Riitaa juhlimisesta parisuhteessa

Vierailija kirjoitti:

Mun mies käy kerran vuodessa kavereidensa kanssa baarissa, itse en edes jaksa lähteä mukaan. On siellä sinne aamuneljään ja juo siis kunnon kännit. Jos tota tapahtuisi vaikka kerran kuussa, niin olisin aika huolestunut juomisen määrästä. Joskus kun ollaan saatu kaikki lapset hoitoon, niin olemme ostaneet kotiin juomaa ja viettäneet kotona kahdenkesken aikaa, katottu leffoja ja syöty hyvin. Silloin mies ei juo kännejä ja yleensä mennään molemmat nukkumaan klo 23-24. Ollaan pikkusen päälle nelikymppisiä. Mä en jaksais missään baarissa valvoo edes kahteen asti, siksi onkin hyvä että mies menee kavereineen silloin kun haluaa riekkua siellä pidempään :)

Kuulostaa tutulle. Itsekin viihdyn paremmin kotona tai vaikka ystäväporukassa syömässä ja sen jälkeen muutamilla :) yökerhoihin en enää jaksa eikä tosiaan tuo alkoholi enää oikein maistu isoissa määrin. Krapulatkin on iän myötä muuttuneet melko kaameiksi kokemuksiksi, joten mielellään jätän ne väliin. Mies käy yleensä kaverien kanssa ja se on jees, mutta yhdessä kun mennään olis kiva löytää yhteinen sävel.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanko oikeasti täällä moni on sitä mieltä, että on ihan okei että ap joutuu kuuntelemaan miehen vittuilua ja mummottelua? Että mieheltä ei saa vaatia edes normaaleja käytöstapoja tai kykyä keskustella suhdetta hiertävästä asiasta, koska"itse valitsit huonon miehen, niin makaa kuin petaa"? Että kaikki miehen narina pitää kestää, kun nainen ei saa edes huomauttaa miehen huonosta käytöksestä?

Tässähän ei edes ollut kyse siitä, että ap yrittäisi rajoittaa miehen juomista, vaan kyse oli nimenomaan tosta asenteesta, mikä miehellä on sitä kohtaan että ap ei halua joka kerta juhlia aamuun asti. Mun mielestä ap on hoitanut tän juhlimisongelman hyvin: joskus molemmat lähtee aiemmin, joskus molemmat jää myöhempään ja joskus kumpikin tekee miten haluaa, eli ap lähtee kotiin kun mies jää juhlimaan. Mutta toi miehen asiasta vittuilu ja mummottelu ei mun mielestä oo millään tavalla hyväksyttävää. Voi hyvin olla, että miehellä on nyt joku kriisi menossa uuden elämäntilanteen myötä, mutta ei se oikeuta arvostelemaan ap:n elämäntapoja, kun ei ap:kään arvostele miehen halua juhlia myöhään (vaikka vauvan synnyttyä toi myöhään juhliminen edes kerran kuussa taitaa olla aika mahdotonta...).

Kiitos tästä. Masennuin jo koko ketjusta enkä jaksanut enää kommentoida. Ihmetyttää nämä kivikautiset asenteet, että naisen tulee niellä paikkansa. Vitut. En ala kenenkään sylkykupiksi.

Ap

Voi sinua pientä. Sinä et voi alkaa sylkykupiksi, kun olet sitä jo.  Olet mahdollistanut miehen käytöksen ties kuinka pitkään. Sinä olet niin takertunut johokin epätasa-arvo asenteeseen, että et näe todellista ongelmaa. Ei se ole yksin miehen juominen ja teidän erilainen bailauskulttuuri.

Masennuit, kun kaikki ei mennyt niin kuin sinä toivoit? Palstalaiset ei aloittaneet saatannallista syyllistämistä miestäsi kohtaan? Hänen käytöstä ei voi mitenkään puolustaa, mutta et sinä mikään lapsen tasolle typistetty viaton uhri ole.

