Miksi sidotte rahaa materiaan kuten isoon omakotitaloon, kiinteistöön, uusiin autoihin jne?

Vierailija kirjoitti:

Jääkö teillä lapsiperheillä rahaa palveluihin, harrastuksiin, matkusteluun, ravintoloihin, vapaa-aikaan?

Kunnollinen, riittävän kokoinen asunto ja autot lisäävät elämänlaatua tässä ja nyt, juuri tänään. Meillä on kotona harrastustilat ja rentoutumiselle tilaa. Ihan joka päivä ovat käytössä.

Autoja meillä on kaksi, johtuen asuinpaikasta. Asuinpaikka taas tismalleen mielen mukainen, emme halua muualle.

Asuntolaina maksettu ihan just (about 2v), ikää nyt 45v. Ja jää rahaa ihan riittävästi - just tultiin vuoden kolmannelta ulkomaanmatkalta.

Vierailija kirjoitti:

Ei sidota. Meillä on pieni rivariasunto. Kulut pienemmät kuin ok-talossa. Moni ei laske asumiskuluihin ollenkaan esim remontteja ja pihajuttuja näissä aloituksissa, kyllä ne rahaa syö ja etenkin sitten eläkkeellä kun alkaa tulla kaikenlaista kattoremontista kylppäriremppaan.

Auto on mutta ei missään nimessä uusi, 10 vuotta vanha ja on täysin hyvä ja turvallinen. Uudet autot on hölmöläisille, arvo laskee suhteettoman paljon jo ensimmäisen käyttökerran jälkeen. Ainoastaan silloin jokseenkin järkevä hankinta jos ajat sillä loppuun saakka, mutta useimpien pitää vielä koko ajan päivitellä autoaan uudempaan ja "turvallisempaan". Rahanhukkaa.

Säästyvät rahat sijoitetaan ja koitetaan pistää tuottamaan lisää.

Mä olen suunnitellut muuttavani eläkkeellä uuteen kerrostaloon. Mitäpä sitä omakotitalon tilalla enää silloin tekee.

Vierailija kirjoitti:

Tätä minäkin ihmettelen. Meillä omakotitalo - kiinteistövero, sähkölasku yms. pihatyöt.

Jos tämän myy niin takkiin tulee. Aiemmin asuttiin rivarissa ja hyvin meni.

Ainoa kärkevä omakotiratkaisu olisi yksikerroksinen ekotalo.

Mielestäni esim kerrostalon ylikierros neliö ole ollut ok. Olis voinut rempata mieleisekseen ja sitten olis voinut ostaa kivan pienen mökin.

Kiinteistöjen hintojen kuuluukin laskea iän myötä - ihan samoin kuin kaikki muutkin tuotteet. 

Vierailija kirjoitti:

Ei sidota. Meillä on pieni rivariasunto. Kulut pienemmät kuin ok-talossa. Moni ei laske asumiskuluihin ollenkaan esim remontteja ja pihajuttuja näissä aloituksissa, kyllä ne rahaa syö ja etenkin sitten eläkkeellä kun alkaa tulla kaikenlaista kattoremontista kylppäriremppaan.

Auto on mutta ei missään nimessä uusi, 10 vuotta vanha ja on täysin hyvä ja turvallinen. Uudet autot on hölmöläisille, arvo laskee suhteettoman paljon jo ensimmäisen käyttökerran jälkeen. Ainoastaan silloin jokseenkin järkevä hankinta jos ajat sillä loppuun saakka, mutta useimpien pitää vielä koko ajan päivitellä autoaan uudempaan ja "turvallisempaan". Rahanhukkaa.

Säästyvät rahat sijoitetaan ja koitetaan pistää tuottamaan lisää.

No älkää sitoko, se sopii teille. Älä silti yleistä. Samoin auto, meillä mies ajaa paljon ja paljonajavan kannattaa ajaa suht uudella autolla ja vaihtaa vielä, kun autosta saa jotain. Jos siihen siis on varaa. Se on elämänlaatua - kun istut siellä autossa todella paljon.

Me on myös remontoitu koko talo (iso omakotitalo) ja remontoidaan koko ajan. Piha on laitettu viimeisen päälle ja nautitaan siitä ympäri vuoden, se on iso, kaunis ja vietetään siellä paljon aikaa.

