Lue keskustelun säännöt.
Ulkomaalaisen kanssa seurustelu ja kielimuuri?
30.10.2016 |
Olen nyt jo pidempään seurustellut ulkomaalaisen miehen kanssa. Mulle on muodostunut jotenkin ärsytykseksi se, ettei pysty kertomaan toiselle ajatuksistaan. Meidän yhteinen kieli on suomi ja koska mies osaa sitä vielä välttävästi, tuntuu että ei pysty kokemaan sitä alkuseurustelun ihanuutta kun jutellaan aamuun asti kaikesta maan ja taivaan väliltä.. Toki me jutellaan paljon ja google-kääntäjä on käytössä jos menee ihan hankalaksi mutta se on sellaista hankalaa sitten jotenkin. Tiedättekö kun tulee sellainen että oot jo avaamassa suutas kun tulee mieleen joku hyvä juttu mut sitten tajuut ettei se toinen ehkä tajuukaan sitä asiaa että hirvee selittäminen ja sit jättää vaan sanomatta suosiolla. Jos joku on käynyt samoja tuntemuksia läpi niin olis kiva kuulla, onko suhteet kaatunu tähän kieliongelmaan ja miten tätä kannattais sulatella? :o
Kommentit (45)
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kieli englanti, ja hyvin sujuu vaikka jostain esim. Suomen politiikkaan ja byrokratiaan liittyvistä asioista on vaikea keskustella, koska itsellä ei ole termit hallussa ja politiikkatietous huono.
Asiaa auttaa kuitenkin se, että miehen englanti on natiivin tasolla, mutta ei kuitenkaan äidinkieli. Käytännössä siis tämä siis auttaa, koska pesukarhu on englanniksi raccoon, mutta miehen äidinkielellä myös kirjaimellisesti _pesu_karhu.
Eli jos en keksi väsyneenä sanaa tai en sitä tiedä, on varsin todennäköistä, että mies ymmärtää sössötykseni esimerkiksi jos puhun ice beareista tai rollaattoreista... 😀
Rohkeasti vaan sössöttämään, ehkä selityksen kautta avautuu paremmin ja sanavarasto karttuu.
Onko mies siis saksankielinen?
Hollanti, aikas lähellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaatunut meidän suhde kielimuuriin, vaan mentiin naimisiin. Yhteisenä kielenä tällä hetkellä pääasiassa englanti. Oma äidinkieli suomi, miehen arabia. Yhdessä puhutaan englantia. Mies ei osannut englantia kovin hyvin alussa, mutta oppi nopeasti. Ihan alussa oli käytössä paljon google translator, mutta mies oppi englantia mm leffoista jne. ja sitkeästi vaan opettelemalla.
Tietysti välillä ärsyttää että joutuu säätämään joskus kommunikaation kanssa, mutta ei se suhde siihen kaadu jos ei anna kaatua.
Jatkossa sitten suomea enemmän kun mies oppii sitä paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Ei kaatunut meidän suhde kielimuuriin, vaan mentiin naimisiin. Yhteisenä kielenä tällä hetkellä pääasiassa englanti. Oma äidinkieli suomi, miehen arabia. Yhdessä puhutaan englantia. Mies ei osannut englantia kovin hyvin alussa, mutta oppi nopeasti. Ihan alussa oli käytössä paljon google translator, mutta mies oppi englantia mm leffoista jne. ja sitkeästi vaan opettelemalla.
Tietysti välillä ärsyttää että joutuu säätämään joskus kommunikaation kanssa, mutta ei se suhde siihen kaadu jos ei anna kaatua.
Jatkossa sitten suomea enemmän kun mies oppii sitä paremmin.
Näin juuri, kärsivällisyyttä tarvitaan.
En muista, että meillä olisi ollut mitään isoja ongelmia kielimuurin kanssa aluksi. Aluksi puhuttiin suppealla sanavarastolla ja kielitaidon karttuessa myös puheenaiheita tuli lisää. Ehkä et ole oikesti rakastunut, jos sinua häiritsee?
