Mieheni on mammanpoika

Ihan tavallistahan tuo on. Minun äiti ostaa meille jotain keittiötavaroita, viikottain elintarvikkeita ja tuo myös hilloja, säilykkeitä ja leivonnaisia. Viimeksi toi lauantaina 12 kpl pellavapyyhkeitä.

Hän haluaa vain auttaa lastaan. Minusta olisi outoa, jos ei tekisi noin.

Onko sinun ja miehesi välit varmasti ihan ok? Kuulostat jotenkin, ähh en tiedä, mustasukkaiselta. Ja aika rumaa haukkua miestä mammanpojaksi.

Oletko muuten jostain ongelmaperheestä, jossa tunnekylmyyttä yms?

Siis miten miehestä tekee mammanpojan se, että äiti tuputtaa hänelle tavaraa? Miten helvetissä se liittyy miehen valintoihin?

Aloittaja on vajakkilehmä. Next.

Vierailija kirjoitti:

Siis miten miehestä tekee mammanpojan se, että äiti tuputtaa hänelle tavaraa? Miten helvetissä se liittyy miehen valintoihin?

Mies ei halua/uskalla/kehtaa tms sanoa ettei vaatteita jne tule käyttämään/tarvitse/tykkää, ja kamat lojuu meidän nurkissa sit käyttämättöminä!

AP on oksettava. Haukkuu miestään mammariksi sen takia, että äiti tuo tälle vaatteita. Ilmeisesti on kauhea asia kun AP:n mies ajattelee vähän äitinsäkin tunteita.

mammari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miten miehestä tekee mammanpojan se, että äiti tuputtaa hänelle tavaraa? Miten helvetissä se liittyy miehen valintoihin?

Mies ei halua/uskalla/kehtaa tms sanoa ettei vaatteita jne tule käyttämään/tarvitse/tykkää, ja kamat lojuu meidän nurkissa sit käyttämättöminä!

Siis hän ei osaa kaupassa sanoa äidilleen vai hän ei lahjan saadessaan halua sanoa? Siinä on aika iso ero. En mäkään ole lahjan antajalle koskaan kritisoinut päin naamaa.

Enemmän ongelmaiselta vaikuttaa ap. Eikä lisäksi kunnioita miestään. Itsellä ainakin on hyvät välit vanhempiini ja arvostan jos joku haluaa tehdä pyyteetöntä hyvää.

Meillä oli sama ongelma, miehen äiti tuputti tavaraa joka kerta kun tavattiin, kaikenlaista mitä ei tarvittu, ja sen lisäksi aina oman sisutus ja pukeutumistyylinsä mukaisia, kiusallista oli kunnes sanoimme suoraan...nykyään kysyy ensin tarvitsemmeko/tarvitseeko mieheni mitään

Katkaise kaikki välit tollaseen tyränni anoppiin. Ja sano ettei saa ikinä nähdä poikaansa ja lastenkapsiaan koska SINULLAKIN on oikeuksia. Pidä nyt puolesi jumankeuta!

Kiitos, av. Nyt tiedän, että mieheni on mammapoika. Nyt voikin haukkua kaikille, kuinka huono mies minulla on, kun kohteliaisuuttaan ottaa vastaan äitini ostamia vaatteita. Johtuiskohan kotikasvatuksesta?

Mies osaa kyllä käyttää pihahommissa ja vie tämän jälkeen autotalliin räteiksi.

mammari kirjoitti:

