Työssäkäynti & lyhyet illat lapsen kanssa...
Tämä on ongelma varmaan monella, minua se rassaa koko ajan enemmän ja enemmän! Mies hakee lapsen tarhasta klo 16-17, ja itse olen kotona töistä aikaisintaan klo 18, joskus myöhemminkin. Illat ovat toooosi lyhyitä ja nopeita, kun pitäis kuitenkin ruokaa laittaa, tehdä kotihommia jne. Missä ihmeen välissä te muut ennätätte vielä harrastamaan omianne, ulkoilemaan tai harrastamaan lapsen kanssa, tai vaan olemaan ja leikkimään lapsen kanssa jne??? Itse olen aivan kyllästynyt tälläiseen touhuun, tuntuu että ma-pe olen kuin robotti joka taapertaa tekemään pakolliset, ja illalla kaadun sängynpohjalle!
Nimimerkki Ikävä omaa lasta!
Kommentit (24)
Minä teen normaalia klo 8-16 työpäivää, kuten miehenikin. Olemme kotona vähän ennen viittä ja lapsi menee nukkumaan kahdeksan-puoli yhdeksän välillä, joten kyllä tuohon yli kolme tuntia aikaa jää. Olemme molemmat ilmoittaneet työnantajalle, ettemme ole halukkaita ylitöihin tai pitkille työmatkoille. Lyhyitä 1-2pv työmatkoja meillä molemmilla on aika usein.
Meillä käy siivooja, muuten olen tinkinyt kotitöiden tasosta. Myös arkiruoka on tosi simppeliä ja eineksiäkin käytetään. Syömme silti terveellisesti, eikä ole paino- yms. ongelmia. Onneksi meillä mieskin osallistuu kotitöihin kiitettävästi. Käymme kaupassa vain 2 krt viikko. Viikolla emme koskaan käy kaupassa koko porukalla, mutta viikonloppuisin joskus. Monesti viikolla kauppaan tulee mentyä kun lapsi on jo mennyt nukkumaan tai ainakin iltapesulle. Omista harrastuksista on pitänyt tinkiä. Yritän ehtiä harrastamaan kerran viikossa, mutta aina ei onnistu. Lapsen mentyä nukkumaan teen joskus omiani, joskus kotitöitä tai joskus vaan jutellaan. Aika paljon noita kotitöitä jää vielä tehtäväksi kun lapsi nukkuu, vaikka yritänkin tehdä niitä myös yhdessä lapsen kanssa. Jos toisella on joku isompi kotityö, johon lasta ei voi ottaa mukaan, toinen on hänen kanssaan sillä aikaa.
Lapsen kanssa ja kahdestaan (lapsen mentyä nukkumaan) siis ehdimme olla hyvin viikollakin, mutta oma aika ja koko perheen yhteinen aika muunkin kuin ruokailun yhteydessä jää kyllä viikonloppuun.
Tilanteeni on erilainen kuin sinulla mutta sain esimakua vastaavasta viime syksynä kun suoritin 3,5 kk pituisen työharjoittelun. Olin töissä kaupassa josta pääsin usein klo 18 kotiin. Mies pääsi klo 16 töistä. Toki välillä oli myös vuoroja jotka loppuivat jo klo 16 ja ne olivat ihan ok. Mutta sitten oli töitä välillä myös lauantaina ja myös pitkiä päiviä kuului työnkuvaan jolloin olin töissä klo 8-18.... Alkuun kaikki meni jotenkuten mutta sitten aloin olla tosi väsynyt ja stressaantunut. Miehellä meni hermot kun joutui tekemään kaikki hommat silloin kun mulla oli pitkä päivä ja siitä tuli sitten riitaa. Työharjoittelun aikana tulin siihen tulokseen että en koskaan halua tälläistä työrumbaa. Työ ei ollut edes mielekästä, huono palkka yms. Monesti jäi ruuat tekemättä ja pyykit pesemättä kun kukaan ei niitä meillä jaksanut tehdä. Onneksi tyttö söi hoidossa monipuolisesti. Tyttökin meni jo klo 19 nukkumaan kun tuli hoidossa touhutessaan niin väsyneeksi. Jos pääsin klo 18 niin ehdin olla tytön kanssa 45 min illalla. Varmaan palaisin loppuun muutamassa kuukaudessa jos samassa paikassa vielä olisin. Stressaannun ja ahdistun muutenkin tosi helposti tälläisissa hommissa. En tiedä mihin hommiin hakisin jos pitäisi vieraalle töihin lähteä. Nyt olen kotona päättämässä opintojani ja odotan toista lasta. Kun toinen lapsi on vähän isompi niin suunnitelmissa on yrityksen perustaminen. Yrittäjyys on monesti työtä aamusta iltaan, tiedän, mutta mulla pointtina on se että saan tehdä sitä mitä haluan ja en ole riippuvainen ja velvollinen mistään kellonajoista kenellekään. Työni on tulevaisuudessa eläinten parissa ja se on juuri sitä mistä olen aina haaveillut!
