Ulkomaalaisen kanssa seurustelu ja kielimuuri?
Olen nyt jo pidempään seurustellut ulkomaalaisen miehen kanssa. Mulle on muodostunut jotenkin ärsytykseksi se, ettei pysty kertomaan toiselle ajatuksistaan. Meidän yhteinen kieli on suomi ja koska mies osaa sitä vielä välttävästi, tuntuu että ei pysty kokemaan sitä alkuseurustelun ihanuutta kun jutellaan aamuun asti kaikesta maan ja taivaan väliltä.. Toki me jutellaan paljon ja google-kääntäjä on käytössä jos menee ihan hankalaksi mutta se on sellaista hankalaa sitten jotenkin. Tiedättekö kun tulee sellainen että oot jo avaamassa suutas kun tulee mieleen joku hyvä juttu mut sitten tajuut ettei se toinen ehkä tajuukaan sitä asiaa että hirvee selittäminen ja sit jättää vaan sanomatta suosiolla. Jos joku on käynyt samoja tuntemuksia läpi niin olis kiva kuulla, onko suhteet kaatunu tähän kieliongelmaan ja miten tätä kannattais sulatella? :o
Kommentit (45)
Asuuko mies Suomessa, ettekä ole etäsuhteessa?
Joku joskus sanoi, että ei pitäisi alkaa suhteeseen jos ei voi käyttää omaa tunnekieltään toisen kanssa.
Mutta minusta se ei ole deal breaker. Löydätte omat tapanne kommunikoida jos muut asiat ovat kunnossa.
Olen tapaillut paljon ihmisiä, joiden kanssa olemme puhuneet englantia, ja vaikka kieli on kummallakin osapuolella sujuvaa, jää silti jotkut asiat sanomatta.
Miksei englanti ole yhteinen kieli?
En osaa neuvoa, mutta tiedän tunteen. Kaatui minun kohdallani tällainen suhde, mutta ei varsinaisesti tuon takia. Ei vaan löytynyt yhteistä säveltä vaan kaikki tuntui olevan jotenkin hankalaa ja puhuimme toistemme ohi. En tiedä johtuiko kieliongelmasta vai muuten erilaisista luonteista. Eipä se juttu kyllä kovin pitkälle ehtinytkään.
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika
Jätä se sika
Varmaan kovat kipinät ollut nyt kun ei edes pystytä keskustelemaan kunnolla. Ei voi kuin puistella päätään...
Mulla on ollut elämän varrella muutama suhde ulkomaalaisen kanssa. Vaikka kielitaito on ollut molemmilla osapuolilla hyvä (joko englanti tai suomi yhteinen kieli) on eteen tullut aina välillä noita tilanteita. Etenkin kun on valmiiksi väsynyt. Monia asioita "gets lost in translation" mutta toisaalta joskus voi luoda ihan omia ilmauksiakin hyödyntäen kahden eri äidinkielen erikoisuuksia.
Joka suhteessa on omat hyvät puolensa ja haasteensa. Pitää vaan miettiä että pitkässä juoksussa niiden plussien ja miinusten kanssa pitää pysytellä plussan puolella. Aina ei helppoa ole. Onneksi myös kielitaito yleensä karttuu suhteen ja kommunikaation myötä, ainakin pitäisi.
En voisi alkaa suhteeseen jossa en voisi keskustella suomeksi. Englanninkielisten kavereidenkin kanssa huomaan sen, että ystävyys jää jotenkin pinnallisemmaksi. Usein jätän asioita sanomatta kun tajuan etten osaisi sanoa asiaa englanniksi. Olen jäykempi ja muodollisempi, en käytä esim. sarkasmia tms. koska en ole varma sanojen sävyeroista. Puhun yleisellä tasolla, piilottelen persoonaani.
Minulle keskusteluyhteys on suhteen kulmakivi, jota ilman oikein muukaan ei pelaa.
Olemme olleet yhdessä jo melkein 20 vuotta, mutta mä puhuin miehen äidinkieltä sujuvasti jo ennen tapaamistamme ja meillä on toinenkin yhteinen kieli kota kumpikin puhuu hyvin. muuten ei oltaisi varmaan ikinä alettu seurustella. Itse en jaksaisi seurustella ihmisen kanssa jonka kanssa ei olisi vahvaa yhteistä kieltä. En oikein jaksa olla ystäväkään kielipuolen kanssa, sen verran tärkeää verbaalisia mulle on.
Nykyään osaan mieheni äidinkieltä lähestulkoon kuin natiivi, ja silti edelleen ärsyttää joskus kun jotain sanaleikkiä ei voi kääntää
Vierailija kirjoitti:
Miksei englanti ole yhteinen kieli?
Kaikki ei puhu englantia, varsinkaan hyvin. Varmastikin yhteinen kieli valitaan sen mukaan, mikä molemmilta luonnistuu parhaiten.
Vierailija kirjoitti:
Et sitten vissiin ihastunut miehessä henkiseen puoleen..? Mä en lähtisi tuollaiseen, todella ihmettelen esim bussissa kohtaamaan pariskuntaa... ihan fiksun näköinen nainen vaunujen kanssa, mutta kommunikointi miehensä kanssa oli huonoa enkkua ja "täh? täh?" Wtf. Joo ap, olet aidon ongelman ytimessä. Multikulti-suhde sopii jos saa kiksejä konflikteista, monet saa, en epäile.