Mieheni äiti ostaa säännöllisin väliajoin miehelleni mm. sukkia, t-paitoja ja muita vaatteita. Tämä siksi koska mieheni mukaan äitinsä "tarkoittaa vain hyvää, on huolissaan ja haluaa auttaa"..itse en ymmärrä miksi aikuisesta miehestä pitäisi olla " huolissaan"/"tarvitsee apua"?=DD Tilanne on mennyt siihen pisteeseen et meillä lojuu kotona kiva määrä vaatteita joissa roikkuu hintalaputkin vielä kiinni koska ovat väärää kokoa/mallia/ei muuten vaan miellytä. Viimeksi tuollaiset paidat lojui olohuoneen sohvalla useamman päivän. Mieheni ei siis halua pahoittaa äitinsä mieltä tässä asiassa, on näin sanonutkin.. mielestäni tämä on jotenkin outoa, ei minun lapsuudenperheestä äiti tuputa kolmelle aikuiselle pojalleen eli veljilleni (saati minulle) "apua" väkisin, tietty "apua" on tarjolla aina jos erikseen pyydetään.... mitä mieltä muut tällaisesta? Ja onko miehenne samanlainen mammari, onko tuttu tilanne ja miten ratkesi?

Täällä toinen mammari. Äitini tuo joskus paitoja ulkomailta tuliaisina. Toisaalta minä tuon hänelle välillä mausteita, liinoja yms. tuliaisia ulkomaan reissuilta.

Sinkkumies

Jo on taas vastauksia.

Mä ymmärrän, itse tykkään että aikuinen ihminen osaa itse ostaa vaattensa ja ruokansa (ja autonsa ja asuntonsa) sekä pesee pyykkinsä, siivoaa ja maksaa laskunsa. Jos äiti tai isä tekee noita asioista aikuisen lapsen puolesta, on musta vanhempi-lapsi suhde jäänyt sinne lapsi-tasolle, ja joku terve irtipäästäminen on jäänyt väliin.

Apua saa ja voi tarjota, mutta se ei saa olla hoitamista ja holhoamista, vaan molemminpuolista ja yhdessä sovittua.

Meillä anopilla oli vähän tuollaista, ei osannut päästä nuorimmaisestaan irti. Kun saatiin tavaroita joita ei ollut pyydetty, me vietiin ne takaisin. Ystävällisesti kiitettiin kauniista ajatuksesta ja sanottiin ettei vaan nyt tarvita näitä. Tässä auttoi se, että mies näki asian samoin.

Jos mies ei asiaan halua puuttua, ei tuolle oikein mitään voi. Itse en jaksaisi sellaista miestä, mutta varmaan isompiakin vikoja miehessä osaa olla, joten tsemppiä ap:lle!

Vierailija kirjoitti:

mammari kirjoitti:

Mieheni äiti ostaa säännöllisin väliajoin miehelleni mm. sukkia, t-paitoja ja muita vaatteita. Tämä siksi koska mieheni mukaan äitinsä "tarkoittaa vain hyvää, on huolissaan ja haluaa auttaa"..itse en ymmärrä miksi aikuisesta miehestä pitäisi olla " huolissaan"/"tarvitsee apua"?=DD Tilanne on mennyt siihen pisteeseen et meillä lojuu kotona kiva määrä vaatteita joissa roikkuu hintalaputkin vielä kiinni koska ovat väärää kokoa/mallia/ei muuten vaan miellytä. Viimeksi tuollaiset paidat lojui olohuoneen sohvalla useamman päivän. Mieheni ei siis halua pahoittaa äitinsä mieltä tässä asiassa, on näin sanonutkin.. mielestäni tämä on jotenkin outoa, ei minun lapsuudenperheestä äiti tuputa kolmelle aikuiselle pojalleen eli veljilleni (saati minulle) "apua" väkisin, tietty "apua" on tarjolla aina jos erikseen pyydetään.... mitä mieltä muut tällaisesta? Ja onko miehenne samanlainen mammari, onko tuttu tilanne ja miten ratkesi?

Täällä toinen mammari. Äitini tuo joskus paitoja ulkomailta tuliaisina. Toisaalta minä tuon hänelle välillä mausteita, liinoja yms. tuliaisia ulkomaan reissuilta.