En olekaan uhri, siinä olet aivan oikeassa. Vituttaa silti. Mutta tästä kommentista ei ollut mitään lisäarvo keskusteluun, sait kuitenkin vittuilla lisää. Tuliko hyvä olo? Älä vaivaudu jatkamaan, en jaksa enää tällaisiin vastata.

Lisäarvoa keskusteluun tuo vain sinua myötäilevät vastaukset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanko oikeasti täällä moni on sitä mieltä, että on ihan okei että ap joutuu kuuntelemaan miehen vittuilua ja mummottelua? Että mieheltä ei saa vaatia edes normaaleja käytöstapoja tai kykyä keskustella suhdetta hiertävästä asiasta, koska"itse valitsit huonon miehen, niin makaa kuin petaa"? Että kaikki miehen narina pitää kestää, kun nainen ei saa edes huomauttaa miehen huonosta käytöksestä?

Tässähän ei edes ollut kyse siitä, että ap yrittäisi rajoittaa miehen juomista, vaan kyse oli nimenomaan tosta asenteesta, mikä miehellä on sitä kohtaan että ap ei halua joka kerta juhlia aamuun asti. Mun mielestä ap on hoitanut tän juhlimisongelman hyvin: joskus molemmat lähtee aiemmin, joskus molemmat jää myöhempään ja joskus kumpikin tekee miten haluaa, eli ap lähtee kotiin kun mies jää juhlimaan. Mutta toi miehen asiasta vittuilu ja mummottelu ei mun mielestä oo millään tavalla hyväksyttävää. Voi hyvin olla, että miehellä on nyt joku kriisi menossa uuden elämäntilanteen myötä, mutta ei se oikeuta arvostelemaan ap:n elämäntapoja, kun ei ap:kään arvostele miehen halua juhlia myöhään (vaikka vauvan synnyttyä toi myöhään juhliminen edes kerran kuussa taitaa olla aika mahdotonta...).

Kiitos tästä. Masennuin jo koko ketjusta enkä jaksanut enää kommentoida. Ihmetyttää nämä kivikautiset asenteet, että naisen tulee niellä paikkansa. Vitut. En ala kenenkään sylkykupiksi.

Ap

Voi sinua pientä. Sinä et voi alkaa sylkykupiksi, kun olet sitä jo.  Olet mahdollistanut miehen käytöksen ties kuinka pitkään. Sinä olet niin takertunut johokin epätasa-arvo asenteeseen, että et näe todellista ongelmaa. Ei se ole yksin miehen juominen ja teidän erilainen bailauskulttuuri.

Masennuit, kun kaikki ei mennyt niin kuin sinä toivoit? Palstalaiset ei aloittaneet saatannallista syyllistämistä miestäsi kohtaan? Hänen käytöstä ei voi mitenkään puolustaa, mutta et sinä mikään lapsen tasolle typistetty viaton uhri ole.

En olekaan uhri, siinä olet aivan oikeassa. Vituttaa silti. Mutta tästä kommentista ei ollut mitään lisäarvo keskusteluun, sait kuitenkin vittuilla lisää. Tuliko hyvä olo? Älä vaivaudu jatkamaan, en jaksa enää tällaisiin vastata.

En leiki teidän kanssa enää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanko oikeasti täällä moni on sitä mieltä, että on ihan okei että ap joutuu kuuntelemaan miehen vittuilua ja mummottelua? Että mieheltä ei saa vaatia edes normaaleja käytöstapoja tai kykyä keskustella suhdetta hiertävästä asiasta, koska"itse valitsit huonon miehen, niin makaa kuin petaa"? Että kaikki miehen narina pitää kestää, kun nainen ei saa edes huomauttaa miehen huonosta käytöksestä?