Jaa tuollaista tuntuu olevan kommunikaatio monella suomi-suomiparillakin mm. kassajonossa tai busseissa. Ihme murahtelua, ei yhtäkään kokonaista lausetta saati ystävällistä ilmausta.
-9-
Vierailija kirjoitti:
Olemme olleet yhdessä jo melkein 20 vuotta, mutta mä puhuin miehen äidinkieltä sujuvasti jo ennen tapaamistamme ja meillä on toinenkin yhteinen kieli kota kumpikin puhuu hyvin. muuten ei oltaisi varmaan ikinä alettu seurustella. Itse en jaksaisi seurustella ihmisen kanssa jonka kanssa ei olisi vahvaa yhteistä kieltä. En oikein jaksa olla ystäväkään kielipuolen kanssa, sen verran tärkeää verbaalisia mulle on.
Nykyään osaan mieheni äidinkieltä lähestulkoon kuin natiivi, ja silti edelleen ärsyttää joskus kun jotain sanaleikkiä ei voi kääntää
Jätä se sika
Meillä kieli englanti, ja hyvin sujuu vaikka jostain esim. Suomen politiikkaan ja byrokratiaan liittyvistä asioista on vaikea keskustella, koska itsellä ei ole termit hallussa ja politiikkatietous huono.
Asiaa auttaa kuitenkin se, että miehen englanti on natiivin tasolla, mutta ei kuitenkaan äidinkieli. Käytännössä siis tämä siis auttaa, koska pesukarhu on englanniksi raccoon, mutta miehen äidinkielellä myös kirjaimellisesti _pesu_karhu.
Eli jos en keksi väsyneenä sanaa tai en sitä tiedä, on varsin todennäköistä, että mies ymmärtää sössötykseni esimerkiksi jos puhun ice beareista tai rollaattoreista... 😀
Rohkeasti vaan sössöttämään, ehkä selityksen kautta avautuu paremmin ja sanavarasto karttuu.
Koitin tossa joku kerta hollantilaiselle miehelleni selostaa jotain jääkiekosta englanniksi ja ei luoja.
En osaa termejä englanniksi, en tiedä jääkiekosta paljoa ja mies vielä vähemmän. Mutta näissä tilanteissa lähinnä naurattaa, en ota sitä itseeni. Suomeksikin tulee sekoiltua välillä tyylin "tiäksä se tyynyjuttu siellä korijutussa teki niiku sillai ku käytti sitä maalijutskaa".
Heh sä oot se sama joka aiemmin kysyi ett miten kommunikoida miehen kanssa joka ei puhu Suomea eikä edes englantia. Aww, nytkö aloitte ihan seukkaan?
Kenelläkään kokemuksia seurustelusta suomenruotsalaisen kanssa? ;)
Joo mies ei osaa englantia (tätä ihmettelin itsekin alkuun, mutta ei siis ole opetettu koulussa) niin käytämme siis suomea. On kuitenkin asunut jo pari vuotta Suomessa mutta ei ole juuri ollut suomalaisia ystäviä niin ei ole siksi kielitaitokaan kehittynyt. On kyllä tosi nopea oppimaan, sen olen huomannut! Ja kyllä me siis keskustellaan ja yhdessä opiskellaan kieltä ja itseasiassa mies on tosi puhelias vaikka itseeni verrattuna mutta se on aika onttoa kuitenkin.. Oon oikein kateellinen kun puhuu ystäviensä kanssa, haluaisin niin kovasti tutustua tähän ihmiseen paremmin mutta kieli asettuu tielle. Kieliongelmista huolimatta tunnen vahvan yhteyden tähän ihmiseen enkä ole siis eroa miettinyt mutta tää on asia joka vaivaa kuitenkin. Ajan myötähän se tietysti helpottuu kun kielitaito kehittyy. Tällä hetkellä täytyy pärjätä tällä "hoonolla soomella". -Ap
Vierailija kirjoitti:
Heh sä oot se sama joka aiemmin kysyi ett miten kommunikoida miehen kanssa joka ei puhu Suomea eikä edes englantia. Aww, nytkö aloitte ihan seukkaan?
Sorry en kyl oo. :) Jos mies ei puhuisi suomea eli ei olisi mitään kieltä kommunikoida niin se olisi kyllä ihan mahdoton pohja minkäänlaiselle suhteelle. -Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksei englanti ole yhteinen kieli?
Englantia ei todellakaan opeteta kaikissa maissa samalla tasolla kuin Suomessa. Ja jos toinen on kuitenkin Suomessa töissä, niin parempi sitä suomen kieltä on käyttää, koska Suomessa kuitenkin asutaan, kuin yrittää parantaa jo ennestään heikkoa englantia. Muutenkin jos Suomessa aiotaan elää, niin suomeahan mies joutuu opettelemaan joka tapauksessa. Vaikka mies osaisi englantia, niin myös hankalista asioista pitäisi keskustella suomeksi, koska muuten ei ikinä opi kunnolla suomea, jos aina käännetään keskustelu englanniksi, kun vähänkin uutta sanastoa tulisi kehiin.
Jätä se sika