Lue keskustelun säännöt.
Mieheni sanoi, että välillä toivoo, että hänen äitinsä kuolisi. Mulle jäi vähän outo olo..
24.10.2016 |
Tiedän, että miehellä on vaikea äitisuhde ja että hänen äitinsä on todella paha ja kieroileva ihminen, mutta silti tämä tuntui vähän oudolta.
Ei sanonut vihaisesti vaan lähinnä kyllästyneesti, että "välillä mä aina mietin, miten paljon helpompaa elämä olisi ilman äitiä.. Välillä aina ajattelen jopa niin, että kumpa se kuolisi "
Mies lähti töihin ja en ennättänyt sulatella asiaa, tajusin vasta nyt kunnolla.. Mitä mieltä tällaisesta ajatuksesta?
Kommentit (9)
Olen välillä ajatellut samanlailla. Itsellekin toki tuli huono omatunto ajatuksistani ja tuntui kamalalta, miten sellainen voi käydä mielessä. Luulen, että ne joilla on oikeasti hyvät vanhemmat ei vain oikein voi tajuta, millaista helvettiä se pahimmillaan voi olla, kun aina ei vanhemmat ole hyviä. Joskus olen myös toivonut, että kunpa kuolisin itse tai kunpa en olisi koskaan syntynyt... Nuo on kaikki lopen väsyneen ihmisen ajatuksia. Kun on ihan lopussa, finaalissa, masentunut ehkä itsekin, kun ei vain enää jaksa sitä ihmistä. Ja kaikki vain jaksaa hokea "mutta kun se on kuitenkin sun äitis"... Mut ihan oikeasti. Ei lastenkaan eikä aikuisten lasten ole pakko kaikkea kestää ja jaksaa ja ymmärtää loputtomiin. Raja se on meilläkin.
Älä ole järkyttynyt miehesi puheista, tai siis saat olla, mutta koita ymmärtää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on todella vaikeat välit niin ymmärrettävää, että voi tulla tuollainenkin ajatus, kun ei jaksaisi enää yhtään.
Oma mieheni sanoi äitinsä hautajaisten jälkeen, että on paljon helpompaa olla kun äitinsä on poissa.
Kaikilla ei ole iki-ihanaa äitiä. Ihan ymmärrettävää jos toivoo hirviöäidin kuolemaa.
Läheinen ihmissuhde voi olla myös todella rasittava. Suhtautuisin ymmärtäväisesti miehen sanoihin, ehkä asiasta voisi jutella enemmänkin?
Aihetta on muuten sivuttu täälläkin: http://www.vauva.fi/keskustelu/3874896/ketju/vanhemman_kuolema_on_helpo…
Joskus sitä vaan sanoo ääneen sen mitä miettii. Itselläni on ollut tuo tunne isästä. Ei niin että olisin ihan oikeasti toivonut sitä kuolemaa, vaan että sen tiedosti miten paljon se helpottaisi siinä tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos silmiä avaavista vastauksista! Ap
Todennäköisesti se on miehesi edessä ennenmin tai myöhemmin, omien vanhempien hautaaminen nimittäin. Sittenhän voitkin lohkaista jotain sopivaa, esim: no vihdoin! Kyllä sä olet varmaan helpottunut! Tai ihan vaan onnitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei varmaan ole miettinyt asiaa ihan loppuun saakka, kunhan puhui. Minäkin välillä mietin, että elämä olisi helpompaa ilman super rasittavaa äitiäni, mutta äidin sairastuttua vakavasti tajusin, etten halua luopua hänestä vielä pitkään, pitkään aikaan.