En tajua, että eikö nää rahansitomisesta jankkaavat tajua, että kaikki tämä kaikki tuo elämänlaatua joka päivään. Ei meille koti ole mikään "sijoitus" (vaikka tästä saa hyvän rahan, jos myy) vaan jokapäiväinen koti, jossa on ihana harrastaa, tavata ystäviä ja viettää aikaa. Kohta on tulossa monet rippijuhlat, ylppärit jne. - suku ja ystävät mahtuvat sekä sisälle että ulos isojen pöytien ääreen. Lasten kaverit ovat usein meillä ja kavereita ja sukua kutsutaan ysein kylään.

Ja juu, meillä ei ole joka sentti talossa kiinni vaan on sijoituksia ja varaa matkustaa - ja harrastaa. Pointtini on, että kaikille ei sovi samat ratkaisut ja koti (ja piha) on ainakin meille ennenkaikkea rakas ja vaalittu paikka, jossa suuri osa jokapäiväisestä elämästä tapahtuu, ei vain sijoitus, josta tilitetään voitto.

Täytyyhän ne rahansa johonkin laittaa.

Asunto tai omakotitalo arvoalueella on yksi parhaista säästämisen tavoista köyhemmällekin. Ei tarvitse maksaa toisen ottamaa asuntolainaa ja kun lapset ovat muuttamassa pois 15-18 vuoden kohdalla on laina jo usein maksettu pois. Harva vuokralla asuja ymmärtää miten hölmöä se on... 

Vierailija kirjoitti:

Jääkö teillä lapsiperheillä rahaa palveluihin, harrastuksiin, matkusteluun, ravintoloihin, vapaa-aikaan?

En viihdy ravintoissa enkä harrasta mitään. Palveluja en pahemmin tarvitse eikä  huvita matkustella. Miksi vapaa-ajan pitäisi olla maksullista?

Onko AP joku hedonistinen kaikki rahansa elämiseen käyttävä sinkku joka paheksuu toisella lailla eläviä?

Tajuatko että  lapsiperheella suurin osa rahoista menee lapsiin?

Jos sijoittaa kotiin ja yhdessäoloon, turvalliseen matkantekoon ja hyvään kotiruokaan, niin mikä siinä nyt niin on kamalaa?

Olen pitkälti samaa mieltä ap:n kanssa. Toki JOSSAKIN on asuttava, mutta siltä osin kun VOI valita (pienituloinen ei voi), niin minusta on ihan hyvä kysymys, miksi pitäisi ottaa ihan hervoton asuntolaina saadakseen helevetin ison omakotitalon, kun vähän pienemmän ostamalla jää rahaa muuhunkin kuin komeaan pytinkiin ja pihiin elämiseen??

Eli tosiaan en ymmärrä sitä, miksi kaiken pitää olla uudenkarheaa ja rouheaa, jos sen hintana on, että lapset pitää viedä vuoden vanhana hoitoon, kun ei muka ole varaa olla hoitovapaalla kun pitää maksaa sitä asuntolainaa. Lomailuun tai mihinkään harrastuksiin ei ole varaa, kun se asuntolaina ja autokin pitää vaihtaa joka kolmas vuosi.

Toki, jos kaikki raha menee elämiseen tai kerrostalokolmioon, tätä valintatilannetta ei ole. Ei myöskään jos rahaa on niin ettei pskalle taivu, ja kaiken saa, mitä keksii haluta.

Eikä siinäkään mitään, toki jokaisella SAA olla ihan sellaisen prioriteetit, mitä haluaa. Mutta alkää sitten ruikuttako, miten se on sitten ihme, kuinka joillain on varaa matkustella tai on se TÖRKIÄÄ, että leffaliput maksaa niin paljon.

Oma on valinta, mihin rahat pistää. Minun mielestääni elämiseen kannattaa jättää myös rahaa ja vähän tehdä kompromisseja. Ei lapset sitä lapsuuskodin neliöiden määrää kotoamuuttaessaan mukaansa saa, mutta henkinen pääoma ja kokemukset kulkevat mukana aina.

Vierailija kirjoitti:

Ei sidota. Meillä on pieni rivariasunto. Kulut pienemmät kuin ok-talossa. Moni ei laske asumiskuluihin ollenkaan esim remontteja ja pihajuttuja näissä aloituksissa, kyllä ne rahaa syö ja etenkin sitten eläkkeellä kun alkaa tulla kaikenlaista kattoremontista kylppäriremppaan.

