Riitaa juhlimisesta parisuhteessa

Vierailija kirjoitti:

Kiitos sinulle näkökulmastasi. Olemmekin pari kertaa tehneet niin että olen lähtenyt aiemmin ja hän on jäänyt aamuun asti jatkamaan. Tämäkin ok ajoittain ok. En vain haluaisi, että minua arvostellaan noin kovin sanakääntein. Tuntuu että miehellä on joku keski-iän kriisi. Olen lisäksi nyt raskaana eikä tuleva elämänmuutos ainakaan helpota minun juhlimisiani. Ahdistaa, kun tuntuu ettei toinen tajua perhe-elämän rajoituksia ja vaikutuksia. Ei hän toki odota minun nyt riekkuvan juhlissa, mutta ilmeisesti pelkää että elämä loppuu lapsen tuloon (mikä en pidä paikkaansa).

Voi riepu, et tainnut paljon ajatella kun tuollaisen miehen kanssa lapsia haluat. Ei taida enää kasvaa miksikään isähahmoksi. Sinuna alkaisin varmistaa selustaa kun yksihuoltajaksi siirryt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoittaako tämä sitä, että minun on nieltävä mummottelut ja vittuilut koska olen nainen ja äiti? Minusta mueskim voisi vähän työstää asennettaan ja hänenkin täytyy hyväksyä minun puutteeni (mm puutteellinen juhlakunto).

Sinun on nieltävä mummottelut ja vittuilut, koska olet omilla ARVIOILLA, PÄÄTÖKSILLÄ ja VALINNOILLASI päättänyt jäädä suuhteeseen ja tehdä lapsen miehen kanssa joka mummottelee ja vittuilee. Sillä ei ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa.

Ja sittenhän miehen on nieltävä mummon naputus, koska on tueten tahtoen halunnut kanssani suhteeseen, kosinut (varmaan 15 kertaa että suostuin), mennyt vihille ja toivonut pitkään lasta kanssani. Elämä on valintoja! Mutta voin myös valita eron enkä katsella keskenkasvuista räkänokkaa lopun ikääni. Tervetuloa tälle vuosituhannelle.

ARGH! Tein lapsen kelvottoman miehen kanssa, koska voin valita myös eron. Noinko sanot lapsellesikin, kun hän kysyy missä isä? Tervetuloa tälle vuosituhannelle?!

Tässä näkee miten  itsenäisyys noussut päähän ja naisesta on tullut itsekäs. Hän luulee, että voi vahvana vaatia muilta paljon mutta hänen ei itsensä tarvitse tehdä mitään esim. muuttamaan omaa käytöstään, mutta voi vaatia sitä mieheltä. Jos asiat ei mene hänen tahtomallaan tavalla hän voi ottaa eron, koska hänen ei tarvitse pelätä esim. lapsensa menettämistä.. Kohtua voi käyttää aseena ja käytetäähän sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyhyesti, sinä olet oikeassa. Jokainen päättää itse kuinka paljon juo ja valvoo, ihan perusasia jossa ei kuulu tehdä kompromisseja. En myöskään käsitä miksi miehesi tarvitsee sinut vierelleen koko ajaksi eikä voi jäädä juhliin "yksin" edes pariksi vikaksi tunniksi. Itsestäni on ainakin mukavaa olla kaverien kanssa ilman miestä toisinaan.

Ylläoleva siis pätee jos et olisi raskaana. Se, että mies on tuollainen vaikka olet raskaana vetää täysin sanattomaksi. Tajuaako hän, että seuraavina vuosina ette juuri juhli kahdenkesken (tai jos vauva valvottaa, ette ehkä lainkaan)?

Hän varmaan tajusi sen juuri ja ahdistui tajutessaan, kuinka isosta asiasta on kyse. On huomioitava että minä olen jo äiti joten tiedän mitä on tulossa. Olen kipuillut tuon asian jo kauan sitten, joten olen sopeutunut ja onnellinen lapsiperheen elämään. Miehelle moni asia on muuttunut nopeasti (uusperhe, parisuhde, eka oma lapsi tulossa). Hän kyllä pystyy jäämään iltaa jatkamaan jos minä lähdenkin aiemmin kotiin. Ja nyt raskausaikana ei oletakaan minum hilluvan aamuyöhön missään. Eniten kai pelkää ettei me koskaan enää päästä mihinkään. Ja purkaa huolensa aivan väärällä tavalla. En tahtoisi nyt jaksaa noin lapsellista märinää kun olen itsekin kovilla raskauden myötä.

