Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tapaamisten sopimisesta
27.10.2016 |
Olisin kiinnostunut kuulemaan miten teillä muilla on tapana suunnnitella ja sopia menojanne ystävien ja sukulaisten kanssa? Itse kun elää kiireistä elämää, on parisuhde, harrastuksia, työt ja joukko ystäviä ja läheisiä, niin tykkään aina vähän miettiä esim. muutamia päiviä-viikkoa etukäteen ketä näen ja milloinkin. Saatan esim. ehdottaa ystävälle, joka kysyy viikonloppuna jonnekin, että "hei, harmi juttu, nyt oon muualla (paikassa x) enkä pysty näkemään, mutta mulla ois ens viikolla vapaata näinä ja näinä päivinä, sopisko niistä jokin sulle, oispa mukavaa nähdä." Mutta ei, tämä ei käy joillekin ja koetaan, että aikataulutan elämääni kauheasti. Musta on vaan hankalaa sellainen elämä, jossa en vähän miettisi etukäteen, ketä näen ja milloin ja täytyy ne menot usein suunnitella myös suhteessa miehen menoihin ja omiin harrastuksiin, jos sitä parisuhdettakin haluaa oikeasti hoitaa ja nähdä toista edes joskus. On oikeasti todella vaikeaa ymmärtää, että aikuiset ihmiset eivät edes välillä voisi miettiä vaikka muutamaa päivää tai max. viikkoa etukäteen milloin voitais nähdä? Olen ilman muuta valmis ottamaan myös huomioon sellaiset ystävät, jotka elää enemmän hetkessä, mutta jos esim. päivän varoitusajalla joku kysyy jonnekin, niin harvemmin sattuu osumaan niitä, että siinä ei ois jo jotain muuta, toki joskus kyllä ja silloin pyrinkin lähes aina olemaan jutussa mukana. Mutta välillä sitä tarvii myös ihan vaan niitä iltoja jolloin vaan on ja latautuu, joten aika harvoin onnistuu yhtäkkinen lähteminen. Muutenkin olen kyllä persoonaltani sellanen, että tykkään todella paljon miettiä asioita jo vähän etukäteen, en kestäisi koko ajan sellaista ekstempore-meiningissä elämistä, kokisin sen melkoisen stressaavana. Olisi tosi kiinnostavaa kuulla miten teillä muilla? Ongelma tämä nyt ei ole muuten, mutta kun välillä vaan tuntuu etten oikein saa ymmärrystä ja sitten,kun jotakuta ihanaa tyyppiä kysyy jonnekin niin tulee vastaus "en mä suunnittele elämää noin pitkälle"...Puhutaan siis esim. viikosta. Siksi ois todella mielenkiintoista kuulla onko muilla tämmöisestä kokemusta...
Kommentit (19)
Ihan mielenkiintoinen aihe, johon en kuitenkaan osaa vastata oikein mitään, koska ainakin meidän kaveripiirissä on täysin normaalia sopia menot suht hyvissä ajoin etukäteen. Kuitenkin ollaan kaikki jo yli kolmekymppisiä ja työelämässä. Kaikki myös naimisissa tai lapsellisia. En tiiä sitten onko sinkkuimmeisillä enemmän tapana elää "vapaammin"? Vai onko tää luonnekysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kuulostaa ikävä kyllä vähän tekosyyltä tuo ystävien tai ystävän selittely ettei vois muka viikkoa eteenpäin miettiä elämäänsä. Jostain syystä välttälee sun seuraa? Tai haluaa olla muuten vaikea?
Mulle tuli kans mieleen, että sellaiset ystävät, jotka ei koskaan voi sopia mitään tuskin arvostaa sua kauheasti? Mulla oli tällainen ystävä, olin aina se varakaveri. Siis ensin suunniteltiin muiden kanssa ja sitten jos niistä suunnitelmista ei tullut mitään olin se, jolle soitettiin.
Toivon ettei kohdallasi ole kyse tästä, mutta kokemukseni mukaan tämä tuli heti mieleen.
Niin, juuri tuo olohan siitä tulee...
Mulla ei ole tollasta ongelmaa. Ei ole lapsia, suku asuu muulla ja ylipitkät päivät pitävät huolen siitä että harvoin poistun kotoa. Viihdyn kotona oikein mainiosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apua! Ei oo totta! Kuin suoraan mun näppäimistöltä. Nää kattellaan-ihmiset on niin raivostuttavia! Mä oon ruvennu ihan periaatteesta sanomaan AINAISILLE viime hetken kyselijöille ettei sovi, koska niin ärsyttää ettei voida lyödä mitään lukkoon. Spontaanit tapaamiset on joskus kivoja, mutta jos omasta tyylistä ei voi koskaan tinkiä niin enpäs sitten minäkään.
Toisille 5.min on "viime tipassa" toisille päivä tai pari. Mä kyllä haluan myös mielellään tietää viimeistään paria päivää ennen menoja, mutta käytännön syistä monien ystävien kanssa saatetaan suunnitella tapaamisia viikkojenkin päähän, etenkin jos meitä näkee useampi porukalla.
