Lue keskustelun säännöt.
Mikä on ollut paras ruoka, jota olet syönyt IKINÄ?
Siis paras ateria?
Minulla on seuraava.
Vuosientakainen miesystäväni kokkasi kerran sellaisen aterian, että oksat pois. Olin tullut toisesta kaupungista valintakokeista junalla. Uupumus ja apeahko mieli vaivasivat minua. Oli toukokuinen ilta.
Kun saavuin hänen kotiinsa, näin hänen kattaneen pöydän ja sytyttäneen kynttilän. Ruoaksi oli alkusalaatin jälkeen voissa paistettu kuhafilee limemehulla höystettynä, perunasose ja rennoiksi kuullotetut kevätsipuli- ja purjorenkaat. Juomaksi oli vesi ja viileä, puolikuiva valkoviini.
Se on ollut ainut kerta, kun olen itkenyt ilosta ruokaa syödessäni.
Mikäs teillä?
Kommentit (646)
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa että moni täällä ei tiedä hyvästä ruuasta mitään.
Pakko sanoa, ( vaikkei haluaisi ) että nää on nollaviestejä, ei mitään asiaa, ei mitään tyyliä, ei yksinkertaisesti mitään. No, tuliko hyvä mieli nyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Gampas alkuruokana ja paella pääruokana Espanjassa🤤
Tanskassa kala-ja äyriäiskeitto
Itse tehtynä: tästä on jo paljon aikaa: tein bolognesekastiketta pizzaa varten, kaadoin siihen lihaliemijauhetta mutta sen kansi irtosi ja sekaan pölähti aivan liikaa. Kaivoin ylimääräiset pois ja lopputuloksena kastikkeessa oli täydellisen vahva umami ja juuri optimi suolaisuus ja pizzasta tuli parasta mitä ikinä on ollut. Nykyään teen pizzat eri tavalla, hieman mutta ei kovasti hifistellen ja hyviä niistäkin tulee. Tuota temppua ei voi toistaa, lihaliemijauhetta tulisi väistämättä liikaa tai liian vähän. Samaa lihaliemijauhettakaan ei taida enää olla kaupoissa.
Ravintolassa: Italiassa, 70-luvun alkupuolella, hotellin "viimeisen päivän juhlat". Tämä illallinen alkoi noin klo 21 (ihan tavallista siellä päin). Ruokalajeja taisi olla 8-9. En muista mitä kaikkea tarjottiin, mutta kaikki oli älyttömän hyvää. Erityisesti mieleen jäivät melkein suoraan Välimerestä kattilaan kiskaistut sydänsimpukat. Mitkään simpukat missään eivät sen jälkeen ole maistuneet yhtä hyvältä. Epäilen, että vastaavia ei enää edes saa.
Vierailija kirjoitti:
Äidin tekemä jauhelihatomaattilaatikko, aivan parasta joka kerta <3
Oi, saisko tähän reseptin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen tekemät lihapullat. Ne on siis ihan käsittämättömän hyviä!!
Edesmenneen isoäidin lihapullat kastikkeella tai ilman. Ihan parasta eikä niitä saa enää. Mistään lihapulla resepteistä ei vaan tule sellaisia, on kokeiltu. Ei mitään hajua mikä niiden lihapullien taika oli, joku tekniikkako.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan kiinalainen ruoka Pariisissa yhdessä suositussa ravintolassa tai burritot Jenkeissä. Vanhempieni tekemä kantarellirisotto on myös upeaa. Supisuomalainen ruoka on aika mjääh.
Vierailija kirjoitti:
Edesmenneen isoäidin lihapullat kastikkeella tai ilman. Ihan parasta eikä niitä saa enää. Mistään lihapulla resepteistä ei vaan tule sellaisia, on kokeiltu. Ei mitään hajua mikä niiden lihapullien taika oli, joku tekniikkako.
Varmaan runsas rasva. Voi tai laardi. Kokeilepa laittaa silputtua pekonia lihapulliin. Tulee ihan mehukkaita pullia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidin tekemä jauhelihatomaattilaatikko, aivan parasta joka kerta <3
Oi, saisko tähän reseptin?
Juu, haluaisin myös reseptin. Löytyykö???
Yksi parhain ellei paras ruoka on ollut naudanliha haudutettuna punaisessa currykastikkeessa thaimaalaisittain ja sen kera jasmin riisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytetty hummerinpuolikas lisukkeineen yksi parhaista ja kalaseljanka Virossa
Vaikka olenkin asunut suurimman osan elamaani ulkomailla ja kaikenmaailman ruokia syonyt, niin parhaat ateriat olen saanut lomillani Suomessa. En missaan ravintolassa (jotka mielestani ovat liian kalliita heidan tarjontaansa verrattuna), vaan minulle tarjottu ruoka kotona valmistettuna , usein omasta puutarhasta tai itse poimituista aineista taidolla tehtyna. Nam.
