Lue keskustelun säännöt.
Mies kateellinen tulevasta perinnöstäni
29.10.2016 |
Miehelleni paljastui jokin aika sitten suvussani kulkevan omaisuuden määrä. Kyse ei ole miljoonista, mutta mukavasta potista kuitenkin. Aikoinaan isovanhempani alkoivat kartuttaa tätä pottia ja nyt vanhempani jatkavat. Kerrottakoon vielä, että sukumme on pienituloista ja vaatimatonta, mutta pienistä palkoista on laitettu koko ajan hieman sukanvarteen ja sijoitettu.
Kun vanhempani tekivät omat testamenttinsa, he rajasivat lastensa tulevat puolisot ulos. Testamentit on tehty jo vuosikymmeniä sitten, mutta silti mieheni kokee tämän henkilökohtaisena loukkauksena. Asia ei ole koko aikaa esillä, mutta välillä mies alkaa puhua miten sitten kun minä perin vanhempani, mitä omaisuudelle tehdään. Joskus kuulostaa siltä, että MIES aikoo lopettaa työt, kun saan perintöni. Itse en ole suunnitellut mitään ennenaikaista eläkkeelle jäämistä, mutta mies puhuu välillä miten perintö pistetään sileäksi. Minusta on loukkaavaa ajatella, että parin edeltävän sukupolven elämäntyö tuhlataan humpuukiin. Meille lapsille on välillä annettu pieniä summia lahjana ja myös joitain matkoja on maksettu. Huom! Myös mies on päässyt vanhempieni kustantamille lomille ja lahjarahat on käytetty perheemme yhteiseen hyvään. Eli olemme jo päässeet hieman nauttimaan tuosta omaisuudesta.
Olen pohtinut, että takana voisi olla miehen kateus. Hänen vanhempansa ovat täydellisiä vastakohtia omille vanhemmilleni. Appivanhemmat eivät ole koskaan säästäneet, vaan pistäneet kaiken menemään. Lienee sanomattakin selvää ettei heiltä tulee jäämään juuri mitään perittävää.
Onko teillä muilla tällaista? En aiemmin voinut kuvitellakaan mieheni olevan noin ahne ja rahan perään. En myöskään ymmärrä miksi hän loukkaantuu, kun hänellä ei ole sanavaltaa perintööni.
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on ehkäpä liittonne aikana käyttänyt rahojaan teidän yhteiseen elämänne. Miksi et soisi hänelle sitä iloa, että myös rahaa saadessanne puhallatte yhteiseen hiileen. Sentään, että raha tekee meistä kaikista piruja.
Missä luki etten ole maksanut yhteisestä elämästämme mitään? Olen äitiyslomia lukuunottamatta käynyt töissä, joten en ole loisinut mieheni rahoilla. Miehelläni on kyllä parempi palkka, mutta hän myös tuhlaa omiin juttuhinsa enemmän kuin minä. Oikeastaan mieheni asenne ei tarkemmin ajatellen tule yllätyksenä. Hän ei nimittäin itsekään osaa säästää. Välillä menee pari kuukautta, että rahaa "keräytyy" tilille ja sitten hän ostaa jonkin kalliimman asian itselleen. Jos voittaisin lotossa, asia olisi toinen. Ne rahat voisikin tuhlata saman tien. Toki pieni siivu siitäkin menisi säästöön.
Yksi mielenkiintoinen sivuseikka on vielä se, että edellisen laman aikana sekä miehen että minun vanhempani joutuivat toisen ihmisen lainojen maksumiehiksi. Omat vanhempani maksoivat lainat ja alkoivat säästää. Miehen vanhemmat maksoivat myös, mutta vielä tänäkin päivänä he surkuttelevat asiaa ja tuhlaavat kaiken.
Ongelmani onkin yllättävän yleinen! Valitettavasti huomasin, että monet vastaajista puhuu ex-miehistään...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehillä on jostain verenperintönä tullut tapa, että heidän tulisi hallita rahatilejä. Ei tietenkään niin tule antaa tehdä. Jokainen hallitsee omansa. Ap:n ukko voi pistää sileäksi oman perintönsä ja sinä omasi jos niin haluat.
Pidä ukkosi sinun asioistasi erossa. Ja käy tekemässä testamenttisi.
.....noin ahneen ukon voi myös kierrättää
Emme ole raamatun ajoista pitkälle päässeet...
