Riitaa juhlimisesta parisuhteessa
Koko aihe on mielestäni absurdi. Mutta mieheni naputtaa minulle, etten jaksa juhlia ja valvoa tarpeeksi silloin kun lähdemme yhdessä illan istujaisiin. Olemme vajaa nelikymppinen pariskunta, minulla lapset edellisestä suhteesta. Mies lapseton ja elänyt ikänsä itsellistä elämää. Toisin sanoen saanut tulla, mennä ja levätä kuten on halunnut. Itse olen tottunut perus lapsiperhearkeen ja sen tuomiin rajoituksiin niin väsymyksen kuin vastuun muodossa. Kun lähdemme istumaan iltaa, väsyn usein esim klo 02 ja haluan kotiin. En myöskään pysty juomaan kovin suuria määriä, koska olen pienikokoinen enkä harrasta juomista kovin usein. En myöskään saa suuria kiksejä enää humalatilasta ja vihaan krapulaa. Minulle riittää yleensä 3-6 annosta illassa ja sitten siirryn limsaan. Miehelle onnistuneen juhlaillan edellytys on suuri määrä alkoholia. Myönnän muutaman kerran naputtaneeni miehen juomisesta, mikä on saanut hänet ärtymään. Olen sittemmin pyrkinyt olemaan asiasta mainitsematta. Kuitenkin aina kun meille tulee isompaa riitaa, mies sättii minua tylsäksi mummoksi josta ei ole enää pitämään hauskaa. Tämä loukkaa minua kovasti. Olenko poikkeavan tylsä kukkahattutäti? Itse kun kien olevani omassa ystäväpiirissä aika keskivertotapaus. Minulla on jo ikää sen verran, että baareja olen ehtinyt koluamaan ja viinaa juomaan. Nykyisin tärkeämpää on seura ja hyvä ruoka, viini tms kohtuudella. En ymmärrä täyä kulttuurieroa välillämme. En ole aiemmissa suhteissani saanut tällaista palautetta. Kuinka päästä tuosta sättimisestä yli? Mies on aina pahoillaan mutta kommentit uusivat joka toisen riidan yhteydessä.
Kommentit (91)
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi olette yhdessä, kun olette niin erilaisia?
Se, että toinen jaksaa juhlia silloin tällöin kahteen ja toinen aamukuuteen, tekee ihmisistä niin erilaisia, ettei yhdessäoloon ole edellytyksiä? Oletko nyt ihan varma?
Eiköhän tuo "juhliminen" ole lähinnä humalassa toikkarointia.
Vierailija kirjoitti:
Pakotatko miehesi lähtemään kotiin aina silloin, kun sinua väsyttää? Eli oletatko, että joka ilta vietetään aina sinun ehdoillasi? Kokeile joskus olla miehen mieliksi siihen saakka, kun HÄN haluaa. Tai vaihtoehtoisesti lähdenitse aiemmin pois ja anna puolisosi jäädä jatkamaan iltaa. N22
On tehty sekä että. Olen ollut pilkkuun asti, olen lähtenyt itse aiemmin ja välillä mieskin on lähtenyt aiemmin. Kuten sanoin eniten vituttaa asenne. Ja aiheen nostaminen pöydälle aina hänen kiivastuessa. Totta on että arvopohjamme eivät tosiaan tässä asiassa kohtaa. Luulin että sen voisi keskustelemalla ratkaista niin, että kummallakin olisi rauha asian suhteen. Eli hän hyväksyisi minun tapani ja minä hänen. Nyt tulee kuittailua.
Näyttää sille että monilla naisystävilläni on aika samanlainen kuvio eli kun mies menee, se menee pitkän kaavan mukaan. Nainen lähtee aikaisemmin kotiin. Ei niitä silti mummoiksi haukuta.
Mun mielestä parisuhteessa on pakko kummankin tehdä kompromisseja. Ja katsoa peiliin. Jos minä en naputa niin voiskohan ukko tehdä samaa? vai onko se niin että vain naisen täytyy varoa naputtamista ja miehen suusta se on vaan aiheellista kritiikkiä?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mie en tajua, mis pitää olla tollasen bile-Danin kanssa ja sit vielä tehdä lapsikin??? Luuletko, että mies tulee koskaan muuttomaan tuosta?
Ihminen harvoin muuttuu, mutta oma sisin kyllä korostuu ajanmyötä.