Tiedän mitä tarkoitat. Meillä yhteinen kieli on englanti joka on molemmilla huono. Mutta ei suhde siihen kaadu kun ei anna kaatua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En muista, että meillä olisi ollut mitään isoja ongelmia kielimuurin kanssa aluksi. Aluksi puhuttiin suppealla sanavarastolla ja kielitaidon karttuessa myös puheenaiheita tuli lisää. Ehkä et ole oikesti rakastunut, jos sinua häiritsee?
Kyllä perhosia on vatsassa, mutta nimenomaan siks välillä pännii kun ei pysty avautuun täysillä toiselle ihmiselle. Haluun kertoo toiselle kaiken ja haluun tietää siitä kaiken. Mutku.. Ei vaan pysty! Ihmettelen jos tollanen ei muka yhtään haittaa jotakuta? -Ap
Mut kiitos rohkaisevista viesteistä, ihan vaan sillä että muutkin paininu saman asian kanssa, kaveripiiristä kun ei löydy ketään joka seurustelis ulkomaalaisen kanssa niin vaikea vertailla kokemuksia.. :) -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksasi tällaista kielimuurin sillä se oikeasti vaikuttaa joka päiväiseen elämään ja jos esim perustetaan perhe ja saadaan lapsia miten kaikki monimutkaisemmat asiat hoituu ja miten voitte keskustella asioista kunnolla. Hyvä kommunikaatio on todella tärkeää joten olen suosiolla jättänyt miehet ketkä eivät puhu esim englantia kunnolla pois kuvioista. Puhuminen myös paljastaa paljon mm ihmisen sivistystasosta minkälaisia sanoja käyttää ja miten sanomisensa muotoilee. Jos joku ei osaa jotakin kieltä kunnolla ei vaan pysty antamaan itsestään sivistynyttä kuvaa koska kaikki edellämainittu jää pois.
Mä oon seurustellut puolisentoista vuotta aasialaisen miehen kanssa ja puhutaan keskenämme englantia. Hyvin harvoin tulee turhautumisia, kumpikin puhuu ja ymmärtää englantia hyvin. Mies on tietysti suorittanut kaikki opiskelunsa täällä englanniksi, ja jo kotimaassaan käynyt koulua englanniksi. Välillä kyllä naurattaa, kun koittaa selittää jotain juttua ja ei tiedä sanoja: "That thing that does that thing" -tyyliin, mutta näistäkin on tullu meille yhteisiä vitsejä. :-D
Välillä tulee myös väärinkäsityksiä, mutta nekin on useimmiten vaan hauskoja. Mies on opiskellut suomea, mutta ei sen suomen kielen taso ole vielä kovin hyvä. Me ollaan kyllä käyty näitä monituntisia keskusteluja puhelimessa ja kasvotusten alkuhuumassa ja sen jälkeen, tosin tuntuu, että ei se huuma oo vielä ees loppunu. <3 Musta on myös kivaa puhua englantia, kummasti on puhuminen kehittyny ja sanavarasto kasvaa koko ajan kuin huomaamatta. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksasi tällaista kielimuurin sillä se oikeasti vaikuttaa joka päiväiseen elämään ja jos esim perustetaan perhe ja saadaan lapsia miten kaikki monimutkaisemmat asiat hoituu ja miten voitte keskustella asioista kunnolla. Hyvä kommunikaatio on todella tärkeää joten olen suosiolla jättänyt miehet ketkä eivät puhu esim englantia kunnolla pois kuvioista. Puhuminen myös paljastaa paljon mm ihmisen sivistystasosta minkälaisia sanoja käyttää ja miten sanomisensa muotoilee. Jos joku ei osaa jotakin kieltä kunnolla ei vaan pysty antamaan itsestään sivistynyttä kuvaa koska kaikki edellämainittu jää pois.