Mies on halunnut lasta kiihkeämmin kuin minä. Taitaa silti tulla yllätyksenä.

Kuuntele nyt vähän edes itseäsi. Mies ei osaa purkaa edes huoliaan oikein. Etkä jaksa häntä, kun olet raskaana ja kaikkee. Seuraavaksi sinulla on vauva, taapero, uhmaikäinen, jne. kun mies ei osaa purkaa huoliaan sinusta oikein? Onko erilaisuuden hyväksyminen sinulle liian raskas ponnistus?

Ihanko oikeasti täällä moni on sitä mieltä, että on ihan okei että ap joutuu kuuntelemaan miehen vittuilua ja mummottelua? Että mieheltä ei saa vaatia edes normaaleja käytöstapoja tai kykyä keskustella suhdetta hiertävästä asiasta, koska"itse valitsit huonon miehen, niin makaa kuin petaa"? Että kaikki miehen narina pitää kestää, kun nainen ei saa edes huomauttaa miehen huonosta käytöksestä?

Tässähän ei edes ollut kyse siitä, että ap yrittäisi rajoittaa miehen juomista, vaan kyse oli nimenomaan tosta asenteesta, mikä miehellä on sitä kohtaan että ap ei halua joka kerta juhlia aamuun asti. Mun mielestä ap on hoitanut tän juhlimisongelman hyvin: joskus molemmat lähtee aiemmin, joskus molemmat jää myöhempään ja joskus kumpikin tekee miten haluaa, eli ap lähtee kotiin kun mies jää juhlimaan. Mutta toi miehen asiasta vittuilu ja mummottelu ei mun mielestä oo millään tavalla hyväksyttävää. Voi hyvin olla, että miehellä on nyt joku kriisi menossa uuden elämäntilanteen myötä, mutta ei se oikeuta arvostelemaan ap:n elämäntapoja, kun ei ap:kään arvostele miehen halua juhlia myöhään (vaikka vauvan synnyttyä toi myöhään juhliminen edes kerran kuussa taitaa olla aika mahdotonta...).

Vierailija kirjoitti:

Ihanko oikeasti täällä moni on sitä mieltä, että on ihan okei että ap joutuu kuuntelemaan miehen vittuilua ja mummottelua? Että mieheltä ei saa vaatia edes normaaleja käytöstapoja tai kykyä keskustella suhdetta hiertävästä asiasta, koska"itse valitsit huonon miehen, niin makaa kuin petaa"? Että kaikki miehen narina pitää kestää, kun nainen ei saa edes huomauttaa miehen huonosta käytöksestä?

Tässähän ei edes ollut kyse siitä, että ap yrittäisi rajoittaa miehen juomista, vaan kyse oli nimenomaan tosta asenteesta, mikä miehellä on sitä kohtaan että ap ei halua joka kerta juhlia aamuun asti. Mun mielestä ap on hoitanut tän juhlimisongelman hyvin: joskus molemmat lähtee aiemmin, joskus molemmat jää myöhempään ja joskus kumpikin tekee miten haluaa, eli ap lähtee kotiin kun mies jää juhlimaan. Mutta toi miehen asiasta vittuilu ja mummottelu ei mun mielestä oo millään tavalla hyväksyttävää. Voi hyvin olla, että miehellä on nyt joku kriisi menossa uuden elämäntilanteen myötä, mutta ei se oikeuta arvostelemaan ap:n elämäntapoja, kun ei ap:kään arvostele miehen halua juhlia myöhään (vaikka vauvan synnyttyä toi myöhään juhliminen edes kerran kuussa taitaa olla aika mahdotonta...).

Ei kun täällä ollaan sitä mieltä, että ap:n ei olisi pitänyt ryhtyä tekemään lasta tuon miehen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ei, tämä ei ole trolli. Ihan todellista elämää.

Luulen että tässä täytyy tosiasn pyrkiä kompromissiin. Mies menköön kaveriensa kanssa pitkän kaavan mukaan ja yhdessä mentäessä sitten täytyy vuorotellen joustaa. Täytyypä joskus itsekin tehdä niin että kun vihdoin vauvsn synnyttyä ja imetyksen loputtua pääsen joskus taas viihteelle, lähden ja olenkin sitten kaaaaauan. Saa oikein aimo annoksen laatuaikaa pienen kanssa, joka herää aikaisin. Minua on turha herätellä. Niin makaa kuin petaa.

