiten kysynnän ja tarjonnan laki pelaa. Mutta imetykseen vaikuttavat niin monet asiat, vaikka esikoisen ikäkin ja huomiontarve, että ei täysimetykseen tarvitse aina pyrkiä.

Yhden vinkin täältä palstalta sain jälkikäteen, olisi helpottanut omia alkuaikoja. Eli sitten kun joudut nostamaan vauvat yksin kainaloihisi yhteisimetystä varten, laita vauvat tyynyliinojen tai pienten pyyhkeiden päälle. Sen avulla saa nostettua vauvan paikoilleen yhdelläkin kädellä.

Elisel:

Kaksosten imetys askarruttaa.. kertokaapa imetyskokemuksianne kaksosten kanssa, oletteko pystyneet täysimettämään vai pitääkö oikeasti varautua heti korvikkeen kanssa? Esikoisen imetyksestä olen oppinut että maito riittää kun ei ala sähläämään turhan hätäsesti korvikkeen kanssa mutta kaksosten tapauksissa on kai vähän eri asia.. vai pitäisikö maidoin noin lähtökohtaisesti riittää kahdelle?

Elisel ja papuset 13+3

Ihana kuulla että yhtälailla se kaksosten imetys onnistuu kun yhdenkin. Tottakai pitää varautua siihenkin että ei onnistu mutta teidän kokemukset kannustaa ainakin yrittämään. Olen minäkin jo huomannut tuon asenteen terveydenhuoltoammattilaisilla että kaksosten täysimetys ei voi onnistua ja bla bla... mutta ei se varmasti onnistumisprosenttia nosta että heti alkuun tyrmätään koko ajatus.

Minulla myös ihan onnistunut tuplaimetys. Alkuun kyllä aikaa meni lasten ruokintaan ihan hirveesti. Olin ihan tyrmistynyt synnärillä kun toinen tytöistä ei osannutkaan imeä. Esikoisen kanssa tällaisia ongelmia ei ollut ja toinen tytöistä oli heti rinnalla kuin vanha tekijä. Lisäksi synnärillä ei kukaan oikein ajan kanssa ehtinyt auttaa tässä ongelmassa. Hoettiin vain neljän tunnin välein ruokintaa. Kotiin päästyä aloin vain syöttää lapsentahtisesti ja yleensä vielä syötin ensin paremmin imevän ja sen jälkeen vasta tämän huonon syöjän. Sain hänet paremmin rinnalle sitten kun tyttö oli tosissaan nälkäinen. Kyllä se sitten ekan kotiviikon jälkeen alkoi onnistua kun vaan sitkeästi yritti.

Toinen ongelma mulla oli alkuun, että rinnanpäät olivat niin kipeät, että tähtiä näkyi kun alkoi, syöttämään. Onneksi terkkari neuvoi ostamaan sitä " lampaanvillavoidetta" , en muista enää mikä sen oikea nimi oli. Suosittelen varaamaan sitä kotiin.

Yleensä syötin vauvat vuoron perään ja heillä oli sellainen rytmi, että se alkoi menemään luontevasti. Joskus sitten hieman isompina saatoin syöttää yhtäaikaa, mutta ainakaan minusta se ei itelle ollut kovin helppoa. Imetin tyttöjä reilun 9 kk ja lopetin sitten kun hyvin nukutut yöt alkoivat rikkoontua lisääntyvän tissinhimon myötä.:)

Yllättävän monesti sain alkuun kuulla, että tuplien rintaruokinta on ihan utopistinen asia. Jopa eräs terkkari sanoi mulle heti,ennenkuin lapset olivat syntyneetkään, että ompa sulla kovat suunnitelmat. Ja usean kaverin kanssa keskustelua voiko maito tosissaan riittää kahdelle. Onneksi nyt voi sanoa,että kyllä se onnistuu siinä missä yhdenkin kanssa.

