Lue keskustelun säännöt.
Lapsella lukio menee pyllylleen - vai meneekö
26.10.2016 |
En tiedä mitä tekisin.
Lapsi nyt lukion 2. luokalla ja käy koulua vaihtelevalla menestyksellä. Näen että mielenkiinto lakannut täysin, ja lapsi itse sanonutkin että vain yksi aine mikä kiinnostaa ja koko koulu tuntuu muuten raskaalle ja epämieluisalle käydä. Eka vuosi meni aika hyvin, teki vaaditut hommat eikä poissaolojakaan kertynyt hirveesti ..
sen sijaan nyt on poissaoloja paljon ja en tiedä tekeekö tehtäviään, mulkoilee vaan kun kyselen. Olemme keskustelleet että mikä vaan oppilaitos käy ja tuemme missä vaan mitä haluaa tehdä, mutta siinäpä se kun hän ei tiedä itsekään mitä haluaa tehdä! Samalla se murehtii ettei jäisi "vaan kotiin" mutta samalla tuo lukio on selkeesti yhtä pakkopullaa ... :(
Mitä ihmettä tässä nyt tehtäisi. Opon kanssa jo keskusteltiin ja sekin ehdotti vaan et käy lukioo niin kauan kunnes keksii muuta, jos siis muualle tahtoo mutta kun nuori ei tiedä mihin tahtoo ..
ja tätä menoa ei kohta saa lukiossa olla kun ei tee mitään :/
Onko kokemuksia. Onko joku "vaihe" vai mikä tässä nyt on, miten saisin tätä asiaa edes johonkin suuntaan.
Kommentit (14)
Pitäisikö käydä koulupsykologillakin vaikka juttelemassa? Mä en antaisi kotiin jäädä, vaan lukion saisi lopettaa ainoastaan jos on tiedossa joku toinen koulu johon mennä.
Eipä tuo lukio ollut minullekaan aikanani mitään herkkua, mutta kävin sen sisulla loppuun ihan vaan siitä syystä että ilman sitä minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta päästä haluamiini opiskelupaikkoihin. Onko lapsellasi mitään tulevaisuudensuunnitelmia, mitä meinaa tehdä 2. asteen jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö käydä koulupsykologillakin vaikka juttelemassa? Mä en antaisi kotiin jäädä, vaan lukion saisi lopettaa ainoastaan jos on tiedossa joku toinen koulu johon mennä.
Eipä tuo lukio ollut minullekaan aikanani mitään herkkua, mutta kävin sen sisulla loppuun ihan vaan siitä syystä että ilman sitä minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta päästä haluamiini opiskelupaikkoihin. Onko lapsellasi mitään tulevaisuudensuunnitelmia, mitä meinaa tehdä 2. asteen jälkeen?
Käy myös koulupsykologilla, käynyt siis pidempään siellä silloin tällöin erään tapahtuman jälkeen.
Ap
Siskoni jätti aikoinaan takkuilevan lukion kesken ja meni töihin. Seuraavana ayksynä kauppaopistoon. Joka menikin sitten paremmin, varmaan kun oli vähän viisastunut.
Jos ei koulu maistu, saa etsiä duunia itselleen. Lorvijaa en katsoisi
Vierailija kirjoitti:
Siskoni jätti aikoinaan takkuilevan lukion kesken ja meni töihin. Seuraavana ayksynä kauppaopistoon. Joka menikin sitten paremmin, varmaan kun oli vähän viisastunut.
Tai sitten syynä oli kauppisamiksen helppous lukioon verrattuna
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni jätti aikoinaan takkuilevan lukion kesken ja meni töihin. Seuraavana ayksynä kauppaopistoon. Joka menikin sitten paremmin, varmaan kun oli vähän viisastunut.
Tai sitten syynä oli kauppisamiksen helppous lukioon verrattuna
Voi olla. Siskolla diagnosoimaton lukihäiriö (nyt keski-iällä ymmärretty tämä) ja ihan hirveä murrosikä. Sittemmin suoritti kyllä sen lukionkin ja pääsi yliopistoon...
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö käydä koulupsykologillakin vaikka juttelemassa? Mä en antaisi kotiin jäädä, vaan lukion saisi lopettaa ainoastaan jos on tiedossa joku toinen koulu johon mennä.
Eipä tuo lukio ollut minullekaan aikanani mitään herkkua, mutta kävin sen sisulla loppuun ihan vaan siitä syystä että ilman sitä minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta päästä haluamiini opiskelupaikkoihin. Onko lapsellasi mitään tulevaisuudensuunnitelmia, mitä meinaa tehdä 2. asteen jälkeen?
Ei sillä ole selkeitä suunnitelmia mitä tehdä, tai no opiskella joo mutta kun ei ole selkeää "haaveammattia" hänellä niin ei tiedä yhtään, mikä se suunta sitten olisi (ei kuulemma ainakaan terveydenhuoltoala).
