Mikä on paras kehu, jonka olette kuulleet?
Eli paras kehu itsestänne, joka on tuntunut todella hyvältä ja koskettanut teitä? Voi olla useampikin, heittäkää vaikka top3. Se voi liittyä ulkonäköön, luonteeseen, johonkin tekoon tms.
Itselläni kun oma mies ( joka ei siis koskaan kehu,ei kiitä,ei anna mitään positiivista palautetta, ei puhu tunteistaan muutenkaan paitsi vitutuksesta ja ylipäänsä siitä, kun joku on huonosti ) kehui minua kauniiksi kaverilleen jokin aika sitten ja satuin tämän "vahingossa" kuulemaan. Se tuntui hyvältä näin parinkymmenen yhteiselovuoden jälkeen. Ja varsinkin, kun itse kokee, että ei ole ehkä enää se hehkeä, nuori kaunis nainen, johon hän aikoinaan ihastui. Mutta siis ajattelee kuitenkin minusta näin, vieläkin :) Niin, ja siis tämä kaveri, kenelle kehui, tietää ja tuntee minut, eli ei siis yrittänyt mitenkään nostaa egoaan heittämällä jotain olematonta.
Ja toisena myöskin mieheni kommentti, että meillä TODELLAKIN on kaunis koti. Olen aina rakastanut sisustamista, ja pitänyt kotiani kauniina. Panostan tähän ihan oikeasti paljon aikaa ja energiaa, koska minulla ainakin tulee siitä hyvä mieli. Kaverit ja sukulaiset kyllä aina jaksavat kehua, mutta se, kenen kanssa tämän jaan, totesi tämän vain kerran ja aivan yllättäen. Eli se jäi kyllä mieleen.
Ja sitä kolmatta jään vielä miettimään, kai se sitten liittyy johonkin luonteenpiirteeseen... :) Kertokaa te omianne :)
Kommentit (22)
"Hyvä". Työkaveri kehuu jatkuvasti. Se on parasta. Kiitos.
Mieheni aikana, ilman flirttiä sanottu: "Olet maailman kaunein nainen!"
1) Keskustelutaidot. Useampi henkilö on sanonut, että keskustelut kanssani ovat erityisiä. Miehet treffeillä ovat kehuneet ("ei monen kanssa voi keskustella kuin sinun kanssasi"), ystävät ovat kehuneet ("toivoisin, että minulla ja puolisollani olisi samanlaisia keskusteluja mitä meillä on").
2) Muoti-intoiselta naiselta kuultua: "olet naisellisin nainen, jonka tiedän"
3) Miesten kehut ulkonäköön liittyen, mm. vartalo, kasvot, silmät, tuoksu jne.
Mulla on varmaan se, kun eräs ihminen totesi "sulla on tosi lempeä ääni ja sua on kiva kuunnella". Ei ehkä kuulosta ensin kovin erikoiselta, mutta itselleni meni suoraan sydämeen, koska olen koko ikäni kärsinyt puheviasta ja hävennyt puhumista, ajattelen kuulostavani hirveältä. Pitkin ikääni olen saanut kuulla naureskelua, mutta tuo oli ensimmäinen kerta kun joku oikeasti kehui ja tykkäsi kuunnella minua, eikä puuttunut outoon puhetyyliini.
Ulkonäkö: Vanha luokkakaveri jonka kanssa meillä oli aika viileät välit sanoi että olen kaunein ihminen kenet hän on koskaan nähnyt. Se oli yllättävää ja mukavaa. Vaikka hän ei taatusti ajattele niin enää, lämmitti se mieltä.
Luonne: Työnantaja kehui minua rohkeaksi ja huolehtivaiseksi, sellaiseksi leijonaemoksi. Toinen työnantaja sanoi myös että olen paras ja tunnollisin työntekijä joka hänellä on koskaan ollut.
Huh, jo on kehuja, ihan tuli hyvä mieli näitä muistellessa! :)
Kukaan ei ole koskaan ollut minulle niin kannustava kuin sinä.
Tuo kolahti minuun syvästi. Oli jotenkin niin ehdottomasti sanottu, odottamattomasti ja tärkeältä ihmiseltä.
Riidellessä mies kerran ärähti, että en voi mitenkään ymmärtää, koska en kykene sellaiseen [oman edun tavoittelemiseen toisen kustannuksella]. Vaikka silloin tuntui, että mies sanoi minun olevan liian naiivi ja sinisilmäinen, niin jälkikäteen olen ajatellut että itse asiassa se oli ihana kohteliaisuus.
