Miten sietää ylimielisyyttä ja pätemistä?
Miten sietäisin tilanteita, joissa toinen kuvittelee, etten tiedä asiasta mitään ja alkaa kertoa perusasioita pätevään sävyyn?
Juuri oli tällainen tilanne, jossa 6 hengen porukassa yksi alkoi päteä ja selostaa rautalangasta asioita joita minä olen opiskellut monta vuotta. Huvittavinta oli, kun henkilö puhui kurssista jota hän ei ole käynyt, mutta minä olen.
Tiedän, että ongelmani on etten tuo tietämystäni esiin. Olisin voinut korjata henkilön virheelliset käsitykset kurssista ja sen ohjaajasta. Mutta olin jo siinä kohtaa sisäisesti kiehumispisteessä ja mökötin (hymyn naamioimana). Lisäksi en näe syytä julistaa mitään muille. En näkisi itseäni siinä roolissa, joten tunne ei ole varsinaisesti kateutta.
Minua huvitti se, miten helposti suomen kieltä pääsee opiskelemaan yliopistoon. Valmistuttuani sain onneksi töitä edellisen koulutukseni takia. Ammattikoulutaustani ansiosta. Minusta on ihan sama, mikä koulutustausta ihmisellä on. Tosin epäkäytännöllisillä aloilla opiskelevat, kuten vaikka kirjallisuuden opiskelijat, saattavat paikata osaamattomuuttaan "hymyilemällä" muille sisäisesti. Se heille suotakoon.