Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pakkoryhmäytyminen yliopistossa
26.10.2016 |
Aloitin tänä syksynä opinnot yliopistossa, ja vaikka ala on oma, tuntuu että pää hajoaa tähän jatkuvaan ryhmäytymiseen. Minulla on masennus- ja ahdistuneisuustaustaa, mutta vaikka sosiaaliset tilanteet ahdistavat minua, olen käynyt aktiivisesti fukseille suunnatuissa tapahtumissa ja pystyn kyllä kutakuinkin puhumaan opiskelukavereideni kanssa. En halua jäädä ulkopuolelle, vaan tutustuisin mielelläni ihmisiin omaan tahtiini. Ryhmätyötkään eivät ole ongelma.
Se, mistä en pidä, on kuitenkin jatkuva, ulkoa tuleva ryhmäytymisen paine. Vapaa-ajan tapahtumissa tämä on ok, mutta kursseilla sitä ei jaksaisi! Yhdellä verkkokurssilla yksi kurssin tehtävistä on "ryhmäytyä" nettialustalla muiden kanssa. Itsestään piti kertoa ja pakollisia tutustumisleikkejä oli myös alun kaikille pakollisissa orientaatioissa. En tiedä, ylireagoinko, mutta mua todella ahdistaa kun pitää kertoa itsestään, niin kuin tuossa verkkokurssin tehtävässäkin. Minua ei haittaa tehdä tehtäviä ryhmässä eikä vertaisarvioida muiden töitä, mutta itsestään kertominen on aivan kamalaa. Olen ollut viimeiset pari vuotta vaihdellen saikulla ja työkyvyttömänä työttömänä, ja sosiaalisia kontakteja on ollut vähän - mitä siis voisin edes kertoa itsestäni?
Kysymykseni kai siis on, että miten tätä pitäisi jaksaa. Millaisia kokemuksia teillä on, helpottaako tämä opintojen edetessä? Luulin, että yliopistossa kukin saisi vapaasti olla juuri niin epäsosiaalinen kuin on, kunhan hommat tulee hoidettua.
Kommentit (46)
Itse vaihdoin pääainetta ja tulin aivan uusien opiskelijoiden keskelle uutena. En viitsinyt enää lähteä fuksiporukan mukaan, koska se olisi tuntunut vähän hölmöltä. Olen nyt nämä 4 vuotta aika itsenäisesti kulkenut luennoilla, lukuunottamatta muutamia samanhenkisiä joiden kanssa tulee hengailtua enemmän (lähinnä silloin tällöin esim ruokalassa). Mutta kokonaisuutena ei itseäni asia häiritse. En koe että edes haluaisin sen kummemin ryhmäytyä. Olen muutaman vuoden sisään kyynistynyt sen verran, etten jaksa tutustua ihmisiin joista harvoista edes tulisin pitämään. Mielummin kuljen yksin kuin väkisin pakon sanelemana. Enkä muutoinkaan koe että hengailuun olisi mitään tarvetta, jos esimerkiksi päivässä on yksi useamman tunnin luento niin menen luennolle, istun paikalleni ja lähden kotiin. Eihän siinä edes ehdi kenenkään kanssa juttelemaan. Ja vaikka päivässä olisi useampi luento, niin harvoin sama luentoporukka jatkaa seuraavalle luennolle edes.
Ja noissa pakollisissa esittelyissä kerron nimeni ja ikäni, kauanko olen opiskellut ja mistä olen kotoisin. En ole koskaan edes törmännyt että jotain tarkempaa (edes harrastuksia) opiskeluissa edes kysyttäisiin. Ja ryhmätyöt yleensä jaetaan tai joka tapauksessa ryhmää joutuu etsimään esim Moodlen kautta. Kyllä aina on muitakin joilla ei kurssilla ole tuttuja.
Toki olisi mahtavaa jos olisi samanhenkinen porukka, mutta ei se nyt ole niin iso ongelma että kokisin siitä opiskelujeni kärsivän. Ehkä eka vuosi on se pahin, sen jälkeen jokaisella alkaa kulkea opiskelut omia polkujaan muutenkin. (Ja opiskelen vielä kauppatieteitä, joissa kaikenlainen verkostoituminen on läsnä jatkuvasti.)
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai kamal kun työpaikatkin saadaan suhteilla ja verkostojen kautta.
Tämä on nyt sitä verkostoitumista. Käytä hyväksesi.