Ei muuta kuin oikein kovasti tsemppiä tulevaan!

tosiaan hyvin se lampaanvillavoide, lansinoh nimeltään ja saa apteekista. pikku tuubi riittää kauan ja ei tartte poistaa ennen imetystä. on myös aivan loistavaa huulirasvaa..

toinen hyvä on bepanthen-voide.

t. taranäiti kera 8 vrk nyyttien - täysimetyksellä.

maruli:

Minulla myös ihan onnistunut tuplaimetys. Alkuun kyllä aikaa meni lasten ruokintaan ihan hirveesti. Olin ihan tyrmistynyt synnärillä kun toinen tytöistä ei osannutkaan imeä. Esikoisen kanssa tällaisia ongelmia ei ollut ja toinen tytöistä oli heti rinnalla kuin vanha tekijä. Lisäksi synnärillä ei kukaan oikein ajan kanssa ehtinyt auttaa tässä ongelmassa. Hoettiin vain neljän tunnin välein ruokintaa. Kotiin päästyä aloin vain syöttää lapsentahtisesti ja yleensä vielä syötin ensin paremmin imevän ja sen jälkeen vasta tämän huonon syöjän. Sain hänet paremmin rinnalle sitten kun tyttö oli tosissaan nälkäinen. Kyllä se sitten ekan kotiviikon jälkeen alkoi onnistua kun vaan sitkeästi yritti.

Toinen ongelma mulla oli alkuun, että rinnanpäät olivat niin kipeät, että tähtiä näkyi kun alkoi, syöttämään. Onneksi terkkari neuvoi ostamaan sitä " lampaanvillavoidetta" , en muista enää mikä sen oikea nimi oli. Suosittelen varaamaan sitä kotiin.

Yleensä syötin vauvat vuoron perään ja heillä oli sellainen rytmi, että se alkoi menemään luontevasti. Joskus sitten hieman isompina saatoin syöttää yhtäaikaa, mutta ainakaan minusta se ei itelle ollut kovin helppoa. Imetin tyttöjä reilun 9 kk ja lopetin sitten kun hyvin nukutut yöt alkoivat rikkoontua lisääntyvän tissinhimon myötä.:)

Yllättävän monesti sain alkuun kuulla, että tuplien rintaruokinta on ihan utopistinen asia. Jopa eräs terkkari sanoi mulle heti,ennenkuin lapset olivat syntyneetkään, että ompa sulla kovat suunnitelmat. Ja usean kaverin kanssa keskustelua voiko maito tosissaan riittää kahdelle. Onneksi nyt voi sanoa,että kyllä se onnistuu siinä missä yhdenkin kanssa.

Ei muuta kuin oikein kovasti tsemppiä tulevaan!

Hei,



Mullakin oli takana onnistunut esikoinen imetys, mutta olin myös itse epävarma kahden vauvan imetyksen suhteen, voiko se maito tosiaan riittää kahdelle vauvalle. Hyvin riitti 6 kk täysimetykseen asti ja nyt vieläkin imettelen 9 kk iässä 5-6 krt päivässä per vauva. Molemmat vauvat ovat isoja pötkäleitä, poika 10.5 kg ja tyttö " the tissihirmu" 11,5 kg.



Maito nousi kunnolla vasta 2/3 päivänä, sitä ennen tuli muutama tippa ja vauvat saivat aluksi korviketta. Aloin harjoittelemaan jo sairaalassa tuplaimetystä ja vain ihan eka kerralla tarvitsin apua rinnalle nostamiseen. Kätilöt eivät tuputtaneet enää lisämaitoa, kun painokehitys lähti nousuun ja lähdin sairaalasta täysimettävänä.



Imetin alussa 1-4 kk molempia vauvoja yhtä aikaa, koska syönti oli tiuhaan 2-3 tunnin välein ja lapset sopivat vielä hyvin yhtä aikaa tyynylle. Rinnanpäät olivat hellänä, mutta en tarvinnut mitään rintakumeja sun muita. Kotona käytin Bebanthenia pahimpiin kipukohtiin ja aika pian rinnanpäät karaistuivat varsinkin kun kumpikin oppi oikean imuotteen, mikä on kaikista tärkeintä koko imetyksessä. Imetyksen eka viikkoina ei kannattaisi tarjota tuttipulloa, koska sen imutekniikkahan on ihan erilainen rintatekniikkaan verrattuna ja juuri se väärä tuttipullomainen imuote käy rinnalle hemmetin kipeää plus että vauva hämmentyy eri tekniikoista.