Ja kun tässä käydään töissä lapsen isä ja minä, mennään aamuun aikaisin niin millä sen lapsen sinne lukioon muka väkisin roudaan, toki muistuttelen heräämään mutta kyllä se enemmän sen vastuulla itsellään on, kuitenkin kohta jo aikuinen ihminen! Ei kuitenkaan vaikuta masentuneelle (sitäkin mietin) kun sit muuten on sellanen reipas ja elämänmyönteinen, harrastaa ja on sosiaalinen. Tuo opiskelukuvio nyt vaan selkeesti ahistaa, ja se sitäkin sano että kun kaverit tietää
mitä haluaa ja mihin suuntaa ja hän vaan pyörittelee päätään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siskoni jätti aikoinaan takkuilevan lukion kesken ja meni töihin. Seuraavana ayksynä kauppaopistoon. Joka menikin sitten paremmin, varmaan kun oli vähän viisastunut.
Tostakin puhuttiin opon kanssa, että sitten harjottelijaks jonnekin mutta miten sellaisiin pääsee, ihanko kysymällä vaan .. ?
Ap
Hmm, kinkkinen tilanne. Toisaalta lukio antaa hyvät eväät jatko-opintoihin sen jälkeen kun sen on suorittanut. Ja kun lukio tökkii lapsellasi niin ehdota VALMAa eli valmentavaa oppilaitosta ammattikouluun? Jospa sen vuoden aikana keksisi mitä haluaa tulevaisuudelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lukio ole mitään herkkua monellekaan, itse kyllä tykkäsin lukioajoista ja sain ihania kavereita sieltä jne, mutta ne itse kouluaineet olivat aivan täyttä pakkopullaa, ja olin siis ysin oppilas! Vois sanoa vaikka niin, että koulumotivaatiota mulla on aina ollut ja oli silloinkin, mutta lukio oli "pakollinen välivaihe" koska halusin yliopistoon - 2 ainetta siellä kiinnosti, loput ei, tykkäsin koulusta kavereiden ja opettajien takia kumminkin ja kävin sen loppuun hyvin arvosanoin.
Eli mitä lapsestasi sanoisin, kannattaa miettiä mitkä ne tavoitteet on, haluaako korkeakouluun (=onko joku sellainen ala, joka kiinnostaisi, kannattaa miettiä enemmän siltä pohjalta että millaiseen ammattiin haluaa kuin että mitä haluaisi opiskella, koska opiskelu on kuitenkin aina se TIE sinne ammattiin, ja ammatti on se lopullinen päämäärä) vai onko ammattikoulutasolla joku juttu mikä kiinnostaisi... kyllä järkevintä on hammasta purren käydä se lukio loppuun, hakee sit sen jälkeen opiskelemaan muualle tai menee vaan suosiolla kaupan kassalle vuodeksi pariksi jos edelleen kaikki on pakkopullaa. Luultavasti tuo on joku vaihe ja löytää oman juttunsa joskus, mutta pointti on se ettei lukio itsessään valmista ketään mihinkään ammattiin, vaan saadakseen ammattitutkinnon täytyy se lukion jälkeen erikseen vielä opiskella. Eli jos lukio ei kiinnosta, niin se ei vielä tarkoita ettei elämällä olisi päämäärää, mutta sen verran olisi hyvä sisua olla, että sen silti loppuun asti kävisi jos ei kerran muutakaan parempaa vaihtoehtoa ole just nyt tarjolla.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni jätti aikoinaan takkuilevan lukion kesken ja meni töihin. Seuraavana ayksynä kauppaopistoon. Joka menikin sitten paremmin, varmaan kun oli vähän viisastunut.
Tostakin puhuttiin opon kanssa, että sitten harjottelijaks jonnekin mutta miten sellaisiin pääsee, ihanko kysymällä vaan .. ?
Ap
Siskoni siis jo keski-ikäinen. Ennen töitä oli 14-vuotiaillekin kun vaan käveli sisään jonnekin. Nykyään varmasti vaikeaa. Jouluapulaiseksi voisi päästä? Mut sitten pitäis kyllä olla ryhdikäs työhaastattelussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni aikoinaan takkusi ammattikoulu todella pahasti, koska ala oli väärä. Motivaatio oli täysin nollassa enkä edes tiennyt, mitä haluan. Lopetin koulun, tein töitä vuoden ja päädyin sitten aikuislukioon. Sen jälkeen löysinkin sopivan alan :) kehota teiniäsi tekemään ammatinvalintatestejä?
Ehkä voisitte alkuun miettiä, että lukion voisi käydä 3,5 tai neljässä vuodessa? Näin opiskelutahtia saisi kevennettyä ja koulu ei ehkä tuntuisi niin raskaalta ja voisi sujuakin paremmin. Kolikon kääntöpuolena tietysti tuo pidempi aika, mutta jos lapsi ei meinaa nytkään saada kursseja kasaan niin tutkinnon saaminen pidentyy pian joka tapauksessa. Muutamalla kurssilla kevennettyä lukujärjestystä voisi kokeilla ainakin jonkin aikaa ja jos nuori keksii toiseen kouluun mihin mennä hän voisi sitten vaihtaa sinne. Mutta parhaassa tapauksessa jo kevennetty lukujärjestys voisi auttaa lukion suorittamisessa loppuun asti. Lukio on välillä rankka, mutta pakko ei ole murjoa itseään siihen kolmen vuoden muottiin.
Mikä se koulumenestystaso on?