Tsemppiä sinulle oikein paljon!!!
enkä yhtään enempää haluaisi tehdä. Se tosiaan helpottaa arki-iltoja aivan valtavasti. Minä olen lasten kanssa kotona n. klo 16-16.30 - riippuu vähän siitä kaunako maleksimme matkalla. Kotona esikoinen tekee läksyt ja minä laitan ruoan, kuopus pyörii jaloissa ja minä yritän huomoida häntä minkä pystyn. Sitten syömme, juttelemme, ja katselemme lastenohjelmia, kunnes mies tulee töistä n klo 18. Silloin minä usein lähden koiran kanssa lenkille ja sen jälkeen laitan ehkä pyykkejä tai tiskejä tai vähän siivoilen. Sillä välin mies touhuaa lasten kanssa tai käyvät esim. luistelemassa. Iltatoimet satuineen ja silittelyineen hoidamme vuoroilloin, toinen käy sillä välin kaupassa jos tarvetta on. Meistä tuntuu, että ehdimme molemmat olla aika paljon lasten kanssa illalla ja kotityötkin tulee yleensä tehtyä ennen kuin lapset nukahtavat n. klo 20.30, jonka jälkeen alkaa aikuisten oma aika... Iltaisin emme me aikuiset paljon harrasta, mutta pari kertaa kuussa toki on molemmilla jotain menoa arkisinkin eikä se meillä häiritse ketään.
Tuli vaan mieleen, että tämä meidän aikataulu on aika sama kuin teidän, kun vaihtaa isän ja äidin osuutta. Mitä miehesi tekee lapsen kanssa haettuaan hänet? Mitä hän tekee sinun tultuasi kotiin? Kuten huomaat meillä minä hoidan pääosan arkiaskareista ja mies käyttää oman lyhyemmän iltansa lähinnä laatuaikaan lasten kanssa. Saisitteko te samanlaisen systeemin toimimaan?
mutta en silti tunne, että illat olisivat pelkkää suorittamista. Haen lapsen tosin hoidosta jo heti neljän jälkeen ja olemme puoli viideltä kotona. Ja kun lapsi menee yöpuulle siinä kahdeksan puoli yhdeksän aikaa, jää siinä mukavasti neljä tuntia yhdessäoloaikaa, jota ei tosiaankaan käytetä kotitöihin tai ruoanlaittoon.
Meillä kotityöt (pyykinpesu, siivous) hoidetaan pääsääntöisesti ilta-aikaan, kun lapsi jo nukkuu ja siivoustamme helpottaa myös se, että meillä käy siivooja 2 kertaa kuussa. Siivous siis on meillä lähinnä tavaroiden paikalleen laittamista ja pyrimmekin siihen, että laitetaan samantien paikat kuntoon, ettei tarvitse sitten tehdä mitään isoa siivousurakkaa.
Ruoka meillä laitetaan aina edellisenä päivänä valmiiksi ja se tehdään yleensä lapsen iltapala-aikaan. Minä tai mies laittaa ruokaa ja juttelee siinä samassa iltapalaansa syövän lapsen kanssa. Tai sitten jompi kumpi meistä tekee ruoan, kun toinen on lukemassa lapselle iltasatua. Teemme ruokaa aina niin, että siitä riittää kahdeksi päiväksi eli ei tarvitse ihan joka päivä sentään ruokaa laitella. Kaupassa käymme vain kerran viikossa koko perheen voimin, sillä lapsi tykkää istuskella autokärryissä ostosten teon ajan.