Sinkkumies

Siis tätä "auttamista" ja "huolehtimista" meidän/mieheni suuntaan tapahtuu anopin toimesta joka helvatan viikko, eikä puhuta vain yhdestä t-paidasta silloin tällöin vaan useammasta vaatteesta,lakanoista, verhoista per kerta.....ja meillä loppuu kotona tila kun anoppi huolitsee poikaansa.

Olisit vaan tyytyväinen tilanteeseen, hyvähän se on että teillä ei ole pulaa sukista yms, kannattaa varmaan ohjeistaa ostamaan oikeanlaisia ja oikeaa kokoa.

Vierailija kirjoitti:

Jo on taas vastauksia.

Mä ymmärrän, itse tykkään että aikuinen ihminen osaa itse ostaa vaattensa ja ruokansa (ja autonsa ja asuntonsa) sekä pesee pyykkinsä, siivoaa ja maksaa laskunsa. Jos äiti tai isä tekee noita asioista aikuisen lapsen puolesta, on musta vanhempi-lapsi suhde jäänyt sinne lapsi-tasolle, ja joku terve irtipäästäminen on jäänyt väliin.

Apua saa ja voi tarjota, mutta se ei saa olla hoitamista ja holhoamista, vaan molemminpuolista ja yhdessä sovittua.

Meillä anopilla oli vähän tuollaista, ei osannut päästä nuorimmaisestaan irti. Kun saatiin tavaroita joita ei ollut pyydetty, me vietiin ne takaisin. Ystävällisesti kiitettiin kauniista ajatuksesta ja sanottiin ettei vaan nyt tarvita näitä. Tässä auttoi se, että mies näki asian samoin.

Jos mies ei asiaan halua puuttua, ei tuolle oikein mitään voi. Itse en jaksaisi sellaista miestä, mutta varmaan isompiakin vikoja miehessä osaa olla, joten tsemppiä ap:lle!

Siis miten tämä liittyy siihen että ei osaa itse tehdä? Luetaanko me ihan samaa aloitusta? Mikä tuossa aloituksessa implikoi, että mies ei osaa itse ostaa asioita itselleen?

Mä osaan yhtä ja toista ja silti olen mammantyttö.

Äitit nyt vaan ovat tuommoisia. Tuo vieläkin ruokakasseja, vaikka me tienataan enemmän kuin hän. Kutoo sukkia, siivoilee meillä..

Ollaan sanottu, ettei tarvi, mutta silti vaan touhuaa ja tuo. Joten me ostelemme hänelle toisinaan mattoja, huonekaluja, teatterilippuja, viedään ravintolaan yms.

Kaikki toki pitää naamioida, sisarusten yhteiseksi lahjaksi, ettei tule saaneeksi almuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo on taas vastauksia.

Mä ymmärrän, itse tykkään että aikuinen ihminen osaa itse ostaa vaattensa ja ruokansa (ja autonsa ja asuntonsa) sekä pesee pyykkinsä, siivoaa ja maksaa laskunsa. Jos äiti tai isä tekee noita asioista aikuisen lapsen puolesta, on musta vanhempi-lapsi suhde jäänyt sinne lapsi-tasolle, ja joku terve irtipäästäminen on jäänyt väliin.

Apua saa ja voi tarjota, mutta se ei saa olla hoitamista ja holhoamista, vaan molemminpuolista ja yhdessä sovittua.

Meillä anopilla oli vähän tuollaista, ei osannut päästä nuorimmaisestaan irti. Kun saatiin tavaroita joita ei ollut pyydetty, me vietiin ne takaisin. Ystävällisesti kiitettiin kauniista ajatuksesta ja sanottiin ettei vaan nyt tarvita näitä. Tässä auttoi se, että mies näki asian samoin.

Jos mies ei asiaan halua puuttua, ei tuolle oikein mitään voi. Itse en jaksaisi sellaista miestä, mutta varmaan isompiakin vikoja miehessä osaa olla, joten tsemppiä ap:lle!

