Mies kateellinen tulevasta perinnöstäni
Miehelleni paljastui jokin aika sitten suvussani kulkevan omaisuuden määrä. Kyse ei ole miljoonista, mutta mukavasta potista kuitenkin. Aikoinaan isovanhempani alkoivat kartuttaa tätä pottia ja nyt vanhempani jatkavat. Kerrottakoon vielä, että sukumme on pienituloista ja vaatimatonta, mutta pienistä palkoista on laitettu koko ajan hieman sukanvarteen ja sijoitettu.
Kun vanhempani tekivät omat testamenttinsa, he rajasivat lastensa tulevat puolisot ulos. Testamentit on tehty jo vuosikymmeniä sitten, mutta silti mieheni kokee tämän henkilökohtaisena loukkauksena. Asia ei ole koko aikaa esillä, mutta välillä mies alkaa puhua miten sitten kun minä perin vanhempani, mitä omaisuudelle tehdään. Joskus kuulostaa siltä, että MIES aikoo lopettaa työt, kun saan perintöni. Itse en ole suunnitellut mitään ennenaikaista eläkkeelle jäämistä, mutta mies puhuu välillä miten perintö pistetään sileäksi. Minusta on loukkaavaa ajatella, että parin edeltävän sukupolven elämäntyö tuhlataan humpuukiin. Meille lapsille on välillä annettu pieniä summia lahjana ja myös joitain matkoja on maksettu. Huom! Myös mies on päässyt vanhempieni kustantamille lomille ja lahjarahat on käytetty perheemme yhteiseen hyvään. Eli olemme jo päässeet hieman nauttimaan tuosta omaisuudesta.
Olen pohtinut, että takana voisi olla miehen kateus. Hänen vanhempansa ovat täydellisiä vastakohtia omille vanhemmilleni. Appivanhemmat eivät ole koskaan säästäneet, vaan pistäneet kaiken menemään. Lienee sanomattakin selvää ettei heiltä tulee jäämään juuri mitään perittävää.
Onko teillä muilla tällaista? En aiemmin voinut kuvitellakaan mieheni olevan noin ahne ja rahan perään. En myöskään ymmärrä miksi hän loukkaantuu, kun hänellä ei ole sanavaltaa perintööni.
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä tapa osoittaa lasten puolisoille, että ette muuten ole ettekä tule olemaan suvun jäseniä, vaan ikuisesti huonompaa, ei-toivottua ainesta.
Ei. Ei pidä olla tuollainen mimosa. Se, ettet ole toivottu osoitetaan ihan eri tavalla. Joissain suvuissa suoraan ja joissain tosiasia peitellään. Tuo on puhdasta juridiikkaa ja asianmukaista asioiden hoitamista.
Haluatko sinä nyt raataa, jotta lapsesi puoliso pääsee rälläämään niillä rahoilla joskus?
Eikö kysymyksesi juuri indikoi sitä, että lapsen puolisolle ei haluta hyvää, koska hän on ei-toivottu?
Etkö sinä halua hyvää naapurillesi ja maailman nälkäänäkeville? On vähän eri asia pedata tulevaisuutta lapselle kuin pottia jollekin toiselle vaikka kuinka olisi pidetty ja mukava henkilö. Ja jos lapsi ja puoliso ovat onnellisesti liitossaan, oletettavasti puolisokin pääsee sitä kautta nauttimaan perinnön tuomista eduista. Hän ei vaan voi hallinnoida sitä eikä ottaa siitä puolikasta matkaansa. Hänellä on sitä varten oma perintönsä.
Ohjeistatko uusperheen isiäkin suhtautumaan samoin puolison entisen miehen lapsiin? Vain omilla geeneillä on väliä, muut ovat loisia, joita siedetään vain sen verran kuin on pakko.
Tässäkin pitäisin rahan ja tunteet erillään. Loisnimittelystä sen sijaan en pidä, koskee se ketä tahansa.
Eli uusperheessä kohdataan ihminen ihmisenä ja perheen sisäinen elintaso on sama kaikilla yhteisen katon alla. Sen sijaan lapset perivät omat vanhempansa ja vanhempiensa kauttaan aiempien polvien aineellisen ja henkisen perinnön. Näin minä näen asian, koska perhesiteet saattavat muuttua mutta veriside on pysyvä.
Vierailija kirjoitti:
Olen myös tulevaisuudessa saamassa suurehkon perinnön. Olemme tehneet avioehdon ja olen myös tehnyt testamentin jossa rajaan lasteni tulevat puolisot perinnön ulkopuolelle.