Ap

Lähdet viihteelle vain kostaaksesi miehellesi? Ja syytät miestäsi lapselliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanko oikeasti täällä moni on sitä mieltä, että on ihan okei että ap joutuu kuuntelemaan miehen vittuilua ja mummottelua? Että mieheltä ei saa vaatia edes normaaleja käytöstapoja tai kykyä keskustella suhdetta hiertävästä asiasta, koska"itse valitsit huonon miehen, niin makaa kuin petaa"? Että kaikki miehen narina pitää kestää, kun nainen ei saa edes huomauttaa miehen huonosta käytöksestä?

Tässähän ei edes ollut kyse siitä, että ap yrittäisi rajoittaa miehen juomista, vaan kyse oli nimenomaan tosta asenteesta, mikä miehellä on sitä kohtaan että ap ei halua joka kerta juhlia aamuun asti. Mun mielestä ap on hoitanut tän juhlimisongelman hyvin: joskus molemmat lähtee aiemmin, joskus molemmat jää myöhempään ja joskus kumpikin tekee miten haluaa, eli ap lähtee kotiin kun mies jää juhlimaan. Mutta toi miehen asiasta vittuilu ja mummottelu ei mun mielestä oo millään tavalla hyväksyttävää. Voi hyvin olla, että miehellä on nyt joku kriisi menossa uuden elämäntilanteen myötä, mutta ei se oikeuta arvostelemaan ap:n elämäntapoja, kun ei ap:kään arvostele miehen halua juhlia myöhään (vaikka vauvan synnyttyä toi myöhään juhliminen edes kerran kuussa taitaa olla aika mahdotonta...).

Ei kun täällä ollaan sitä mieltä, että ap:n ei olisi pitänyt ryhtyä tekemään lasta tuon miehen kanssa. 

Isättömiä lapsia ei saisi tehdä enää yhtään lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ei, tämä ei ole trolli. Ihan todellista elämää.

Luulen että tässä täytyy tosiasn pyrkiä kompromissiin. Mies menköön kaveriensa kanssa pitkän kaavan mukaan ja yhdessä mentäessä sitten täytyy vuorotellen joustaa. Täytyypä joskus itsekin tehdä niin että kun vihdoin vauvsn synnyttyä ja imetyksen loputtua pääsen joskus taas viihteelle, lähden ja olenkin sitten kaaaaauan. Saa oikein aimo annoksen laatuaikaa pienen kanssa, joka herää aikaisin. Minua on turha herätellä. Niin makaa kuin petaa.

Ap

Tästäkö parisuhteessa on kyse? Kumpi saa tehdä mitäkin ja aina pitää päästä tasoihin? 

Vierailija kirjoitti:

Ihanko oikeasti täällä moni on sitä mieltä, että on ihan okei että ap joutuu kuuntelemaan miehen vittuilua ja mummottelua? Että mieheltä ei saa vaatia edes normaaleja käytöstapoja tai kykyä keskustella suhdetta hiertävästä asiasta, koska"itse valitsit huonon miehen, niin makaa kuin petaa"? Että kaikki miehen narina pitää kestää, kun nainen ei saa edes huomauttaa miehen huonosta käytöksestä?

Tässähän ei edes ollut kyse siitä, että ap yrittäisi rajoittaa miehen juomista, vaan kyse oli nimenomaan tosta asenteesta, mikä miehellä on sitä kohtaan että ap ei halua joka kerta juhlia aamuun asti. Mun mielestä ap on hoitanut tän juhlimisongelman hyvin: joskus molemmat lähtee aiemmin, joskus molemmat jää myöhempään ja joskus kumpikin tekee miten haluaa, eli ap lähtee kotiin kun mies jää juhlimaan. Mutta toi miehen asiasta vittuilu ja mummottelu ei mun mielestä oo millään tavalla hyväksyttävää. Voi hyvin olla, että miehellä on nyt joku kriisi menossa uuden elämäntilanteen myötä, mutta ei se oikeuta arvostelemaan ap:n elämäntapoja, kun ei ap:kään arvostele miehen halua juhlia myöhään (vaikka vauvan synnyttyä toi myöhään juhliminen edes kerran kuussa taitaa olla aika mahdotonta...).

Moi, ap.

