Riitaa juhlimisesta parisuhteessa
Koko aihe on mielestäni absurdi. Mutta mieheni naputtaa minulle, etten jaksa juhlia ja valvoa tarpeeksi silloin kun lähdemme yhdessä illan istujaisiin. Olemme vajaa nelikymppinen pariskunta, minulla lapset edellisestä suhteesta. Mies lapseton ja elänyt ikänsä itsellistä elämää. Toisin sanoen saanut tulla, mennä ja levätä kuten on halunnut. Itse olen tottunut perus lapsiperhearkeen ja sen tuomiin rajoituksiin niin väsymyksen kuin vastuun muodossa. Kun lähdemme istumaan iltaa, väsyn usein esim klo 02 ja haluan kotiin. En myöskään pysty juomaan kovin suuria määriä, koska olen pienikokoinen enkä harrasta juomista kovin usein. En myöskään saa suuria kiksejä enää humalatilasta ja vihaan krapulaa. Minulle riittää yleensä 3-6 annosta illassa ja sitten siirryn limsaan. Miehelle onnistuneen juhlaillan edellytys on suuri määrä alkoholia. Myönnän muutaman kerran naputtaneeni miehen juomisesta, mikä on saanut hänet ärtymään. Olen sittemmin pyrkinyt olemaan asiasta mainitsematta. Kuitenkin aina kun meille tulee isompaa riitaa, mies sättii minua tylsäksi mummoksi josta ei ole enää pitämään hauskaa. Tämä loukkaa minua kovasti. Olenko poikkeavan tylsä kukkahattutäti? Itse kun kien olevani omassa ystäväpiirissä aika keskivertotapaus. Minulla on jo ikää sen verran, että baareja olen ehtinyt koluamaan ja viinaa juomaan. Nykyisin tärkeämpää on seura ja hyvä ruoka, viini tms kohtuudella. En ymmärrä täyä kulttuurieroa välillämme. En ole aiemmissa suhteissani saanut tällaista palautetta. Kuinka päästä tuosta sättimisestä yli? Mies on aina pahoillaan mutta kommentit uusivat joka toisen riidan yhteydessä.
Kommentit (91)
Varmasti onkin juuri näin että minun on turha odottaa häneltä muutosts juhlimistapojen suhteen. Toivoisin kuitenkin, että hänkin voisi välillä asennoitua tekemään kompromissin minun suuntaani ja minä teen sitten samoin. Sättimistä en myöskään aio enää sietää.
Olemme yhdessä koska meillä on paljon samankaltaisuutta ja hyvää. Hän on hyvä ihminen ja huomioi lapseni mahtavasti, rakastaa heitä melkei kuin olisivat omiaan. Osaa puhua ja näyttää tunteensa. Tuntuu että hän on kriisissä elämänmuutoksen kanssa ja purkaa sen minuun. Se loukkaa. Isäksikin kasvetaan. Pelottaa vain, että mitä jos ei kasvakaan? Jos se jää tuollaiseksi? Haluaa lasta hulluna ja tukee raskaudessa. Mutta selvästi kriiseilee muuttunutta elämäänsä. Yritän ymmärtää mutta juuri nyt kyllästyttää. Itsekin kriisissä kun raskaana, epävarmuudet saavat tuollaisten kommenttien myötä valtaa.
Minusta mikään ei ole tylsempää kuin kesken juhlimisen lähtevä kaveri.
Me käydään mieheni kanssa yökerhossa harvoin, viimeisen 5v aikana ollaan käyty kahdesti (kun ei ole niitä lapsenvahteja) ja olisi ollut ihan mielettömän ankeaa, jos mies olisi lähtenyt kotiin jo 1-2 aikaan! Ikää meillä on kohta 40v ja lapsia muutama. Ei mua vielä väsytä, kun juhlimassa ollaan. Enemmänkin se on mielestäni luonteesta kiinni. Jo silloin, kun olin nuorempi, niin aina oli se yksi, joka halusi kotiin jo puolenyön jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sen verran kuitenkin sanoa, vaikka minua vituttaakin. Että mies käy aika harvoin juhlimassa. Asia olisi todellinen ongelma jos kävisi vaikka joka viikonloppu tai joka toinen. Eniten nyppii se asenne, ikäänkuin hän olisi normaali ja minä joku mummo. Mummo-sanaa on käytetty useamman kerran riidoissa. Ja mulla kun om hauskaa, mutta en vaan jaksa aamuun asti enkä vedä päätä täyteen. Mummoko? Ehkä sitten.