Minusta teidän kannattaisi hiukan suunnitella noita arki-iltojanne. Pienellä suunnittelulla ilta-aikaan jää mukavasti aikaa vietettäväksi lapsen kanssa. Ei siihen lyhennettyä työpäivää tarvita, vaan hyvää organisointia.
edessä. olemme muuttamassa pk-seudulle ja minä menossa töihin ekaa kertaa sitten lasten syntymän. 5 vuotta olen kotona ollut. ja nyt tuntuu että miten mulla aika riittää. en ole tottunut olemaan lapsistakaan erossa hirveesti.. no nyt sentään vuoden verran olen harrastanut koirien kanssa ,mutta ennen sitä en tehnyt muuta kun hoidin kotia ja lapsia.
ja nyt sitten maanantaina aloitan työt ja ainakin silloin työt loppuu 16.30 jotenka olen aikasintaan 17 lastenluona... ja he menevät nukkumaan klo 20 eli 3 tuntia jää aikaa. minust se tuntuu kauhealta.
ja meillä kuitenkin koiria jotka oikeasti vaativat myös toimintaa, tosin voin lapset ottaa niihin juttuihin mukaan. eli se helpottaa.
no onneksi meillä ei tuo siivous yms jutut hirveesti vaikeennu.. ne vaan siirtiyy minulta puolisolleni. hän kun aloittaa yötyön ja on joka toinen viikko vapaalla ja tällöinhän lapset ovat kotona ja heidän toinen äiti on heidän kanssa.
eli vaikeinta tämä onkin minulle.
päättyvät myöhemmin kuin kello 16...
Mutta näin kevättä ja kesää kohti onneksi illat ovat mukavampia.
itseä välillä harmittaa kun olen illassa töissä (14-22) hoitoon vien8-9 että isi saa nukkua( on yövuorossa) eli nukkuu kun tulen töistä kotiin mutta. tänäänkin olin aamussa ja lapsi haetaan klo14 jälkeen joten aikaa jää ja yövuorosta haen myös 14jälkeen. viikonloppuisin hoidetaan kotona
...että mitä teette lasten nukkumaan menon jälkeen. Muistan kun ihmettelin että vain ehkä 2 sanoi tekevänsä kotitöitä vielä lasten nukkumaanmenon jälkeen, loput suunnilleen kauhistelivat että ei tosiaankaan, silloin vietetään laatuaikaa miehen kanssa...Jaaha.
Joku tuolla kommentoi että vaihdettaisiin osia miehen kanssa, eli hän tekisi kotityöt kun minä tulen jne. Mies tekee fyysisesti raskasta työtä, minä taas erittäin kevyttä tstotyötä. Vaikkakin kotitöitä jaetaan, niin ihan suosiolla otan enemmän harteilleni, sillä enhän minä kuitenkaan koskaan esim. huolla autoja, tee isompia korjaustöitä kotona, tee mitään rakennustöitä, en kaada puita jne. Joten jos mieheni tekee em. töitä, niin kyllä minä sitten taas vuorostani teen enemmän kotitöitä.
Minäkin laitan ruokaa pariksi päiväksi, enkä todellakaan ole mikään himosiivooja. Nyt kun luin näitä juttuja, niin alkoi itsestä tuntumaan että josko teenkin tästä vaan itselleni ongelman, josko minulla onkin aikaa, mutta ei omasta mielestäni tarpeeksi???
Joka tapauksessa tämä työssäkäynnin ja lapsen välinen dilemma tulee hiertämään tulevaisuudessakin, töissä kun on käytävä. Ja tiedän että raha ei ole kaikki kaikessa, mutta taloudellinen tilanne vaan ei kestä mitään lyhennettyjä työpäiviä.
Jotenkin sitä toivoo että kun tulis töistä niin sitä olisi heti valmis niihin lapsen haluamiin rientoihin (ai niin, poika 2 vee), lähdettäisiin uimaan tai ulos tai jotain, mutta kun tuntuu että sitä muutakin puuhaa on ihan jumalattomasti...Kummasti tämä marmattaminen täällä vaan auttaa, samoin teidän ihanien ihmisten mielipiteet ja vastaukset!
Kiitos!
En siis halua ketään tuomita, kukin tekee kuten itse parhaaksi kokee. Mutta juuri noista syistä joita kerroit kokevasi, päätin jäädä kotiin toistaiseksi.