Tuota... ap lähtee kotiin klo 02 ja juo illassa 3-6 drinkkiä. Minun tuttavappiirissäni sellaista pidetään rankkana bilettämisenä. Jos kerran vuodessa käymme kavereiden kanssa bileillassa, niin kaikkein rankimillaan tullaan kotiin vasta klo 24 ja on juotu 3 viiniä, mistä tulee jo kunnon krapula.

Kuulistaa oikeasti siltä, että miehellä on taipumusta alkoholismiin. Tuo ei kertakaikkiaan ole normaalia.

N 43 ja äiti

Vierailija kirjoitti:

Ihanko oikeasti täällä moni on sitä mieltä, että on ihan okei että ap joutuu kuuntelemaan miehen vittuilua ja mummottelua? Että mieheltä ei saa vaatia edes normaaleja käytöstapoja tai kykyä keskustella suhdetta hiertävästä asiasta, koska"itse valitsit huonon miehen, niin makaa kuin petaa"? Että kaikki miehen narina pitää kestää, kun nainen ei saa edes huomauttaa miehen huonosta käytöksestä?

Tässähän ei edes ollut kyse siitä, että ap yrittäisi rajoittaa miehen juomista, vaan kyse oli nimenomaan tosta asenteesta, mikä miehellä on sitä kohtaan että ap ei halua joka kerta juhlia aamuun asti. Mun mielestä ap on hoitanut tän juhlimisongelman hyvin: joskus molemmat lähtee aiemmin, joskus molemmat jää myöhempään ja joskus kumpikin tekee miten haluaa, eli ap lähtee kotiin kun mies jää juhlimaan. Mutta toi miehen asiasta vittuilu ja mummottelu ei mun mielestä oo millään tavalla hyväksyttävää. Voi hyvin olla, että miehellä on nyt joku kriisi menossa uuden elämäntilanteen myötä, mutta ei se oikeuta arvostelemaan ap:n elämäntapoja, kun ei ap:kään arvostele miehen halua juhlia myöhään (vaikka vauvan synnyttyä toi myöhään juhliminen edes kerran kuussa taitaa olla aika mahdotonta...).

Kiitos tästä. Masennuin jo koko ketjusta enkä jaksanut enää kommentoida. Ihmetyttää nämä kivikautiset asenteet, että naisen tulee niellä paikkansa. Vitut. En ala kenenkään sylkykupiksi.

Ap

Ja niille jotka toruvat minua lapsen teosta. Ehkä olette oikeassa. Olen kuitenkin nyt raskaana ja lapsi tulee. Asiat pitäisi yrittää selvittää ja hoitaa tilanne kuten aikuiset. Siksi yritän reflektoida ja purkaa. Koko aihe tuntuu niin nololle; että joudun tässä iässä puolustelemaan omaa "vähäistä" juomistani. Uskomatonta! Ehkä puolisovalinta on sittenkin tehty huonosti.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tuota... ap lähtee kotiin klo 02 ja juo illassa 3-6 drinkkiä. Minun tuttavappiirissäni sellaista pidetään rankkana bilettämisenä. Jos kerran vuodessa käymme kavereiden kanssa bileillassa, niin kaikkein rankimillaan tullaan kotiin vasta klo 24 ja on juotu 3 viiniä, mistä tulee jo kunnon krapula.

Kuulistaa oikeasti siltä, että miehellä on taipumusta alkoholismiin. Tuo ei kertakaikkiaan ole normaalia.

N 43 ja äiti

Alkoholismista kertoo jo humalahaukuinen juominen.

Käytte bilettämässä kostaaksenne miehillenne heidän kaikki krapulat? :D

En kyllä jaksaisi kumppania joka ei koskaan voisi valvoa pitempään ja juhlia kanssani.

En ole mikään pubiruusu tai juoppo, olen baarissa tainnut käydä kolme vuotta sitten viimeksi ja sitä ennen taisi olla kahden vuoden tauko, enkä juo kotonakaan kuin ehkä 3 pulloa viiniä vuodessa.

Mutta jos joka kerta toinen haukottelisi ja huokailisi ja valittaisi niin olisihan se tympeää. Tuntuisi pahalta edes suunnitella lähtöä jonnekkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyhyesti, sinä olet oikeassa. Jokainen päättää itse kuinka paljon juo ja valvoo, ihan perusasia jossa ei kuulu tehdä kompromisseja. En myöskään käsitä miksi miehesi tarvitsee sinut vierelleen koko ajaksi eikä voi jäädä juhliin "yksin" edes pariksi vikaksi tunniksi. Itsestäni on ainakin mukavaa olla kaverien kanssa ilman miestä toisinaan.