Mies ei todellakaan tiedä mihin on ryhtymässä. Hänen käsitys vanhemmuudesta rajoittuu aloittajan "valmisiin" lapsiin, jotka tuskin on valvottanut öitä, kärsineet koliikista, jne. Eikä aloittajakaan enää ikänsä puolesta mikään (haaveissaan taitaa kyllä olla) teinityttö ole hänen rajoittunut jaksaminen luo omat haasteensa.
Miten aikuinen nainen kuvittelee jaksavansa lapsen kanssa valvoa, kun ei jaksa bailatakaan? Bailaamista sentään pystyy säätelemään, mutta vauvaa ei. :D
Voimia<3
Vauva on ehkä hieman tärkeämpi asia elämässä kuin viinapullo. Mutta kaikilla meillä on toki erilaiset arvot.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mie en tajua, mis pitää olla tollasen bile-Danin kanssa ja sit vielä tehdä lapsikin??? Luuletko, että mies tulee koskaan muuttomaan tuosta?
Ihminen harvoin muuttuu, mutta oma sisin kyllä korostuu ajanmyötä.
Mies ei todellakaan tiedä mihin on ryhtymässä. Hänen käsitys vanhemmuudesta rajoittuu aloittajan "valmisiin" lapsiin, jotka tuskin on valvottanut öitä, kärsineet koliikista, jne. Eikä aloittajakaan enää ikänsä puolesta mikään (haaveissaan taitaa kyllä olla) teinityttö ole hänen rajoittunut jaksaminen luo omat haasteensa.
Miten aikuinen nainen kuvittelee jaksavansa lapsen kanssa valvoa, kun ei jaksa bailatakaan? Bailaamista sentään pystyy säätelemään, mutta vauvaa ei. :D
Voimia<3
Vauva on ehkä hieman tärkeämpi asia elämässä kuin viinapullo. Mutta kaikilla meillä on toki erilaiset arvot.
Ap
Vähän nyt pilkettä silmäkulmaan...älä ole tuollainen tosikko mummo. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakotatko miehesi lähtemään kotiin aina silloin, kun sinua väsyttää? Eli oletatko, että joka ilta vietetään aina sinun ehdoillasi? Kokeile joskus olla miehen mieliksi siihen saakka, kun HÄN haluaa. Tai vaihtoehtoisesti lähdenitse aiemmin pois ja anna puolisosi jäädä jatkamaan iltaa. N22
On tehty sekä että. Olen ollut pilkkuun asti, olen lähtenyt itse aiemmin ja välillä mieskin on lähtenyt aiemmin. Kuten sanoin eniten vituttaa asenne. Ja aiheen nostaminen pöydälle aina hänen kiivastuessa. Totta on että arvopohjamme eivät tosiaan tässä asiassa kohtaa. Luulin että sen voisi keskustelemalla ratkaista niin, että kummallakin olisi rauha asian suhteen. Eli hän hyväksyisi minun tapani ja minä hänen. Nyt tulee kuittailua.
Näyttää sille että monilla naisystävilläni on aika samanlainen kuvio eli kun mies menee, se menee pitkän kaavan mukaan. Nainen lähtee aikaisemmin kotiin. Ei niitä silti mummoiksi haukuta.
Mun mielestä parisuhteessa on pakko kummankin tehdä kompromisseja. Ja katsoa peiliin. Jos minä en naputa niin voiskohan ukko tehdä samaa? vai onko se niin että vain naisen täytyy varoa naputtamista ja miehen suusta se on vaan aiheellista kritiikkiä?
Ap
Komppromisseissä kaikki on tyytymättömiä, kaikkien jäädessä vähän häviölle. Se, että molemmat joustaa omista periaatteistaan voi olla että joku on hetken jopa onnellinen.
Kompromissihan voi olla myös että joustetaan vuorotellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakotatko miehesi lähtemään kotiin aina silloin, kun sinua väsyttää? Eli oletatko, että joka ilta vietetään aina sinun ehdoillasi? Kokeile joskus olla miehen mieliksi siihen saakka, kun HÄN haluaa. Tai vaihtoehtoisesti lähdenitse aiemmin pois ja anna puolisosi jäädä jatkamaan iltaa. N22
On tehty sekä että. Olen ollut pilkkuun asti, olen lähtenyt itse aiemmin ja välillä mieskin on lähtenyt aiemmin. Kuten sanoin eniten vituttaa asenne. Ja aiheen nostaminen pöydälle aina hänen kiivastuessa. Totta on että arvopohjamme eivät tosiaan tässä asiassa kohtaa. Luulin että sen voisi keskustelemalla ratkaista niin, että kummallakin olisi rauha asian suhteen. Eli hän hyväksyisi minun tapani ja minä hänen. Nyt tulee kuittailua.
