Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pakkoryhmäytyminen yliopistossa
26.10.2016 |
Aloitin tänä syksynä opinnot yliopistossa, ja vaikka ala on oma, tuntuu että pää hajoaa tähän jatkuvaan ryhmäytymiseen. Minulla on masennus- ja ahdistuneisuustaustaa, mutta vaikka sosiaaliset tilanteet ahdistavat minua, olen käynyt aktiivisesti fukseille suunnatuissa tapahtumissa ja pystyn kyllä kutakuinkin puhumaan opiskelukavereideni kanssa. En halua jäädä ulkopuolelle, vaan tutustuisin mielelläni ihmisiin omaan tahtiini. Ryhmätyötkään eivät ole ongelma.
Se, mistä en pidä, on kuitenkin jatkuva, ulkoa tuleva ryhmäytymisen paine. Vapaa-ajan tapahtumissa tämä on ok, mutta kursseilla sitä ei jaksaisi! Yhdellä verkkokurssilla yksi kurssin tehtävistä on "ryhmäytyä" nettialustalla muiden kanssa. Itsestään piti kertoa ja pakollisia tutustumisleikkejä oli myös alun kaikille pakollisissa orientaatioissa. En tiedä, ylireagoinko, mutta mua todella ahdistaa kun pitää kertoa itsestään, niin kuin tuossa verkkokurssin tehtävässäkin. Minua ei haittaa tehdä tehtäviä ryhmässä eikä vertaisarvioida muiden töitä, mutta itsestään kertominen on aivan kamalaa. Olen ollut viimeiset pari vuotta vaihdellen saikulla ja työkyvyttömänä työttömänä, ja sosiaalisia kontakteja on ollut vähän - mitä siis voisin edes kertoa itsestäni?
Kysymykseni kai siis on, että miten tätä pitäisi jaksaa. Millaisia kokemuksia teillä on, helpottaako tämä opintojen edetessä? Luulin, että yliopistossa kukin saisi vapaasti olla juuri niin epäsosiaalinen kuin on, kunhan hommat tulee hoidettua.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu ettei tätä aihetta tajua muut kuin introvertit ja/tai sellaiset, joille sosiaaliset tilanteet luo ahdistusta.
Ihmisten on vaikea ymmärtää ettei sosiaaliset taido ole yhtä kuin ekstroverttius. Nauttisin itse paljon enemmän koulun käymisestä, jos saisin tehdä jutut omaan tahtiin. Ryhmätyöt saa oman energian nolliin hetkessä ja kaikki se oheishössötys väsyttää enemmän kuin koulunkäynti itsessään.
Mutta kun maailma ei toimi omaan tahtiin eikä soolona ja siihen on hyvä opetella jos aikoo siinä maailmassa pärjätä.
Mutta miksi oikeanlainen maailma olisi pelkästään ekstroverttien, jos introverttejä on ihan älytön määrä? Eikä sun mielestä ole olemassa mitään harmaan sävyjä mustan ja valkoisen välissä?
Niitä harmaan sävyjähän tässä juuri kuulutetaan opettelemaan tuon iänikuisen "miksei maailma toimi juuri niin kuin minä sen haluaisin toimivan" -virren sijasta. Sosiaalisia taitoja ja yhteistyötä voi oppia ja on hyvä opetella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu ettei tätä aihetta tajua muut kuin introvertit ja/tai sellaiset, joille sosiaaliset tilanteet luo ahdistusta.
Ihmisten on vaikea ymmärtää ettei sosiaaliset taido ole yhtä kuin ekstroverttius. Nauttisin itse paljon enemmän koulun käymisestä, jos saisin tehdä jutut omaan tahtiin. Ryhmätyöt saa oman energian nolliin hetkessä ja kaikki se oheishössötys väsyttää enemmän kuin koulunkäynti itsessään.
Mutta kun maailma ei toimi omaan tahtiin eikä soolona ja siihen on hyvä opetella jos aikoo siinä maailmassa pärjätä.
Mutta miksi oikeanlainen maailma olisi pelkästään ekstroverttien, jos introverttejä on ihan älytön määrä? Eikä sun mielestä ole olemassa mitään harmaan sävyjä mustan ja valkoisen välissä?
