Lue keskustelun säännöt.
Henkistätukea mammat! Exä yrittää muuttaa takaisin!
30.10.2016 |
Nopea tilanne selvitys: rakastuin ensimmäistä kertaa reilusti parikymppisenä ja rakastan idiootti exääni edelleen. Parisuhde ei vain toimi ja mies on todella raskas. Muutin pois yhteisestä asunnosta pari kuukautta sitten ja nyt miehen vuokrasopimus on loppumassa ja koska uutta asuntoa ei ole osananut hakea on sitä mieltä että muuttaa luokseni. Tavallaan haluaisin mutta tiedän että se tuhoaisi viimeisetkin mielenterveyteni rippeet. En vain osaisi sanoa ei. Olemme asuneet muutaman vuoden yhdessä ja ongelmat ovat kokoajan olleet pohjimmiltaan samoja, tässä jotain ääripään tai muuten havainnollasistavia esimerkkejä, jotka ovat olleet päivittäisiä tai usein toistuvia arjessamme.
1. Muuttolaatikot. Kun muutimme yhteen purin omat tavarat ja laitoin paikoilleen. Miehen henk.koht. laatikot jätin ja kerroin että laittaa tavaransa mihin haluaa. Mies alkoi valittaa että en ole vieläkän purkanut kaikkia tavaroita, jolloin kerroin että laatikot ovat hänen. Mies lupasi purkaa laatikot. Seuraavana päivänä oli jo unohtanut että kyseessä ovat hänen tavaransa ja sama kuvio jatkui n. puolivuotta ennen kuinies ilmoitti iloisesti huomanneensa että hänen tavaransa olivat yhä laatikoissa..
2. Raha. Kävin töissä tapaamisen aikoihin pienellä palkalla. Mies ei saanut mitään tukea ja venytti vaikka kuinka pitkään tt-tuen hakemista. Toi kuitenkin omat laskunsa minulle iloisesti hymyillen maksettavaksi. Kun lopulta sai laitettua hakemuksen tuhlasi pienet rahansa omiin asioihinsa, esim. Asumis- tai ruokakulujen sijaan. Itselläni ei ollut varaa mihinkään ylimääräiseen. Joskus vaati minua käytttämään vikat rovot omiin herkkuihinsa ja nimenomaan omiin. Kun kysyin saanko maistaa, vastaus oli vihainen: osta omat..
Kun tuloni tippuivat opiskelujen vuoksi vieläkin pienemmiksi ja mies alkoi saamaan työmarkkinatukea, mies keksi että olen lompakkoloinen jonka pitäisi mennä töihin (itse siis ollut työttömänä kokosuhteen ajan) ja on sepittänyt itselleen tarinaa jonka mukaan olen hänen kanssaan vain hänen rahojensa takia ja hän on aina elättänyt minua.
3. Siivous. Hoidin alkuun siivouksen itse, jonkun ajan jälkeen en enää jaksanut. Kun pedin lattiat mies käveli niillä välittömästi kengät jalassa, koska ei muka huomannut jne. Yritin jotenkin saada tilaa molempien kamoille, mutta ei kelvannut. kun lopetin mies alkoi pitää sarnoja siitä että pitäisiköhän mun siivota. Lopulta siivosi itse niin, että heitti mun kamoja epämääräisiin pusseihin komeroihin roskien kanssa tai ylipäätään roskiin. Teki ns. Järkevää järjestystä poisti tavaraa jota ei käytetä. Esim. Miehen käyttämät keittiövälineet olivat nätisti alimmilla hyllyillä jne. Mun päivittäin käyttämä tehosekoitin tungettiin likaisena pussiin jonnekkin keittiön ylähyllylle, mikä oli kuulema näppäräratkaisu säilytyksen kannalta ( tähän vielä se, että mies on tosi pitkä, itse olen tosi lyhyt). Miehen siivous alkoi ahdistaa paljon, josbkysyin missä jokin tavarani on ei osannut sanoa tai otti kysymyksen syytöksenä/hyökkäyksenä. Erityisesti aamut olivat kannaltani kamalia, koska en voinut kiireessä olla koskaan varma, onko etsimäni tavara/vaate enää edes kotona.
Kommentit (100)
No mitä tämmösiin voi sanoa. Ap päästää miehen kuitenkin luokseen kun se on "niiiiin ihana".
Mulle noi ton miehen miinukset sais ne positiiviset jutut näyttäytymään negatiivisena. Esim. Jos on kerta niin älykäs, tuskin käyttäytyisi tolleen.