Näyttää sille että monilla naisystävilläni on aika samanlainen kuvio eli kun mies menee, se menee pitkän kaavan mukaan. Nainen lähtee aikaisemmin kotiin. Ei niitä silti mummoiksi haukuta.
Mun mielestä parisuhteessa on pakko kummankin tehdä kompromisseja. Ja katsoa peiliin. Jos minä en naputa niin voiskohan ukko tehdä samaa? vai onko se niin että vain naisen täytyy varoa naputtamista ja miehen suusta se on vaan aiheellista kritiikkiä?
Ap
Sinun pitää oppia elämään miehesi vikojen ja puutteiden kanssa. Jotta voit vaatia muilta täydellisyyttä, on sinun itse ensin oltava virheetön. Voidakseen toteuttaa tätä erikoisominaisuutta, joka on äitiys nainen joutuu tekemään toisenlaisia ratkaisuja elämässään kuin mies.
Jos olet omilla valinnoillasi päätynyt tekemään humalahakuisesti juovan miehen kanssa lapsen et voi tehdä siitä mitään sukupuolten välistä sotaa, kuka saa tehdä mitäkin. Niin, kuin olet itse sanonut niin makaa kuin petaa.
Tarkoittaako tämä sitä, että minun on nieltävä mummottelut ja vittuilut koska olen nainen ja äiti? Minusta mueskim voisi vähän työstää asennettaan ja hänenkin täytyy hyväksyä minun puutteeni (mm puutteellinen juhlakunto).
Vierailija kirjoitti:
Tarkoittaako tämä sitä, että minun on nieltävä mummottelut ja vittuilut koska olen nainen ja äiti? Minusta mueskim voisi vähän työstää asennettaan ja hänenkin täytyy hyväksyä minun puutteeni (mm puutteellinen juhlakunto).
Sinun on nieltävä mummottelut ja vittuilut, koska olet omilla ARVIOILLA, PÄÄTÖKSILLÄ ja VALINNOILLASI päättänyt jäädä suuhteeseen ja tehdä lapsen miehen kanssa joka mummottelee ja vittuilee. Sillä ei ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoittaako tämä sitä, että minun on nieltävä mummottelut ja vittuilut koska olen nainen ja äiti? Minusta mueskim voisi vähän työstää asennettaan ja hänenkin täytyy hyväksyä minun puutteeni (mm puutteellinen juhlakunto).
Sinun on nieltävä mummottelut ja vittuilut, koska olet omilla ARVIOILLA, PÄÄTÖKSILLÄ ja VALINNOILLASI päättänyt jäädä suuhteeseen ja tehdä lapsen miehen kanssa joka mummottelee ja vittuilee. Sillä ei ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa.
Ja sittenhän miehen on nieltävä mummon naputus, koska on tueten tahtoen halunnut kanssani suhteeseen, kosinut (varmaan 15 kertaa että suostuin), mennyt vihille ja toivonut pitkään lasta kanssani. Elämä on valintoja! Mutta voin myös valita eron enkä katsella keskenkasvuista räkänokkaa lopun ikääni. Tervetuloa tälle vuosituhannelle.
Lyhyesti, sinä olet oikeassa. Jokainen päättää itse kuinka paljon juo ja valvoo, ihan perusasia jossa ei kuulu tehdä kompromisseja. En myöskään käsitä miksi miehesi tarvitsee sinut vierelleen koko ajaksi eikä voi jäädä juhliin "yksin" edes pariksi vikaksi tunniksi. Itsestäni on ainakin mukavaa olla kaverien kanssa ilman miestä toisinaan.
Ylläoleva siis pätee jos et olisi raskaana. Se, että mies on tuollainen vaikka olet raskaana vetää täysin sanattomaksi. Tajuaako hän, että seuraavina vuosina ette juuri juhli kahdenkesken (tai jos vauva valvottaa, ette ehkä lainkaan)?
Vierailija kirjoitti:
Tarkoittaako tämä sitä, että minun on nieltävä mummottelut ja vittuilut koska olen nainen ja äiti? Minusta mueskim voisi vähän työstää asennettaan ja hänenkin täytyy hyväksyä minun puutteeni (mm puutteellinen juhlakunto).