Ap
Ei kai teidän erilaisuus yksin miehen vika ole?
Tavattoman usein juhlimen lisääntyy sen vauvan myötä ja mies saa lisää syitä juoda, sinun nalkutus, vauvan valvottaminen, jne...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ei, tämä ei ole trolli. Ihan todellista elämää.
Luulen että tässä täytyy tosiasn pyrkiä kompromissiin. Mies menköön kaveriensa kanssa pitkän kaavan mukaan ja yhdessä mentäessä sitten täytyy vuorotellen joustaa. Täytyypä joskus itsekin tehdä niin että kun vihdoin vauvsn synnyttyä ja imetyksen loputtua pääsen joskus taas viihteelle, lähden ja olenkin sitten kaaaaauan. Saa oikein aimo annoksen laatuaikaa pienen kanssa, joka herää aikaisin. Minua on turha herätellä. Niin makaa kuin petaa.
Ap
Et sinä mihinkään lähde :D
Niin makaa kuin petaa. Muista tämä sitten kun pahimpana marttyyrin sitten jeesukset avaudut, kuinka olet nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa, jossain rajoittavassa vankilassa jota miehen sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa, kun sinä sen lapsen kanssa heräät miehen maatessa krapuloissaan, etkä sinä koskaan pääse mihinkään.
Voi höpöhöpö :D no kiitos kommentista kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sen verran kuitenkin sanoa, vaikka minua vituttaakin. Että mies käy aika harvoin juhlimassa. Asia olisi todellinen ongelma jos kävisi vaikka joka viikonloppu tai joka toinen. Eniten nyppii se asenne, ikäänkuin hän olisi normaali ja minä joku mummo. Mummo-sanaa on käytetty useamman kerran riidoissa. Ja mulla kun om hauskaa, mutta en vaan jaksa aamuun asti enkä vedä päätä täyteen. Mummoko? Ehkä sitten.
Ap
Mielestäni kerran kuukaudessa ei ole harvoin, varsinkaan lapsiperheessä. Kaksi kertaa kuukaudessa voisi olla normaali sinkkutahti, perheellisenä "harvoin" baarissa käyminen olisi esimerkiksi kolme kertaa vuodessa. Tuohon kun lisäätte esimerkiksi molempien isovanhempien näkemisen kerran kuussa, niin vapaista viikonlopuista mies baareilee puolet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sen verran kuitenkin sanoa, vaikka minua vituttaakin. Että mies käy aika harvoin juhlimassa. Asia olisi todellinen ongelma jos kävisi vaikka joka viikonloppu tai joka toinen. Eniten nyppii se asenne, ikäänkuin hän olisi normaali ja minä joku mummo. Mummo-sanaa on käytetty useamman kerran riidoissa. Ja mulla kun om hauskaa, mutta en vaan jaksa aamuun asti enkä vedä päätä täyteen. Mummoko? Ehkä sitten.
Ap
Ei kai teidän erilaisuus yksin miehen vika ole?
Tavattoman usein juhlimen lisääntyy sen vauvan myötä ja mies saa lisää syitä juoda, sinun nalkutus, vauvan valvottaminen, jne...
Tämä kommentti yrittää syyllistää minut eli miehelle lupa juhlia enemmän kun paha mummovaimo nalkuttaa? Jos näin käy niin sitten varmaan tulee iso kriisi. Erokaan ei ole maailmanloppu, vaikka sitä viimeiseen asti haluankin välttää. Kyllä se mieskin saa vastuunsa kantaa omasta lapsestaan, usko pois. Tähän soppaan tarvitaan kaksi.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti onkin juuri näin että minun on turha odottaa häneltä muutosts juhlimistapojen suhteen. Toivoisin kuitenkin, että hänkin voisi välillä asennoitua tekemään kompromissin minun suuntaani ja minä teen sitten samoin.