Mun miehen vanhemmat ovat varakkaita. He ovat sulkeneet testamentilla kaikkien lapsensa puolisot pois. En mä siinä mitään loukkausta näe, heidän omaisuutensa ei muutenkaan ole minun omaisuuttani. En myöskään pidä sitä henkilökohtaisena loukkauksena vaan järkevänä suunnitteluna. Meillä on myös avioehto koskien tiettyä omaisuutta. Ei me olla eroamassa, mutta molemmat sen verran elämän realiteettien kanssa tekemisissä olleena nähtiin, että tää on ehdottomasti meille oikea tapa toimia.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen kaikille jolla on jokunen tuhat jätettävää.
Tee Ap kuten 1/14 sanoo eli ajoissa oma testamenttisi .
Yleensähän tuohon avio-oikeuden pois sulkemiseen testamentissa lisätään myös lauseke :sen tuottoon tai sen tilalle tulleeseen omaisuuteen.
Sitä en tiedä miten ero tilanteessa em.selvitetään esim.joskus 10 vuoden päästä perinnön saamisesta.
Itse olen rajannut pois sekä lapsieni että lapsenlapsieni avio- ja avopuolisot vaikka heitä ei testamentin teko hetkellä ole edes ollut näköpiirissä .
Ap pidä tiukasti kiinni perinnöstäsi kun se aika koettaa. Se on perinnön jättäjän viimeinen tahto !
Ei sinun ilkeyttäsi tms.
Omaisuutta ostaessa siitä tehdään paperi tai päivitetään testamentti, että 37% kesämökistä on perinnön sijaan hankittua omaisuutta tms.
Mä olen ratkaissut ongelman pysymällä avoliitossa. Kun sain äidin perintöni, toista sataa tuhatta, mies oli kuvitellut että maksan oman osuuteni asuntolainasta pois. Hämmästyi kun puhuinkin kakkoskodista hänen kotiseudullaan. Ja kakkoskoti valittiin yhdessä molempien tarpeita miettien.Se on toki täysin minun, mutta niin kauan kun yhdessä olemme, mies saa käyttää sitä kuin omaansa osallistumalla yhteisiin kuluihin.
Eli toiselle voi haluta hyvää vaikka samalla pitää omista oikeuksistaan kiinni.
Joissan suvuissa omaisuuden kartuttaminen onnistuu ja toisissa ei. Kyse on siitä millaisen mallin vanhemmat opettavat lapsilleen. Italiassa tutkittiin jonkun kaupungin sukujen verotietoja muutaman vuosisadan ajalta ja huomattiin että toiset pysyivät köyhinä ja toiset kasvattivat omasuuttaan sukupolvelta seuraavalle. Uskon kuitenkin että ihminen voi halutessaan katkaista huonon tradition (kuten somalit voivat halutessaan lopettaa lasten silpomisen jos saavat edukaatiota ja siitä rangaistaisiin kunnolla) ja opiskelee säästämistä ja sijoitusta. Itsekin yritän opetella osakesijoitusta ja o kyllä vaikeaa kun ei ole mentoria perhepiirissä. Onneksi nykypäivänä on netti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on jonkin verran omaisuutta, ja havahduin tekemään puolisot poissulkevan testamentin siinä vaiheessa, kun yksi lapsistani oli eroamassa.
Ei se testamentti muuta lasteni perheissä mitään, kun perheissä peritytkin varat käytetään yhteiseksi hyväksi, mutta erotilanteessa ei eroavan puolison ole enää syytä päästä hyötymään mahdollisesta peritystä omaisuudesta.
Me tehtiin avioehto ja rajattiin pois ladten puolisot,kuten aiotaan rajata pois lastenlastenkin puolisot.erotaan niin pirun helposti että pidän todella järkevänä päätöksenä lapsiamme ajatellen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulen tulevaisuudessa perimään huomattavan omaisuuden vanhemmiltani, joten suunnitelmissa on tehdä testamentti joka rajaa lapseni (lasteni) puolison ulos. Meillä on myös miehen kanssa avioehto, ero ei ole kummankaan mielestä realistinen, mutta kun ei siitä tulevasta ikinä tiedä niin parempi pelata varman päälle.
Miten niin ei realistinen? Kyllä minusta on aika realistista ajatella, että joskus vielä tulette kuolemaan!
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen kaikille jolla on jokunen tuhat jätettävää.
Tee Ap kuten 1/14 sanoo eli ajoissa oma testamenttisi .