Niitä harmaan sävyjähän tässä juuri kuulutetaan opettelemaan tuon iänikuisen "miksei maailma toimi juuri niin kuin minä sen haluaisin toimivan" -virren sijasta. Sosiaalisia taitoja ja yhteistyötä voi oppia ja on hyvä opetella.
'
Mun kokemuksen mukaan näissä ei ole kyse yleensäkään sosiaalisten taitojen oppimisesta vaan siitä, kuka on eniten päällepäsmäri ja saa tahtonsa läpi.
Joillekin, kuten esim. ujoille, ryhmäytysmisjutut voivat auttaa tutustumaan muihin paljon helpommin, luontevammin. Aina ne eivät ole kovin kivoja, mutta itselle huomattavasti helpompia kuin että kylmiltään menisi vain juttelemaan jollekulle, tai pahimmassa tapauksessa siinä vaiheessa kun muut ovat jo löytäneet porukkansa. Tutkimuksetkin kertovat, että näitä ryhmäytymisleikkejä harrastavissa porukoissa porukan henki tulee muodostumaan huomattavasti paremmaksi.
Nykyisessä koulussani ei näitä ole. Olen ollut viimeiset pari vuotta täysin yksin. Ja joo, olen yrittänyt tutustua, mutta se aina jää siihen pariin lauseeseen. Suomalaiset ovat todella nihkeitä tutustumaan paremmin. Se on vielä niinkin huonoa, että tulevaisuudessa työpaikat menevät niille keillä on suhteita. Nykyisessä työpaikassani oli ihan älyttömästi typeriä lasten leikkejä, mutta ilmapiiri on nykyään ihan mieletön. Ja todella ujot, kuten minä, voimme myös luontevasti olla muiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Joillekin, kuten esim. ujoille, ryhmäytysmisjutut voivat auttaa tutustumaan muihin paljon helpommin, luontevammin. Aina ne eivät ole kovin kivoja, mutta itselle huomattavasti helpompia kuin että kylmiltään menisi vain juttelemaan jollekulle, tai pahimmassa tapauksessa siinä vaiheessa kun muut ovat jo löytäneet porukkansa. Tutkimuksetkin kertovat, että näitä ryhmäytymisleikkejä harrastavissa porukoissa porukan henki tulee muodostumaan huomattavasti paremmaksi.
Nykyisessä koulussani ei näitä ole. Olen ollut viimeiset pari vuotta täysin yksin. Ja joo, olen yrittänyt tutustua, mutta se aina jää siihen pariin lauseeseen. Suomalaiset ovat todella nihkeitä tutustumaan paremmin. Se on vielä niinkin huonoa, että tulevaisuudessa työpaikat menevät niille keillä on suhteita. Nykyisessä työpaikassani oli ihan älyttömästi typeriä lasten leikkejä, mutta ilmapiiri on nykyään ihan mieletön. Ja todella ujot, kuten minä, voimme myös luontevasti olla muiden kanssa.
Jaa. Minäkin olen ujo, ja suuri siitä syystä en missään nimessä halua leikkiä mitään vaivaannuttavia ja lapsellisia leikkejä, joissa joutuu huomion keskipisteeksi.
Tutustumisleikit ovat kyllä niin kuppainen keksintö, että oksat pois. Minä olen täysin kykeneväinen tutustumaan haluamaani ihmisiin omassa tahdissani. En halua kertoa suuren yleisön edessä itsestäni jotain naurettavaa, ja esittämään jotain urpoja esityksiä. Sillä ei ole mitään tekemistä sosiaalisten taitojen kanssa. Minä olen hyvinkin sosiaalinen, kun sille päälle satun ja osaan työskennellä ryhmässä, mutta leikit eivät kiinnosta pätkääkään.
Alue: Aihe vapaa
Mutta miksi oikeanlainen maailma olisi pelkästään ekstroverttien, jos introverttejä on ihan älytön määrä? Eikä sun mielestä ole olemassa mitään harmaan sävyjä mustan ja valkoisen välissä?