Tätä periaatetta kannattaa kyllä tarkastella kriittisesti. Kompromissit ovat turhia, kun kumpikin voi saada haluamansa. Esimerkiksi näissä kuvailemissasi tapauksissa sinä olisit juhlia vaikka siihen kahteen asti ja mies olisi voinut jatkaa vielä juhlissa muutaman tunnin. Ei ole mitään syytä, miksi miehen pitäisi joka toinen kerta jättää juhlat kesken.
Yhteinen pieni lapsi toki muuttaa varmaan kuvioita, mutta noin yleisenä sääntöjä kompromissien tekemistä kannattaa välttää.
Pakko kysyä, että minkä TAKIA sinä olet lisääntynyt henkisesti 15 v tyypin kanssa? Sanoo sinua mummoksi???? sen takia, että et halua/jaksa riekkua ja ryypätä aamukuuteen??
Minä olisin yhden kerran rähähtänyt niin pahasti, että ei kuule enää sano noin...
Voihan olla että kipuilee sitä, että ei ole enää sinkku, lapseton. Ei voikaan enää mennä mielin määrin (kuten teinit), voi olla hänestä kehkeytyy ihan kunnon isä, mutta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sen verran kuitenkin sanoa, vaikka minua vituttaakin. Että mies käy aika harvoin juhlimassa. Asia olisi todellinen ongelma jos kävisi vaikka joka viikonloppu tai joka toinen. Eniten nyppii se asenne, ikäänkuin hän olisi normaali ja minä joku mummo. Mummo-sanaa on käytetty useamman kerran riidoissa. Ja mulla kun om hauskaa, mutta en vaan jaksa aamuun asti enkä vedä päätä täyteen. Mummoko? Ehkä sitten.
Ap
Ei kai teidän erilaisuus yksin miehen vika ole?
Tavattoman usein juhlimen lisääntyy sen vauvan myötä ja mies saa lisää syitä juoda, sinun nalkutus, vauvan valvottaminen, jne...
Tämä kommentti yrittää syyllistää minut eli miehelle lupa juhlia enemmän kun paha mummovaimo nalkuttaa? Jos näin käy niin sitten varmaan tulee iso kriisi. Erokaan ei ole maailmanloppu, vaikka sitä viimeiseen asti haluankin välttää. Kyllä se mieskin saa vastuunsa kantaa omasta lapsestaan, usko pois. Tähän soppaan tarvitaan kaksi.
Suloista miten tuossa iässä, joku vieläkin katsoo maailmaa vaaleanpunaisten sydämenmuotoisten lasien läpi ja rakentelee niitä pilvilinnoja.
Miehesi on alkoholisti. Järjestä interventio ja järjestä hänelle joku hyvä paikka mihin mennä katkolle. Rakkaistaan pitää huolehtia!
Ja olette seurustelusuhteessa keskenänne miksi?
Ap taitaa vain haluta, että mies lopettaa koko juhlimisen. "Kun mäkään en pääse, niin et säkään!"
"Odotahan kunhan vauva syntyy, niin kyllä kuule juoksen baareissa ja sinä istut kotona!!"
En ymmärrä, miksi pitää yrittää se toinen vangita kotiin. Kuvitteleeko sellainen ihminen, että sillä tavoin sen miehen saa pidettyä itsellään? Kyllä se menee ihan toisinpäin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sen verran kuitenkin sanoa, vaikka minua vituttaakin. Että mies käy aika harvoin juhlimassa. Asia olisi todellinen ongelma jos kävisi vaikka joka viikonloppu tai joka toinen. Eniten nyppii se asenne, ikäänkuin hän olisi normaali ja minä joku mummo. Mummo-sanaa on käytetty useamman kerran riidoissa. Ja mulla kun om hauskaa, mutta en vaan jaksa aamuun asti enkä vedä päätä täyteen. Mummoko? Ehkä sitten.