Olen jo saanut vanhemmiltani arvokkaan lahjan, joka ei ole ennakkoperintö. Mieheni on suunnatttoman kateellinen tästä lahjasta vaikka hän pääsee nauttimaan tämän lahjan hyödystä koko ajan. Mutta pahinta on, että appiukkoni on myös todella kateellinen tästä saamastani lahjasta sekä aikanaan minulle tulevasta perinnöstä. Hän itse on oman omilta vanhemmiltaan saamansa perinnön tuhonnut taivaan tuuliin eikä häneltä tule jäämään miehelleni mitään perittävää. Hän kyllä jakelee minulle hyviä neuvoja siitä mitä vanhempieni tulisi tehdä omaisuudellaan (hän ei todellakaan ole sijoitusneuvoja). Todella outoa, koska hän itse ei ole mitään pystynyt säästämään. Eikä minun tai vanhempieni raha-asiat kuulu appiukolleni millään tavalla.
Minulla samantyylinen tilanne. Puoliso on alkanut kiristää köyttä, niin sanoakseni. On alkanut tulla kommentteja: nythän sinulla on varaa.... maksa omat laskusi... nämä osingot kuuluukin nyt yksin minulle (hänen firmalta tulleet pari tuhatta jotka olen aiemmin saanut käyttää lapsiin vuosittain).... olet saanut asua minun maksamassa talossa ilmaiseksi.
Olen siis edelleen työkyvytön ja pienituloinen. Euroakaan en ole perintöä saanut, joka tulee olemaan kiinteää omaisuutta tyyliin sukumökki isolla tontilla tms. Se on siis jo vaikuttanut elämääni miehen muuttuneen käytöksen vuoksi. Uskomatonta. Mies itse käynyt yksin ulkomaanmatkoilla kun minä hoidin lapset kotona yms, hän ei tietystikään tee kotona mitään tämän päälle.
Sanoin kyllä että sitten kun saan perinnön, voin myydä siitä osan että voimme toteuttaa kellariremontin josta haaveiltu monta vuotta. Miehen halveksinnan jälkeen en enää tiedä mitä ajatella? Varmaan muutan sinne mökille ettei miehen enää tarvitse elättää minua?
Meillä on toisen meistä vanhemmilla noin miljoonan omaisuus, toisen vanhemmilla useamman miljoonan. Noin kahdeksankymppisistä kyse. Ikinä emme puhu mitään perinnöistä, tai mitä niillä tekisimme. Kyseessähän on omat vanhemmat ja heidän kuolema. En jotenkin pysty samaistumaan ajatteluun, missä perinnöistä puhutaan jonain materiana, kun kuitenkin kyse on hirveästä surutyöstä, joka vanhemman kuollessa on käytävä läpi.
Mieheni on saamassa sekä äidiltään että isältään mittavan perinnön, vaikka miehelläni on sisaruksiakin kolme. Olen melko varma, että niistä on minut rajattu ulos, enkä minä kaipaa niitä rahoja, ja lopultahan ne menee meidän lapsille. Meillä menee ihan hyvin ja eletään ihan tavallista keskituloista elämää, ja itse tykkään aika vaatimattomastakin elämästä.
Itse vähän kuitenkin pelkään, että mies jotenkin sekoaa noista perinnöistä, meillä mies kun on enemmän aina ollut rahan ja materian perään :D
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on saamassa sekä äidiltään että isältään mittavan perinnön, vaikka miehelläni on sisaruksiakin kolme. Olen melko varma, että niistä on minut rajattu ulos, enkä minä kaipaa niitä rahoja, ja lopultahan ne menee meidän lapsille. Meillä menee ihan hyvin ja eletään ihan tavallista keskituloista elämää, ja itse tykkään aika vaatimattomastakin elämästä.
Itse vähän kuitenkin pelkään, että mies jotenkin sekoaa noista perinnöistä, meillä mies kun on enemmän aina ollut rahan ja materian perään :D
Näistä perinnön kyttääjistä tulee mieleen se kummeli sketsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä tapa osoittaa lasten puolisoille, että ette muuten ole ettekä tule olemaan suvun jäseniä, vaan ikuisesti huonompaa, ei-toivottua ainesta.
Ei. Ei pidä olla tuollainen mimosa. Se, ettet ole toivottu osoitetaan ihan eri tavalla. Joissain suvuissa suoraan ja joissain tosiasia peitellään. Tuo on puhdasta juridiikkaa ja asianmukaista asioiden hoitamista.
Haluatko sinä nyt raataa, jotta lapsesi puoliso pääsee rälläämään niillä rahoilla joskus?