Siis miten tämä liittyy siihen että ei osaa itse tehdä? Luetaanko me ihan samaa aloitusta? Mikä tuossa aloituksessa implikoi, että mies ei osaa itse ostaa asioita itselleen?

Käytin ilmaisua "osaa itse" tarkoituksessa "osaa, pystyy ja haluaa". Eli sitä että aikuinen itse huolehtii asioistaan.

Osaahan meidän teinikin laittaa ruuan ja ostaa vaatteensa, mutta tarvitsee silti vielä aikuisen huolenpitoa ja on vanhempien vastuulla.

Aikuinen osaa nuo kaikki asiat, eikä ole enää vanhempiensa vastuulla/huolehdittavana.

Tiedän että joillakin homma toimii niin että vanhemmat maksaa aikuisen lapsensa laskuja ja ostoksia ja tekee asioita pyytämättä ja kyselemättä aikuisen lapsen puolesta, musta sellainen on just sitä "mammanpoikailua" ja ymmärrän että se ap:ta haittaa, haittaisi minuakin.

Useimmiten tuollaiseen auttamiseen liittyy myös jonkunlainen kontrolli, kun annetaan rahaa/tavaraa jne, saadaan päätösvaltaa aikuisten lasten elämään. Kun taas auttaminen on vastavuoroista ja yhdessä sovittua, ei sellaista päätösvaltaa toisen elämään synny.

Äidin rakkaus on pahinta mitä katkera miniä osaa kuvitella, koska se on jotenkin kummalla tavalla HÄNELTÄ pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo on taas vastauksia.

Mä ymmärrän, itse tykkään että aikuinen ihminen osaa itse ostaa vaattensa ja ruokansa (ja autonsa ja asuntonsa) sekä pesee pyykkinsä, siivoaa ja maksaa laskunsa. Jos äiti tai isä tekee noita asioista aikuisen lapsen puolesta, on musta vanhempi-lapsi suhde jäänyt sinne lapsi-tasolle, ja joku terve irtipäästäminen on jäänyt väliin.

Apua saa ja voi tarjota, mutta se ei saa olla hoitamista ja holhoamista, vaan molemminpuolista ja yhdessä sovittua.

Meillä anopilla oli vähän tuollaista, ei osannut päästä nuorimmaisestaan irti. Kun saatiin tavaroita joita ei ollut pyydetty, me vietiin ne takaisin. Ystävällisesti kiitettiin kauniista ajatuksesta ja sanottiin ettei vaan nyt tarvita näitä. Tässä auttoi se, että mies näki asian samoin.

Jos mies ei asiaan halua puuttua, ei tuolle oikein mitään voi. Itse en jaksaisi sellaista miestä, mutta varmaan isompiakin vikoja miehessä osaa olla, joten tsemppiä ap:lle!

Siis miten tämä liittyy siihen että ei osaa itse tehdä? Luetaanko me ihan samaa aloitusta? Mikä tuossa aloituksessa implikoi, että mies ei osaa itse ostaa asioita itselleen?

Käytin ilmaisua "osaa itse" tarkoituksessa "osaa, pystyy ja haluaa". Eli sitä että aikuinen itse huolehtii asioistaan.

Osaahan meidän teinikin laittaa ruuan ja ostaa vaatteensa, mutta tarvitsee silti vielä aikuisen huolenpitoa ja on vanhempien vastuulla.

Aikuinen osaa nuo kaikki asiat, eikä ole enää vanhempiensa vastuulla/huolehdittavana.

Tiedän että joillakin homma toimii niin että vanhemmat maksaa aikuisen lapsensa laskuja ja ostoksia ja tekee asioita pyytämättä ja kyselemättä aikuisen lapsen puolesta, musta sellainen on just sitä "mammanpoikailua" ja ymmärrän että se ap:ta haittaa, haittaisi minuakin.