Ja kun aikanaan töihin palaan niin lyhennettyä työaikaa olen ajatellut itsekin. Tai osa-aikaisuutta. En todellakaan halua kuluttaa itseäni puhki töissä ja kokea syyllisyyttä siitä etten ehdi olla lapseni/lasteni kanssa riittävästi. Ja omille harrastuksillekin on jäätävä aikaa.
Kerran täällä kuitenkin vain eletään!!! Ja lapset ovat pieniä vain hetken. Kohta eivät sinua enää tarvitsekaan!
Tuossa aiemmin tuli jo näitä meidänkin perheen juttuja: lyhyempi työpäivä, ruokien suunnittelu ja valmistelu etukäteen, kotitöiden tekeminen " vasemmalla kädellä" siinä sivussa lapsen kanssa jne.
Mutta ennen kaikkea meillä molemmat vanhemmat ovat tinkineet omista menoistaan. Mä ajattelen, että tämä nyt vain on tällaista aikaa. Mutta työn lisäksi mulla on myös harrastus, joka on mun " omaa aluetta" ja josta en halua luopua. Kerran viikossa käyn tytön kanssa muskarissa, ja kun haen hänet päiväkodista, jäämme usein ulos leikkimään vähäksi aikaa. En edes yritä ehtiä muuhun aktiviteettiin. Viikonloput ovat sitten asia erikseen, mutta ei niihinkään ladata hirveästi ohjelmaa.
Meillä hyvät kokemukset osittaisesta hoitovapaasta. Eli lyhensin työajan 32h:sta 30h/viikko ja käytännössä tarkoittaa sitä että työskentelen ma-to 9-17. Aina on pitkät ihanat viikonloput vapaata pe-su.
Tätä aion hyödyntää niin kauan kuin se on mahdollista eli siihen saakka kun lapsi on käynyt tokaluokan koulussa. Aiemmin meillä kävi kerran viikossa siivooja mutta säästän nyt siinä että siivoan itse. Lisäksi Kela korvaa 70eur/kk ja palkka on 80% normaalista.
Tämän voi toteuttaa myös lyhentämällä päivittäistä työaikaa mutta nyt nautin kun ei tarvi perjantai aamulla lähteä hirveällä kiireellä hoitoon vaan saadaan nauttia yhteisetä vapaa aamusta.
Kannattaa harkita!
Tein 80% työaikaa ja se oli järjestetty niin, että olin 4 päivää viikossa töissä (puhun menneessä muodossa koska äitiysloma alkoi virallisesti tänään =). Mieheni on yrittäjä ja aina töissä, joten itse sitten kieltäydyin ylitöistä tai jos pakko oli, niin pyrin tekemään niitä kotona lapsen mentyä nukkumaan tai sitten muutaman kerran tein 5 päiväistä viikkoa.
Viikolla en stressannut siivoamisesta: siivosin hiukan paremmin perjantaisin, jolloin olin kotona, ja viikolla vaan pesin pyykkiä ja tiskiä. Lisäksi otan lapsen aina mukaan näihin touhuihin, tykkää esim. kovasti tiskaamisesta.
Ruokaa tein periaatteessa joka toinen päivä eli pyrin tekemään isoja satseja, joista sai pakastimeen ja sieltä otettiin aina tarpeen vaatiessa. Suosin myös sellaista, että teen vaikka tänään perunamuusia ja sitä syödään kalan kanssa, huomenna teen jauhelihakastiketta ja se syödään sen lopun muusin kanssa, ja ylihuomenna taas keitän spagettia, joka syödään sen lopun jauhelihakastikkeen kanssa... Eli joka päivä on eri ruokaa mutta vain puolet siitä tehdään sinä päivänä. Säästää uskomattomasti aikaa ja myös rahaakin muuten.