Eikö kysymyksesi juuri indikoi sitä, että lapsen puolisolle ei haluta hyvää, koska hän on ei-toivottu?
Ei vaan annetaan sen lapsen itsensä päättää jakaako perinnöstä vain itselleen vai myös lapsilleen tai puolisolleen. Lapsen ei tarvitse noudattaa testamentin tahtoa, jos ei halua. Hän voi myös tehdä oman testamenttinsa jossa jättää kaiken puolisolleen. Mutta miettikää sitä vitutuksen määrää kun persaukinen puoliso vie riitaisessa erossa suvun kotitilan tms.
kaikki nämä vuodet olet loisinut miehesi rahoilla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisot rajataan pois siksi ettei se puoliso ota saman tien avioeroa ja vie puolta siitä perinnöstä.
Kaikilla kun ei ole avioehtoa.
Perinnönsaaja sitten itse päättää kuinka perintönsä käyttää eikä se puoliso.
Ok.
Perinnöstä tulee muutoin automaattisesti yhteistäomaisuutta.. Ohhoh, siinäpä porsaanreikä.
Kiitos. :)
Ei siitä yhteistä omaisuutta tule, mutta avioerossa ilman säädöstä tulisi yhteiseen " pesään " luettavaksi ja puolitettavaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös tulevaisuudessa saamassa suurehkon perinnön. Olemme tehneet avioehdon ja olen myös tehnyt testamentin jossa rajaan lasteni tulevat puolisot perinnön ulkopuolelle.
Olen jo saanut vanhemmiltani arvokkaan lahjan, joka ei ole ennakkoperintö. Mieheni on suunnatttoman kateellinen tästä lahjasta vaikka hän pääsee nauttimaan tämän lahjan hyödystä koko ajan. Mutta pahinta on, että appiukkoni on myös todella kateellinen tästä saamastani lahjasta sekä aikanaan minulle tulevasta perinnöstä. Hän itse on oman omilta vanhemmiltaan saamansa perinnön tuhonnut taivaan tuuliin eikä häneltä tule jäämään miehelleni mitään perittävää. Hän kyllä jakelee minulle hyviä neuvoja siitä mitä vanhempieni tulisi tehdä omaisuudellaan (hän ei todellakaan ole sijoitusneuvoja). Todella outoa, koska hän itse ei ole mitään pystynyt säästämään. Eikä minun tai vanhempieni raha-asiat kuulu appiukollen
Älä rahojasi käytä siihen kellariremonttiin jos miehesi asenne on tuo. Pidä itselläsi omana turvanasi
"Perinnöstä tulee muutoin automaattisesti yhteistäomaisuutta.. Ohhoh, siinäpä porsaanreikä."
Ei tietenkään tule. Kyllä perintö on ihan sen kuka sen saa. Eri asia on se että esim. avioerossa tai perinnönjaossa tehtävässä osituksessa myös perinnöksi saatava omaisuus huomiodaan ja sitä kautta toinen voi saada siitä osuuden jos hän saa tasinkoa.
En kyllä näe puolison rajaamisessa mitään ongelmaa. Perheellinen luonnollisesti käyttää rahat perheensä hyväksi perinnön saadessaan.
Vierailija kirjoitti:
Puolisot rajataan pois siksi ettei se puoliso ota saman tien avioeroa ja vie puolta siitä perinnöstä.
Kaikilla kun ei ole avioehtoa.
Perinnönsaaja sitten itse päättää kuinka perintönsä käyttää eikä se puoliso.
Perinnönsaaja voi käyttää omaisuutta myös puolison iloksi niin halutessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisot rajataan pois siksi ettei se puoliso ota saman tien avioeroa ja vie puolta siitä perinnöstä.
Kaikilla kun ei ole avioehtoa.
Perinnönsaaja sitten itse päättää kuinka perintönsä käyttää eikä se puoliso.
Ok.
Perinnöstä tulee muutoin automaattisesti yhteistäomaisuutta.. Ohhoh, siinäpä porsaanreikä.
Kiitos. :)
Ei tule yhteisomaisuutta vaan tulee erossa tasinko.
Ap, muista että sinä olet se, joka määrää perinnön käytöstä. Pidä huoli siitä, että sijoitat varat siten, ettei sieltä sitten voi paljon mitään napsia käyttöön. Eli, ostat vaikka metsää, sijoitusasunnon tai mitä vaan, johonka sijoittamisesta ymmärrät.