Tässähän ei edes ollut kyse siitä, että ap yrittäisi rajoittaa miehen juomista, vaan kyse oli nimenomaan tosta asenteesta, mikä miehellä on sitä kohtaan että ap ei halua joka kerta juhlia aamuun asti. Mun mielestä ap on hoitanut tän juhlimisongelman hyvin: joskus molemmat lähtee aiemmin, joskus molemmat jää myöhempään ja joskus kumpikin tekee miten haluaa, eli ap lähtee kotiin kun mies jää juhlimaan. Mutta toi miehen asiasta vittuilu ja mummottelu ei mun mielestä oo millään tavalla hyväksyttävää. Voi hyvin olla, että miehellä on nyt joku kriisi menossa uuden elämäntilanteen myötä, mutta ei se oikeuta arvostelemaan ap:n elämäntapoja, kun ei ap:kään arvostele miehen halua juhlia myöhään (vaikka vauvan synnyttyä toi myöhään juhliminen edes kerran kuussa taitaa olla aika mahdotonta...).

Kiitos tästä. Masennuin jo koko ketjusta enkä jaksanut enää kommentoida. Ihmetyttää nämä kivikautiset asenteet, että naisen tulee niellä paikkansa. Vitut. En ala kenenkään sylkykupiksi.

Ap

Voi sinua pientä. Sinä et voi alkaa sylkykupiksi, kun olet sitä jo.  Olet mahdollistanut miehen käytöksen ties kuinka pitkään. Sinä olet niin takertunut johokin epätasa-arvo asenteeseen, että et näe todellista ongelmaa. Ei se ole yksin miehen juominen ja teidän erilainen bailauskulttuuri.

Masennuit, kun kaikki ei mennyt niin kuin sinä toivoit? Palstalaiset ei aloittaneet saatannallista syyllistämistä miestäsi kohtaan? Hänen käytöstä ei voi mitenkään puolustaa, mutta et sinä mikään lapsen tasolle typistetty viaton uhri ole.

En olekaan uhri, siinä olet aivan oikeassa. Vituttaa silti. Mutta tästä kommentista ei ollut mitään lisäarvo keskusteluun, sait kuitenkin vittuilla lisää. Tuliko hyvä olo? Älä vaivaudu jatkamaan, en jaksa enää tällaisiin vastata.

Itse asiassa tällä oli enemmän lisäarvoa keskusteluun, kun missään aiemmassa. Nuo riidathan on vain seurauksia todellisesta ongelmasta, kunnioituksen puutteesta. Jäämällä suhteeseen olet tehnyt itsestäsi sylkykupin. Ymmärrän, että on helpompaa syyttää muita kuin myöntää omat virheensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanko oikeasti täällä moni on sitä mieltä, että on ihan okei että ap joutuu kuuntelemaan miehen vittuilua ja mummottelua? Että mieheltä ei saa vaatia edes normaaleja käytöstapoja tai kykyä keskustella suhdetta hiertävästä asiasta, koska"itse valitsit huonon miehen, niin makaa kuin petaa"? Että kaikki miehen narina pitää kestää, kun nainen ei saa edes huomauttaa miehen huonosta käytöksestä?

Tässähän ei edes ollut kyse siitä, että ap yrittäisi rajoittaa miehen juomista, vaan kyse oli nimenomaan tosta asenteesta, mikä miehellä on sitä kohtaan että ap ei halua joka kerta juhlia aamuun asti. Mun mielestä ap on hoitanut tän juhlimisongelman hyvin: joskus molemmat lähtee aiemmin, joskus molemmat jää myöhempään ja joskus kumpikin tekee miten haluaa, eli ap lähtee kotiin kun mies jää juhlimaan. Mutta toi miehen asiasta vittuilu ja mummottelu ei mun mielestä oo millään tavalla hyväksyttävää. Voi hyvin olla, että miehellä on nyt joku kriisi menossa uuden elämäntilanteen myötä, mutta ei se oikeuta arvostelemaan ap:n elämäntapoja, kun ei ap:kään arvostele miehen halua juhlia myöhään (vaikka vauvan synnyttyä toi myöhään juhliminen edes kerran kuussa taitaa olla aika mahdotonta...).

Kiitos tästä. Masennuin jo koko ketjusta enkä jaksanut enää kommentoida. Ihmetyttää nämä kivikautiset asenteet, että naisen tulee niellä paikkansa. Vitut. En ala kenenkään sylkykupiksi.