Kuten aloitusviestissä sanoin, en vastusta verkostoitumista enkä ihmisiin tutustumista, mutta olisi paljon helpompaa ja miellyttävämpää tehdä se omaan tahtiin ja omilla ehdoilla.
Joku taisi sanoa jotain ryhmätyökyvyttömyydestäkin. Se ei ole ainakaan mulle ongelma, pystyn kyllä puhumaan kenen tahansa kanssa järkevistä aiheista. Lämpeän vain ihmisille hitaasti enkä halua kertoa omista asioistani muuten kuin omalla aikataulullani. Sen ei pitäisi estää yhdessä työskentelyä.
No älä kerro. Eikä se estäkään.
Vierailija kirjoitti:
Fukseille tarkoitettu ohjelma kärsii ymmärrettävistä syistä siitä yleistyksestä, että fuksit ovat 19-vuotiaita, suoraan lukiosta tulleita ja kotoa muuttaneita. Suurimmalla osalla varmaankin näin, mutta kyllä jokaiseen vuosikertaan löytyy ainakin yksi, joka on nähnyt elämää ylä- ja alamäkineen useamman vuoden ajalta eikä enää välttämättä jaksa innostua jokailtaisesta kreisibailauksesta. Myös esim. tuutorit ja ainejärjestötoimijat tiedostavat tämän, mutta kun vapaaehtoisvoimin järjestetään toimintaa porukalle, joista suurin osa kuuluu siihen myöhäisteinistreotypiaan, tuppaa enemmistö määräämään linjan ja siitä poikkeavien toivotaan mahtuvan mukaan. Aikanaan toimintaa järjestäneenä ja yhä sivusta seuraavana täytyy kyllä todeta, että kymmenessäkin vuodessa erilaisten opiskelijoiden huomioiminen on kyllä kehittynyt valtavasti. Parantamista totta kai on aina.
Tutor- ja ainejärjestötoiminnasta en tiedä, mutta itse kyllä näkisin että ihan opetuksessa on menty valtavasti taaksepäin viimeisen kymmenen vuoden aikana. Mulla jäi opinnot kesken kymmenisen vuotta sitten, nyt olen palannut takaisin suorittamaan maisterintutkinnon.
Aiemmin opiskelin hyvin pitkään kirjatentein, massaluennoin ym. minulle sopivin opiskelumenetelmin. Nykyään taas kaikki kurssit tuntuvat olevan tätä ryhmätyöskentelyä, joka ei itselleni sovi ollenkaan. Osaan siis olla ryhmässä ja olen pärjännyt työelämässäkin varsin hyvin. Mutta jos haluan oppia jotain, tarvitsen omaa rauhaa ja keskittymistä itsekseni. Nykyään on joku pakollinen keskustelutuokio vieruskaverin kanssa massaluennollakin!
Kysyin yliopistolla työskentelevältä tutulta mistä tämä johtuu, niin kuulemma siitä että nykyään nuoret ei kykene keskittymään kokonaista tuntia ilman tällaisia välibreikkejä. Miten tällaiset ihmiset sitten voisivat pärjätä työelämässä, jos keskittymiskyky on niin huono? Miksi muiden pitää kärsiä näiden oppimisvaikeuksista? Eikö hakuprosessissa voisi katsoa jotenkin tätä asiaa että näitä ei edes otettaisi yliopistoon, joka vaatii kuitenkin aika pitkäjänteistä pänttäämistä pantomiimileikkien sijaan?
Mielestäni nuo luentojen välikeskustelut on kivoja. Asia jää eri tavalla päähän kun vaan kuuntelemalla luennoitsijaa. Ja esiintymisten tarkoitus on valmentaa työelämään! Sitä harjoitellaan siellä ja siitä saa palautetta! Jos ei niihin kykene on syytä käydä terapiassa juttelemassa peloistaan.
T. Yks ujo myös
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole vieläkään valmistunut yliopistosta, koska en pystynyt ryhmäytymään. Olen 3-kymppinen introvertti ja äärimmäisen estynyt. Elän työttömyysturvalla ja keplottelen aina itseni joillekin tuille, koska kaikilla aloilla opiskellessa joutuisi ryhmäytymään ja esiintymään. Työelämässä pärjäisin, koska siellä ei ole aikaa leikkiä ja pitää esitelmiä.