Meillä suurin ongelma kotona ihan alussa oli a-pojan lievästä keltaisuudesta johtuva uneliaisuus, minkä vuoksi ruokailu meinasi aina loppua tissille nukahtamiseen jo ihan alkuunsa. Tein kaikki temput (vaatteet pois ja kylmällä rätillä pyyhkiminen, hui) ja vain siten saatiin ruokailu vietyä loppuun asti. Tämä vaihe kesti onneksi vain 3 vk, minkä jälkeen alkoikin sitten tuplakoliikki...



4 kuukauden jälkeen siirryin imettämään peräkkäin ja nykyäänkin toinen jaksaa odottaa vuoroaan, jos hänellä on joku lelu tai tms hiplailtavana. Toki sitä " mullakin ois vähän niinku nälkä" itkua joutuu joka päivä kuulemaan pakostakin, mutta meillä yleensä eniten huutava ja väsynein saa ekana :). Äidin pitää muistaa syödä ja juoda hyvin alusta alkaen ja miettiä niitä laihdutuskuureja vasta puolen vuoden jälkeen. Paino kyllä tippuu muutenkin, sillä tuplaimetys vie energiaa ja nälkä on kova koko ajan.



Äidin kannalta olisi sinänsä ihan hyvä sellainen kompromissi, jossa vauvat saisivat kerran pari viikossa korviketta niin, että myös pullosta juominen pysyisi muistissa. Silloin äitikin voisi lähteä kotoa muutamaksi tunniksi tuulettumaan ja isi voi huolehtia lasten ruokinnasta. Meillä ei näin tehty, mutta jälkiviisaushan on aina sitä parasta viisautta :).



Ja lopuksi itsestäänselvyydet: jos imetys ei onnistu, niin korvikkeellakin kasvaa ihan terveitä ja onnellisia lapsosia. Aikaisemmin mainittu fyysinen vika kuten kireä kielijänne tai muut mahdolliset esteet voivat estää kunnollisen imetyksen käynnistymisen, joten asiasta ei kannata ottaa stressiä niin kauan kuin korviketta riittää kaupoissa.



T. Pitkään sepostava muttei oikeesti mielestään mikään imetyshihhuli

Eerikanäiti ja uinuvat lapsoset 9 kk

Lansinoh on aaaah! niin tuttu aine! Alkaa kaikki imetysjutut palautumaan mieleen. Esikoisen imetyksessä rinnanpäät repesi ihan täysin sitä kuuluisaa imuotetta vielä harjotellessa, plus mun punahiuksisen herkkä iho... Lansinoh oli kyllä kullanarvoista kamaa!



En kyllä yhtään ihmettele että jos heti kaksosten kanssa alkaa harjottelemaan imetystä niin menettää täysin uskonsa imetykseen. On se alkuun niin kivuliasta hommaa yhdenkin kanssa.

Kun monella näkyy olevan onnistuneita täysimetyksiä kaksosille, niin pitänee muistuttaa kolikon toisestakin puolesta. Itselläni ei rintamaito pelkästään riittänyt vaikka toivoin, mutta koko ajan olen vauvoja imettänyt. Lisäksi ovat saaneet alusta asti korviketta, mikä on tavallaan hyväkin; ehdin tehdä muutakin kuin syöttää (molemmat söivät välillä tunninkin kerrallaan) ja tytöt oppivat myös pullolle, joten pääsin teoriassa välillä muutamaksi tunniksi pois kotoa.



Sairaalassa ja neuvolassa kaksosten täysimetystä pidettiin lähes mahdottomana ja näinhän se monen kohdalla onkin. Joko maito ei riitä tai imetystä ei pääse aloittamaankaan :(

Onnea sinulle, toivottavasti kaikki sujuu hyvin imetyksestä tai sen puuttumisesta huolimatta!

On ollut ihana lukea onnistuneita imettämistarinoita, mutta myös jonkin verran haikeaa. Meillä ei imettäminen onnistunut kutakuinkin ollenkaan, pikkuiset ovat ihan täysiä korvikelapsia. Rinnalla ovat olleet vain harvoin.