Auto on mutta ei missään nimessä uusi, 10 vuotta vanha ja on täysin hyvä ja turvallinen. Uudet autot on hölmöläisille, arvo laskee suhteettoman paljon jo ensimmäisen käyttökerran jälkeen. Ainoastaan silloin jokseenkin järkevä hankinta jos ajat sillä loppuun saakka, mutta useimpien pitää vielä koko ajan päivitellä autoaan uudempaan ja "turvallisempaan". Rahanhukkaa.

Säästyvät rahat sijoitetaan ja koitetaan pistää tuottamaan lisää.

Enpä usko että sinäkään olet laskenut tulevaisuuden remontteja nykyisiin asumiskuluihisi.

Omakotitalossa remontoinitikin on paljon halvempaa kuin yhtiöissä.

Vierailija kirjoitti:

Olen pitkälti samaa mieltä ap:n kanssa. Toki JOSSAKIN on asuttava, mutta siltä osin kun VOI valita (pienituloinen ei voi), niin minusta on ihan hyvä kysymys, miksi pitäisi ottaa ihan hervoton asuntolaina saadakseen helevetin ison omakotitalon, kun vähän pienemmän ostamalla jää rahaa muuhunkin kuin komeaan pytinkiin ja pihiin elämiseen??

Eli tosiaan en ymmärrä sitä, miksi kaiken pitää olla uudenkarheaa ja rouheaa, jos sen hintana on, että lapset pitää viedä vuoden vanhana hoitoon, kun ei muka ole varaa olla hoitovapaalla kun pitää maksaa sitä asuntolainaa. Lomailuun tai mihinkään harrastuksiin ei ole varaa, kun se asuntolaina ja autokin pitää vaihtaa joka kolmas vuosi.

Toki, jos kaikki raha menee elämiseen tai kerrostalokolmioon, tätä valintatilannetta ei ole. Ei myöskään jos rahaa on niin ettei pskalle taivu, ja kaiken saa, mitä keksii haluta.

Eikä siinäkään mitään, toki jokaisella SAA olla ihan sellaisen prioriteetit, mitä haluaa. Mutta alkää sitten ruikuttako, miten se on sitten ihme, kuinka joillain on varaa matkustella tai on se TÖRKIÄÄ, että leffaliput maksaa niin paljon.

Oma on valinta, mihin rahat pistää. Minun mielestääni elämiseen kannattaa jättää myös rahaa ja vähän tehdä kompromisseja. Ei lapset sitä lapsuuskodin neliöiden määrää kotoamuuttaessaan mukaansa saa, mutta henkinen pääoma ja kokemukset kulkevat mukana aina.

Sä et nyt ymmärrä ettei okt ja lasten kotihoito sulje toisiaan pois. Meillä on okt ja lapset hoidettiin kotona siihen asti kun nuorin täytti 4v. Ei siinä tosin syöty ravintolaillallisia tai käyty joka vuosi kahden viikon Thaimaan matkalla. Mutta se oli meidän valinta ja siihen olemme olleet tyytyväisiä. Elokuvissakaan ei pahemmin käyty, tykätään enemmän leffoista kotisohvalla pieruverkkareissa. Auto on vaihdettu aika tiuhaan miehelle tulee niin paljon työajoa. Mutta meillä on siihen varaa joten ei tarvitse sinunkaan enää asiaa murehtia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tähän keskusteluun vastanneet ovat varmaan perheellisiä ja asuvat jossain syrjäseudulla. Itse asun Helsingissä, olen sinkku enkä edes saisi lainaa yksiöön. Pakko asua vuokralla. Ja vaikka olisikin sellaiset tulot, että lainaa saisin, en haluaisi sijoittaa kaikkia rahojani seiniin. Kyllä laittaisin mieluummin kulutukseen ja osan säästöistä osakkeisiin. Jos asuu omassa ja tuleekin äkillinen rahantarve, joudut myymään asunnon, jos kaikki rahat on seinissä kiinni. Ei kiva. 

En keksi, miksi tuollainen äkillinen kymmeniä tai satoja tuhansia vaativa rahantarve tulisi kovinkaan monelle. Huumevelat?  Lunnaiden maksaminen, jos läheinen kidnapataan? Eiköhän useimmilla asunnonomistajilla ole jonkinlainen puskurirahasto yllättävien tilanteiden varalle, mutta vaikea kuvitella, miksei esim. muutaman kuukauden palkka riittäisi. 