Ulkonäöstä - lämmittää edelleen kummasti, kun huomaan miehen tuijottavan vartaloani ja hän toteaa, ettei voi pitää silmiään erossa minusta.
Onhan noita kaikenlaisia kommentteja kyllä saatu elämän aikana, mutta ainakin vilpittömin oli se, kun teininä huolehdin pienemmät sisarukset pesulle uintireissun jälkeen ja pikkuveli 4v heitti suihkussa ihailevasti että "sulla on melkein yhtä pulleat tissit kun äitillä". Nyt kun on ite saanu lapsen tässä vajaa vuosi sitten, niin muistaa tuota kommenttia ilolla, kun on äitin kanssa todettu että meillä on saman malliset tissit ja että äitilläkin on edelleen hyvät tissit vaikka niissä on jo neljä lasta riippunu😃
Yksi muisto menneestä on, kun eksä tosi ylpeänä ja täysin spontaanisti totesi isoissa juhlissa, että hänellä on kaikista kaunein kumppani.
Sittemmin ehkä se kun joku sanoo "it's heaven when you are there". Ja voin sanoa samat sanat takaisin.
Töissä saadut kehut tuntuu aina tosi hyvältä, koska olen helposti aliarvostettu ulkoisen olemukseni vuoksi.
Mä siivosin kerran yhtä kohdetta ja kun kohteen siivousfirma vaihtui, kohteen esimies sanoi mulle henkilökohtaisesti, että mä teen niin hyvää työtä, että hän haluaisi minun jatkavan tätä kohteen siivousta siinä seuraavassa siivousfirmassa ja hän suosittelisi minua tuohon toiseen firmaan.
En suostunut, mutta todella hyvä mieli jäi hänen kommentistaan. 😊
Nuori kollega sanoi, että hän haluaa vanhana olla samanlainen kuin minä. Mies sanoo, ettei hän tiedä ketään muuta naista, jota jaksaisi kuunnella 10 minuuttia kauemmin.
Niin, tuo työnantaja joka minut siis kehui, oli yksityinen ( olin henkilökohtainen avustaja ), hänellä ei ollut ollut aiemmin kuin n. 20 työntekijää, eli ei siis kyseessä mikään iso firma, joten vertauskohderyhmäkin oli pieni. Mutta tein siellä kuitenkin 2 vuotta töitä, ja työnantajan mielestä olin ollut paras... :) No eihän siitä voi olla kuin kiitollinen. Vastaus siis tähän, koska ihmettelin noita alapeukkuja :) Ettei siellä nyt joku luule, että täällä leijutaan jossain pilvissä. Ei nyt sentäs :) Ap.
Paikka hallituksessa ja osakkuus. Ei sen parempaa kehua voi duunissa saada.
Mun paras kehu oli kun mun mies sanoi että sopisin vaikka presidentiille mutta kaikkein eniten hänelle erityisesti hänelle. Liikuttaa erityisesti koska meillä ei ole tapana kehua toisiamme joka on harmi.
Sulla on ihan kuusikymppisen miehen musiikkimaku.
16-vuotiaana teinityttönä tuo oli minusta hauska kommentti ja on siksi jäänyt mieleen.
Ulkonäöstä olen kuullut usein kehuja, paras oli ehkä se, kun kävelin torikahvilan ohi ja siellä eräs mies huudahti, että siinä menee kaupungin kaunein nainen!
En muista. En paljoa perusta muiden mielipiteistä.
M50
Mulla on naisena edelleen vaikea hyväksyä pituuttani 173cm. (Joo tiieän ettei edes oo niin pitkä mutjoo)
Niin oli ihanaa, kun mun valmentaja sanoi, että: "Sulla on niin ihanan pitkät raajat, niin muistathan kannatella niitä plaa plaa plaa..."
Ja ainaisten rumien pituuskommenttejen joukosta on yksi ihana poikkeus.
"Sä oot niin pitkä ja kaunis."
Pitkät naiset muistakaa ootte ihania! <3
Ap tähän muisti, että aikoinaan eräs työnantaja kehui minut parhaaksi ja ahkerimmaksi työntekijäksi, ketä hänellä on koskaan ollut tai tulee olemaan... Tai ainakin hän pelkäsi, ettei tule saamaan kaltaistaan. Kun mulla oli vika työpäivä, itkettiin molemmat. Mutta elämä jatkuu... Toivottavasti hän on saanut vertaiseni...