Ap

Voi sinua pientä. Sinä et voi alkaa sylkykupiksi, kun olet sitä jo.  Olet mahdollistanut miehen käytöksen ties kuinka pitkään. Sinä olet niin takertunut johokin epätasa-arvo asenteeseen, että et näe todellista ongelmaa. Ei se ole yksin miehen juominen ja teidän erilainen bailauskulttuuri.

Masennuit, kun kaikki ei mennyt niin kuin sinä toivoit? Palstalaiset ei aloittaneet saatannallista syyllistämistä miestäsi kohtaan? Hänen käytöstä ei voi mitenkään puolustaa, mutta et sinä mikään lapsen tasolle typistetty viaton uhri ole.

En olekaan uhri, siinä olet aivan oikeassa. Vituttaa silti. Mutta tästä kommentista ei ollut mitään lisäarvo keskusteluun, sait kuitenkin vittuilla lisää. Tuliko hyvä olo? Älä vaivaudu jatkamaan, en jaksa enää tällaisiin vastata.

Itse asiassa tällä oli enemmän lisäarvoa keskusteluun, kun missään aiemmassa. Nuo riidathan on vain seurauksia todellisesta ongelmasta, kunnioituksen puutteesta. Jäämällä suhteeseen olet tehnyt itsestäsi sylkykupin. Ymmärrän, että on helpompaa syyttää muita kuin myöntää omat virheensä.

Olet oikeassa siinä että kunnioitus puuttuu. Kerrotko ratkaisun tähän. Erota ei siis saa enkä sitä kyllä haluakaan. Epäkohdat täytyy minun vaan hyväksyä. Lapsi on tulossa, joten siitä on enää myöhäistä jeesustella. Miten lähtisit asiaa selvittämään itse? Olen yrittänyt puhua miehen kanssa. Muita ideoita? Ja neuvoksi ei auta, että olen valinnut väärän miehen ja en olisi saanut tulla raskaaksi. Onko siis jotain rakentavia ehdotuksia?

Ap

Mun mies menee melkein joka viikonloppu kavereiden kanssa. Itse en ole kymmeneen vuoteen enää jaksanut bailata (olemme 35 vuotiaita). Menen mukana silloin jos huvittaa, niin pitkäksi aikaa kun huvittaa. Kahdelta yöllä on päästävä nukkumaan. Tästä ei kannata joustaa, koska alan olla tuossa kohtaa jo väsymyksestä kiukkuinen, ja joustamisella ei kenenkään ilta ainakaan parane kun minä vain ärisen. Mies saa jäädä ja juhlia ihan rauhassa, hankkiutuu sitten kotiin millä hankkiutuu. Tai jää kaverille yöksi, kunhan ilmoittaa etten aamulla huolestu. Juomisessa en itse näe mitään järkeä, olen aina autolla liikkellä (asumme maaseudulla kaukana kaikesta), joten otan itse sen muutaman viinilasillisen maksimissaan kerran vuodessa.

Erona tässä toki on se, ettei meillä lapsia ole (eikä tule tälläiseen kuvioon). Tiedän myös että mieheni juo liikaa, mutta ei se tässä kahdestaan ollessa ole häiritsevää ollut, niin kauan kun hänellä pysyy elämä hallinnassa ja pitää kiinni lupauksistaan. Juoppoa miestä en ottanut, mieheni joi vähemmän kuin minä kun yhteen menimme. Itse olin tuolloin bilehiiri, mieheni vakituinen kuski. Osat ovat ajan mittaan vaihtuneet.

Ainoa keino millä niin erilaiset elämäntavat sopivat yhteen on se, että molemmat hyväksyvät tilanteen, ja toisensa. Mieheni on siedettävä minun aikaisia nukkumaanmenojani, minun taas miehen valvomista. Kenelläkään ei ole oikeutta vaatia toista valvomaan tai juomaan. Miehesi käytös on asiatonta, jos sellaisesta valittaa. Yhtälailla kuin sinä olet valinnut hänet, on hän valinnut sinut. Miehesi on valinnut elää ihmisen kanssa jonka elämäntavat poikkeavat hänen omistaan, joten hänen tulee elää valintansa kautta. Hänen ei pidä syyllistää sinua omasta valinnastaan, yhteen enempää kuin sinun häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanko oikeasti täällä moni on sitä mieltä, että on ihan okei että ap joutuu kuuntelemaan miehen vittuilua ja mummottelua? Että mieheltä ei saa vaatia edes normaaleja käytöstapoja tai kykyä keskustella suhdetta hiertävästä asiasta, koska"itse valitsit huonon miehen, niin makaa kuin petaa"? Että kaikki miehen narina pitää kestää, kun nainen ei saa edes huomauttaa miehen huonosta käytöksestä?