No, omiani en harrasta, koska mies tosiaan tulee töistä vasta n. 19.30 jos tulee eikä siis ole missään työmatkalla. Mutta näillä keinoin olen mielestäni onnistunut suht hyvin viettämään aikaa lapsen kanssa. Se, mistä meillä nyt tingitään, on aika miehen kanssa yhdessä, koska olen varmaankin tän raskauden takia niin poikki, että painun lähes joka ilta nukkumaan yhtä aikaa esikoisen kanssa... =(
Mutta vielä sellainen juttu, että jos miehesi hakee lapsen jo ajoissa, niin eikö hänen homma olisi se arkinen pikkusiivous ja/tai ruoan laitto ja sinä saisit keskittyä hiukan enemmän lapseen tullessasi myöhemmin? Oma äijäni ei kyllä osaa laittaa kuin kaurapuuroa ja ranskalaisia, mutta jos pakko olisi, niin kai hänenkin olisi opittava... =)
olisko sulla vähän sitä naisten perisyntiä liian vaatimista itseltä? Surit nimittäin ekassa viestissä sitä, että et ehdi olla tarpeeksi lapsen kanssa, koska teet pitkiä päiviä töissä. Sitten kommentoit minulle, että et halua pyytää miestäsi, joka tekee lyhempää päivää, auttamaan kotitöissä, koska hänellä on raskas työ. Ja osa-aikaiselle hoitovapaallekaan et voi jäädä, koska tulosi ovat perheelleenne niin tärkeät. Asetat itsellesi aika hurjat tavoitteet: on oltava omistautuva äiti, ahkera kodinhoitaja (ainakin ahkerampi kuin mies) ja tehdä uutterasti palkkatyötä. Ja taisit vielä potea sitäkin, kun et ehdi omiin harrastuksiin?
Kun on pienet lapset ja käy töissä, on todellakin luovuttava joistakin vaatimuksista. Tietysti organisoinnilla voittaa paljon aikaa, mutta vuorokaudessa on kuitenkin rajallinen määrä tunteja eikä niitä voi lisätä mitenkään :-). Jos olet todella sitä mieltä että sinulle kuuluvat pitkän työpäivän päälle lähes kaikki kotityöt, olkoon niin. Mutta silloin lapsen kanssa täysillä touhuaminen ja ns. laatuaika jää miehesi tehtäväksi. Se sinun on vain hyväksyttävä, koska siinä olet ihan oikeassa, että jos illalla on aikaa vain pari tuntia ja siihen sisältyvät ruoan laitto, syöttäminen, pyykit, siivous ja iltapesut, niin ei siinä enää ehdi leikkiä lapsen kanssa. Lapsellehan on ihan sama, onko se isä vai äiti joka hänen kanssaan touhuaa, joten kyse on lähinnä siitä, mitä SINÄ haluat tehdä kotona iltaisin.
Lapsi menee hoitoon päiväkotiin yleensä vasta n. klo 9 jälkeen. Minä haen hänet sieltä klo 16.30-17.00. Kotona olemme sitten puoli kuuden tienoilla ja yleensä jäämme vielä ulos.
Sisälle mennään vähän ennen kuutta, jolloin aletaan sitten laittaa ruokaa. Mies tulee kotiin yleensä ruoaksi. Illan mittaan tehdään molemmat kotitöitä, jos niitä on. Kunnon siivous tehdään kerran kuussa, ylläpitosiivousta pari kertaa viikossa. Toki päivittäinkin pidetään järjestystä yllä, jottei ehtisi tulla mitään kaaosta.
Meidän onnemme ja onnettomuutemmekin on lapsi, joka kukkuu myöhään. Tämä voi kauhistuttaa joitakuita, mutta vaikka hän herää (herätetään) klo 8, uni maittaa hänelle vasta klo 23 jälkeen. Ehkä hänen siirtyessä hoidossa isojen puolelle tilanteeseen tulee muutos, kun päiväunet lyhenevät tai poistuvat. Emme ole ainakaan vielä keksineet keinoja, miten virkeän ja hyväntuulisen lapsen saisi aikaisemmin nukkumaan. :-)
Miehellä ei harrastuksia juuri ole, mikä on ihan hänen oma valintansa. Oman pollani takia minun on päästävä kuntosalille pari kertaa viikossa. Yleensä käyn yhtenä arki-iltana ja viikonloppuna. Ja sen teen oikein hyvällä omallatunnolla.
Viikonloppuaamuisin nukutaan koko poppoo myöhään ja nautitaan kiireettömyydestä, jollei sitten satu olemaan siivousviikonloppu... Tosin nautin kyllä useimmiten siivoamisesta ja etenkin siitä tunteesta, kun kaikki on siistiä ja puhdasta.