Yleensähän tuohon avio-oikeuden pois sulkemiseen testamentissa lisätään myös lauseke :sen tuottoon tai sen tilalle tulleeseen omaisuuteen.
Sitä en tiedä miten ero tilanteessa em.selvitetään esim.joskus 10 vuoden päästä perinnön saamisesta.
Itse olen rajannut pois sekä lapsieni että lapsenlapsieni avio- ja avopuolisot vaikka heitä ei testamentin teko hetkellä ole edes ollut näköpiirissä .
Ap pidä tiukasti kiinni perinnöstäsi kun se aika koettaa. Se on perinnön jättäjän viimeinen tahto !
Ei sinun ilkeyttäsi tms.
Olen itse aikanani perinyt merkittävän omaisuuden isovanhemmiltani tällä ehdolla. Omaisuus on merkittävissä määrin muuta kuin rahaa/helposti realisoitavaa. Jos minulle tulisi ero, olisi perintö pakko myydä / minä joutuisin ottamaan lainan, jota en tuloillani pystyisi maksamaan. Tämä on se, minkä isovanhempani halusivat estää. Heillä ei ollut puolisoani vastaan yhtään mitään.
Käytämme perintöä kuin se olisi perheemme yhteinen, tietenkin. Myöskin maksan rahavaroista yleensä lomamatkamme - myös mieheni, tietenkin. Mutta perintörahoista EI makseta miehelle hänen haaveitaan, jos minä en niin halua. Enkä siis halua.
Joku kysyi, eikö avioehto riitä-meillä on kyllä myös avioehto, ehkäpä sekin meidän tapauksessa riittäisi mutta läheskään kaikki parit eivät ymmärrä tehdä avioehtoa ja joskus jopa ihmiset loukkaantuvat, jos joku kaiken sen romantiikan keskellä esittää eron mahdollisuuden...
AINA siis kaikille avioehto!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulen tulevaisuudessa perimään huomattavan omaisuuden vanhemmiltani, joten suunnitelmissa on tehdä testamentti joka rajaa lapseni (lasteni) puolison ulos. Meillä on myös miehen kanssa avioehto, ero ei ole kummankaan mielestä realistinen, mutta kun ei siitä tulevasta ikinä tiedä niin parempi pelata varman päälle.
Miten niin ei realistinen? Kyllä minusta on aika realistista ajatella, että joskus vielä tulette kuolemaan!
Se on juridisesti melko lailla eri juttu kuin avioero kuitenkin. Puoliso ei peri puolisoa vaan perijän on lapset. Avioehdon ensisijainen tarkoitus on pitää huolta, ettei kumpikaan hyödy kohtuuttomasti toisen omaisuudesta eron sattuessa. Ja kun miettii näitä kaikkia uusperhe kuvioita niin juridiikkaan kannattaa kyllä hieman kiinnittää huomiota. Meillä esim suvussa tilanne, jossa pappa meni uudelleen naimisiin häntä nuoremman tädin kanssa, ja heillä siis molemmilla aikuisia lapsia. Pappa kuoli ilman avioehtoa ja hänellä oli hyvin paljon omaisuutta. Tämä omaisuus laitettiin puoliksi ja uusi leski sai sen puolikkaan tasinkona. Leskikin kuoli ja nyt suvussa ollut saari onkin yhtäkkiä hirveän riidan kohde kun lesken lapset haluavat perimänsä puolikkaan rahoiksi ja papan lapsilla ei ole mahdollisuutta ostaa heitä siitä ulos. Avioehto kuntoon ja testamenttiin kaikki mahdolliset rajaukset siis! Säästätte jälkipolvia!
Vierailija kirjoitti:
Mä en näistä perimisjutuista paljon tiedä. Sillä ihmetyttää, että miksi lasten puolisot pitää rajata testamentissa erikseen pois?
No esim siksi että mahdollisessa erossa ei tarvitse jakaa perittyä mökkiä tasinkona sille jolle se ei kuulu, kun puolisi on alkoholisti, rikoksiin erehtynyt, ulosotossa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten puolisot pitää rajata testamentissa erikseen pois, AINA. Miksi ei?
Mä en näe logiikkaa, miten he olisivat edes perimässä mitään. En mä naapureitanikaan sulje pois.
