Mielenterveysongelmaisten omaisia paikalla?
Hei!
Onkohan paikalla yhtään mielenterveysongelmaisten omaisia? Onko täällä netissä mitään paikka, jossa omasta tilanteesta pääsisi keskustelemaan anonyymisti. Siis ihan näihin asioihin keskittynyttä paikkaa. Toki täälläkin voi keskustella, mutta pelkään että tilanteeni tunnistetaan, jos täällä tilitän liian avoimesti, ja täällä on mitä luultavimmin myös tuttuja lukemassa. Ja avoimesti nimenomaan haluaisin tilannettani ja omaiseni tilannetta pohtia, mutta en ihan näin kaiken kansan näkyvillä.
Ja en siis halua jutella näistä omien läheisteni kanssa. He ovat aiheesta saaneet kuulla jo liikaa. Mieluummin käytän sen ajan heidän kuulumisiinsa.
Kommentit (16)
Uskon, ettei kukaan tunnista sinua, vaikka täällä avautuisitkin. Suomessa on kuitenkin miljoonia ihmisiä, joista todellakin löytyy useita samassa tilanteessa kamppailevia.
Kerrohan anonyymisti tilanteestasi? Kumppanini sairastaa pakko-oireista häiriötä, ehkä voin toimia vertaistukena.
Vertaistukijärjestöjä toki on, mutta en ole niiltä löytänyt omaa aktiivista netissä olevaa keskustelualuetta. Tuon Helmenkin löysin, mutta siellä on kirjoitettu kommentti viimeksi maaliskuussa. Hm, mitenkäs nyt kirjoittaisin. Tilanne ei ole sinänsä mikään uusi ja tulee kestämään hamaan loppuun asti, mutta tässä tulee aina uusia käänteitä. Kyseessä on siis kolmen lapseni etäisä. Nyt näyttää olevan taas huonompi jakso. Luulen että tyttöystävästä on erottu ja tämä on muuttanut perheen lasten kanssa takaisin länsi-suomeen. En siis voi olla varma, mutta tältä vaikuttaa. Voihan olla että isä itsekin on muuttamassa tai muuttanut sinne. En voi tietää. Tilanteessa eniten harmittaa se, että jos näin on, niin omien lasteni pikkusisarukset katoavat nyt yllättäen lasteni elämästä. Harmittaa tietty myös se, että jos nämä ovat eronneet ja isä on taas alkanut eristäytymään, niin mitäköhän siitä pidemmän päälle seuraa. Nyt on jo parin kuukauden ajan silloin tällöin perunut tapaamisia, joita on ennalta sovittu viikolle. Ja tässä kaikessa taustalla siis mielen häiriö. Ei mikään puhdas kurja luonne. ap
En siis halua keskustella mikä entisessä miehessäni on vikana tms. Tiedän periaatteessa että hänen kanssaan mitä vain voi odottaa -- tämän tunteen uskoisin monen tietyllä tavalla mieleltään häiriöisen kanssa elävän tunnistavan. Nyt on taas tullut uusi käänne enkä tiedä mitä tapahtuu ja mihin suuntaan asiat seuraavaksi kääntyvät. Miten lapseni tulevat näkemään isäänsä ja missä kunnossa isä on kun häntä nähdään. Tällaisista kaipaisin vertaistukea. ap
Ei ota nyt tulta alleen tämä keskustelu...
Palstan postaajista suurin osa on itse mt-ongelmaisia.
Epävarmuus ja odottaminen on aina kurjaa. Minun läheisellä on masennusta. Nyt on tavannut kivan tytön, joten on ollut itsekin paremmalla mielellä. Mutta tyttö ei selvästikään ole samalla tavalla haltioissaan suhteesta kuin lähimmäiseni on. Iksipä kauhulla odotan, että milloin se suhde romahtaa ja siinä samalla romahtaa lähimmäiseni. Ja tämä tilanteen epävarmuus / epävakaus hermostuttaa minua. Silti ei voi muuta kuin odottaa ja siinä odottaessa olla kannustava, kun toinen yrittää räpiköidä ja olla onnellinen suhteessaan.
Vierailija kirjoitti:
Epävarmuus ja odottaminen on aina kurjaa. Minun läheisellä on masennusta. Nyt on tavannut kivan tytön, joten on ollut itsekin paremmalla mielellä. Mutta tyttö ei selvästikään ole samalla tavalla haltioissaan suhteesta kuin lähimmäiseni on. Iksipä kauhulla odotan, että milloin se suhde romahtaa ja siinä samalla romahtaa lähimmäiseni. Ja tämä tilanteen epävarmuus / epävakaus hermostuttaa minua. Silti ei voi muuta kuin odottaa ja siinä odottaessa olla kannustava, kun toinen yrittää räpiköidä ja olla onnellinen suhteessaan.
Minäkin olin todella tyytyväinen, että entisellä miehelläni oli (tai ehkä on vieläkin, en siis ole varma) tämä tyttöystävä, jonka kanssa tekivät lapsiakin. Nimenomaan siksi, että tiesin että siellä on aina paikalla myös toinen aikuinen ja toisaalta tämä aikuinen pitää myös tätä miestä paremmin kasassa. Jos tuolla on nyt ero tapahtunut, niin en tiedä yhtään miten mies siinä tapauksessa voi henkisesti. Hän on aiemmin saattanut eristäytyä kotiinsa hyvin hyvin pitkiksi ajoiksi. Jos näin käy taas, niin miten käy suhteen lapsia kohtaan. Inhoan tätä epävarmuutta. Toki tunnistan hyvin tuon kauhulla odottamisen, että milloinkohan kaikki romahtaaa. Hyvin tuttu tunne. ap
Mikset soita lastesi isälle ja kysy suoraan, että mikä on tilanne? Osoita tukesi jos tarve vaatii, osoitat samalla tukesi omille lapsillesi.
Vierailija kirjoitti:
Mikset soita lastesi isälle ja kysy suoraan, että mikä on tilanne? Osoita tukesi jos tarve vaatii, osoitat samalla tukesi omille lapsillesi.
Ei onnistu. Jatkuva valehtelu osa häiriötä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset soita lastesi isälle ja kysy suoraan, että mikä on tilanne? Osoita tukesi jos tarve vaatii, osoitat samalla tukesi omille lapsillesi.
Ei onnistu. Jatkuva valehtelu osa häiriötä. Ap
Missä mielenterveysongelma on todettu? Kauanko valehtelua on jatkunut? Ensimmäisinä olisin huolissan lapsista, jos heillä on valehteleva kasvattaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset soita lastesi isälle ja kysy suoraan, että mikä on tilanne? Osoita tukesi jos tarve vaatii, osoitat samalla tukesi omille lapsillesi.
Ei onnistu. Jatkuva valehtelu osa häiriötä. Ap
Missä mielenterveysongelma on todettu? Kauanko valehtelua on jatkunut? Ensimmäisinä olisin huolissan lapsista, jos heillä on valehteleva kasvattaja.
Valehtelua ollut ainakin niin kauan kuin minä olen tuntenut, luultavasti vähintään koko aikuisiän. Olen tehnyt ja teen kaiken täällä päässä, jotta lapsilla olisi kaikki hyvin. Käyn siis muun muassa perheneuvolassa saamassa neuvoja eri tilanteisiin, eli miten puhuisin isästä lapsille. Minä en voi millään tavoin vaikuttaa tai edes ottaa selville mitä toisessa osoitteessa tapahtuu, ainoastaan lasten kautta kuulen juttuja. ap
Googlettele netistä, löytyy kyllä vertaistukijärjestöjä.