Mulle tuli erittäin paha raskausmyrkytys ja raskaus piti lääkärin sanoin purkaa kolme viikkoa etuajassa. Lapset olivat hieman alle 3-kiloisia syntyessään. Neiti oli noin viikon valvontaosastolla, kun ei oikein keksinyt syömisen ideaa ja joutui olemaan nenämaha-letkussa, poika pääsi valvontaosastolta vierihoitoon neljän päivän ikäisenä. Itse olin kuitenkin erittäin huonossa kunnossa, kiireelliseen sektioon päätyneen synnytyksen jälkeen 1,5 vuorokautta ensin heräämössä ja sen jälkeen vielä vuorokauden synnytyssalissa seurannassa. Verenpaine huiteli katossa, virtsan tulo alkoi lakata sekä kaikenlaista muuta, elimistöni oli ihan sekaisin. Raskausmyrkytys vaan paheni vielä pienten synnyttyäkin. Alkuun mua myös KIELLETTIIN imettämästä, koska pienten piti jaksaa jotenkin syödä. Olin niin väsynyt ja rikki, etten jaksanut laahustaa käytävän toiseen päähän pumppaamaan, joten alku lähti nihkeästi käyntiin. Ensimmäisten päivien aikana myös näin lapsia vain noin 15 minuuttia päivässä. Lopulta oltiin sairaalassa noin 2 viikkoa lasten syntymän jälkeen mun huonon kuntoni takia (olin ollut viikon jo ennen synnytystäkin osastolla).



Maito ei kaiken tämän hässäkän yhteydessä sitten koskaan noussut kunnolla. Koen, että jos olisin saanut hommaan enemmän tukea, olisin voinut onnistua imetyksessä edes vähän paremmin. Pumppailin vielä kotona maitoa ja harmittelin, kun sitä tulee niin vähän. Jälkeenpäin olen lukenut, että maitoa voi olla enemmänkin, mutta pumppaamalla se ei vain tule ulos. Vauva voi imemällä saada maitoa paljonkin. Tämä tieto olisi auttanut mua yrittämään imetystä enemmänkin. Luulen, että poikaa olisin voinut lopulta täysimettääkin, neiti tuskin olisi tissille koskaan oppinut. Tuttipullonkin kanssa syöminen oli alkuun tuskaa, poskia piti painaa yhteen, jotta imuote oli tarpeeksi tiivis. Ja esimerkiksi Aventin pullosta tyttö ei jaksanut imeä ollenkaan vaan ainoastaan Ainun tutti sopi hänelle, oli tarpeeksi helppo. Jouduttiin ihan tosissaan tekemään töitä, että saatiin tytön paino nousemaan.



Raskauden aikana olin sitä mieltä, että tottakai imettäisin, sehän on erittäin luonnollinen juttu ja eiköhän se sillä onnistuisi, että laittaa vain tissin vauvan suuhun. Imetyksen epäonnistuminen on ollut erittäin suuri suru ja monen itkun paikka, vaikka tiedostankin, että saimme mahdollisimman huonon alun. Kummastellen luen tarinoita, joissa maitoa vain suihkuaa. Mulla maitoa olisi voinut alkaa tulla, jos olisin voinut imettää tunnin välein vuorokaudet läpeensä. No, miten senkään olisin tehnyt, kun esimerkiksi sairaalassa piti antaa mulle nukahtamislääkettä, kun alapaine oli jopa 120 lääkityksestä huolimatta.



En halua tarinallani huolestuttaa tai maalailla " kauhukuvia" , tuntui vain siltä, että tarinoissa täysimetys on onnistunut noin vaan (tiedän, tiedän, varmasti ollut vaikeuksiakin, mutta näin mun näkökulmastani). Ehkä mun tarinani valmistaa jotakuta siihen, että kaikki ei aina suju ihan kuten toivoisi. Raskauden aikana on myös hyvä tutustua imetyksen mahdollisiin karikoihin, harmittaa itseäni edelleen, etten sitä ollut tehnyt. Ja sairaalassa kannattaa VAATIA apua, itsekin olisi pitänyt se pumppu vaatia huoneeseen tuomaan.