Poliitikot kysyvät aina: miten me saataisiin opiskelijat valmistumaan ja siirtymään työelämään nopeammin? Nääs nääs. Siten, että poistatte leikit ja esitelmät opiskelutavasta, niin introvertitkin pääsee etenemään. Ihminen kun on geneettisesti ohjelmoitu tiettyyn temperamenttiin. Joten koulutuksen suunnittelijat ovat tässä se pääsyyllinen. Valintoja, valintoja, kuten joku edellä sanoi.
Höpö vitun höpö. Jos ei yhtä ryhmätyötä saa koulussa tehtyä, niin 110% varmuudella ei pysty hoitamaan ainuttakaan sellaista työtehtävää johon jotain koulutusta vaadittaisiin.
Monella huippukoodarilla ei ole minkäänlaisia sosiaalisia taitoja, saavat taatusti paljon enemmän aikaan kuin laumaeläimet.
Kerro nyt vaikka yksi noin esimerkiksi? Vaikka Twitter-handle?
Nyt niitä sosiaalisesti kyvyttömien koodareiden twittereitä tänne, kiitos. Jos niitä oikein monia on. Kun ei itselleni ole kahdessakymmenessä vuodessa ja viidessä eri maassa vielä tullut ainuttakaan vastaan. Enkä oikein ymmärrä miten huippukoodari edes voisi olla sosiaalisesti kyvytön.
Jos ihminen on sosiaalisesti kyvytön niin todennäköisesti sillä ei ole profiilia Facebookissa tai Twitterissä. Se on ihan se ja sama mitä ajattelet ja uskot, ketään ei ihan oikeasti kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo kaikki valmentaa työelämään. Opettele.
Työelämässä leikitään ponileikkejä ja kuljetaan iltaisin pomon kanssa kaljalla? Jos et suostu niin saat kenkää.
Joskus niinkin. Kyllä se kannattaa kun liksa on 13.700,- kuussa.
Valintoja, valintoja...
Niin. Minä valitsin olla vähemmän ponileikkijä/ryhmäkaljoittelija ja tienasin vain 8000 kuussa. Se riitti minulle silti, koska katsoin tärkeämmäksi sen että sain itse määritellä kenen kanssa olen tekemisissä ja ennen kaikkea, mitä teen töissä.
Nyt "töiden välissä", tänään viimeksi sanonut ex-kollegalle "en tule, koska teidän firman duunit on tylsiä". Kun saisikin jostain homman jossa ei tarvitsisi pahemmim ihmisten kanssa jallatella ja silti tienestit noin 3500...
Opiskelijat ovat entistä yksinäisempiä, ja vastoin tätä keskustelua Yhä useampi haluaisi enempi ryhmäytymisiä ja yhteistä tekemistä. Todella moni muuttaa uutena paikkakunnalle, ilman näitä moni jäisi yksin, kaverittomiksi. On oikeesti todella raskasta olla aina yksin.
En minä ainakaan kavereita ilman noita tapahtumia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa helpottavaa lukea kirjoitus, johon pystyin samaistumaan 100%. Itse opiskelen hyvin kilpailuhenkisellä alalla, ja kaikki tuo ryhmätoiminta syö sielua joka päivä. Meillä jopa 80% läsnäolopakko. On kyllä välillä tunne, että tapaan useammin luokkakavereita kuin omaa kumppania. On muodostunut kuppikuntia joissa jokainen sitten puukottaa selkään vuorollansa. Tunnen itseni kummajaiseksi tässä porukassa; en kuulu mihinkään. Olen introverttiluonne, mutta aina on joka koulusta (tähän asti) löytynyt joka jonka kanssa synkkaa hyvin. Nyt ei näin ole.
Ja ne ryhmätyöt hajottaa enemmän kuin mikään muu, sosiaalisista kuvioista en jaksa välittää sen enempää, miettikööt mitä miettii. Kyllä tässä alkaa itsekin epäilemään omaa kelpaavuuttaan ihmisenä kun tällaiseen porukkaan eksyy.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelijat ovat entistä yksinäisempiä, ja vastoin tätä keskustelua Yhä useampi haluaisi enempi ryhmäytymisiä ja yhteistä tekemistä. Todella moni muuttaa uutena paikkakunnalle, ilman näitä moni jäisi yksin, kaverittomiksi. On oikeesti todella raskasta olla aina yksin.