Tässähän ei edes ollut kyse siitä, että ap yrittäisi rajoittaa miehen juomista, vaan kyse oli nimenomaan tosta asenteesta, mikä miehellä on sitä kohtaan että ap ei halua joka kerta juhlia aamuun asti. Mun mielestä ap on hoitanut tän juhlimisongelman hyvin: joskus molemmat lähtee aiemmin, joskus molemmat jää myöhempään ja joskus kumpikin tekee miten haluaa, eli ap lähtee kotiin kun mies jää juhlimaan. Mutta toi miehen asiasta vittuilu ja mummottelu ei mun mielestä oo millään tavalla hyväksyttävää. Voi hyvin olla, että miehellä on nyt joku kriisi menossa uuden elämäntilanteen myötä, mutta ei se oikeuta arvostelemaan ap:n elämäntapoja, kun ei ap:kään arvostele miehen halua juhlia myöhään (vaikka vauvan synnyttyä toi myöhään juhliminen edes kerran kuussa taitaa olla aika mahdotonta...).

Kiitos tästä. Masennuin jo koko ketjusta enkä jaksanut enää kommentoida. Ihmetyttää nämä kivikautiset asenteet, että naisen tulee niellä paikkansa. Vitut. En ala kenenkään sylkykupiksi.

Ap

Voi sinua pientä. Sinä et voi alkaa sylkykupiksi, kun olet sitä jo.  Olet mahdollistanut miehen käytöksen ties kuinka pitkään. Sinä olet niin takertunut johokin epätasa-arvo asenteeseen, että et näe todellista ongelmaa. Ei se ole yksin miehen juominen ja teidän erilainen bailauskulttuuri.

Masennuit, kun kaikki ei mennyt niin kuin sinä toivoit? Palstalaiset ei aloittaneet saatannallista syyllistämistä miestäsi kohtaan? Hänen käytöstä ei voi mitenkään puolustaa, mutta et sinä mikään lapsen tasolle typistetty viaton uhri ole.

En olekaan uhri, siinä olet aivan oikeassa. Vituttaa silti. Mutta tästä kommentista ei ollut mitään lisäarvo keskusteluun, sait kuitenkin vittuilla lisää. Tuliko hyvä olo? Älä vaivaudu jatkamaan, en jaksa enää tällaisiin vastata.

Itse asiassa tällä oli enemmän lisäarvoa keskusteluun, kun missään aiemmassa. Nuo riidathan on vain seurauksia todellisesta ongelmasta, kunnioituksen puutteesta. Jäämällä suhteeseen olet tehnyt itsestäsi sylkykupin. Ymmärrän, että on helpompaa syyttää muita kuin myöntää omat virheensä.

Olet oikeassa siinä että kunnioitus puuttuu. Kerrotko ratkaisun tähän. Erota ei siis saa enkä sitä kyllä haluakaan. Epäkohdat täytyy minun vaan hyväksyä. Lapsi on tulossa, joten siitä on enää myöhäistä jeesustella. Miten lähtisit asiaa selvittämään itse? Olen yrittänyt puhua miehen kanssa. Muita ideoita? Ja neuvoksi ei auta, että olen valinnut väärän miehen ja en olisi saanut tulla raskaaksi. Onko siis jotain rakentavia ehdotuksia?