Oikein antoisaa raskautta!



Mia79 ja touhukaksikko 3,5kk

Itse olen täysimettänyt kahdet kaksoset ja heitä on ollut paljon helpompaa imettää kuin esikoista joka aikoinaan oli aika haastava imetettävä.

Uskoisin että kaksosimetyksessä ilmenevät ongelmat ovat samoja joita voi olla yksösimetyksessäkin, mutta ekstraa tuo tietysti työmäärä ja asentojen opettelu. Yleensä niistäkin selviää hyvällä mielikuvituksella ja kärsivällisellä opettelulla.

Ei siis kannata kummemmin huolehtia vaan odotella luottavaisena vauva-aikaa. Jos vauvat ovat reippaita imiöitä ja kasvavat hyvin niin korvikkeita ei tarvita. Erikseen ovat kuitenkin tietysti esim. keskoset jne. Omat vanhemmat tuplani syntyivät 1 kk etuajassa mutta söivät niin reippaasti ettei lisämaitoa enää oman maitoni noustua tarvittu. Toiset tuplat syntyivät lähes täysaikaisina ja olivat kumpikin reippaita imijöitä myös. Sairaalassa saivat pikkuisen lisämaitoa mutta taas kun oma maito nousi niin lisukkeita ei tarvittu. Tiheän imun aikoina olen sitten vaan imettänyt ja imettänyt illat pitkät :), mutta sellaiset jaksot ovat kyllä olleet lyhyitä, parin päivän mittaisia.

Jos kaikki on muuten hyvin niin se viimeinen imetyksen onnistumisen lenkki tulee omasta sitoutumisesta, eli ottaa sen asenteen että nyt on imetyksen aika ja vaikka se välillä on rankkaa niin se on kuitenkin väliaikaista ja lopulta tosi palkitsevaa :). Ei siis ole kiire minnekään.

Omaa jaksamista kannattaa kuitenkin kaikessa tuplaelämässä kuunnella, myös imetysasiassa...

Jo synnärillä huomasin, että maitoa ei tule sen paremmin kuin esikoisen kohdallakaan. Kaksoset osasivat imeä kyllä heti, mutta maitoa ei yksinkertaisesti tullut. Aina imetyksen (10-30min kerrallaan) jälkeen vauvat syöttöpunnittiin ja paras tulos oli 10ml !!! Sähkörintapumpulla sain kotona tuleen 40ml 1,5 tunnin puurtamisen jälkeen (molemmat rinnat yht.). Söin ja join valtavasti, eikä tämä auttanut tilannetta. Joten olisi kiva tietää näiden onnistuneiden " kyllä maito riittää jos vain niin haluaa" - perustelut tälle miksei maitoa yksinkertaisesti tullut.

Itse en tiedä mistä syystä maito ei ala herua kaikilla samaan tapaan enkä myöskään tiedä mistä johtuu että toiset vauvat eivät opi oikeaa imuotetta tms. Nämä on juuri näitä imetyksen ongelmia joita ilmaantuu usein. Me jotka olemme kirjoittaneet imetyksen onnistumisesta, haluamme kaikki varmaan vaan rohkaista kaksosia odottavaa äitiä olemaan luottavainen imetysasian suhteen vaikka ympäristö usein aiheuttaa epävarmuutta epäilemällä imetyksen onnistumista ja maidon riittävyyttä kaksosille. Me tiedämme että se VOI onnistua mutta ei suinkaan onnistu aina, kuten ei myöskään yksösimetyskään.

Itse tarkoitin kirjoituksellani että jos kaikki menee hyvin (=maitoa alkaa herua normaalisti, vauvat syövät reippaasti ja kasvavat hyvin) niin korvikketta ei tarvita. Sitä kuitenkin ehdottomasti pitää tietysti antaa silloin jos imetys ei onnistu. Tiedän kyllä monia syitä jotka voivat johtaa imetyksen epäonnistumiseen, itse koin niitä esikoisen vauva-aikana vaikka lopulta niistä selvisimmekin ja tuttavapiirissä on monenlaisia kokemuksia myös. En siis todellakaan ajattele että " maitoa riittää jos vain haluaa" :). Haluan siitäkin huolimatta rohkaista tulevia tuplaäitejä sillä että imetys todella VOI onnistua ja usein onnistuukin. JOs taas ei onnistu, siihenkin on hyvä henkisesti varautua. Itse ainakin olen joka kerta yrittänyt pitää senkin mahdollisuuden mielessäni kaksosia odotellessani.