Ylläoleva siis pätee jos et olisi raskaana. Se, että mies on tuollainen vaikka olet raskaana vetää täysin sanattomaksi. Tajuaako hän, että seuraavina vuosina ette juuri juhli kahdenkesken (tai jos vauva valvottaa, ette ehkä lainkaan)?

Hän varmaan tajusi sen juuri ja ahdistui tajutessaan, kuinka isosta asiasta on kyse. On huomioitava että minä olen jo äiti joten tiedän mitä on tulossa. Olen kipuillut tuon asian jo kauan sitten, joten olen sopeutunut ja onnellinen lapsiperheen elämään. Miehelle moni asia on muuttunut nopeasti (uusperhe, parisuhde, eka oma lapsi tulossa). Hän kyllä pystyy jäämään iltaa jatkamaan jos minä lähdenkin aiemmin kotiin. Ja nyt raskausaikana ei oletakaan minum hilluvan aamuyöhön missään. Eniten kai pelkää ettei me koskaan enää päästä mihinkään. Ja purkaa huolensa aivan väärällä tavalla. En tahtoisi nyt jaksaa noin lapsellista märinää kun olen itsekin kovilla raskauden myötä.

Mies on halunnut lasta kiihkeämmin kuin minä. Taitaa silti tulla yllätyksenä.

Kuuntele nyt vähän edes itseäsi. Mies ei osaa purkaa edes huoliaan oikein. Etkä jaksa häntä, kun olet raskaana ja kaikkee. Seuraavaksi sinulla on vauva, taapero, uhmaikäinen, jne. kun mies ei osaa purkaa huoliaan sinusta oikein? Onko erilaisuuden hyväksyminen sinulle liian raskas ponnistus?

Kyllä se on väärä tapa jos solvaa omaa puolisoaan ja haukkuu, mutta itse vaatii hyväksyntää, vapautta mennä, pitkiä unia ja kotitöistä vapautta. Minusta parisuhteen pohja on kunnioitus molempiin suuntiin. Eri mieltä saa olla js erilaisiutta täytyy kasvaa sietämään, mutta tuollaiset mummopaskapuheet ei mene läpi. Sen verran itsetuntoa löytyy. Minä pärjään omillani ihan kaikin tavoin jos on pakko. Tienaan onneksi hyvin, omistan talon ja auton ja olen luojan kiitos itsenäinen ihminen. Voin erota jos täytyy eikä mun tarvi jäädä sikaan roikkumaan rahan vuoksi. Haluaisin kuitenkin yrittää saada asiat toimimaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

En kyllä jaksaisi kumppania joka ei koskaan voisi valvoa pitempään ja juhlia kanssani.

En ole mikään pubiruusu tai juoppo, olen baarissa tainnut käydä kolme vuotta sitten viimeksi ja sitä ennen taisi olla kahden vuoden tauko, enkä juo kotonakaan kuin ehkä 3 pulloa viiniä vuodessa.

Mutta jos joka kerta toinen haukottelisi ja huokailisi ja valittaisi niin olisihan se tympeää. Tuntuisi pahalta edes suunnitella lähtöä jonnekkin.

No kyllä minäkin kerran 3 vuodessa jaksaisin! Eipä nyt ole sinulla ihan kokemusta tilanteesta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanko oikeasti täällä moni on sitä mieltä, että on ihan okei että ap joutuu kuuntelemaan miehen vittuilua ja mummottelua? Että mieheltä ei saa vaatia edes normaaleja käytöstapoja tai kykyä keskustella suhdetta hiertävästä asiasta, koska"itse valitsit huonon miehen, niin makaa kuin petaa"? Että kaikki miehen narina pitää kestää, kun nainen ei saa edes huomauttaa miehen huonosta käytöksestä?

Tässähän ei edes ollut kyse siitä, että ap yrittäisi rajoittaa miehen juomista, vaan kyse oli nimenomaan tosta asenteesta, mikä miehellä on sitä kohtaan että ap ei halua joka kerta juhlia aamuun asti. Mun mielestä ap on hoitanut tän juhlimisongelman hyvin: joskus molemmat lähtee aiemmin, joskus molemmat jää myöhempään ja joskus kumpikin tekee miten haluaa, eli ap lähtee kotiin kun mies jää juhlimaan. Mutta toi miehen asiasta vittuilu ja mummottelu ei mun mielestä oo millään tavalla hyväksyttävää. Voi hyvin olla, että miehellä on nyt joku kriisi menossa uuden elämäntilanteen myötä, mutta ei se oikeuta arvostelemaan ap:n elämäntapoja, kun ei ap:kään arvostele miehen halua juhlia myöhään (vaikka vauvan synnyttyä toi myöhään juhliminen edes kerran kuussa taitaa olla aika mahdotonta...).

