Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Haaveilin pitkään parisuhde-elämästä...
26.10.2016 |
Olin kaveriporukan viimeinen sinkku. Haaveilin kauan parisuhteesta ja tulevasta perhe-elämästä, asunnosta, häistä ja lapsista... Viimein sain parisuhteen lähemmäs kolmikymppisenä sydämellisen ja ihanan miehen kanssa. Aluksi kaikki oli hyvin, mutta sitten alkoi isojen kompromissien teko, jatkuva pieni naljailu toisen osapuolen taholta, tylsyys ja arjen harmaus. Suhteemme oli kuitenkin parhaimmalla tolalla verrattuna kaikkien ystävieni suhteisiin, jossa ongelmat ovat suuria, ainakin ulkopuolisen silmissä. Se ei kuitenkaan riittänyt. Erosimme vuosi sitten ja voi sitä helpotuksen määrää! Tiedän, että suhteessa tulee arki vastaan, mutta en tosiaan kestä sitä, jos se on kokemani kaltaista. Ja en myöskään kaipaa jännämiestä, vaan arvostan itseäni hyvin paljon. Onko teidän mielestä parisuhde yliarvostettua?
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin millaista pariskunnilla on 25 yhteisen vuoden jälkeen, onko mitään kipinää jäljellä? Vai ollaanko ihan kuin sisko ja veli siinä vaiheessa? Vastatkaa mammat rehellisesti, miehet myös
Vielä ainakin on.
T. 18 v yhdessä
Ihanaa! Tiesittekö heti, että tässä se on?
Heh, no alku oli kyllä aika ällösiirappista :D Jotenkin vaan täysin erilaista kuin aiemmat suhteet, mentiin ihan eri sfääreissä. Että sinänsä joo, mutta kyllä koko ajan oli myös realismi pelissä ja aina kun tuli isoja kysymyksiä (tulevaisuudensuunnitelmia jne) niin jännitti että jos toinen haluaakin ihan eri asioita, mitäs sitten käy? Keskusteleminen on ollut yksi meidän parisuhteen kulmakivi alusta asti, ja sen avulla on selvitetty tielle sattuneet mutkat, ainahan niitä aina tulee hyvässäkin suhteessa. Välillä kyllä edelleen hämmästelen miten älyttömän hyvä tuuri sitä onkaan ollut kun on noin sopivaan tyyppiin törmännyt, ja vielä niin nuorenakin. Huonolla tuurilla olisi voitu kohdata vasta nyt, tai ei koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Siivoamiseen menee ehkä puoli tuntia päivässä, ja senkin ajan voi kuunnella musiikkia tai podcasteja. Jos sattuu olemaan niin etuoikeutettu, että pääsee käymään mielekkäissä töissä, ei aikuiselämän pakollisuuksissa nyt niin paljon vaivaa ole, että ne arjesta tylsää tekisivät. Kyllä se tylsyys minusta kertoo siitä, ettei elämä oikein vastaa toiveita.
Enkä sano tätä vittuilumielessä, vaan kannustan pohtimaan, mitkä olisivat sellaisia juttuja, joilla elämästä saisi enemmän omannäköistä ja kivaa. Elämä on niin lyhyt, ettei sitä kannata tuhlata tylsistymiseen. Vaikka aika ajoin tylsyys on toki ihan hyödyllinen kokemus.