Meillä valitettavasti homma ei onnistunut. Muksut syntyivät täysiaikaisina ilman suurempia ongelmia (pojalla oli kireä kielijänne, mutta se napsautettiin jo laitoksella ja sen piikkiin en mitään voi laittaa) ja maitokin nousi hyvin. Tyttö oli huono imiä ja pienen lähtöpainonsa takia oli hieman unelias alkuaikoina, mutta tuostakin olisi varmaan selvitty yli samantapaisesti kuin pulloruokinnassa eli yösyötöillä välillä tyttö nakuksi etc.. Rintakumi oli myös aika pakollinen, mutta sekään ei ylitsepääsemätön juttu ollut.



Laitoksella ei mulle oikein ohjattu tuplaimetystä. Tai ohjattiin, muttei niin, että olisin itse oppinut asettelemaan lapsia. Muuten imetys lähti siellä ihan kivasti käyntiin.



Meillä suurimmaksi ongelmaksi tulikin vuodenaika. Muksut syntyivät toukokuun alussa ja mun allergiat yltyivät synnytyksen jälkeen niin pahaksi, ettei mistään tullut mitään. Lääkkeitä ei saanut syödä, jos imetti ja jos en syönyt lääkkeitä, olin kipeänä (kuumetta ja vuoteen oma). Miehellä ei tuolloin ollut mahdollisuutta pitää isyyslomaa, joten mä olin viikot itsekseni muksujen kanssa. Yhtälö oli yksinkertaisesti mahdoton ja kuukauden osittaisimetystaistelun jälkeen lopetin imetyksen. Tuossa vaiheessa maitoakaan ei enää sairasteluideni takia (ja juu, imetin ja pumppasin ja tein kaiken mahdollisen) pahemmin tullut, joten se olisi muutenkin ollut vain ajan kysymys.



Mulle raskausaikana imetys ei ollut mitenkään pakkomielle. Luin aiheesta ja toivoin sen onnistuvan, mutten stressannut. Silti imetyksen epäonnistuminen oli hiton kova paikka. Kaikilla tuntuu olevan oikeus kysellä aiheesta ja kun ei tosiaan jokaiselle jaksanut/halunnut koko tarinaa selittää, niin sai vastaansa mitä tökerömpiä kommentteja ja tuomitsemisia. Ja välillä vaikka selittikin, oli kommentit samoja. Suurimmalle osalle kun nuo allergiat kuitenkin ovat nenän vuotamista tmv.



Se, mitä tällä jutulla nyt ajan takaa, että imetys voi joskus kaatua mitä omituisimpiin juttuihin. Imetystukilistojen ja muiden prosentit eivät pidä sisällään tällaisia, sillä maitoahan tuli ja siis periaatteessa olisin voinut imettää.



Kannattaa olla positiivinen imetystä miettiessä, mutta siitä ei saisi antaa tulla pakkomiellettä. Mä tiesin, että imetyksen lopettaminen oli oikea ratkaisu ja silti podin siitä huonoa omatuntoa. Vieläkin se on jollain asteella arkapaikka enkä osaa ohittaa ilkeitä kommentteja olankohautuksella. Ne pitäisi kuitnekin jättää omaan arvoonsa ja tehdä niin kuin omalle perheelle parhaaksi kokee. Äidinmaito on parasta ravintoa, mutta silti se on vain ravintoa. Suhteellisuuden taju on tässäkin hyvä säilyttää. Aina tosiaan löytyy kaiken tietäviä ihmisiä, olen itsekin kuullut, etten voi tietää kaksosten vauva-arjesta, koska en ole imettänyt. Kaikkea siis tulee vastaan.



Mutta onnea imetykseen ja vauva-aikaan. Toivottavasti teillä kaikki menee hienosti!!:)



Dummy + touhutoopet (10kk)