Työssäkäynti & lyhyet illat lapsen kanssa...
Tämä on ongelma varmaan monella, minua se rassaa koko ajan enemmän ja enemmän! Mies hakee lapsen tarhasta klo 16-17, ja itse olen kotona töistä aikaisintaan klo 18, joskus myöhemminkin. Illat ovat toooosi lyhyitä ja nopeita, kun pitäis kuitenkin ruokaa laittaa, tehdä kotihommia jne. Missä ihmeen välissä te muut ennätätte vielä harrastamaan omianne, ulkoilemaan tai harrastamaan lapsen kanssa, tai vaan olemaan ja leikkimään lapsen kanssa jne??? Itse olen aivan kyllästynyt tälläiseen touhuun, tuntuu että ma-pe olen kuin robotti joka taapertaa tekemään pakolliset, ja illalla kaadun sängynpohjalle!
Nimimerkki Ikävä omaa lasta!
Kommentit (24)
Monesti ihmettelen, miten ne pärjäävät, joilla on töihin meno jo seitsemäksi ja pitkät työmatkat. Itselläni on lasten tarhamatkaa 4km, tosin eri suuntaan kuin työpaikka ja jos mies vie lapset, olen työpaikalla pyörällä 5 minuutissa. Ylitöitä en tee, vaikka esimiesasemassa olenkin. Tällä viikolla oli kaksi iltatilaisuutta ja se kostautui tänään: pidin iltapäivän vapaata ja tarkoitus oli mennä lasten kanssa hiihtämään, mutta kotona oli aivan kamala siivo ja oli pakko ensin siivota. Olin todella raivoissani miehelleni, joka tekee lyhyempää päivää, muttei yhtään kotitöitä ellen suunnilleen laita listaa eteen.
En käy kaupassa kuin kahdesti viikossa enkä käytännössä shoppaile kuin ulkomaan matkoilla tai joskus työmatkoilla, jos jää aikaa. Pitkistä työmatkoista olen kieltäytynyt enkä tuo yhtään töitä kotiin. Illat on silti tosi lyhyitä, kun kotona olemme yleensä siinä klo 17 ja nuorempi lapsi menee nukkumaan kahdeksan korvilla. Ulkoilemaan pyrimme joka päivä, tarvitsen itsekin sitä. Kaikista aikatauluihin sidotuista harrastuksista olen luopunut ajat sitten, nyt käyn hiihtämässä ja lenkillä jos ei ole aikaa ajaa ladulle. Olen kyllä huomannut, että miehillä on taipumus ottaa itselleen " oma aika" paljon helpommin. Viikonloppuisin käytämme lapsia harrastuksissa.
Tiedän kyllä, että yöuntakin tulee liian vähän, kun sitten illat tulee tehtyä omia hommia ja taas aamulla väsyttää. Nyt kun lapset ovat 3 ja 5, olen alkanut miettiä, etten enää haluaisi aloittaa pienen kanssa alusta. Se tuntuu aika kamalalta, kun olen aina ennen halunnut monta lasta. Mutta toisaalta nautin niin työstänikin, etten siitäkään haluaisi moneksi vuodeksi luopua.
Eli, olen menossa itse myöskin töihin (lapsi 1v3kk).. Ja työni on kolmivuorotyötä.. aamut 7-15, illat 15-23 ja yöt 23-07.. Mies on myös vuorotöissä: aamut 07-19 ja yöt 19-07, eli tekee siis 12tuntisia työpäiviä.. Lapsi on menossa vuoropäiväkotiin hoitoon kun muita vaihtoehtoja ei siis oikein ole... ja kun vielä sattuu niin somasti että miehen kanssa menee työvuorot ja -ajat niin päällekäin kuin vain hiukankin..
Täytyy toivoa, että lapsi viihtyy hyvin hoidossa, niin on itselläkin sitten yksi murhe vähemmän.
Aikaa ei tosiaan miehen kanssa paljon keskinäiselle ajalle jää, ja lastakin näkee aika vähän tulevaisuudessa. Iltavuoroista tullessani en lainkaan, mutta aamulla sitten ennen mahdollista hoitoon vientiä.
Melkoista aivojumppaa on saanut suorittaa kun on miettinyt, että ketä vie hoitoon, ketä hakee ja mihin aikaan viedään ja haetaan.. =D
Mutta, eiköhän tämä tästä! Onneksi on aina kierron jälkeen sitten pitkä vapaa.. ja tämäkin tietysti niin että kun mies pitkällä vapaalla minä töissä ja toisinpäin.. =D
Voimia ja hermoja ja kaikkea muuta mahdollista tarvitaan!
Mies lähtee siis jo 05.40 töihin.. matkaa siis kertyy ihan kiitettävästi.. =D
varmaan pyörittelette silmiänne päästä mutta meillä mieheni on tosi pitkiä päiviä töissä ja hän saattaa hakea lapsen hoidosta jos kerkee kotiin ennen minua. Minä opiskelen vielä sekä käyn osa-aikaisena samalla töissä. eri paikkakunnalla joten työmatkaan menee päivittäin 2 tuntia.
lapsi menee aamulla hoitoon ja haetaan illalla. tosin hoitopäiviä ei yleensä ole kuin 4 viikossa joten 3 päivää ollaan vapaalla kotona jolloin siivotaan yhdessä ja puuhaillaan muuten vain.
en harrasta itse mitään mutta opinnäytetyön teko on kesken ja se vie kaiken vapaa aikani mitä lapsen kanssa touhulta jää. Meillä ei tehdä ruokaa viikolla koska lapsi saa kaksi lämmintä ruokaa hoidossa. se helpottaa todella. silloin kun syödään iltaruoka kotona se on monesti pakasteesta, viikonlopun jämiä.
meillä puhutaan yleensä nukkumaan mennessä päivän touhut ja lapsi ei mene nukkumaan vasta kuin klo 22 aikaan kun itsekin menemme. hän nukkuu päiväunet hoidossa joten unimäärä on riittävä.
tsemppiä jaksamiseen, älkää tehkö vanhemmuudesta mitään numeroa ja hankalaa asiaa vaan nauttikaa lapsistanne sen minkä voitte ja olkaa silloin kun olette täysillä mukana lastenne elämässä