Niin makaa kuin petaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoittaako tämä sitä, että minun on nieltävä mummottelut ja vittuilut koska olen nainen ja äiti? Minusta mueskim voisi vähän työstää asennettaan ja hänenkin täytyy hyväksyä minun puutteeni (mm puutteellinen juhlakunto).
Sinun on nieltävä mummottelut ja vittuilut, koska olet omilla ARVIOILLA, PÄÄTÖKSILLÄ ja VALINNOILLASI päättänyt jäädä suuhteeseen ja tehdä lapsen miehen kanssa joka mummottelee ja vittuilee. Sillä ei ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa.
Ja sittenhän miehen on nieltävä mummon naputus, koska on tueten tahtoen halunnut kanssani suhteeseen, kosinut (varmaan 15 kertaa että suostuin), mennyt vihille ja toivonut pitkään lasta kanssani. Elämä on valintoja! Mutta voin myös valita eron enkä katsella keskenkasvuista räkänokkaa lopun ikääni. Tervetuloa tälle vuosituhannelle.
Aplodeja!
Harmi vaan, että lapset on vailla oikeuksia tuon kaiken keskellä.
Käytät lasta jatkossa kiristyksen välikappaleena ja kiristä miestä erolla, kun hän ei käyttäydy sinun tahtomalla tavalla?
Vierailija kirjoitti:
Lyhyesti, sinä olet oikeassa. Jokainen päättää itse kuinka paljon juo ja valvoo, ihan perusasia jossa ei kuulu tehdä kompromisseja. En myöskään käsitä miksi miehesi tarvitsee sinut vierelleen koko ajaksi eikä voi jäädä juhliin "yksin" edes pariksi vikaksi tunniksi. Itsestäni on ainakin mukavaa olla kaverien kanssa ilman miestä toisinaan.
Ylläoleva siis pätee jos et olisi raskaana. Se, että mies on tuollainen vaikka olet raskaana vetää täysin sanattomaksi. Tajuaako hän, että seuraavina vuosina ette juuri juhli kahdenkesken (tai jos vauva valvottaa, ette ehkä lainkaan)?
Hän varmaan tajusi sen juuri ja ahdistui tajutessaan, kuinka isosta asiasta on kyse. On huomioitava että minä olen jo äiti joten tiedän mitä on tulossa. Olen kipuillut tuon asian jo kauan sitten, joten olen sopeutunut ja onnellinen lapsiperheen elämään. Miehelle moni asia on muuttunut nopeasti (uusperhe, parisuhde, eka oma lapsi tulossa). Hän kyllä pystyy jäämään iltaa jatkamaan jos minä lähdenkin aiemmin kotiin. Ja nyt raskausaikana ei oletakaan minum hilluvan aamuyöhön missään. Eniten kai pelkää ettei me koskaan enää päästä mihinkään. Ja purkaa huolensa aivan väärällä tavalla. En tahtoisi nyt jaksaa noin lapsellista märinää kun olen itsekin kovilla raskauden myötä.
Mies on halunnut lasta kiihkeämmin kuin minä. Taitaa silti tulla yllätyksenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoittaako tämä sitä, että minun on nieltävä mummottelut ja vittuilut koska olen nainen ja äiti? Minusta mueskim voisi vähän työstää asennettaan ja hänenkin täytyy hyväksyä minun puutteeni (mm puutteellinen juhlakunto).
Sinun on nieltävä mummottelut ja vittuilut, koska olet omilla ARVIOILLA, PÄÄTÖKSILLÄ ja VALINNOILLASI päättänyt jäädä suuhteeseen ja tehdä lapsen miehen kanssa joka mummottelee ja vittuilee. Sillä ei ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa.
Ja sittenhän miehen on nieltävä mummon naputus, koska on tueten tahtoen halunnut kanssani suhteeseen, kosinut (varmaan 15 kertaa että suostuin), mennyt vihille ja toivonut pitkään lasta kanssani. Elämä on valintoja! Mutta voin myös valita eron enkä katsella keskenkasvuista räkänokkaa lopun ikääni. Tervetuloa tälle vuosituhannelle.
Aplodeja!
Harmi vaan, että lapset on vailla oikeuksia tuon kaiken keskellä.
Käytät lasta jatkossa kiristyksen välikappaleena ja kiristä miestä erolla, kun hän ei käyttäydy sinun tahtomalla tavalla?
Väärin. Ei se mitään kiristämistä ole jos myöntää ettei homma toimi. Jos se ei jatkossa siis toimi. Lapsella on aina oikeus isään ja isällä lapseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoittaako tämä sitä, että minun on nieltävä mummottelut ja vittuilut koska olen nainen ja äiti? Minusta mueskim voisi vähän työstää asennettaan ja hänenkin täytyy hyväksyä minun puutteeni (mm puutteellinen juhlakunto).
