Tilanne, jossa sinua on myötähävettänyt kaikkein eniten?

Oltiin palaverissa työkaverin (50+v nainen) kanssa. Piti selvitellä, miten saada tiedonkulku toimimaan konsernissa, muut osallistujat oli miehiä (ollaan rakennusalalla ja me ollaan tätä hallinnon porukkaa eli toimistolla)

No, kollega otti ns. rempseän asenteen ja kaivoi kaikki osaamansa alatyylin ilmaisut kehiin. Luuli varmaan, että raksalla kaikki puhuu niin. Nämä kolmekymppiset miehet olivat tyrmistyneitä.

Eikä se edes pahinta. Työkaverin jutut lähti rönsyämään aiheesta ja siinä sivussa tuli haukuttua johtoryhmää, tyyliin "pomot ei tajuu miten tää tehdään" paitsi että kieli oli ns. värikkäämpää.

En ole aikoihin hävennyt niin. Niinsanotusti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, onko tämä nyt kaikkein eniten, mutta kerran minä ja kaverini olimme tutustuneet erääseen poikaan. 

Tämä poika oli siis tummaihoinen/musta, ja minäkin olen intialais/nepalilaistaustainen. Minä ja tämä poika juteltiin jotain ihan satunnaisia asioita - ja siis EI MITÄÄN rasismiin liittyvää -, mutta yhtäkkiä kaverini alkaa selittää, miten hän (siis kaverini) kokee joka päivä koulussa rasismia, häntä haukutaan n**keriksi ja miten hankalaa on olla eksoottinen Suomessa kun suomalaiset ovat niin rasisteja.

Mikä tästä tekee myötähävettävää?

Kaverini on vaaleaihoinen, sinisilmäinen kantasuomalainen. 

Kaveri vissiin yritti tehdä vaikutuksen poikaan?

Miten? Eikö se ollut sen dissaamista, että näillä kahdella ehkä on oikeitakin rasisitisia kokemuksia?

Kiemurtelen joka kerta kun yritän katsoa ohjelmaa Ummikot ulkomailla. Ei se mua hävetä, ettei osata kieltä tai ymmärretä heti kentällä miten check-in toimii, mutta se tietämämättömyys! Aikuiset ihmiset ei suunnilleen tiedä missä Praha on, tai mitä varten Berliinin muuri on ollut. Joo joo, ei olla matkusteltu ja blaa blaa, mutta kyllä nyt perusmaantieto ja historian alkeet kuuluu jokaisen peruskoulun käyneen yleistietoon. Ja että on vielä niin tyhmä, että menee telkkariin oikein esittelemään sitä tietämättömyyttään, ja nauraa päälle! He he, en tiedä onko Ranska Euroopassa.

Eräässä faceryhmässä oli asunnon myynti-ilmoitus jossa hinnaksi oli ilmoitettu tyyliin 150k. Siihen sitten eräs nainen kommentoi, että jo on halpa 150€, onko hinnassa joku virhe? Hänelle yritettiin sitten selittää, että se k tarkoittaa kiloa eli tuhatta. Nainen sitten intti, että eihän asunto voi maksaa 150 kiloa. Tätä jatkui vaikka kuinka kauan ja ihan epäuskoisena seurasin tätä väittelyä. Tämä tapaus päätyi feissarimokiinkin, en jaksa etsiä..

Kun isäni kommentoi kovaan ääneen kaverini rintoja. Olemme 16-vuotiaita. 

up

Tapailin yhtä Black Metal bändiläistä joka yhtäkkiä vaan rupesi selittämään kuinka hänestä demoniset uskonnot ovat mahtavia ja että se kirkonpolttaja murhaaja norjalainen tyylin edustaja on hieno mies, sen jälkeen ilmoitti olevansa oikein herkkä ja hempeä sieluinen. Siihen loppu tämän herran näkemine mutta muistan vieläkin myötähäpeän ja creepyn olon mikä tuosta tuli.

Kaveri laittoi lapsensa esiintymään sukujuhlissa vaikka lapsi ei osannut yhtään soittaa. Siis yhtään. Soitin oli vaikea joten ei mikään ihme. Lopulta jo hävetti itsenikin kun yritin pitää pokkaa. Lapsiparka joutui hakemaan jokaista nuottia ja lopputulos kuulosti siltä kuin flunssainen norsu törähtelisi.

Vaikeaa muistaa mutta kun tässä on näitä sanomisjuttuja niin joskus pari vuotta sitten kaupassa pienellä paikkakunnalla teinityttö sanoi jollekin muulle ihmiselle jotain että "Ai siis onko Jyväskylässä ihmisiä?" tai "Onko se Jyväskylä joku kaupunki?" En muista enää kunnolla mitä hän itse asiassa sanoi ja se on harmi.

Ryhmäkaveri kysyi vierailevalta luennoitsijalta peruskurssitason asian noin kolmen sadan ihmisen edessä. Jumalauta että hävetti hänen puolestaan. 

Useasti kun lapseni on sanonut kaupassa jotain noloa.

Kun peitesepi kusahti ja muut röllit