Outoja ystäviä sulla ap, jos eivät tajua sua. Ihan tavallista elämäähän tuo on. En ymmärrä, missä on ongelma?
Onko sinulla paljon itseäsi nuorempia,esim. vielä opiskelevia ystäviä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin iloinen kaltaisestasi ystävästä, ehdotathan vaihtoehtoja. Jos toinen ei ole valmis sopimaan mitään vaikka annat useita vaihtoehtoja niin... Ei juu kauhean hyvältä näytä.
Taidan tosin tietää tuon ap:n kuvaileman ihmistyypin. Tärkeintä on aina oma, senhetkinen mieliala ja sen mukaan eletään, mitään ei voida luvata eikä mitään haluta suunnitella, koska "fiilis".
Vierailija kirjoitti:
Olisin iloinen kaltaisestasi ystävästä, ehdotathan vaihtoehtoja. Jos toinen ei ole valmis sopimaan mitään vaikka annat useita vaihtoehtoja niin... Ei juu kauhean hyvältä näytä.
Taidan tosin tietää tuon ap:n kuvaileman ihmistyypin. Tärkeintä on aina oma, senhetkinen mieliala ja sen mukaan eletään, mitään ei voida luvata eikä mitään haluta suunnitella, koska "fiilis".
Sinäpä sen sanoit..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli kans mieleen, että sellaiset ystävät, jotka ei koskaan voi sopia mitään tuskin arvostaa sua kauheasti? Mulla oli tällainen ystävä, olin aina se varakaveri. Siis ensin suunniteltiin muiden kanssa ja sitten jos niistä suunnitelmista ei tullut mitään olin se, jolle soitettiin.
Toivon ettei kohdallasi ole kyse tästä, mutta kokemukseni mukaan tämä tuli heti mieleen.
Omasta kokemuksesta ajattelen samoin. Oli eräs ystävä, joka monesti laittoi viestä : "nähdäänko tänään tms." eli siis yleensä muutaman tunnin tai päivän varoitusajalla. Sitten näissä tapaamississa kävi aina ilmi, että hänelle oli niinä päivinä aina sattunut jotakin, joten hän halusi jonkun jolle avautua näistä. Onhan se tietysti ihan normaalia, että ystävälle haluaa avautua asioista mutta sitten, kun huomaa että tapaamisten pointtina on aina se pahanolon purkamainen niin eihän se ole muuta kuin hyväksikäyttöä.
Sitten oli toinen kaveri, jonka kanssa näimme todella harvoin. Hän otti taas pitkän hiljaiselon jälkeen yhteyttä ja alkoi kyselemään tapaamisten perään. Elin itse stressaavaa aikaa ja halusin viettää paljon yksin. Hän ei kuitenkaan ollut niin läheinen, että olisin hänelle avautunut stressaavasta ajanjaksosta, vaan luotin siihen, että jos sanon että soittelen parin viikon päästä tai että sovitaan tapaaminen parin viikon päähän, niin se on ihan ok. Mutta tällä välillä ehti tulla monta "Joko jo tiedät koska nähdään/onko jo parempi hetki/koska nähdään." Niin tällainen oli hieman ahdistavaa.
Tunnen muutaman tällaisen hetkessä eläjän - ihan vilpittömästi kiinnostaisi tietää, miten saatte arkenne pysymään minkäänlaisessa järjestyksessä? Vai onko se teille just se juttu ettei mitään järjestystä ole missään? Miten saatte koskaan nähtyä muita ystäviä vai onko ystäväpiirinne valikoitunut muita kaltaisianne.
Pakko sanoa, että yhteen ystävään en jaksa enää pitää yhteyttä, koska joka ikinen kerta kun ehdotan tapaamista tulee "en osaa vielä sanoa" -vastaus. Saattaa minullakin olla, että yrittää kuolettaa ystävyyttämme, hyvin on onnistunutkin. Toisaalta saattaa laittaa viestiä pääsenkö sinne tai tuonne huomenna. Joka tapauksessa en jaksa tuollaista enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen varmaan tällainen ap:n ja täällä muidenkin kuvailema ystävä. En useinkaan halua luvata näkeväni jotakuta päivien päähän, kun en voi tietää millainen oloni on sinä päivänä ja pelkään, että joutuisin sitten perumaan koko treffit. Minulla on tällä hetkellä vaikea kausi menossa elämässä ja olotilat vaihtelee paljonkin. Esim. päivän-parin etukäteen uskallan jo jotain sopia, mutta sitä pidemmälle sovitut menot ahdistavat. Yritä ap ymmärtää ystävääsi, ehkä hänkään ei voi hyvin.