No mitäpä minä tiedän kun en ole koskaan luuserin tai jännämiehen kanssa seurustellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa persoonallisuushäiriöiseltä... Saman kaavan mukaan menee aina. Näiden häiriöisten lähipiiri voi poikkeuksetta huonosti.
Kamalaa on, kun hämmennyksen hetkenä tajuat, että tyyppi ei näyttele, vaan että ei tajua harhaansa ja että hänen persoonansa ydin on täysin sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Se ihmissuhde pitää päättää. Ei mitään puolitietä. Mikä sinua vaivaa ap? Sinä olet vastuussa omasta elämästäsi, jos sinä et sitä ohjaa, olet ojanpohjalla. Lopetat yhteydenpidon, et anna avaimia, et päästä sisään, et anna rahaa jne. Haet tukea ystäviltä jne. Käsittelet omat keskeneräiset tunteet ja surut ilman eksää. Näin tekevät aikuiset. Aikanaan se menee ohi. Se on normaalia. Tunteiden ja tunnekoukkujen mukaan ei elämää lähdetä ratkomaan. Ai miten se tehdään? Puhelin kiinni. Luuria korvaan. Ovea ei avata. Kävelet pois. Haet apua. Soitat hätänumeroon, jos tunkee väkisin sisään. Jossittelut sikseen. Hakeudut hoitoon, jos et tähän pysty. Seuraavaksi saat nimittäin turpiin tai pikavippivelat.
Mies ei ole koskaan käyttäytymät vähääkään väkivaltaisesti, myöskään päihteiden käyttöä ei käytännössä ole. Mutta kuinka ollakaan mies innostui pikavipeistä hetkeä ennen eroamme ja näen kyllä että siinä ei käy hyvin. Perusteli näitä toki minun elätykselläni. Ihan hauskana faktana kun ostin uuteen asuntooni tarpeellisia tavaroita, mies alkoi neuvomaan itseäni rahankäytössä jabä kehoitti miettimään tarkaan mihin rahani tuhlaan.. samaan aikaan tyyppi tilasi sadoilla euroilla itselleen vaatteita ja kodin tekstiilejä ka huonekaluja (asuntoon josta tiesi muuttavansa hetken kuluttua pois!).
Onko teillä lapsi vai miksi ylipäätään olet yhteydessä? Numero estoon ja jos se tunkee ovelle et avaa. Ei se voi sisään ängetä väkisin, jos yrittää niin voit soittaa poliisit että, se koittaa murtautua sun kämppään. Ilmoitat sille, että sen sotkut ei oo enää sun päänsärky ja selviytyy miten kerkiää ei kuulu sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa persoonallisuushäiriöiseltä... Saman kaavan mukaan menee aina. Näiden häiriöisten lähipiiri voi poikkeuksetta huonosti.
Kamalaa on, kun hämmennyksen hetkenä tajuat, että tyyppi ei näyttele, vaan että ei tajua harhaansa ja että hänen persoonansa ydin on täysin sekaisin.
Itsestäni on näyttänyt siltä, että lähipiiri suhtautuu todella suojelevasti mieheen. Mies sotkee asiansa ja perhe pelastaa. Muut lapset eivät näytä nauttivan samanlaisesta suojeluksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa persoonallisuushäiriöiseltä... Saman kaavan mukaan menee aina. Näiden häiriöisten lähipiiri voi poikkeuksetta huonosti.
Kamalaa on, kun hämmennyksen hetkenä tajuat, että tyyppi ei näyttele, vaan että ei tajua harhaansa ja että hänen persoonansa ydin on täysin sekaisin.Itsestäni on näyttänyt siltä, että lähipiiri suhtautuu todella suojelevasti mieheen. Mies sotkee asiansa ja perhe pelastaa. Muut lapset eivät näytä nauttivan samanlaisesta suojeluksesta.
Melko paljon puhuvaa tuokin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa persoonallisuushäiriöiseltä... Saman kaavan mukaan menee aina. Näiden häiriöisten lähipiiri voi poikkeuksetta huonosti.
Kamalaa on, kun hämmennyksen hetkenä tajuat, että tyyppi ei näyttele, vaan että ei tajua harhaansa ja että hänen persoonansa ydin on täysin sekaisin.Itsestäni on näyttänyt siltä, että lähipiiri suhtautuu todella suojelevasti mieheen. Mies sotkee asiansa ja perhe pelastaa. Muut lapset eivät näytä nauttivan samanlaisesta suojeluksesta.