Ja sen ainakin pidät huolen, ettei rahoja käytetä turhuuteen, kuten autoon, jossa rahat sulavat veks muutamassa vuodessa. Mies tietenkin näkee itsensä istumassa jossain ostamassasi 100 ke:n mersussa, jonka kulut maksat perinnöstä. Tai mihinkään luksusmatkoihin tai jatkuvaa ravintolassa herkutteluun. Tottakai normaalia elämää pitää kuitenkin elää ja joskus ostaa jotain parempaa.
Kannattaa käydä miehen kanssa keskustelu siitä, että ettet aio tuhlata rahoja, vaan pistää ne poikimaan siten, että rahoilla ostetaan teidän lapsille jokaiselle oma asunto siinä vaiheessa kun pesästä lentävät. Tämä on muuten oma strategiani neljlän lapseni kanssa. Luovuin osasta perinnöstäni, että esikoiseni sai itselleen asunnon. Samoin toisen lapseni kohdalla. Seuraavat kaksi hieman pienempää lastani saavat asunnot, kunhan olen tässä ensin ehtinyt elämäni varrella ne säästää. Ja sitten toivottavasti voin eläkkeellä syödä muutakin kuin kaurapuuroa.
Sijoitusasuntoja on ja metsän ostoa suunnittelen :) Ajan muutaman tonnin ritsalla. Ostan itselleni harvoin mitään, mutta sitten kun ostan, saatan hankkia muutaman tonnin korun (huutokaupasta tietenkin) tai vaikka taidetta. En todellakaan tuhlaa vaatteisiin, käyttöesineitäkin ostan monesti käytettynä, esimerkiksi urheiluvälineitä.
"Joissan suvuissa omaisuuden kartuttaminen onnistuu ja toisissa ei. Kyse on siitä millaisen mallin vanhemmat opettavat lapsilleen."
Toki kyse on myös siitä miten sen omaisuuden arvo kehittyy. Esim. omilla vanhemmillani oli tarkan taloudenpidon takia aika komea omakotitalo alle kolmikymppisinä. Mieheni vanhemmat saivat ensimmäisen paljon tätä pienemmän rivitaloasunnon vasta kolmenkympin puolivälissä.
Ongelma on vain se että minun vanhempieni talo sijaitsee nykyisin pahasti hiipuvalla paikkakunnalla, mieheni vanhempien (nyt jo aikaisempaa isompi paritalo) Espoossa. Minun perintöni tulee olemaan arvoltaa enemmänkin kymppitonneja kuin satoja tuhansia, miehen perinnön arvo taas on lähelle 400 tuhatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisot rajataan pois siksi ettei se puoliso ota saman tien avioeroa ja vie puolta siitä perinnöstä.
Kaikilla kun ei ole avioehtoa.
Perinnönsaaja sitten itse päättää kuinka perintönsä käyttää eikä se puoliso.
Ok.
Perinnöstä tulee muutoin automaattisesti yhteistäomaisuutta.. Ohhoh, siinäpä porsaanreikä.
Kiitos. :)
Ei tule yhteisomaisuutta vaan tulee erossa tasinko.
Ja sekin vain jos perintö tekee perinnön saajasta puolisoa varakkaamman. Perintö ei siis automaattisesti johda siihen että puoliso saisi siitä osituksessa mitään jos hänellä on muuta omaisuutta riittävästi.
Vieläkö aloittajan puoliso on mustasukkainen, vai onko laitettu jo lusikat jakoon? Aloitus vuodelta 2016.
Vierailija kirjoitti:
Mä en näistä perimisjutuista paljon tiedä. Sillä ihmetyttää, että miksi lasten puolisot pitää rajata testamentissa erikseen pois?
Ainakin mun vanhemmat rajasi lasten puolisot pois jo ennen kuin oli tiedossa ketä nämä ovat. Puolisoita voi olla kaikenlaisia. Ajatuksena tuossa oli se että perinnöstä voi tehdä yhteistä omaisuutta helposti omalla ilmoituksella, mutta toisinpäin ei onnistu.
Vai tarkoititko että miksi erikseen pois kun eivät muutenkaan peri? Siksi että perintö on muuten yhteistä omaisuutta ja vaikuttaa tasinkoihin erotilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten puolisot pitää rajata testamentissa erikseen pois, AINA. Miksi ei?
Mä en näe logiikkaa, miten he olisivat edes perimässä mitään. En mä naapureitanikaan sulje pois.
Se poissulkeminen tarkoittaa sitä että perintö ei kuulu yhteiseen omaisuuteen jatkossa, yikä oteta huomioon osituksessa, jos tulee ero tai viimeistään jos liitto päättyy kuolemaan ja on eri perilliset.
Viimeistä lausetta käyttävät ne jotka eivät osaa suunnitella ja säästää...