Jo pelkässä puolessa vuodessa voi saavuttaa sujuvan kielitaidon, jos vaan näkee vaivaa. Suomessa valitettavasti vaan aina ajatellaan, ettei suomea muka voisi ulkomaalainen oppia ja että tälle pitää puhua englantia. Kyllä sitä suomea opitaan ihan samalla tavalla kuin muitakin kieliä. Ei se sen vaikeampi ole. Nimenomaan sitä suomea pitää käyttää. Kieli kyllä tarttuu, jos vaan sen oppimisesta on yhtään kiinnostunut. Varsinkin seurustelusuhdehan on erittäin hyvä tapa oppia kieltä! Päivittäinen altistus kielelle (ainakin jos asutaan jo yhdessä siis).
Minulla on jenkkimies. Olihan se alkuun vaikeaa kun oli tottunut siihen englantiin, jota puhutaan kun se ei ole kenenkään äidinkieli. Nyt kuusi vuotta myöhemmin kieltä ei edes muista. Kyllä se siitä asettuu, kärsivällisyyttä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti viestiketjun aloittajan tausta ei ole tämä:
Hän ei pysty tekemään itse aloitetta joten hän pystyy saamaan vain sellaisen miehen joka lähestyy itse häntä, ja suomalaismiehet kun eivät ole häntä lähestyneet niin hän on joutunut tyytymään siihen joka häntä vihdoinkin on lähestynyt, eli mieheen jonka kanssa ei ole edes yhteistä kieltä.
en tarina ei ole romanttista, vaan epätoivoista, jopa säälittävää.
Mutta toivon mukaan viestiketjun aloittaja ei ole tuosta syystä sentään tämän miehen kanssa, niin ei tarvitse kenenkään ajatella hänestä noin.
Hahhah, takana on kyllä tähän ikään jo jokunen seurustelusuhde/avoliitto ihan suomalaisten miesten kanssa, en siis ole mikään tyhmä, ihmissuhdekyvytön ja susiruma suomalaisakka joka on joutunut "tyytymään ulkomaalaiseen". :D Tutustuttiin eka ihan kaveripohjalta tämän ulkomaalaismiehen kanssa ja siitä se ajatus sitten lähti.. -Ap
Tuntuu vahvasti siltä, että valehtelet. Jos ette osaa yhteistä kieltä, niin miten tuo kaveruus syntyi ja toimi?
Ai valehtelen? Pitäisikö lukea vähän tarkemmin, puhumme siis suomea sellaisella tasolla mitä nyt pari vuotta Suomessa asuneen kanssa puhutaan.. -Ap
Minun äidinkieli suomi, miehen saksa. Englannilla pärjätään oikein hyvin ja enkun puhumiseen tottuu nopeasti. :) Opiskelen saksaa ja ymmärränkin jo hyvin, puhuminen vaikeampaa. En tosin aloittanut opiskeluja miehen vuoksi, molemmat osaamme enkkua tarpeeksi hyvin. Politiikka ehkä vaikein aihe, koska sisältää vaikeita termejä joskus (joita en kaikkia englanniksi osaa ja onhan Suomen ja Saksan systeemit erilaiset). En kuitenkaan koe, että mitään kielimuuria olisi enkä haluaisikaan olla suhteessa, jossa keskustelu olisi vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kenelläkään kokemuksia seurustelusta suomenruotsalaisen kanssa? ;)
Olisi ihanaa kuulla kokemuksia!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaatunut meidän suhde kielimuuriin, vaan mentiin naimisiin. Yhteisenä kielenä tällä hetkellä pääasiassa englanti. Oma äidinkieli suomi, miehen arabia. Yhdessä puhutaan englantia. Mies ei osannut englantia kovin hyvin alussa, mutta oppi nopeasti. Ihan alussa oli käytössä paljon google translator, mutta mies oppi englantia mm leffoista jne. ja sitkeästi vaan opettelemalla.
Tietysti välillä ärsyttää että joutuu säätämään joskus kommunikaation kanssa, mutta ei se suhde siihen kaadu jos ei anna kaatua.
Jatkossa sitten suomea enemmän kun mies oppii sitä paremmin.
Näin juuri, kärsivällisyyttä tarvitaan.