En minä ainakaan kavereita ilman noita tapahtumia.
Kavereita voi hankkia opiskelupiirien ulkopuoleltakin, opiskelukaverit ovat enemmänkin työkavereita joiden kanssa hengaillaan koska on pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opiskelijat ovat entistä yksinäisempiä, ja vastoin tätä keskustelua Yhä useampi haluaisi enempi ryhmäytymisiä ja yhteistä tekemistä. Todella moni muuttaa uutena paikkakunnalle, ilman näitä moni jäisi yksin, kaverittomiksi. On oikeesti todella raskasta olla aina yksin.
En minä ainakaan kavereita ilman noita tapahtumia.
Tapahtumat on jees, koska niihin voi kukin osallistua oman tahtonsa ja jaksamisensa mukaan. Tarvitseeko sitä ryhmäytymistä kuitenkaan tuoda näin vahvasti itse opiskeluun ja kursseille?
AP
Riippuu varmaan opiskeltavasta aineestakin. Minulla oli pitkä sivuaine alalta, jossa pääaineopiskelijat olivat nuoria (pääsykokeissa aloituspisteet suosivat uutta yo-todistusta, ala nuoria kiinnostava) ja sisäänottomäärät suuria eli massaluentoja ja ryhmätöitä riitti, sillä tuskinpa luennoitsijoiden aika olisi riittänyt 80 esseen läpikäyntiin.
Tähän oli totuttelemista, sillä oma pääaineeni on varsin pieni, opiskelijat keski-iältään 40 ja ryhmäkoko luennoilla noin 7 henkeä. Ryhmäkoko ei siis ole este itsenäisille suoritusmuodoille. Meillä ei olla pakkoryhmäydytty lainkaan enää ensimmäisen vuoden jälkeen; useimmat luentosarjat vetävä lehtori oli sitä mieltä, että jokainen meistä tädeistä on jo nähnyt riittävästi tiimityötä työelämässä, eikä kukaan myöskään ole enää haalari-iässä eli jaksa sosiaalistua ainejärjestöjen tai bileiden merkeissä. Yliopistolla käydään kuten töissä ja sielläkin mahdollisimman vähän. Monella on työ ja/tai perhe ja/tai pitkä matka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni nuo luentojen välikeskustelut on kivoja. Asia jää eri tavalla päähän kun vaan kuuntelemalla luennoitsijaa. Ja esiintymisten tarkoitus on valmentaa työelämään! Sitä harjoitellaan siellä ja siitä saa palautetta! Jos ei niihin kykene on syytä käydä terapiassa juttelemassa peloistaan.
T. Yks ujo myös
Ei kyse ole pelosta vaan oppimistyylistä. Minulle välikeskustelut ja kaikki osallistaminen katkaisee ajatusketjuni, jota saan koota uudelleen yleensä koko loppuluennon. Yleensä nämä keskustelut myös ovat todella ympäripyöreitä, kun parissa minuutissa ei ehdi edes mitään syvällistä puhua. Täysin hyödytöntä ja jopa haitallista oman oppimiseni kannalta.
Olin opiskelujen välissä 10 vuotta työelämässä eikä minun tarvinnut koskaan käydä yhtään pakollista tutustumisleikkiä tai pakollista välikeskustelua vieruskaverin kanssa muodon vuoksi. Myöskään esiintyä ei työssäni ole tarvinnut, vaikka siinä koenkin olevani hyvä. Harvassa työssä vaan tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole vieläkään valmistunut yliopistosta, koska en pystynyt ryhmäytymään. Olen 3-kymppinen introvertti ja äärimmäisen estynyt. Elän työttömyysturvalla ja keplottelen aina itseni joillekin tuille, koska kaikilla aloilla opiskellessa joutuisi ryhmäytymään ja esiintymään. Työelämässä pärjäisin, koska siellä ei ole aikaa leikkiä ja pitää esitelmiä.
Poliitikot kysyvät aina: miten me saataisiin opiskelijat valmistumaan ja siirtymään työelämään nopeammin? Nääs nääs. Siten, että poistatte leikit ja esitelmät opiskelutavasta, niin introvertitkin pääsee etenemään. Ihminen kun on geneettisesti ohjelmoitu tiettyyn temperamenttiin. Joten koulutuksen suunnittelijat ovat tässä se pääsyyllinen. Valintoja, valintoja, kuten joku edellä sanoi.