Ap

Kyllähän sinä tiedät, että enää ei mitään ihanne ratkaisua ole kun ne paskat on jo housuissa? Et voi, kuin minimoida seuraukset, eikä kukaan niitä ratkaisuja sinun puolesta löydä. Lähdette, vaikka illalla lenkille ja puhutte. Näin mies ei koe itsään niin nurkaan ajetuksi ja oikeasti myös kuuntelet. Se tuntuu olevan sinun heikkopuolesi. ;-)

Vierailija kirjoitti:

Mun mies menee melkein joka viikonloppu kavereiden kanssa. Itse en ole kymmeneen vuoteen enää jaksanut bailata (olemme 35 vuotiaita). Menen mukana silloin jos huvittaa, niin pitkäksi aikaa kun huvittaa. Kahdelta yöllä on päästävä nukkumaan. Tästä ei kannata joustaa, koska alan olla tuossa kohtaa jo väsymyksestä kiukkuinen, ja joustamisella ei kenenkään ilta ainakaan parane kun minä vain ärisen. Mies saa jäädä ja juhlia ihan rauhassa, hankkiutuu sitten kotiin millä hankkiutuu. Tai jää kaverille yöksi, kunhan ilmoittaa etten aamulla huolestu. Juomisessa en itse näe mitään järkeä, olen aina autolla liikkellä (asumme maaseudulla kaukana kaikesta), joten otan itse sen muutaman viinilasillisen maksimissaan kerran vuodessa.

Erona tässä toki on se, ettei meillä lapsia ole (eikä tule tälläiseen kuvioon). Tiedän myös että mieheni juo liikaa, mutta ei se tässä kahdestaan ollessa ole häiritsevää ollut, niin kauan kun hänellä pysyy elämä hallinnassa ja pitää kiinni lupauksistaan. Juoppoa miestä en ottanut, mieheni joi vähemmän kuin minä kun yhteen menimme. Itse olin tuolloin bilehiiri, mieheni vakituinen kuski. Osat ovat ajan mittaan vaihtuneet.

Ainoa keino millä niin erilaiset elämäntavat sopivat yhteen on se, että molemmat hyväksyvät tilanteen, ja toisensa. Mieheni on siedettävä minun aikaisia nukkumaanmenojani, minun taas miehen valvomista. Kenelläkään ei ole oikeutta vaatia toista valvomaan tai juomaan. Miehesi käytös on asiatonta, jos sellaisesta valittaa. Yhtälailla kuin sinä olet valinnut hänet, on hän valinnut sinut. Miehesi on valinnut elää ihmisen kanssa jonka elämäntavat poikkeavat hänen omistaan, joten hänen tulee elää valintansa kautta. Hänen ei pidä syyllistää sinua omasta valinnastaan, yhteen enempää kuin sinun häntä.

Tätä varmaan tullaan jatkossa tekemään silloin kun energiat on erilaiset. Ja just tuo kunnioitus minustakin täytyy löytää.

Miten sinä osoitat kunnioitusta miestäsi kohtaan? Onko keskustelunne sitä, kuinka sinä aina, miksi sinä et koskaan ja lähinnä muuta sellaista syyllistämistä? Kunnioitus on myös ansaittava.

Syytät miehestäsi lapsellisuudesta, mutta voiko muuta odottakaan mieheltä joka on ollut lähinnä huoleton nuori, kuin vastuunsa tunteva aikuinen. 

Miksi sä käytät lapsia tekosyynä sille, ettet jaksa bilettää pidempään? Kalkkeutunut mummo sä olet, väitit mitä hyvänsä.

Miksi et vain sano suoraan, että sua ei enää se bilettäminen kiinnosta vaan olet jo keski-ikäistynyt ja haluat jo rauhallista eloa. Etkä syyttäisi siitä lapsia. Te olette miehen kanssa tuolta osin erilaisia, ja jos mies sanoo mummoksi, niin so what? Mummohan sä olet ja tiedostat sen itsekin, kun osuu niin arkaan paikkaan. Jos olisit sinut ikäsi kanssa, niin ei paljoa mummoilut hetkauttaisi.

Mitä sinä luulet parisuhteen olevan? Ikuista sunnuntaita, jossa ei koskaan sanota mitään äkkiväärää? Etköhän sinäkin isona tyttönä saa sanottua miehelle takaisin.