Vo hyvänen aika tyhmyytesi määrää! Kaikkea, mikä mieleesi putkahtaa, ei kannattaisi uloskirjoittaa
Kun sitä omaisuutta on ap:n mukaan pienistä tuloista kahdessa sukupolvessa kerrytetty, niin vaikuttaa siltä, että se on pihistellen kerätty. Tietysti oikeanlainen sijoittaminen on summia kasvattanut. Onko siis niin, että mikään sukupolvi ei ole mitään rahamäärää mukavampaan elämään käyttänyt vaan aina on eletty pihistellen. Milloin on tarkoitus yhtään tuota rahaa käyttää vai onko tarkoitus vain kasvattaa sijoituksia sukupolvelta toiselle.
Kirjoituksesta ei käy ilmi, mitkä on ap:n mukaan pienet tulot, joist aomaisuutta on kerrytetty, joten tarvittavan pihistelyn määrää on vaikea tietää.
Hyvä tapa osoittaa lasten puolisoille, että ette muuten ole ettekä tule olemaan suvun jäseniä, vaan ikuisesti huonompaa, ei-toivottua ainesta.
Itse laitoin miehen ulos kun rupesi puhumaan kavereillensa, odottavansa appiukon potkaisevan tyhjää... ja oli tietysti myös muutenkin kuin rahan kanssa holtiton
Vierailija kirjoitti:
Hyvä tapa osoittaa lasten puolisoille, että ette muuten ole ettekä tule olemaan suvun jäseniä, vaan ikuisesti huonompaa, ei-toivottua ainesta.
Ei. Ei pidä olla tuollainen mimosa. Se, ettet ole toivottu osoitetaan ihan eri tavalla. Joissain suvuissa suoraan ja joissain tosiasia peitellään. Tuo on puhdasta juridiikkaa ja asianmukaista asioiden hoitamista.
Haluatko sinä nyt raataa, jotta lapsesi puoliso pääsee rälläämään niillä rahoilla joskus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulen tulevaisuudessa perimään huomattavan omaisuuden vanhemmiltani, joten suunnitelmissa on tehdä testamentti joka rajaa lapseni (lasteni) puolison ulos. Meillä on myös miehen kanssa avioehto, ero ei ole kummankaan mielestä realistinen, mutta kun ei siitä tulevasta ikinä tiedä niin parempi pelata varman päälle.
Miten niin ei realistinen? Kyllä minusta on aika realistista ajatella, että joskus vielä tulette kuolemaan!
Se on juridisesti melko lailla eri juttu kuin avioero kuitenkin. Puoliso ei peri puolisoa vaan perijän on lapset. Avioehdon ensisijainen tarkoitus on pitää huolta, ettei kumpikaan hyödy kohtuuttomasti toisen omaisuudesta eron sattuessa. Ja kun miettii näitä kaikkia uusperhe kuvioita niin juridiikkaan kannattaa kyllä hieman kiinnittää huomiota. Meillä esim suvussa tilanne, jossa pappa meni uudelleen naimisiin häntä nuoremman tädin kanssa, ja heillä siis molemmilla aikuisia lapsia. Pappa kuoli ilman avioehtoa ja hänellä oli hyvin paljon omaisuutta. Tämä omaisuus laitettiin puoliksi ja uusi leski sai sen puolikkaan tasinkona. Leskikin kuoli ja nyt suvussa ollut saari onkin yhtäkkiä hirveän riidan kohde kun lesken lapset haluavat perimänsä puolikkaan rahoiksi ja papan lapsilla ei ole mahdollisuutta ostaa heitä siitä ulos. Avioehto kuntoon ja testamenttiin kaikki mahdolliset rajaukset siis! Säästätte jälkipolvia!
Toisen puolison kuollessa tehdään kuitenkin aina ositus, eli avioparin omaisuus jaetaan kahtia, ellei avioehtoa ole. Toinen puolikas menee leskelle ja toinen jaetaan lapsille ilman testamenttia tai avioehtoa. Jos toisen puolison vanhemmat ovat jättäneet perintöä rajaten aviopuolison pois perinnöstä, tämä osa omaisuudesta menee lapsille ilman tasinkoja leskelle.
Miehillä on jostain verenperintönä tullut tapa, että heidän tulisi hallita rahatilejä. Ei tietenkään niin tule antaa tehdä. Jokainen hallitsee omansa. Ap:n ukko voi pistää sileäksi oman perintönsä ja sinä omasi jos niin haluat.
Pidä ukkosi sinun asioistasi erossa. Ja käy tekemässä testamenttisi.
.....noin ahneen ukon voi myös kierrättää