Kiitos tästä. Masennuin jo koko ketjusta enkä jaksanut enää kommentoida. Ihmetyttää nämä kivikautiset asenteet, että naisen tulee niellä paikkansa. Vitut. En ala kenenkään sylkykupiksi.

Ap

Voi sinua pientä. Sinä et voi alkaa sylkykupiksi, kun olet sitä jo.  Olet mahdollistanut miehen käytöksen ties kuinka pitkään. Sinä olet niin takertunut johokin epätasa-arvo asenteeseen, että et näe todellista ongelmaa. Ei se ole yksin miehen juominen ja teidän erilainen bailauskulttuuri.

Masennuit, kun kaikki ei mennyt niin kuin sinä toivoit? Palstalaiset ei aloittaneet saatannallista syyllistämistä miestäsi kohtaan? Hänen käytöstä ei voi mitenkään puolustaa, mutta et sinä mikään lapsen tasolle typistetty viaton uhri ole.

Mun mies käy kerran vuodessa kavereidensa kanssa baarissa, itse en edes jaksa lähteä mukaan. On siellä sinne aamuneljään ja juo siis kunnon kännit. Jos tota tapahtuisi vaikka kerran kuussa, niin olisin aika huolestunut juomisen määrästä. Joskus kun ollaan saatu kaikki lapset hoitoon, niin olemme ostaneet kotiin juomaa ja viettäneet kotona kahdenkesken aikaa, katottu leffoja ja syöty hyvin. Silloin mies ei juo kännejä ja yleensä mennään molemmat nukkumaan klo 23-24. Ollaan pikkusen päälle nelikymppisiä. Mä en jaksais missään baarissa valvoo edes kahteen asti, siksi onkin hyvä että mies menee kavereineen silloin kun haluaa riekkua siellä pidempään :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanko oikeasti täällä moni on sitä mieltä, että on ihan okei että ap joutuu kuuntelemaan miehen vittuilua ja mummottelua? Että mieheltä ei saa vaatia edes normaaleja käytöstapoja tai kykyä keskustella suhdetta hiertävästä asiasta, koska"itse valitsit huonon miehen, niin makaa kuin petaa"? Että kaikki miehen narina pitää kestää, kun nainen ei saa edes huomauttaa miehen huonosta käytöksestä?

Tässähän ei edes ollut kyse siitä, että ap yrittäisi rajoittaa miehen juomista, vaan kyse oli nimenomaan tosta asenteesta, mikä miehellä on sitä kohtaan että ap ei halua joka kerta juhlia aamuun asti. Mun mielestä ap on hoitanut tän juhlimisongelman hyvin: joskus molemmat lähtee aiemmin, joskus molemmat jää myöhempään ja joskus kumpikin tekee miten haluaa, eli ap lähtee kotiin kun mies jää juhlimaan. Mutta toi miehen asiasta vittuilu ja mummottelu ei mun mielestä oo millään tavalla hyväksyttävää. Voi hyvin olla, että miehellä on nyt joku kriisi menossa uuden elämäntilanteen myötä, mutta ei se oikeuta arvostelemaan ap:n elämäntapoja, kun ei ap:kään arvostele miehen halua juhlia myöhään (vaikka vauvan synnyttyä toi myöhään juhliminen edes kerran kuussa taitaa olla aika mahdotonta...).

Kiitos tästä. Masennuin jo koko ketjusta enkä jaksanut enää kommentoida. Ihmetyttää nämä kivikautiset asenteet, että naisen tulee niellä paikkansa. Vitut. En ala kenenkään sylkykupiksi.

Ap

Voi sinua pientä. Sinä et voi alkaa sylkykupiksi, kun olet sitä jo.  Olet mahdollistanut miehen käytöksen ties kuinka pitkään. Sinä olet niin takertunut johokin epätasa-arvo asenteeseen, että et näe todellista ongelmaa. Ei se ole yksin miehen juominen ja teidän erilainen bailauskulttuuri.