Höpö vitun höpö. Jos ei yhtä ryhmätyötä saa koulussa tehtyä, niin 110% varmuudella ei pysty hoitamaan ainuttakaan sellaista työtehtävää johon jotain koulutusta vaadittaisiin.
Monella huippukoodarilla ei ole minkäänlaisia sosiaalisia taitoja, saavat taatusti paljon enemmän aikaan kuin laumaeläimet.
Kerro nyt vaikka yksi noin esimerkiksi? Vaikka Twitter-handle?
Nyt niitä sosiaalisesti kyvyttömien koodareiden twittereitä tänne, kiitos. Jos niitä oikein monia on. Kun ei itselleni ole kahdessakymmenessä vuodessa ja viidessä eri maassa vielä tullut ainuttakaan vastaan. Enkä oikein ymmärrä miten huippukoodari edes voisi olla sosiaalisesti kyvytön.
Jos ihminen on sosiaalisesti kyvytön niin todennäköisesti sillä ei ole profiilia Facebookissa tai Twitterissä. Se on ihan se ja sama mitä ajattelet ja uskot, ketään ei ihan oikeasti kiinnosta.
Mielestäni tuo "sosiaalisesti kyvytön" on melko huono termi. Ei ainakaan omalla kohdalla ole kyse siitä etten osaisi keskustella/seurustella ihmisten kanssa, itseäni ei vain kiinnosta. Varsinkaan yliopistossa, jossa se vaan on todella turhaa. Harvemmin siinä parin minuutin aikana ehtii mitään syvällisempää aihetta pohtia ja keskustelu jää melko pinnalliseksi.
Kuten myös ryhmätyöt, ryhmässä on aina 1 tai 2 vapaamatkustajaa (jotka yllättäen on niitä äänekkäimpiä tapauksia) ja kokonaisarvosana laskee näiden vapaamatkustajien takia. Muutoinkin hommat tehdään melko itsenäisesti. Jos niitä alettaisiin yhdessä livenä tusaamaan niin siitä ei ainakaan tulisi yhtään mitään. Ja koska jokainen kirjoittaa 2-5 sivua, ei aihe mene kovin syvälliseksi vaan jää melko keskinkertaiseksi ja edustaa "ei kenenkään ajatuksia".
Omalla laitoksella ne älykkäimmät on juuri niitä syvällisesti pohtivia älykköjä, ja ne äänekkäät ja ryhmissä pyörivät juuri sellaisia "tyhjät kattilat kolisee eniten" -tyyppejä, joilla ei oikeasti ole mitään käsitystä aiheista. Toki nää tyypit usein niitä jotka suhteilla pääsee etenemään, joten heille ei asiassa liene tulevan ongelmaa.
Sen sijaan jos oikeasti haluaa verkostoitua, niin ei kannata käyttää aikaa niihin turhiin ryhmäytymisiin vaan pyrkiä esim yliopiston projekteihin jne, siellä niitä oikeita kontakteja syntyy.
Hauska ois lukea tutkimustietoa, että kuinka paljon nää yliopiston verkostoitumiset (aka pinnallinen ryyppyhaalariporukkahengaus) auttaa tulevaisuudessa ketään työllistymään. En itse ainakaan suosittelis duuniin henkilöä, jonka oikeista kyvyistä ei ois hajuakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelijat ovat entistä yksinäisempiä, ja vastoin tätä keskustelua Yhä useampi haluaisi enempi ryhmäytymisiä ja yhteistä tekemistä. Todella moni muuttaa uutena paikkakunnalle, ilman näitä moni jäisi yksin, kaverittomiksi. On oikeesti todella raskasta olla aina yksin.
En minä ainakaan kavereita ilman noita tapahtumia.Kavereita voi hankkia opiskelupiirien ulkopuoleltakin, opiskelukaverit ovat enemmänkin työkavereita joiden kanssa hengaillaan koska on pakko.
Niin, että oamlle alalle ei kannata luoda verkostoa? Miksi ihmeesäs ei tutustuisi ja kaveruistuisi samanhenkisten ihmisten kanssa? Yliopisto on mahtava palkka verjostoitua ja ouoda uusia ihmissuhteita. Tuollainen asenne tappaa koko yliopistolultujrin ja opiskelijoiden sosiaalisen elämän. Pakko ei ole osallistua ryhmätehtäviin, kurssit voimyleensö suorittaa toisellakin tapaa. Nykyään pakollisia ouentoja on vähän että mä olen onnistunut kolmen vuoden aikana ouomaan ihan naurettavan vähän uusia suhteita. Opiskelun ulkopuolella en edes osaa luoda kaverisuhteita, olen aika introvertti. Mä koen että jos näitä pakollisia juttuja ei olisi niin olisin ihan yksin vieraalla paikkakunnalla!
