NOLOT KOKEMUKSET JUHLISSA. Esim. häissä, hautajaisissa, synttäreillä...

ja kakku oli jotenkin hutera ja meinasin kaataa koko kaukun! Onneksi " vain" koriste tippui ja koristeen morsiammelta lähti pää irti!! Varmaan näissä häissä olleet av:laiset tunnistaa tapauksen:) NOLOA!!!!

opiskeluaikoina koulussamme oli pakollista työharjoittelua ravintolassa salin puolella. Emme olleet vielä siihen mennessä käsitelleet teoriatunneilla tarjottimia ja laseja ja niiden kantoa. Täys mulkku, kaikkitietävä salivastaavamme sitten antoi minulle nakkihomman, kun itseään laiskotti; käski minut hoitamaan erään pöydän tilauksen ja tarjoilun, vaikka tiesi, että he 100% varmuudella tilaavat viiniä. Oli äitienpäivä.

No minä sitten aikani hangoiteltuani ja varoituksen saatuani menin ottamaan heiltä tilausta. Ja kuinka ollakkaan, kaikki tilasivat viiniä. Vielä tuossa vaiheessa pyysin, että joku muu voisi toimittaa nuo juomat pöytään, mutta ei. Luulin jo selvinneeni kunnialla, kun ojensin toiseksiviimeistä lasia pöytään ja eikös sillä samalla sekunnilla viimeinen tarjottimella ollut lasi kaatunut ja kaikki juomat suoraan erään asiakkaan niskaan. Kyllä nolotti!!!

Toimitin äkkiä hänelle paperia ja kuivasin suurimman osan paidan selästä. Ei tainnut tuo seurue enää toistamiseen tulla samaan ravintolaan, vaikka hänelle luvattiinkin maksaa pesulalasku ja viini tarjottiin talon puolesta. Enkä minä enää tarjoillut juomia siinä ravintolassa.



Jos tunnistat itsesi kuvauksesta niin olen todella pahoillani tapahtuneesta!!!

Omissa ylioppilasjuhlissani eräs täti luuli isoveljeni kihlattua " joksikin juhlakalun kaveriksi" ja puhutteli häntä ohimennen ja tosi epäkohteliaasti. Samainen täti oli vuotta aikaisemmin antanut heille kihlajaislahjankin ja tavanneet olivat useasti.



Kun isäni huomautti ystävällisesti, että tässä on xx:n morsian, täti möläytti vain, että eihän sitä nyt kaikkia voi tuntea. En kyllä ymmärrä, miksi täti ylipäätään oli niin tympeä, vaikka kyseessä olisikin ollut " vain" kaveri.

Isäni hautajaiset olivat kaikinpuolin omituinen tilaisuus.

Vanhempani ovat eronneet jo vuosia sitten isäni alkoholin käytön takia, ja isän ystäväpiirikin koostui pääosin muista kaltaisistaan. Sukulaiset eivät häneen juurikaan mitään yhteyttä pitäneet.

Kun hautajaisia sitten aloin järjestämään, sain sukulaisilta tuikan vaatimuksen vieraslistasta, johon ei titenkään nämä ystävät kuuluneet. Jätin vaateen omaan arvoonsa, ja toivotin kaikki isäsätäni oikeasti välittäneet ihmiset lämpimästi tervetulleiksi saattamaan hänet viimeiselle matkalleen.

Voitte kuvitella juhlan yleisen tunnelman, kun " hienot" sukulaiset joutuivat samoihin tiloihin näiden laitapuolen kulkijoiden kanssa (jotka ovat kyllä mitä harmittominta ja sydämellisintä väkeä).

Muistotilaisuudessa sukulaiset pitivät mitä kauniimpia puheita, vaikkeivät viimeiseen kymmeneen vuoteen edes ollet missään tekemisissä isäni kanssa. Puheiden loputtua pappi kysyi halauaisiko joku vielä sanoa jotain, jolloin yksi isän ystävistä nosti kätensä, ja alkoi kertoa; -" Olimme viime kesänä Heikin kanssa lammenrannalla eräretkellä, ja Heikki ui kuin kala vedessä sinä kirkkaassa vedessä. Minä katselin rannalta, koska en osaa uida. Heikki lupasi, että " kyllä minä sinut Martti uimaan opetan" , enkä minä vieläkään osaa uida..." ja tarinan kertoja puhkesi lohduttomaan itkuun.

Tarinan jälkeen pappi kysyi, että onko kenelläkään toiveita jos laulettaisiin jokin virsi.

Eräs isän ystävistä ehdotti että lauletaan Isä meidän. Pappi totesi sen olevan rukous, johon sai kipakan vastauksen -" No rukoillaan se sitten!!"

Hetkittäin tuntui että räjähdän nauruun väkisinkin, mutta kunnialla sitten selvisin (tiedättehän sen tunteen, kun on jo liian kamalaa, eikä missään tapauksessa saisi nauraa, niin naurattaa vähempikin)

Näin jälkikäteen ajatellen olivat ainakin isän näköiset hautajaiset.