Entäpä sitten, kun kielitaito on saatu paremmaksi ja voidaan kommunikoida kunnolla, niin kumppani osoittautuukin aivan erilaiseksi kuin on ajatellut? Tutustuminen yleensä hoituu kommunikaatiolla, en ymmärrä miten joku voi jättää tuon vaiheen väliin tai heikon kielitaidon varaan.
Mielestäni ei kannata alkaa seurustelemaan henkilön jonka kanssa ei ole kieltä, jota molemmat puhuvat hyvin tai sujuvasti.
Mä ja mun poikaystävä puhutaan molemmat ihan hyvin englantia(ollaan 16), mulla on ehkä vähän pienempi sanavarasto(hän kävi kotimaassaan koulua englanniksi). Ja onnistun puhumaan ihan normaalisti kaikesta(vaikka en tiedä mikä on tyyliin lipputanko tai vatkain englanniksi).
Joku huonoa enkkua jokeltava "täh? täh?"-mamma näemmä poistatti kommenttini. Surettiko, kun sain liikaa peukkuja? Oi voi.
Tökkäsit ap sormesi kipeään paikkaan - ja tärkeään. Jos aikoo parisuhteen perustaa, niin ensimmäinen edellytys mielestäni on, että on olemassa yhteinen kieli, jota molemmat puhuvat sujuvasti. Ehkä on tasapuolisempaa, jos yhteinen kieli ei ole kummankaan äidinkieli, sillä äidinkieltä puhuvalla on aina etulyöntiasema. Paras tilanne olisi tietysti, jos olisi yhteinen äidinkieli. Ulkomaalaisen kanssa aluksi saattaa riittää se rakkauden kieli, mutta kun halutaan lemmiskelyn lisäksi myös keskustella syvällisesti, niin ilman sujuvaa yhteistä kieltä se ei onnistu. Moni kuvittelee osaavansa esim. englantia hyvin, mutta tarkempi selvitys osoittaa, että kyse on yksinkertaisesta "kyökkienglannista", joka ei ole paljon sen kummempaa kuin pikkulapsen puhe. Sanasto on suppeaa ja hyvin konkreettista. Syvyys puuttuu kielestä lähes kokonaan. En lähtisi tuollaisilla perusteilla rakentamaan parisuhdetta. Minulle keskustelu on niin tärkeä osa elämää, etten tyytyisi pelkkään suppeaan arkikieleen.
Vierailija kirjoitti:
Jos aikoo parisuhteen perustaa, niin ensimmäinen edellytys mielestäni on, että on olemassa yhteinen kieli, jota molemmat puhuvat sujuvasti. Ehkä on tasapuolisempaa, jos yhteinen kieli ei ole kummankaan äidinkieli, sillä äidinkieltä puhuvalla on aina etulyöntiasema.
En ymmärrä, miksi täytyisi olla jotenkin tasapuolisempaa? Ajatellaan tilanne, jossa suomalainen nainen ja saksalainen mies seurustelevat ja asuvat molemmat Saksassa. On täysin idioottimaista päättää yhteiseksi keskustelukieleksi englanti, koska se ei ole kummankaan äidinkieli. Kommunikaatio jää molemmilla hyvin pintapuoliseksi, koska a) ei asuta englanninkielisessä maassa, jossa oikeaoppiselle englannille altistuisi ja b) molempien sanavarasto jää tyngäksi, koska toinen ei voi opettaa toiselle suurempaa sanavarastoa. Tämä ei hyödytä kumpaakaan. Sen sijaan suomalaisen kannattaisi mahdollisimman nopeasti opetella puhumaan saksaa. Tokihan alussa englantia voi käyttää apuna, mutta jos tarkoituksena on oppia saksaa, niin sille täytyy altistua ja opetella kuuntelemaan myös puhetta, jota ei ymmärrä. Vuosien varrella se saksan taito on nopeasti lähes natiivin tasolla, koska saksalle on altistunut niin kotona poikaystävän kanssa että myös kodin ulkopuolella (tv, ystävät, työ). Englannin kanssa näin suurta kehitystä ei tapahtuisi.
Onko mies siis saksankielinen?