Apua, ei ikinä!
Lisää tutustumisnahdollisuuksia, ehdottomasti! Lisää nyös poikkitieteellisiä tapahtumia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelijat ovat entistä yksinäisempiä, ja vastoin tätä keskustelua Yhä useampi haluaisi enempi ryhmäytymisiä ja yhteistä tekemistä. Todella moni muuttaa uutena paikkakunnalle, ilman näitä moni jäisi yksin, kaverittomiksi. On oikeesti todella raskasta olla aina yksin.
En minä ainakaan kavereita ilman noita tapahtumia.Tapahtumat on jees, koska niihin voi kukin osallistua oman tahtonsa ja jaksamisensa mukaan. Tarvitseeko sitä ryhmäytymistä kuitenkaan tuoda näin vahvasti itse opiskeluun ja kursseille?
AP
Tarvitaee, niitä tulisi olla vielä enemmän. Kun vertaa nykypäivän opsieklua 20-v takaiseen niin opiskelijakulttuuri on kärsinyt. Ei tehdä enää yhdessä, ja suuri syy sille on se että kaikki pitää tehdä niin itsenäisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole vieläkään valmistunut yliopistosta, koska en pystynyt ryhmäytymään. Olen 3-kymppinen introvertti ja äärimmäisen estynyt. Elän työttömyysturvalla ja keplottelen aina itseni joillekin tuille, koska kaikilla aloilla opiskellessa joutuisi ryhmäytymään ja esiintymään. Työelämässä pärjäisin, koska siellä ei ole aikaa leikkiä ja pitää esitelmiä.
Poliitikot kysyvät aina: miten me saataisiin opiskelijat valmistumaan ja siirtymään työelämään nopeammin? Nääs nääs. Siten, että poistatte leikit ja esitelmät opiskelutavasta, niin introvertitkin pääsee etenemään. Ihminen kun on geneettisesti ohjelmoitu tiettyyn temperamenttiin. Joten koulutuksen suunnittelijat ovat tässä se pääsyyllinen. Valintoja, valintoja, kuten joku edellä sanoi.
Höpö vitun höpö. Jos ei yhtä ryhmätyötä saa koulussa tehtyä, niin 110% varmuudella ei pysty hoitamaan ainuttakaan sellaista työtehtävää johon jotain koulutusta vaadittaisiin.
Monella huippukoodarilla ei ole minkäänlaisia sosiaalisia taitoja, saavat taatusti paljon enemmän aikaan kuin laumaeläimet.
Kerro nyt vaikka yksi noin esimerkiksi? Vaikka Twitter-handle?
Nyt niitä sosiaalisesti kyvyttömien koodareiden twittereitä tänne, kiitos. Jos niitä oikein monia on. Kun ei itselleni ole kahdessakymmenessä vuodessa ja viidessä eri maassa vielä tullut ainuttakaan vastaan. Enkä oikein ymmärrä miten huippukoodari edes voisi olla sosiaalisesti kyvytön.
Jos ihminen on sosiaalisesti kyvytön niin todennäköisesti sillä ei ole profiilia Facebookissa tai Twitterissä. Se on ihan se ja sama mitä ajattelet ja uskot, ketään ei ihan oikeasti kiinnosta.
Mielestäni tuo "sosiaalisesti kyvytön" on melko huono termi. Ei ainakaan omalla kohdalla ole kyse siitä etten osaisi keskustella/seurustella ihmisten kanssa, itseäni ei vain kiinnosta. Varsinkaan yliopistossa, jossa se vaan on todella turhaa. Harvemmin siinä parin minuutin aikana ehtii mitään syvällisempää aihetta pohtia ja keskustelu jää melko pinnalliseksi.