Aika harvalla muutaman kuukauden rahantarve tarkoittaa kymmeniä tai satoja tuhansia euroja. Oletpas sinä kovatuloinen...

Sen sijaan keksin hyvinkin äkkiä isoja rahareikiä, joihin ei muutaman kk palkka riitä. Avioero, ja pakko ostaa kaksi asuntoa. Puolison kuolema tai vakava sairastuminen. Työttömyys tai työkyvyttömyys. Lapsen vakava sairaus ja tarve ostaa leikkaus yksityisesti. Tulopalo, jota vakuutus ei korvaa. Onhan näitä.

Ei ole varaa asua vuokralla. Siksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä minäkin ihmettelen. Meillä omakotitalo - kiinteistövero, sähkölasku yms. pihatyöt.

Jos tämän myy niin takkiin tulee. Aiemmin asuttiin rivarissa ja hyvin meni.

Ainoa kärkevä omakotiratkaisu olisi yksikerroksinen ekotalo.

Mielestäni esim kerrostalon ylikierros neliö ole ollut ok. Olis voinut rempata mieleisekseen ja sitten olis voinut ostaa kivan pienen mökin.

Kiinteistöjen hintojen kuuluukin laskea iän myötä - ihan samoin kuin kaikki muutkin tuotteet. 

Niinhän ne laskeekin. Paitsi maan, joka ei käytössä kulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pitkälti samaa mieltä ap:n kanssa. Toki JOSSAKIN on asuttava, mutta siltä osin kun VOI valita (pienituloinen ei voi), niin minusta on ihan hyvä kysymys, miksi pitäisi ottaa ihan hervoton asuntolaina saadakseen helevetin ison omakotitalon, kun vähän pienemmän ostamalla jää rahaa muuhunkin kuin komeaan pytinkiin ja pihiin elämiseen??

Eli tosiaan en ymmärrä sitä, miksi kaiken pitää olla uudenkarheaa ja rouheaa, jos sen hintana on, että lapset pitää viedä vuoden vanhana hoitoon, kun ei muka ole varaa olla hoitovapaalla kun pitää maksaa sitä asuntolainaa. Lomailuun tai mihinkään harrastuksiin ei ole varaa, kun se asuntolaina ja autokin pitää vaihtaa joka kolmas vuosi.

Toki, jos kaikki raha menee elämiseen tai kerrostalokolmioon, tätä valintatilannetta ei ole. Ei myöskään jos rahaa on niin ettei pskalle taivu, ja kaiken saa, mitä keksii haluta.

Eikä siinäkään mitään, toki jokaisella SAA olla ihan sellaisen prioriteetit, mitä haluaa. Mutta alkää sitten ruikuttako, miten se on sitten ihme, kuinka joillain on varaa matkustella tai on se TÖRKIÄÄ, että leffaliput maksaa niin paljon.

Oma on valinta, mihin rahat pistää. Minun mielestääni elämiseen kannattaa jättää myös rahaa ja vähän tehdä kompromisseja. Ei lapset sitä lapsuuskodin neliöiden määrää kotoamuuttaessaan mukaansa saa, mutta henkinen pääoma ja kokemukset kulkevat mukana aina.

Sä et nyt ymmärrä ettei okt ja lasten kotihoito sulje toisiaan pois. Meillä on okt ja lapset hoidettiin kotona siihen asti kun nuorin täytti 4v. Ei siinä tosin syöty ravintolaillallisia tai käyty joka vuosi kahden viikon Thaimaan matkalla. Mutta se oli meidän valinta ja siihen olemme olleet tyytyväisiä. Elokuvissakaan ei pahemmin käyty, tykätään enemmän leffoista kotisohvalla pieruverkkareissa. Auto on vaihdettu aika tiuhaan miehelle tulee niin paljon työajoa. Mutta meillä on siihen varaa joten ei tarvitse sinunkaan enää asiaa murehtia.

Mitä minä juurikin sanoin? Sanoin, että on eri asia, jos on kovat tulot ja varaa hankkia mitä vain.

Kyse oli sellaisista elämäntilanteista, joissa ison asuntolainan takia koko muu elämä menee kituuttamiseksi. Sellaiseksi, että kaikki ostokset pitää ynnätä tarkkaan, ettei vaan mene loppukuu kaurapuuron ja pelkkien uunijuuresten syömiseksi.