Useimmiten tuollaiseen auttamiseen liittyy myös jonkunlainen kontrolli, kun annetaan rahaa/tavaraa jne, saadaan päätösvaltaa aikuisten lasten elämään. Kun taas auttaminen on vastavuoroista ja yhdessä sovittua, ei sellaista päätösvaltaa toisen elämään synny.

Joo se on eri asia jos kontrolloidaan, mutta ei ole tullut ilmi että kyse olisi siitä. Mutta se että vanhemmat ostaa asioita lapsilleen... meidän suvussa vanhemmat tekee sitä, vaikka niiden luona vieraillaan vaan muutaman kerran vuodessa ja soitellaan vain silloin tällöin. Siinä ei ole kyse huolehtimisesta. Itse asiassa esim. äitini vanhemmat ovat enemmän huolenpidon tarpeessa kuin äitini. Joten mitä ihmeen mammanpoikailua/-tyttöilyä se on, jos vanhemmat antavat asioita eikä lapsi ole heidän apunsa tai tukensa varassa jotenkin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo on taas vastauksia.

Mä ymmärrän, itse tykkään että aikuinen ihminen osaa itse ostaa vaattensa ja ruokansa (ja autonsa ja asuntonsa) sekä pesee pyykkinsä, siivoaa ja maksaa laskunsa. Jos äiti tai isä tekee noita asioista aikuisen lapsen puolesta, on musta vanhempi-lapsi suhde jäänyt sinne lapsi-tasolle, ja joku terve irtipäästäminen on jäänyt väliin.

Apua saa ja voi tarjota, mutta se ei saa olla hoitamista ja holhoamista, vaan molemminpuolista ja yhdessä sovittua.

Meillä anopilla oli vähän tuollaista, ei osannut päästä nuorimmaisestaan irti. Kun saatiin tavaroita joita ei ollut pyydetty, me vietiin ne takaisin. Ystävällisesti kiitettiin kauniista ajatuksesta ja sanottiin ettei vaan nyt tarvita näitä. Tässä auttoi se, että mies näki asian samoin.

Jos mies ei asiaan halua puuttua, ei tuolle oikein mitään voi. Itse en jaksaisi sellaista miestä, mutta varmaan isompiakin vikoja miehessä osaa olla, joten tsemppiä ap:lle!

Siis miten tämä liittyy siihen että ei osaa itse tehdä? Luetaanko me ihan samaa aloitusta? Mikä tuossa aloituksessa implikoi, että mies ei osaa itse ostaa asioita itselleen?

Käytin ilmaisua "osaa itse" tarkoituksessa "osaa, pystyy ja haluaa". Eli sitä että aikuinen itse huolehtii asioistaan.

Osaahan meidän teinikin laittaa ruuan ja ostaa vaatteensa, mutta tarvitsee silti vielä aikuisen huolenpitoa ja on vanhempien vastuulla.

Aikuinen osaa nuo kaikki asiat, eikä ole enää vanhempiensa vastuulla/huolehdittavana.

Tiedän että joillakin homma toimii niin että vanhemmat maksaa aikuisen lapsensa laskuja ja ostoksia ja tekee asioita pyytämättä ja kyselemättä aikuisen lapsen puolesta, musta sellainen on just sitä "mammanpoikailua" ja ymmärrän että se ap:ta haittaa, haittaisi minuakin.

Useimmiten tuollaiseen auttamiseen liittyy myös jonkunlainen kontrolli, kun annetaan rahaa/tavaraa jne, saadaan päätösvaltaa aikuisten lasten elämään. Kun taas auttaminen on vastavuoroista ja yhdessä sovittua, ei sellaista päätösvaltaa toisen elämään synny.

Onko sekin mammanpoikailua, kun lapsi muuttaa ilmaiseksi vanhempien ostamaan asuntoon opiskelupaikkakunnalla tai kun vanhemmat kustantavat lastensa opintoja?