Kun lapsi oli 1,5-vuotias, olimme yhteensä noin vuoden osittaisella hoitovapaalla. Ensin olin minä syksyn ja sitten mies talven. Jokin aika sitten päätin, että alan uudelleen osittaiselle hoitovapaalle. Teen sitä tänä vuonna elokuusta marraskuuhun. Toivottavasti mies jatkaa sitä sitten keväällä. Muutoin varmistan oman ja lapsen jaksamisen sillä, että vaihdan lomarahoja vapaaksi ja pidämme aika usein lomia. Täytyy olla iloinen työnantajalle suuresta joustosta lomien ja vapaiden suhteen. Muutoin työaikani on se normaali. Tosin tulen yleensä aika varhain töihin, jotta pääsen lähtemään viimeistään klo 16 tienoilla. Ylitöihin ei useimmiten ole mahdollisuutta, muttei kyllä tarvettakaan.
Joskus kyllä kieltämättä ihmettelen, miten vähän yhteistä aikaa lapsen kanssa jää, jos lapsi laittaisi tavalliseen aikaan nukkumaan. Tietenkin siinä voi tulla sitä yhteistä aikaa miehen kanssa. Tosin ei kai sekään sitten laatuaikaa ole, jos sen joutuu käyttämään kotitöihin. Mutta ketään en halua alkaa neuvomaan tai arvostelemaan. Heräsin vain nytmiettimään, että meidän lapsemme iltavirkkuus on lopulta vain hyvä asia. Joskus tietenkin kaipaa rauhallista aikaa iltaisin, mutta enimmäkseen tämä " rytmi" sopii meille hyvin.
ei tarkoita sitä, että me molemmat vanhemmat tekisimme 8-16 työpäivää. Itselläni näin onkin (tosin tulen töihin yleensä jo seitsemäksi ja lähden puoli neljältä), mutta miehellä on erittäin vastuullinen ja matkustelua vaativa työ. Päivästä riippuen hän on kotona 17-18 välillä, matkapäivinä yleensä vasta lapsen nukkumaanmenoaikaan (jos edes tulee yöksi kotiin). Väitän, että meidänkin arki olisi kaaosta, jollemme olisi organisoineet sen hyvin. Toisaalta meidän arkeamme helpottaa myös se, että mies osallistuu kodinhoitoon eli kaikki ei jää tosiaankaan minulla ja esim. siivouksen ulkoistamisella on saatu paljon yhteistä laatuaikaa perheelle.
LuruLude:
päättyvät myöhemmin kuin kello 16...Mutta näin kevättä ja kesää kohti onneksi illat ovat mukavampia.
Mieheni taas tekee vuorotöitä (hänkin töissä 100%) joten yhteiset illat arkisin ovat kyllä harvoin. Mieheni vie poika tarhaan aamulla jos menee iltavuoroon, silloin minä menen töihin jo 7.30 ja päivää loppuu 15.30, haen poikaa tarhalta ja meillä on sitten yhteinen ilta (minulla on todella reilu esimies joka antaa minulle tämä mahdollisuus, että voin joustaa). Niin kauan kun hän on hereillä omistan aikaa vaan hänelle, tai jos on pyykkiä laitamme yhdessä pyykit koneeseen ja kun pyykit on pesty yhdessä ripustamme niitä. Vaikka poika on vaan 1v4kk hän osaa jo omalla tavalla auttaa, se kestää vaan kauemmin. Ruokaa teen yleensä valmiiksi jo edellisenä iltana ja lämmitämme sitten sitä tai sitten tehdään ruokaa yhdessä, poika istuu syöttötuolissa ja " kokkaa" omalla kauhalla ja kattilalla. On huomattavasti hauskempaa tehdä asiat yhdessä vaikka siiheen menee enemmän aikaa. Siivoan yleensä lauantai aamupäivällä jollion mies ja poika leikkivät pihalla. Viikolla pyyhin vaan jollain " swiferillä" pahimmat pölyt pois ja kun poika on mennyt nukkumaan kerään hänet tavarat koriin, siihen ei menee kun muutama minuutti.
Kun mieheni tekee aamuvuoroa minä vien poika tarhaan ja ne päivät olen noin 17.30 kotoona, silti jää ihan kivasti aikaa viettää iltaa yhdessä. Ne päivät kun mies hakee ehdin käydä lenkillä tai jumpassa, joskus heti töitten jälkeen tai lenkille siten kun poika jo nukkuu. Miehenikin ehtii joskus harrastaa jotain sillion kun on tehnyt aamuvuoro ja minä olen tullut kotiin.
