Tilanne, jossa sinua on myötähävettänyt kaikkein eniten?
Kommentit (32)
Täällä av-palstalla joidenkin ihmisten kommentit.
Eräs tyttö meidän koulussa pieraisi kesken oman lauluesityksen lavalla. Laulukin oli kaiken lisäksi surkeeta.
Näin youtubessa oppilaitten kuvaaman videon, jossa lahtelainen filosofian lisensiaatti "ragee". En pystynyt katsomaan myötähäpeältä.
Vierailija kirjoitti:
Eräs tyttö meidän koulussa pieraisi kesken oman lauluesityksen lavalla. Laulukin oli kaiken lisäksi surkeeta.
Itseasiassa aika surullista.
Ystäväni alkoi puhua minulle pahaa eräästä lähistöllä olevasta naisesta (kaikenlisäksi vieläpä ihan aiheettomasti ennakkoluuloihinsa perustuen, nainen on siis naapurini ja hän on todella mukava), tämä kuuli ja kääntyi katsomaan meihin päin hämmentyneenä.
Ei ole moikannut minua enää sen jälkeen rappukäytävässä :/
Kun joudun kuuntelemaan erään patologisen valehtelijan juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs tyttö meidän koulussa pieraisi kesken oman lauluesityksen lavalla. Laulukin oli kaiken lisäksi surkeeta.
Itseasiassa aika surullista.
Mielikuva silti :DD
Lapsena olin perheeni mukana käymässä Tukholmassa, kyseessä oli jokin isäni työpaikan järjestämä reissu, ja isähän ehti humaltua siinä laivamatkan aikana. Tämä tapahtui siinä 1990-luvun alussa ja olin korkeintaan 10-vuotias tuolloin. Kun olimme Tukholmassa ja matkalla katsomaan Vasa-laivaa, kävelimme siellä jossain kaupungilla ja yllättäen humalainen isäni alkaa huutamaan tökeröllä ruotsilla että "HJEELP, HJEELP" (siis lausui noin). En edes ollut opiskellut ruotsia tuohon aikaan, mutta tiesin silti mitä se tarkoittaa ja minua hävetti suunnattomasti se isän känninen huutelu. En finne igen :D
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni alkoi puhua minulle pahaa eräästä lähistöllä olevasta naisesta (kaikenlisäksi vieläpä ihan aiheettomasti ennakkoluuloihinsa perustuen, nainen on siis naapurini ja hän on todella mukava), tämä kuuli ja kääntyi katsomaan meihin päin hämmentyneenä.
Ei ole moikannut minua enää sen jälkeen rappukäytävässä :/
Miksei ole moikannut sinua enää jos kerta kaverisi hänestä pahaa puhui etkä sinä?
En muista mitään erityistä tosielämän tapahtumaa, joka olisi aiheuttanut niin voimakkaan myötähäpeän. Tulee vain mieleen joitain kertoja, kun yksi vähemmän yleissivistynyt ystäväni on ollut ihan pihalla jostain normaalista keskustelunaiheesta ja hänelle on joutunut selittämään jotain ihan perustavanlaatuista tai itsestäänselvää ilmiötä/sivistyssanaa jne. Siis muiden ihmisten kuullen. En tiedä, miksi minulle tulee siitä sellainen myötähäpeä, kai jotenkin ajattelen, että se leimaa minutkin bimboksi, kun hengaan sellaisen ihmisen kanssa. Kyllähän siinä myötähäpellä jotenkin suojelee itseään, varsinkin kun samanlainen nolo asia on tapahtunut joskus itselleenkin ja eläytyy siihen tilanteeseen. Ehkä myötähäpeä on yhdenlainen merkki empatiakyvystä? Tosin kaikki eivät kykene "pelastamaan" toista tilanteesta, vaan asettuvat ilkkumaan nolattua.
Viesteistä 1 ja 7 tulee mieleen, että eikö näillä ihmisillä ole yhtään tilannetajua?!
3 esimerkiksi oli ilmeisesti vahinko ja 10 humalan aiheuttama (paha, mutta ei niin paha), mutta 1:ssä tilannetaju on pettänyt todella pahasti (ja ilmeisesti tyyppi on jotenkin harhainen/elää omissa kuvitelmissaan?) ja 3:ssa tilannetajun pettämisen lisäksi tuo paskanpuhuja on myös ollut harvinaisen typerä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni alkoi puhua minulle pahaa eräästä lähistöllä olevasta naisesta (kaikenlisäksi vieläpä ihan aiheettomasti ennakkoluuloihinsa perustuen, nainen on siis naapurini ja hän on todella mukava), tämä kuuli ja kääntyi katsomaan meihin päin hämmentyneenä.
Ei ole moikannut minua enää sen jälkeen rappukäytävässä :/
Miksei ole moikannut sinua enää jos kerta kaverisi hänestä pahaa puhui etkä sinä?
Naapuri varmaan luuli että kirjoittajakin oli mukana puhumassa paskaa.
Kollega alkaa pikkuhiprakassa puhua kakkajuttuja, nainen siis, ja nauraa itse niille kovaan ääneen. Normaalisti hän varmaan tajuaa, ettei huumorinlaji naurata kaikkia, mutta kun estot poistuu, niin hän ei tajua vaivautuneita naurahduksia ympärillään.
Nolottaa myöntää, mutta viimeksi myötähäpeää aiheutti oma, yläasteikäinen poikani.
Oli laskenut alleen koulussa. 15-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Nolottaa myöntää, mutta viimeksi myötähäpeää aiheutti oma, yläasteikäinen poikani.
Oli laskenut alleen koulussa. 15-vuotias.
Joutuiko kiusatuksi? :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nolottaa myöntää, mutta viimeksi myötähäpeää aiheutti oma, yläasteikäinen poikani.
Oli laskenut alleen koulussa. 15-vuotias.
Joutuiko kiusatuksi? :(
Oli jo valmiiksi.
-16
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko tämä nyt kaikkein eniten, mutta kerran minä ja kaverini olimme tutustuneet erääseen poikaan.
Tämä poika oli siis tummaihoinen/musta, ja minäkin olen intialais/nepalilaistaustainen. Minä ja tämä poika juteltiin jotain ihan satunnaisia asioita - ja siis EI MITÄÄN rasismiin liittyvää -, mutta yhtäkkiä kaverini alkaa selittää, miten hän (siis kaverini) kokee joka päivä koulussa rasismia, häntä haukutaan n**keriksi ja miten hankalaa on olla eksoottinen Suomessa kun suomalaiset ovat niin rasisteja.
Mikä tästä tekee myötähävettävää?
Kaverini on vaaleaihoinen, sinisilmäinen kantasuomalainen.
Kaveri vissiin yritti tehdä vaikutuksen poikaan?
itsellenikin tuli myötähäpeä näitä lukiessani :DD
En tiedä, onko tämä nyt kaikkein eniten, mutta kerran minä ja kaverini olimme tutustuneet erääseen poikaan.
Tämä poika oli siis tummaihoinen/musta, ja minäkin olen intialais/nepalilaistaustainen. Minä ja tämä poika juteltiin jotain ihan satunnaisia asioita - ja siis EI MITÄÄN rasismiin liittyvää -, mutta yhtäkkiä kaverini alkaa selittää, miten hän (siis kaverini) kokee joka päivä koulussa rasismia, häntä haukutaan n**keriksi ja miten hankalaa on olla eksoottinen Suomessa kun suomalaiset ovat niin rasisteja.
Mikä tästä tekee myötähävettävää?
Kaverini on vaaleaihoinen, sinisilmäinen kantasuomalainen.