Kuten myös ryhmätyöt, ryhmässä on aina 1 tai 2 vapaamatkustajaa (jotka yllättäen on niitä äänekkäimpiä tapauksia) ja kokonaisarvosana laskee näiden vapaamatkustajien takia. Muutoinkin hommat tehdään melko itsenäisesti. Jos niitä alettaisiin yhdessä livenä tusaamaan niin siitä ei ainakaan tulisi yhtään mitään. Ja koska jokainen kirjoittaa 2-5 sivua, ei aihe mene kovin syvälliseksi vaan jää melko keskinkertaiseksi ja edustaa "ei kenenkään ajatuksia".
Omalla laitoksella ne älykkäimmät on juuri niitä syvällisesti pohtivia älykköjä, ja ne äänekkäät ja ryhmissä pyörivät juuri sellaisia "tyhjät kattilat kolisee eniten" -tyyppejä, joilla ei oikeasti ole mitään käsitystä aiheista. Toki nää tyypit usein niitä jotka suhteilla pääsee etenemään, joten heille ei asiassa liene tulevan ongelmaa.
Sen sijaan jos oikeasti haluaa verkostoitua, niin ei kannata käyttää aikaa niihin turhiin ryhmäytymisiin vaan pyrkiä esim yliopiston projekteihin jne, siellä niitä oikeita kontakteja syntyy.
Hauska ois lukea tutkimustietoa, että kuinka paljon nää yliopiston verkostoitumiset (aka pinnallinen ryyppyhaalariporukkahengaus) auttaa tulevaisuudessa ketään työllistymään. En itse ainakaan suosittelis duuniin henkilöä, jonka oikeista kyvyistä ei ois hajuakaan.
Sä ajattelet nyt pelkkää uraa. Niistä ryyppäjäisistä ja ryhmätöistö saa kavereita, joita ainakaan mun ikäluokalla ei ole liikaa. Ihmiset ovat todella yksinäisiä.
Itse en eedes käytä alkoa ja silti lasken päiviä seuraaviin ryyppäjäisiin. Koska ei ole kavereita!
Musta tuntuu ettei tätä aihetta tajua muut kuin introvertit ja/tai sellaiset, joille sosiaaliset tilanteet luo ahdistusta.
Ihmisten on vaikea ymmärtää ettei sosiaaliset taido ole yhtä kuin ekstroverttius. Nauttisin itse paljon enemmän koulun käymisestä, jos saisin tehdä jutut omaan tahtiin. Ryhmätyöt saa oman energian nolliin hetkessä ja kaikki se oheishössötys väsyttää enemmän kuin koulunkäynti itsessään.
Ryhmätyöt ja ryhmäkeskustelutilanteet tunneilla valmistavat oikeasti työelämään. Mutta mitään leikkejä yms. ei todellakaan tarvita. Onneksi omassa yliopistossani ei sellaisia harrastettu, huh. Tapahtumia ja ohjelmaa fukseille toki järjestettiin paljon. Mutta ei mitään, missä tarvitsisi kauheasti antaa itsestään. Riitti kun oli muiden mukana samassa porukassa, itseään ei tarvinnut tuoda esille mitenkään.
Toki nuo ryhmäytymishommat auttavat sosiaalisten suhteiden luomisessa. Yhteiset kokemukset yhdistää jne. Mutta oikeasti tuttavuuksia voi hakea muistakin aktiviteeteista, kuten killoista, yhdistyksistä, harrastekerhoista jne. Typerää tuputtaa aikuisille ihmisille jotain leikkejä.
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu ettei tätä aihetta tajua muut kuin introvertit ja/tai sellaiset, joille sosiaaliset tilanteet luo ahdistusta.
Ihmisten on vaikea ymmärtää ettei sosiaaliset taido ole yhtä kuin ekstroverttius. Nauttisin itse paljon enemmän koulun käymisestä, jos saisin tehdä jutut omaan tahtiin. Ryhmätyöt saa oman energian nolliin hetkessä ja kaikki se oheishössötys väsyttää enemmän kuin koulunkäynti itsessään.
Mutta kun maailma ei toimi omaan tahtiin eikä soolona ja siihen on hyvä opetella jos aikoo siinä maailmassa pärjätä.
Alue: Aihe vapaa
Nyt niitä sosiaalisesti kyvyttömien koodareiden twittereitä tänne, kiitos. Jos niitä oikein monia on. Kun ei itselleni ole kahdessakymmenessä vuodessa ja viidessä eri maassa vielä tullut ainuttakaan vastaan. Enkä oikein ymmärrä miten huippukoodari edes voisi olla sosiaalisesti kyvytön.