Minusta se on vaan järjestely kysymys, ruokaa voi tehdä muutamaksi päiväksi valmiiksi jo etukäteen, esim. viikonloppuna isompi satsi riittä sitten mysö alkuviikoksi. Suursiivous kerran viikossa, siinä välissä vaan isommat pölyt ja roskat pois, ja nimenomaan se että kotityöt tehdään yhdessä, vaikka vie pikkasen enemmän aikaa mutta lapselle se on tärkeä että saa olla mukaana. Kun poika on mennyt nukkumaan olen kyllä iste yleensä niin väsynyt etten jaksaa tehdä mitään, katson vähän telkkaria, luen, teen jotain käsitöitä ja viim. 22.30 olen jo nukkumassa että taas jaksaa seuraava päivä.
Näin meillä!
=)
Iiris_kukka:
Olen tehnyt puolitoista vuotta 80% työaikaa pääsääntöisesti.
Ei me naiset saada palkkaakaan kuin 80%, jos oletetaan, että miehen palkka on 100%, että olet juuri oikeilla jäljillä ;)
(ei ehkä liittynyt ihan aiheeseen, mutta olipahan pakko kommentoida...)
Olen nyt ollut puolitoista viikkoa töissä ja täytyy sanoa, että tämä koko elämänmuutos on ollut aika iso juttu koko meidän kolmihenkiselle perheelle. Meidän reilun vuoden ikänen tyttömme on kyllä sopeutunut perhepäivähoitoon tosi hyvin, mutta on iltaisin hirveän väsynyt. Se sitten aiheuttaa pientä kitinää. Itse olen kotona ennen viittä, jolloin isä on tytön hakenut hoidosta ja antanut ruuan. Helpotus on ollut, että isä hoitaa hoitoon viemisen ja hakemisen. Varsinaisesti vuorokausirytmi ei ole muuttunut, sillä meidän tyttö herää yleensäkin jo kuuden-seitsemän aikaan ja käy illalla ennen kahdeksaa yöunille. Itse olen vain töiden jälkeen ihan puhki, kun on niin paljon uutta asiaa opittavana. Mutta kovasti on halipula sekä äidillä että tyttärellä, joten yhteinen aika on semmoista toistemme ympärillä kiehnäämistä.
Kun tyttö käy yöunille, sitten teen jotain pientä kotihommaa, mutta kyllä on kämppä semmoisessa kunnossa että " entinen minä" olis kauhuissaan... Pitänee harkita siivoojan palkkaamista, vaikka en olis ikinä uskonut,että tosissaan semmoista pitää mun harkita!!
Olen tehnyt puolitoista vuotta 80% työaikaa pääsääntöisesti. Tammikuu oli töissä kiirettä ja ylitöitä kertyi n 70 tuntia. Tuolloin tuli monta kertaa mieleen, että tällaista se olisi, jos tekisin täyttä päivää. Ei nyt ihan, mutta kuitenkin. Minusta tuntuu, että meillä niin lapset kuin äitikin sairastuisivat, jos joutuisimme pärjäämään " sinun arkipäivilläsi" . Ei me tehdä kummoista kotona, luetaan pari satua ehkä illan aikana, lapset saavat leikkiä omiaan ja minä osallistun lasten touhuiluihin vaihtelevasti. Joskus käydään kavereilla kylässä, joskus ostoksilla, kirjastossa jne. Kun talvi hellittää ollaan paljon ulkona, odotetaan kovasti aikaa, kun koko naapurusto asettuu illoiksi ulkosalle. En siis osaa auttaa, mutta kovasti jaksamista toivotan.
Jos taloutenne joustaa, kannattaa ottaa kotiapua. Meillä käy siivooja, vaikka teenkin lyhyempää työpäivää. Tingi muutenkin kotitöiden tasosta. Ruoka simppeliä, kerralla 2-3 päivän satsi. Kauppaan ehtii lapsen mentyä nukkumaankin, kiitos pitkien aukioloaikojen. Tämän olen todennut hyväksi. Usein lähden käymään kaupassa vasta puoli yhdeksän, kun lapset jo sängyssä.