Ap
Ei kai teidän erilaisuus yksin miehen vika ole?
Tavattoman usein juhlimen lisääntyy sen vauvan myötä ja mies saa lisää syitä juoda, sinun nalkutus, vauvan valvottaminen, jne...
Tämä kommentti yrittää syyllistää minut eli miehelle lupa juhlia enemmän kun paha mummovaimo nalkuttaa? Jos näin käy niin sitten varmaan tulee iso kriisi. Erokaan ei ole maailmanloppu, vaikka sitä viimeiseen asti haluankin välttää. Kyllä se mieskin saa vastuunsa kantaa omasta lapsestaan, usko pois. Tähän soppaan tarvitaan kaksi.
Raskaushormonin syyksi kuvitelma syyllistämisestä. :D Tavottoman moni mies vaan syyttää sitä vaimoaan saadakseen syyn juoda vaikka siinä ei olisi mitään perää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sen verran kuitenkin sanoa, vaikka minua vituttaakin. Että mies käy aika harvoin juhlimassa. Asia olisi todellinen ongelma jos kävisi vaikka joka viikonloppu tai joka toinen. Eniten nyppii se asenne, ikäänkuin hän olisi normaali ja minä joku mummo. Mummo-sanaa on käytetty useamman kerran riidoissa. Ja mulla kun om hauskaa, mutta en vaan jaksa aamuun asti enkä vedä päätä täyteen. Mummoko? Ehkä sitten.
Ap
Ei kai teidän erilaisuus yksin miehen vika ole?
Tavattoman usein juhlimen lisääntyy sen vauvan myötä ja mies saa lisää syitä juoda, sinun nalkutus, vauvan valvottaminen, jne...
Tämä kommentti yrittää syyllistää minut eli miehelle lupa juhlia enemmän kun paha mummovaimo nalkuttaa? Jos näin käy niin sitten varmaan tulee iso kriisi. Erokaan ei ole maailmanloppu, vaikka sitä viimeiseen asti haluankin välttää. Kyllä se mieskin saa vastuunsa kantaa omasta lapsestaan, usko pois. Tähän soppaan tarvitaan kaksi.
Millä sinä kuvittelet pakkottavasi miehen sitä vastuuta kantamaan, jos se ei häneltä luonnostaan tule?
Mie en tajua, mis pitää olla tollasen bile-Danin kanssa ja sit vielä tehdä lapsikin??? Luuletko, että mies tulee koskaan muuttomaan tuosta?
Vierailija kirjoitti:
Ja olette seurustelusuhteessa keskenänne miksi?
Ja vielä se lapsikin pitää tuollaisen miehen kanssa tehdä? En jaksa ymmärtää.
Te olette sellainen pariskunta jonka arvopohja tuolla sektorilla ei kohtaa. Ja minä en koe esim ollenkaan puolisoni kanssa tarvetta bailata enää kovin pitkään puolen yön jälkeen, eikä minulle tulisi mieleenkään näyttäytyä julkisesti juopuneena. Ja meitä yhdistää tämä perhekeskeinen näkemys. Se on paha jos pariskunnan näkemykset tällä saralla ei kohtaa. Mielestäni muuten sellaiset päälle nelikymppiset juopuneet pariskunnat baarissa on mitä säälittävin näky.
Pakotatko miehesi lähtemään kotiin aina silloin, kun sinua väsyttää? Eli oletatko, että joka ilta vietetään aina sinun ehdoillasi? Kokeile joskus olla miehen mieliksi siihen saakka, kun HÄN haluaa. Tai vaihtoehtoisesti lähdenitse aiemmin pois ja anna puolisosi jäädä jatkamaan iltaa. N22
Se, että toinen jaksaa juhlia silloin tällöin kahteen ja toinen aamukuuteen, tekee ihmisistä niin erilaisia, ettei yhdessäoloon ole edellytyksiä? Oletko nyt ihan varma?