Masennuit, kun kaikki ei mennyt niin kuin sinä toivoit? Palstalaiset ei aloittaneet saatannallista syyllistämistä miestäsi kohtaan? Hänen käytöstä ei voi mitenkään puolustaa, mutta et sinä mikään lapsen tasolle typistetty viaton uhri ole.

En olekaan uhri, siinä olet aivan oikeassa. Vituttaa silti. Mutta tästä kommentista ei ollut mitään lisäarvo keskusteluun, sait kuitenkin vittuilla lisää. Tuliko hyvä olo? Älä vaivaudu jatkamaan, en jaksa enää tällaisiin vastata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyhyesti, sinä olet oikeassa. Jokainen päättää itse kuinka paljon juo ja valvoo, ihan perusasia jossa ei kuulu tehdä kompromisseja. En myöskään käsitä miksi miehesi tarvitsee sinut vierelleen koko ajaksi eikä voi jäädä juhliin "yksin" edes pariksi vikaksi tunniksi. Itsestäni on ainakin mukavaa olla kaverien kanssa ilman miestä toisinaan.

Ylläoleva siis pätee jos et olisi raskaana. Se, että mies on tuollainen vaikka olet raskaana vetää täysin sanattomaksi. Tajuaako hän, että seuraavina vuosina ette juuri juhli kahdenkesken (tai jos vauva valvottaa, ette ehkä lainkaan)?

Hän varmaan tajusi sen juuri ja ahdistui tajutessaan, kuinka isosta asiasta on kyse. On huomioitava että minä olen jo äiti joten tiedän mitä on tulossa. Olen kipuillut tuon asian jo kauan sitten, joten olen sopeutunut ja onnellinen lapsiperheen elämään. Miehelle moni asia on muuttunut nopeasti (uusperhe, parisuhde, eka oma lapsi tulossa). Hän kyllä pystyy jäämään iltaa jatkamaan jos minä lähdenkin aiemmin kotiin. Ja nyt raskausaikana ei oletakaan minum hilluvan aamuyöhön missään. Eniten kai pelkää ettei me koskaan enää päästä mihinkään. Ja purkaa huolensa aivan väärällä tavalla. En tahtoisi nyt jaksaa noin lapsellista märinää kun olen itsekin kovilla raskauden myötä.

Mies on halunnut lasta kiihkeämmin kuin minä. Taitaa silti tulla yllätyksenä.

Kuuntele nyt vähän edes itseäsi. Mies ei osaa purkaa edes huoliaan oikein. Etkä jaksa häntä, kun olet raskaana ja kaikkee. Seuraavaksi sinulla on vauva, taapero, uhmaikäinen, jne. kun mies ei osaa purkaa huoliaan sinusta oikein? Onko erilaisuuden hyväksyminen sinulle liian raskas ponnistus?

Kyllä se on väärä tapa jos solvaa omaa puolisoaan ja haukkuu, mutta itse vaatii hyväksyntää, vapautta mennä, pitkiä unia ja kotitöistä vapautta. Minusta parisuhteen pohja on kunnioitus molempiin suuntiin. Eri mieltä saa olla js erilaisiutta täytyy kasvaa sietämään, mutta tuollaiset mummopaskapuheet ei mene läpi. Sen verran itsetuntoa löytyy. Minä pärjään omillani ihan kaikin tavoin jos on pakko. Tienaan onneksi hyvin, omistan talon ja auton ja olen luojan kiitos itsenäinen ihminen. Voin erota jos täytyy eikä mun tarvi jäädä sikaan roikkumaan rahan vuoksi. Haluaisin kuitenkin yrittää saada asiat toimimaan.

Ap

*reps*

Olet parisuhteessa, jossa sinua ei kunnioiteta. Olet parisuhteessa johon tulossa lapsi, vaikka sinua ei kunnioiteta. Oikein esikuva vahvasta itsenäisestä naisesta. Nyt sinua pitäisi kehua, kuinka teet itsenäinen rohkea ratkaisun, kun voit tarvittaessa erota?

Kuinka isoon ääneen pitää huutaa, entä lapsen oikeudet syntyä ehjää perheeseen, jossa vanhemmat kunnioittavat toinen toisiaan? Kunnioitus ei tule jalkojen levittämisellä miehelle ja sieltä lapsen ulos työntämisellä. Sen pitäisi olla jo olemassa ennen sen perheen perustamista.