Melko paljon puhuvaa tuokin.
Paljonpuhuvaa siis yhteenkirjoitettuna.
SINÄ olet tässä se tärkein lähipiiri, lapsuudenkoti myös mutta eri tavalla.
Ehkäpä sinua helpottaa jos ajattelet tilanteen vain omalta kannaltasi, et miehen tai teidän tai yhteisen eletyn ajan ja kokemusten tai haaveeksi jääneen tulevaisuuden kannalta. Mitä sinä haluat? Et ehkä ainakaan tätä suhdetta vaikka olisit muuten tulevaisuuden suhteen kysymysmerkkinä. Parisuhde ei ole hoitosuhde, hoivasuhde tai terapiasuhde.
Sinun on aika ajatella itsesi puolesta, sinä osaat sen parhaiten eikä sitä kukaan muukaan tee. Yrität perustella eroa itsellesi "teinkö kaiken oikein, oliko minussa virheitä, teinkö väärin" ostaaksesi itsesi vapaaksi parisuhteesta ja syyllisyydestä. Turha sitä on vatvoa, parhaasi teit ja käteen meni. Tuo mies ei koskaan kehity ainakaan sinun kanssasi, vanhat virheet toistuvat, liikaa painolastia, joten vapauta mies huonosta tottumuksesta ja kierteestä, samoin itsesi. Juokse bambi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap, mun verenpaine nousi niin tähtitieteellisiin lukemiin että sun velvollisuus on nyt luvata että tuollainen mulkvisti ei enää pääse luikertelemaan sun elämään. Siis, MITÄ SINÄ NÄET TUOSSA HYVÄKSIKÄYTTÄVÄSSÄ AHNEESSA ALISTAJA PORSAASSA?????? sä olet rakastunut kuvaan parisuhteesta, KUVAAN! et siihen ihmiseen joka ei edes rakasta sua, eikä sun parisuhde oo ollut sitä mitä oot romantisoinut. Oot jo kerran päässyt eroon tuosta tyypistä, nyt PIDÄT SEN KAUKANA!!!!!!! Täällä on tullut tosi hyviä ja herätteleviä kommentteja, luethan ne ajatuksella. Itse suosittelen myös muutaman kerran ratkaisukeskeistä terapiaa, jossa pääset purkamaan tuntojasi ja mahdollisesti saat työkaluja itsesi tutkimiseen miksi toimit kuin toimit ja tunnet miten tunnet. Et tarvitse tota """miestä""" mihinkään, terapiassa vois selvitä miksi koet haluavasi sen takaisin.
Mutta tärkeimpänä. Lue nämä mammojen viestit täällä. Ne on sulle kultaa kalliimpia ja ILMAISIA vinkkejä sun elämäsi parantamiseen.
Kehottaisin myös tarkistamaan kaikki omat luottotiedot (jostain kai sai selville jos on pikavippejä rästissä tms), koska mies siirtyy seuraavaksi ottamaan vippejä sinun tiedoilla (jotka varmasti tietää).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katkaise yhteydenpito, estä sosiaalisessa mediassa ja puhelimesta (voit myös vaihtaa puhelinnumeroa), jos mies ei tiedä uutta osoitettasi, käy tekemässä maistraatin sivuilla tietojenluovutuskielto. Kuulostaa ylireagoinnilta, mutta parempi varautua siihen, että yrittää ottaa tulla oven taa.
*
Älä reagoi miehen yhteydenottoihin - tai mihinkään. Kirjaa häirintä ylös, jos tarvitsee esim. poliisille mennä. Ennen kaikkea: älä ole suoraan yhteydessä.
Vierailija kirjoitti:
Ansaitset miehen joka huomioi sinua jatkuvasti arjessa. Auttaa siivoamisessa ja ruuanlaitossa, käy töissä tai opiskelee. Arki on paljon helpompaa kun toinen tukee siinä.
Suhde exääsi aiheuttaa vain jatkuvaa stressiä ja pitkäaikaisella stressillä on todella haitallinen vaikutus elimistöllesi.
Stressi tappaa hitaasti mutta varmasti. Tiedän kaksi ihmistä joiden sydän on pettänyt kun verenpaineet ovat nousseet liian korkeiksi. Molemmilla oli terveelliset elämäntavat, mutta ei se auttanut jatkuvan stressin takia elimistön käydessä ylikierroksilla.
Ajatttele omaa hyvinvointiasi ja pysy kaukana miehestä.