No olisi se aika ankeaa aina joutua nyhjäämään vain kotona, kun pitää olla 200 neliön omakotitalo. En muutenkaan viihtyisi jossain vekselilähiössä, enkä ymmärrä miksi ihmeesä autoja pitää vaihtaa koko ajan. No, ei mun tarvitsekaan kaikkien elämäntyylejä arvostaa, riittää että viihdyn omassa elämässäni. Meille on tärkeää matkustella, harrastaa, syödä hyvin, ostaa kirjoja ja käydä elokuvissa. Siksi asumme kerrostaloneliössä ja ajamme käytettynä ostetulla autolla.

Meillä on iso omakotitalo juuri siksi, että voidaan harrastaa. Täällä kehtaa soittaa ja laulaa, kun ei ole naapureita kuulemassa, on tilaa levitellä ompelu- ja nikkarointiprojekteja, ampua ilmakiväärillä, nostella puntteja, maalata, mitä ikinä mieleen tuleekin. Autotallissa on hyvä vaihtaa autonrenkaat ja korjailla autoja, niin ei ole pakko ostaa uutta autoa tai teettää kalliilla hommia missään. Matkustamista ja ravintoloissa käymistäkin rajoittaa enemmän mukavuudenhalu ja loman puute kuin rahan puute. Onneksi isossa keittiössä on hyvä kokkailla, ja kaappeihin mahtuu kaikki tarvittava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pitkälti samaa mieltä ap:n kanssa. Toki JOSSAKIN on asuttava, mutta siltä osin kun VOI valita (pienituloinen ei voi), niin minusta on ihan hyvä kysymys, miksi pitäisi ottaa ihan hervoton asuntolaina saadakseen helevetin ison omakotitalon, kun vähän pienemmän ostamalla jää rahaa muuhunkin kuin komeaan pytinkiin ja pihiin elämiseen??

Eli tosiaan en ymmärrä sitä, miksi kaiken pitää olla uudenkarheaa ja rouheaa, jos sen hintana on, että lapset pitää viedä vuoden vanhana hoitoon, kun ei muka ole varaa olla hoitovapaalla kun pitää maksaa sitä asuntolainaa. Lomailuun tai mihinkään harrastuksiin ei ole varaa, kun se asuntolaina ja autokin pitää vaihtaa joka kolmas vuosi.

Toki, jos kaikki raha menee elämiseen tai kerrostalokolmioon, tätä valintatilannetta ei ole. Ei myöskään jos rahaa on niin ettei pskalle taivu, ja kaiken saa, mitä keksii haluta.

Eikä siinäkään mitään, toki jokaisella SAA olla ihan sellaisen prioriteetit, mitä haluaa. Mutta alkää sitten ruikuttako, miten se on sitten ihme, kuinka joillain on varaa matkustella tai on se TÖRKIÄÄ, että leffaliput maksaa niin paljon.

Oma on valinta, mihin rahat pistää. Minun mielestääni elämiseen kannattaa jättää myös rahaa ja vähän tehdä kompromisseja. Ei lapset sitä lapsuuskodin neliöiden määrää kotoamuuttaessaan mukaansa saa, mutta henkinen pääoma ja kokemukset kulkevat mukana aina.

Sä et nyt ymmärrä ettei okt ja lasten kotihoito sulje toisiaan pois. Meillä on okt ja lapset hoidettiin kotona siihen asti kun nuorin täytti 4v. Ei siinä tosin syöty ravintolaillallisia tai käyty joka vuosi kahden viikon Thaimaan matkalla. Mutta se oli meidän valinta ja siihen olemme olleet tyytyväisiä. Elokuvissakaan ei pahemmin käyty, tykätään enemmän leffoista kotisohvalla pieruverkkareissa. Auto on vaihdettu aika tiuhaan miehelle tulee niin paljon työajoa. Mutta meillä on siihen varaa joten ei tarvitse sinunkaan enää asiaa murehtia.

Mitä minä juurikin sanoin? Sanoin, että on eri asia, jos on kovat tulot ja varaa hankkia mitä vain.

Kyse oli sellaisista elämäntilanteista, joissa ison asuntolainan takia koko muu elämä menee kituuttamiseksi. Sellaiseksi, että kaikki ostokset pitää ynnätä tarkkaan, ettei vaan mene loppukuu kaurapuuron ja pelkkien uunijuuresten syömiseksi.