Sinun on nieltävä mummottelut ja vittuilut, koska olet omilla ARVIOILLA, PÄÄTÖKSILLÄ ja VALINNOILLASI päättänyt jäädä suuhteeseen ja tehdä lapsen miehen kanssa joka mummottelee ja vittuilee. Sillä ei ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa.
Ja sittenhän miehen on nieltävä mummon naputus, koska on tueten tahtoen halunnut kanssani suhteeseen, kosinut (varmaan 15 kertaa että suostuin), mennyt vihille ja toivonut pitkään lasta kanssani. Elämä on valintoja! Mutta voin myös valita eron enkä katsella keskenkasvuista räkänokkaa lopun ikääni. Tervetuloa tälle vuosituhannelle.
ARGH! Tein lapsen kelvottoman miehen kanssa, koska voin valita myös eron. Noinko sanot lapsellesikin, kun hän kysyy missä isä? Tervetuloa tälle vuosituhannelle?!
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos sinulle näkökulmastasi. Olemmekin pari kertaa tehneet niin että olen lähtenyt aiemmin ja hän on jäänyt aamuun asti jatkamaan. Tämäkin ok ajoittain ok.
Miksi ette tee säännönmukaisesti noin? Ei juhlista ole mikään pakko lähteä samaan aikaan, ja harva asia harmittaa niin paljon kun se, että joutuu lähtemään toisen takia kotiin, kun ilo on ylimmillään.
Se, että olet raskaana miehelle, on tietysti uusi ja mielenkiintoinen juonenkäänne.
Pulmahan liittyy siihen, että kun on lapsia, niin ei toinen voi bilettää aamuun asti ja nukkua sitten koko seuraavan päivän. No ehkä joskus voi, mutta usein ja säännöllisesti tuo kyllä alkaa toista osapuolta harmittamaan. Toinen ikäänkuin elää kuten vanhemman kuuluukin ja toinen on jäänyt sinkkuasteelle. Pahassa tapauksessa tuosta tulee pettämistä + ero. Baareissa kun sitä tuppaa huppelispäissä tapahtumaan.
Omalle ukolle oon sanonut, että jos myöhään olet, niin sinä hoidat lasta seuraavan päivän ja olet hyväntuulinen. Jos näin ei käy, loppuu myöhäänbiletys siihen.
Oletan, että lapset ovat jossain yökylässä, jos aikuiset ovat yhdessä lähteneet juhlimaan. Tällöin ei kummankaan tarvitse herätä klo 7 hoitamaan lapsia. Jos taas lapset ovat sen ikäisiä, että pärjäävät keskenään kotona, kun aikuiset ovat lähteneet juhlimaan, ei tässäkään tapauksessa kummankaan tarvitse herätä klo 7 hoitamaan lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Ja ei, tämä ei ole trolli. Ihan todellista elämää.
Luulen että tässä täytyy tosiasn pyrkiä kompromissiin. Mies menköön kaveriensa kanssa pitkän kaavan mukaan ja yhdessä mentäessä sitten täytyy vuorotellen joustaa. Täytyypä joskus itsekin tehdä niin että kun vihdoin vauvsn synnyttyä ja imetyksen loputtua pääsen joskus taas viihteelle, lähden ja olenkin sitten kaaaaauan. Saa oikein aimo annoksen laatuaikaa pienen kanssa, joka herää aikaisin. Minua on turha herätellä. Niin makaa kuin petaa.
Ap
Toivottavasti olet trolli, etkä oikeasti äiti, joka aikoo käyttää lasta välineenä kostoon.
Ihminen harvoin muuttuu, mutta oma sisin kyllä korostuu ajanmyötä.
Mies ei todellakaan tiedä mihin on ryhtymässä. Hänen käsitys vanhemmuudesta rajoittuu aloittajan "valmisiin" lapsiin, jotka tuskin on valvottanut öitä, kärsineet koliikista, jne. Eikä aloittajakaan enää ikänsä puolesta mikään (haaveissaan taitaa kyllä olla) teinityttö ole hänen rajoittunut jaksaminen luo omat haasteensa.
Miten aikuinen nainen kuvittelee jaksavansa lapsen kanssa valvoa, kun ei jaksa bailatakaan? Bailaamista sentään pystyy säätelemään, mutta vauvaa ei. :D
Voimia<3