Tässä tuli yksi näkökulma, jonka ymmärsin vasta eron jälkeen. Mieheltä ei saanut mitään tukea mihinkään. Kun läheiseni sairastunut vakavasti ja olisin kaivannut kuuntelija mies saarnasi minulle siitä miten sairauden olisi voinut välttää. Suuttui kun mainitsin asiasta, koska yritti vain auttaa.
Ylipäätään miehen kiinnostus asioihini piti ansaita. Muuten kyseessä oli vain turhaa valitusta.
Kun olin kipeä mies painosti pitkille useiden tuntien lenkeille, koska makaamien oli vain tekosyy ja lenkkeilystä tulee parempi olo. Samoin kauppaan oli pakko lähteä, vaikka en olisi tarvinnut mitään, vaikka olisin oksennellut koko matkan. Itselläni on koira ja joskus erehdyin pyytämään miestä viemään koiran lenkille aamulla kun oli kiire lähtö töihin. Mies muisti vielä vuosienkin päästä miten aina joutui huolehtimaan elukastani jne. Joten siitä asti olen aina hoitanut sen itse, oli tilanne mikä tahansa.
Ja kaikissa noissa tilanteissa plus monissa muissa ajattelin vain että no ihan sama. Pärjään yksinkin. Ei tarvitse auttaa.
Eron jälkeen ymmärsin, ettei ole ihan sama. Minulla pitäisi myös olla suhde, jossa saan tulla kuuluksi, oikeus pyytää apua. Vaikka koira on omani ja ollut jo ennen miestä, olisi itselläni ollut täysi oikeus toivoa, että puolisoni tulisi sen verran vastaan, että käyttäisi koiran pissalla yksin, edes silloin kun olen niin kipeä että oksennan jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei missään nimessä. Kuvailemasi "mies " ei ole mies, vaan lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Kehottaisin myös tarkistamaan kaikki omat luottotiedot (jostain kai sai selville jos on pikavippejä rästissä tms), koska mies siirtyy seuraavaksi ottamaan vippejä sinun tiedoilla (jotka varmasti tietää).
Tässä onkin vahva ironia. Opintotukeni lakkautettiin koska en jaksanut opiskella tarpeeksi tiettyjen kriisien vuoksi ja kaoottisen parisuhteen vuoksi. Sain tt-tukea joka maksettiin mieheni tilille, vaikka tein useasti pyynnön laittaa rahat omalle tililleni. Tästä johtuen tili oli jatkuvasti miinuksella. Mies siirsi toisinaan osan rahoista pitkän painostuksen jälkeen, tiettyjen vähennysten jälkeen toki. Kun sain eron jälkeen sossusta tt-tuen meni sekin miehen tilille vaikka olin keskustellut sosiaalityöntekijän kanssa ja mies sai rahat tililleni vasta erittäin pitkän ajan päästä. Tässä ajassa se ainoa oma ei välitön vuokraan yms. Menevä lasku ehti mennä ulosottoon ja luottohäiriömerkintähän siitä tuli.
Asunto josta mies on nyt muuttamassa on meidän molempien nimissä, ei suostunut irtisanomaan vuokrasopimusta tai kuittaamaan asuntoa omiin nimiinsä. Asunnossa on miehen askartelujen jälkeen ollut joitakin pieniä korjattavia asioita, joiden korjaamiseen on vaatinut minulta apua, ettei tule laskua.
En tiedä miten reagoi (olettaen että kämppä mene tarkastuksessa läpi) siihen, että vaikka oölaan yhteisessä vuokra-vastuussa, itselläni ei ole enää menetettävää. Mikäli mies haluaa pitää luottotietonsa kunnossa, hän joutui maksamaan kulut kokonaisuudessaan.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti, mitä vielä mietit? Tottakai muutat taas yhteen noin ihanan ja rakastavan miehen kanssa! Te olette ihan match made in heaven, toinen saa passuuttaa itseään ja toinen saa passata ja tuntea itsensä tärkeäksi. Te olette vuosisadan rakkaustarina.
Tämä hymyilytti. Olen virallisesti akateeminen ääliö. Ap
Tämä ketju saa minut pahoinvoivaksi. Ap on saman ikäinen mitä oma lapseni ja vatsaa vääntää ajatuskin, että oma lapsi olisi samassa tilanteessa. Äitinä varmaan kävisin hakemassa lapseni kotiin muutamaksi viikoksi tai muuttaisin hänen luokseen. Minun ohi tuo vätys ei kyllä luikertelisi.
Olen kyllä sitä mieltä, että lasten pitää tehdä itse virheensä ja ottaa niistä opiksi. Ap ei ole oppinut mitään.