Mitä on kovat tulot? Me olemme keskituloisia ja silti meillä oli varaa omaan taloon ja lasten kotivuosiin. Joudutaan ruokakaupassa miettimään mitä syödään, ei ole varaa sisäfileeseen eikä tarvitse olla. En silti vaihtaisi elämääni vuokrakolmioon. Kyse on edelleen valinnoista. Uunijuurekset on muuten mun herkkua, syön niitä melkein joka viikko ihan vapaaehtoisesti :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sidota. Meillä on pieni rivariasunto. Kulut pienemmät kuin ok-talossa. Moni ei laske asumiskuluihin ollenkaan esim remontteja ja pihajuttuja näissä aloituksissa, kyllä ne rahaa syö ja etenkin sitten eläkkeellä kun alkaa tulla kaikenlaista kattoremontista kylppäriremppaan.

Auto on mutta ei missään nimessä uusi, 10 vuotta vanha ja on täysin hyvä ja turvallinen. Uudet autot on hölmöläisille, arvo laskee suhteettoman paljon jo ensimmäisen käyttökerran jälkeen. Ainoastaan silloin jokseenkin järkevä hankinta jos ajat sillä loppuun saakka, mutta useimpien pitää vielä koko ajan päivitellä autoaan uudempaan ja "turvallisempaan". Rahanhukkaa.

Säästyvät rahat sijoitetaan ja koitetaan pistää tuottamaan lisää.

No älkää sitoko, se sopii teille. Älä silti yleistä. Samoin auto, meillä mies ajaa paljon ja paljonajavan kannattaa ajaa suht uudella autolla ja vaihtaa vielä, kun autosta saa jotain. Jos siihen siis on varaa. Se on elämänlaatua - kun istut siellä autossa todella paljon.

Me on myös remontoitu koko talo (iso omakotitalo) ja remontoidaan koko ajan. Piha on laitettu viimeisen päälle ja nautitaan siitä ympäri vuoden, se on iso, kaunis ja vietetään siellä paljon aikaa.

En tajua, että eikö nää rahansitomisesta jankkaavat tajua, että kaikki tämä kaikki tuo elämänlaatua joka päivään. Ei meille koti ole mikään "sijoitus" (vaikka tästä saa hyvän rahan, jos myy) vaan jokapäiväinen koti, jossa on ihana harrastaa, tavata ystäviä ja viettää aikaa. Kohta on tulossa monet rippijuhlat, ylppärit jne. - suku ja ystävät mahtuvat sekä sisälle että ulos isojen pöytien ääreen. Lasten kaverit ovat usein meillä ja kavereita ja sukua kutsutaan ysein kylään.

Ja juu, meillä ei ole joka sentti talossa kiinni vaan on sijoituksia ja varaa matkustaa - ja harrastaa. Pointtini on, että kaikille ei sovi samat ratkaisut ja koti (ja piha) on ainakin meille ennenkaikkea rakas ja vaalittu paikka, jossa suuri osa jokapäiväisestä elämästä tapahtuu, ei vain sijoitus, josta tilitetään voitto.

Ja siinä taas yksi joka puhuu seipäästä kun toiset puhuu aidasta. Jos sulla on varaa kaikkeen isoista remonteista taloon juhliin ja matkusteluun, niin asiahan ei edes koskenut sinua.

Täällä on muuten sikaturhauttavaa nykyään keskustella, kun ihmisten sisälukutaito on monessa keskustelussa olematonta, ja puolet näpyttelyajasta menee siihen kun väännät taas kerran yhdelle yksinkertaiselle rautalangasta asiaa.

Minulla oli iso uudenkarhea omakotitalo jonka takia lapset joutui viemään 9 kk ikäisenä hoitoon ja rahaa ei ollut matkustamiseen eikä mihinkään. Nyt avioeron jälkeen asun lasten kanssa pienessä vuokrakolmiossa kun mies alkoi pettää. Teinit valittaa kun joutuu jakamaan 16 neliön huoneen sisaruksen kanssa. Satojentuhansien talovelka sentään on poissa niin on helpottunut olo. Teinille tilanne hankala kun ei voi koskaan pyytää kavereita meille. Ei halua näyttää kotia muille.