Varakkaat. Koetteko huonoa omatuntoa?

Köyhät vttuun Suomesta

En. Maailma on sielujen hautomo. Maallinen elämä on oikeastaan aika merkityksetön. Rikaskin voi kärsiä ja ja moni köyhä on onnellinen.  Säälin kuitenkin ihmisiä, jotka pitävät itseään köyhinä, kun eivät voi ostaa jotain rojuja mitä muut tyhjyydessään ostavat.  

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan koe. Päin vastoin, olen lähes vahingoniloinen köyhien kurjuudesta.

Nimittäin sen verran kateellisten paskaa on tullut jo lapsesta saakka niskaan vain sen takia, että on sattunut syntymään hieman keskivertoa varakkaampaan perheeseen.

Kun puhutaan perisuomalaisesta kateudesta, puhutaan nimenomaan kateudesta varakkaita kohtaan. Suomessa on vahvan vasemmistolaishistorian myötä syntynyt ihmisvihaa uhkuva asennevamma rikkaita ihmisiä kohtaan.

Täysin sama juttu täällä.

Muutaman kerran olen meinannut saada turpiini kun olen ajanut liian kalliilla autolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun monopolyssa jaetaan alussa eri määrä rahaa pelaajille, todella suurella todennäköisyydellä juuri ne ovat lopussa rikkaimpia, jotka saivat alussa eniten. Silti he useimmiten aina ovat sitä mieltä että lopputulos on mikä on, koska he ovat parempia pelaajia. Samoin toimii todellinen elämä niinkuin aiemmista vastauksista näkyy. Varakkaiksi päätyneet hyvin yleisesti eivät juuri lainkaan tunnusta hyvien lähtökohtien tai sattuman merkitystä vaan ylpeilevät omalla ahkeruudellaan ja älyllään.

Itse en tämån takia viihdy lainkaan niin hyvin itseni kanssa yhtä varakkaiden kanssa. En jaksa ihmisiä joilla ei ole nöyryyttä.

Useampien rikkaiden pitäisi kokea huonoa omaatuntoa siitä miten käyttävät rahojaan ja mitä ajattelevat köyhemmistä, ei itse varallisuudesta

Ihan tottahan tämä on, ja maailmanlaajuisessa Monopolissa me kaikki suomalaiset (myös ne köyhemmät) olemme saaneet paljon enemmän kuin monet muut. Mutta on myös muita tekijöitä, kuten lahjakkuus ja mielen terveys, jotka pistävät lusikkansa soppaan. Joka Iikka ei noin vain lueskele tohtoriksi tai pistä pystyyn tuottoisaa businesta.

Koulutus on todella tärkeää, ja itse olen oikeastaan aika katkera, etten voinut ja saanut opiskella niin paljon kuin olisin halunnut. Monestakin syystä, joita en nyt tässä lähde listaamaan. Opiskelemattomuus ei kuitenkaan estänyt minua menestymästä, ja varsinkin jos menestystä mitataan rahassa, olen pärjännyt upeasti. En koe vauraudestani millään tavalla huonoa omaa tuntoa, sillä rahan tienaaminen on ollut se helpoin asia elämässäni. Niin kauan kuin aivoni toimivat, voin tehdä rahaa.

Miksi tuntisin?

Lapsuudenkotini oli vähän köyhempi kuin luokkatoverien ja koin teini-ikänä siitä alemmuutta. Koulu meni kuitenkin hyvin, muutin opiskelija-asuntoon 18-vuotiaana ja lainoilla elelin. Väitös avasi ensimmäiset ovet mutta työllä se varsinainen menestys on tullut.

Minusta Suomessa köyhyys on valinta. Koulutus on ilmaista ja kaikilla on samat mahdollisuudet. Firmankin voi kuka tahansa perustaa pikkurahalla.

Vierailija kirjoitti:

Voin sanoa 99% todennäköisyydellä että yksikään teistä ei ole tehnyt päivääkään töitä omaisuutenne eteen. Olette vain toisten lompakolla loisivia visvavittuja jotka kuvittelevat olevansa jotain osaajia jne. Ette ole, se on ihan 100% fakta. Olette pelkkiä ilmantuhlaajia. Ette ole mitään ahkeria, älykkäitä tai neuvokkaita oman elämänne seppiä. Olette vitun mitättömiä keskinkertaisuuksia joilla on kovat luulot itsestään ja narsistinen elämänasenne. Jep, sillä toki pärjää jonkun aikaa mutta jossain vaiheessa totuus iskee vasten kasvoja ja tajuatte oman mitättömyytenne.

Mikä helvetti sua vaivaa?!

En koe, olen itse hankkinut rahani.

Velaton sijoitusasunto vuokralla, asun itse keskustassa.

En omista autoa, enkä halua. Lomaosake Ranskassa.

Teen töitä pitkät putket aamusta iltaan ja lomalla lähden pois Suomesta.

Lapsuuden perheeni oli köyhä, päätin että minä en ole.

Kovaa työtä ja viisasta sijoittamista.

T. Yh-sairaanhoitaja

Mun palkka on 1300e/kk. Ja tunnen välillä huonoa omaatuntoa.

Mun palkka kun on mielettömän iso verrattuna toisissa maissa asuvien palkkoihin.

Esim. Kuubassa palkat on n. 20e/kk. Ja ennen kuin joku ehtii sanomaan, mutta kun suhteellisesti, niin esim paketti tamponeja maksaa siellä 10e. Ja telkkari 1000e. Ja auto oli 200 000. Ja passi 200 dollaria.

Tuntuu, että koti on täynnä turhaa tavaraa, joista voisi luopua. Esimerkkimaassa pärjäsin niillä tavaroilla, joita minulla oli siellä, miksi mulla täällä pitää olla niin paljon kippoja ja kuppoja, joita ehkä käytän kerran vuodessa.

Luistimiakin käytän korkeintaan kerran vuodessa, en oikeasti tarttis niitä, menen luistelemaan siksi että niitä tulisi käytettyä, kun kerran on ostanut.

On se jotenkin kummallista, miten paljon täällä on ylimääräistä jätettä, jota epätoivoisesti tungetaan johonkin ja laput silmillä käydään ostamassa uutta jätettä. Samalla toiset yrittää selviytyä löytämään ämpärin, jossa pestä vaatteensa. Kummallista ja epäreilua ja epätasapainoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva ihan omalla kovalla työllä rikkaaksi pääsee. En tunne ketään yksinyrittäjää joka olisi rikas. Ja vieraan töissä tunnetusti joku muu vie työsi hedelmät suurimmaksi osaksi, joku rikastuu, mutta ei se joka työt tekee.

Ketjussa puhuttiinkin varakkaista eikä rikkaista. 

Alkueräinen kysymys on aika tarpeeton. Kaikkien se pitäisi tietää, että omalla työllään pääsee eteenpäin, toiset nopeammin toiset vähän hitaammin.

Ikävä puoli on siinä, ettemme lähde samalta viivalta.

Vaikka lähtisimme samalta viivalta, emme silti selviäisi eteenpäin rinta rinnan.

Toiset vaan ovat parempia.

Minullakin oli onni olla yksi heistä, enkä tunne olevani siitä velkaa kenellekkään.

Suomen verottaja on kyllä eri mieltä. Ei tässä maassa saisi olla menestyvä.

En. Olen ollut aikoinaan opiskelija, työtön, osapäivätöissä pienellä palkalla. Miksi minä häpeäisin kovan työni tuloksia? Hävettäisi enemmän, jos en olisi tehnyt mitään asian eteen.