Vierailija kirjoitti:
<br />
Oma ongelmani on se, että olen suhteen ajan halunnut uskoa että miehen persoona on erillään käytöksessä ja joku päivä hänkin myöntää itselleen olevansa kohtuuton ja edes yrittää ottaa minut huomioon. Ja tällä hetkellä <strong>kaivelee se, että kuvittelen että jonkun muun kanssa haluaakin, että en miehen mielestä ole vain sen arvoinen,</strong> että uhraisi aikaansa sille, että kuuntelisi minua ja ottaisi näkemykseni huomioon.[/quote kirjoitti:Tämä on minusta tosi surullista. Ap ajattelee, että vika on hänessä ja jossain mielensä sopukoissa ilmeisesti haluaisi muuttaa itsensä, jotta olisi tämän vahingollisen ja ilkeän miehen arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju saa minut pahoinvoivaksi. Ap on saman ikäinen mitä oma lapseni ja vatsaa vääntää ajatuskin, että oma lapsi olisi samassa tilanteessa. Äitinä varmaan kävisin hakemassa lapseni kotiin muutamaksi viikoksi tai muuttaisin hänen luokseen. Minun ohi tuo vätys ei kyllä luikertelisi.
Olen kyllä sitä mieltä, että lasten pitää tehdä itse virheensä ja ottaa niistä opiksi. Ap ei ole oppinut mitään.
Ei pidä paikkansa olen oppinut kaksi asiaa, ensimmäisenä sen, että rakkaus ei aina riitäkään ja toisena sen, että mitä haluan parisuhteelta.
En ollut aikaisemmin ollut rakastunut, joten myönnän ja tiedostin jo aiemminki, että käsitykseni rakkaudesta oli todella romantisoitunut. Ajattelin, että jos ihmistä oikeasti rakastaa se menee kaiken muun edelle, toki myös vastavuoroisesti.
Itselläni on aiemmin ollut vain pari suhteellisen lyhyttä suhdetta, joiden aikana opin vain sen että mitä en ainakaan halua.
En aiemmin ymmärtänyt, että ne kliseiset hyvän kumppanin ominaisuudet kuten luotettavuus, eivät ole itsestään selvyyksiä. Että luotettavuus tarkoittaisi muutakin kuin sitä, että kumppani ei petä. Tai turvallisuus olisi ainoastaan sitä, että kumppani ei lyö.
Ajattelin, että tässä tapauksessa riittäisi se, että toinen saa minut nauramaan ja hyvälle tuulelle, on höpsö, eikä stressaa liikoja.
En osannut ajatella, että kukaan voi olla niin pohjattoman itsekäs. Ja laitoin toivoni siihen, että miehellä on itsellään vaikeaa/traumoja/jokin selittävä diagnoosi. Jotakin joka voidaan korjata.
Harmittaa eniten se, että ero on ollut useita kertoja mielessä. Se että olen tuhlannut aikaani ja jaksamistani johonkin toivottomaan.
Tiedostan myös omia käyttääytymismallejani ja sen, että olen ollut myöskin mahdollistaja tuolle käytökselle. Nyt pitäisi vain keksiä miten korjaan itseni. Tuolla kommenteista mainittu vastuuttomuus tai siis se, että en ota vastuuta itsestäni pitää paikkansa. Olen kokenut elämässäni paljon ja asiat ovat olleet todella huonossa kunnossa ennen kuin olen pakosta joutunut repimään itsestäni voimat ja ratkaisemaan asiat itse, ilman jatkuvaa hyväksynnän ja tuen hakemista muualta. Nyt pitäisi vain keksiä, miten en enää ajaudu vastaavaan.
Ansaitset miehen joka huomioi sinua jatkuvasti arjessa. Auttaa siivoamisessa ja ruuanlaitossa, käy töissä tai opiskelee. Arki on paljon helpompaa kun toinen tukee siinä.
Suhde exääsi aiheuttaa vain jatkuvaa stressiä ja pitkäaikaisella stressillä on todella haitallinen vaikutus elimistöllesi.
Stressi tappaa hitaasti mutta varmasti. Tiedän kaksi ihmistä joiden sydän on pettänyt kun verenpaineet ovat nousseet liian korkeiksi. Molemmilla oli terveelliset elämäntavat, mutta ei se auttanut jatkuvan stressin takia elimistön käydessä ylikierroksilla.
Ajatttele omaa hyvinvointiasi ja pysy kaukana miehestä.