Vähän on ketjuun osunut meikäläisen tapaisia fiilistelijöitä. En halua suunnitella kovin pitkälle tulevaisuuteen, koska todellakaan ei tiedä, mikä tilanne silloin on. Haluan pitää sovitusta kiinni, ja ottaahan se päähän, kun joutuu sitten lähtemään jonnekin, vaikka ei pätkääkään huvittaisi ja muita hommia olis pilvin pimein, ja kauhee kiire. Siinä sitten kiva tavata ystävää ja keskittyä hänen kuulumisiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on buukattu kalenteriin menoja jo pitkälle ensi vuoteen. Sekä kodin seinällä on yhteinen taulu, mihin sunnuntai iltaisin kirjoitan seuraavan viikon menot. Siitä näkee missä kenenkin pitää olla milloinkin: matkat, oikomishoidot, harrastukset, matsit, ollaanko menossa jonnekin kylään viikonloppuna/tuleeko jotkut meille.
Sukulaisissa on näitä, jotka ehdottelee kesällä jo kyläilyä meillepäin. Sitten syksyn mittaan jaksan kysellä perään, kun viikonloput alkaa olemaan melkoisen buukattuja. Sitten ollaan niin mielensäpahoittajia, kun meille ei sovikaan tulla, kun alku viikosta jo ilmoitetaan, että viikonloppuna oltaisiin tulossa. :(
Vierailija kirjoitti:
No mä inhoan yllätyksiä ja haluan mielellään sopia aina mahdollisimman aikasin juttuja. Kaikki ei aina ymmärrä, mutta en mäkään niitä. Kukin taaplaa tyylillään. Kavereiden täytyy myös hyväksyä se, että jos oikeasti haluavat nähdä mua niin voivat sen verran nähdä vaivaa, että laittavat viestiä muutaman tai pari päivää ennakkoon.
Juu, mutta minä taasen voin tavata ystävääni ihan vaikka niin, että sovimme saman päivän aamulla, että iltapäivällä tai illalla nähdään, ja ei muuta kuin menox. En tarvitse mitään viikon kestävää vaatesuunnitelmaa tai erikoisempaa meikkausta tukan laittoineen ystävääni varten.
En tarvitse itse mitään viikon etukäteissuunnitelmaa jostakin parin tunnin kohtaamisesta ystäväni kanssa tiettynä viikonpäivänä ja tiettynä kelloaikana.
Voin ihan hyvin lähteä samana päivänä, kun ystäväni soittaa aamupäivällä mulle töihin, ja jos ei mitään ole illaksi menoja, niin tottakai voin mennä tapaamaan ystävääni. Ainoa ihminen, kenelle ilmoitan asiasta, on oma puolisoni, että tulenkin illalla myöhemmin kotiin töiden jälkeen.
Ystävä, jonka kanssa pitää sopia paria viikkoa ennen joku ravintolakohtaaminen hyvän ruoan kera juomineen, ei ole minulle sopiva ystävä, sillä itse lähden syömään ihan samana päivänä muutaman tunnin päästä sopimalla kelloajalla kohtaamispaikkaamme.
Naurettavaa sopia viikkoa ennen joku muutaman tunnin rupatteluhetki ystävän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vähän on ketjuun osunut meikäläisen tapaisia fiilistelijöitä. En halua suunnitella kovin pitkälle tulevaisuuteen, koska todellakaan ei tiedä, mikä tilanne silloin on. Haluan pitää sovitusta kiinni, ja ottaahan se päähän, kun joutuu sitten lähtemään jonnekin, vaikka ei pätkääkään huvittaisi ja muita hommia olis pilvin pimein, ja kauhee kiire. Siinä sitten kiva tavata ystävää ja keskittyä hänen kuulumisiinsa.
Eikös tätä voisi kertoa ystävälle? Varmasti ymmärtäisi. Itselleni ainakin olisi täysin ok, että toinen siirtäisi tapaamista, kun kertoisi asian noin avoimesti. Paljon mukavampaa kuin kartelleen ja fiilistellään -meininki.
Vierailija kirjoitti:
Ystävä, jonka kanssa pitää sopia paria viikkoa ennen joku ravintolakohtaaminen hyvän ruoan kera juomineen, ei ole minulle sopiva ystävä, sillä itse lähden syömään ihan samana päivänä muutaman tunnin päästä sopimalla kelloajalla kohtaamispaikkaamme.
Naurettavaa sopia viikkoa ennen joku muutaman tunnin rupatteluhetki ystävän kanssa.
? Mikä siinä on naurettavaa? Harvoin ne aikataulut sattuu noin hyvin sopimaan yhteen.
Alue: Aihe vapaa
No mä inhoan yllätyksiä ja haluan mielellään sopia aina mahdollisimman aikasin juttuja. Kaikki ei aina ymmärrä, mutta en mäkään niitä. Kukin taaplaa tyylillään. Kavereiden täytyy myös hyväksyä se, että jos oikeasti haluavat nähdä mua niin voivat sen verran nähdä vaivaa, että laittavat viestiä muutaman tai pari päivää ennakkoon.