Ystavattareni keittama siskonmakkarasoppa, maatalossa omista tuotteista valmistettu lammasateria sisaltaen myos heidan viininsa ja kotitalousopettajaystavani eraana laiskana paivanamme valmistama kala. Niita makuelamyksia yha kaiholla muistelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketju on herättänyt paljon ihania ruokamuistoja mieleen. En kuitenkaan ole varma osaanko nimetä ehdottomasti parasta ruokamuistoa, mutta useampi tosi hyvä ruoka on jäänyt mieleen:
-80-luvulla naapurin täti teki hirvikäristystä, jota en kai ollut koskaan ennen syönyt. Perunamuussia sen kanssa. Muistan, että se oli järkyttävän hyvää ja taisin santsata useammankin kerran.
-Omien vanhempieni suosikkikesäruoka on tietynlainen lihasäilyke (ihan vaan kylmänä purkista!), sipulivoikastike ja uudet perunat. Ohessa tomaattisalaatti, jossa ranskalainenkastike ja reilusti sipulinvarsia. Voi että miten yksinkertaista ja hyvää! Vie kielenkin mennessään, ja omat lapsetkin rakastavat tätä ruokaa :)
-Turkin lomamatkalla muistan syöneeni useammankin kerran ruokaa, joka vei kielenkin mennessään. Hygienia epäilytti, mutta ruuat olivat hyviä!
-Syyrialainen naapuri teki joitakin perinneruokia meille, ja ne olivat aivan mielettömän maukkaita. Varmaan vähän samaan tyyliin kuin nuo turkkilaiset safkat, eikös ne ole samalta maailmankolkalta...
Sisäfilepihvi punaviinisååsilla ja vuohenjuustoperunoilla. Mitään kalaa tai muutakaan mereneläviä en pysty edes haistamaan. Hyvää jälkiruokaa en ole missään ravintolassa onnistunut saamaan. Kotioloissa parasta on ollut lakkarahka tai lakkakermakakku.
Mahtava keskustelu! Yllätyin itsekin, kuinka monia ruokia mulle tuli mieleen!
-Mummon tekemä pizza. Kiroan yhä itseäni, etten tajunnut ottaa hänen reseptikirjaansa kuolinpesästä! Aivan eri makuinen kuin mikään toinen syömäni pizza - ja pizzaa on syöty vaikka minkälaista! Etenkin se taikina oli jotain aivan hämmentävää. Siis näytti ihan peruspizzalta, mutta makumaailma aivan erilainen kuin missään muussa syömässäni lätyssä.
-Poron sisäfilee lisukkeineen Kalastajatorpalla vuosia sitten. Niin suussasulavaa, että antaisin seuraavan palkkani, jotta saisin sitä vielä!
-Joskus nuorena tunsin erään kurdi-taustaisen ravintoloitsijan ja kesäisin käytiin välillä hänen sukulaistensa kanssa grillailemassa. Tekivät aina lammas- ja kanavartaita, mutta erikoisuutena oli se, että samassa vartaassa saattoi eri lihanpalat olla marinoitu eri tavalla, ja ne makuyhdistelmät veivät kielen mennessään. Tekivät myös lukuisia erilaisia kastikkeita ja majoneeseja, joihin vartaita dippailtiin. Heidän kanssaan tajusinkin ensi kertaa, että vartaiden kanssa liki kuuluu olla dippiä! Tekivät niin erilaisia makuja, että huh!
-Venäjällä kaksikin eri ruokaa. Ensin kermainen tryffeli-sienipasta hieman paremmassa ravintolassa. Kävin syömässä sitä joka kerta Moskovassa käydessäni, kunnes paikka suljettiin. Ei ollut halvimmasta päästä, mutta joka ruplan arvoinen. Toinen myös Moskovassa. Erään kioskin shaurmat. Näitä saatoin syödä välillä parikin saman päivän aikana. Naurattaa yhä se, kun työntekijät näkivät mun lähestyvän, niin alkoivat jo heti valmistaa tätä just mun lempi shaurmaa.
-Kerran täällä Suomessa sairastuin ja lähdin vanhemmilleni parantelemaan itseäni, kun kotona alkoi ahdistaa. Vanhemmat halusivat piristää ja hakea jostain ravintolasta syötävää. Päätyivät johonkin aasialaiseen ja kysyivät mitä haluan. En kipeänä jaksanu miettiä ja sanoin, että he valitsisivat puolestani. Prkl, kun en silloin kysellyt edes ravintolan nimeä, mutta toivat jonkin keiton. Oli kirkaslieminen, mutta jotenkin hieman kermainen ja erittäin tulinen kalakeitto. Aivan saakelin hyvää! Olen yrittänyt löytää edes samankaltaista keittoa eri aasialaisista ravintoloista, mutta ei ole tullut vastaan.
-Eräällä risteilyllä ihan vain naudan sisäfilee punaviinikastikkeessa. Olin tuohon asti vältellyt jostain syystä viinikastikkeita ja ehkä juuri siksi yllätyin miten tajuttoman hyvää olikaan!
-Erään exän tekemä tomaattipohjainen chili-lihakeitto. Siihen kun lisäsi vielä smetanaa, niin...
-Ai niin!!! Berliinissä oli italialaiset ruokafestivaalit ja päädyin sattumalta valitsemaan eräältä kojulta pucciaa, ja jos ette koskaan ole tätä maistaneet, niin hopihopi Italiaan!
Nämä nyt äkkiseltään tulivat mieleen! Jatkakaa te!
Vierailija kirjoitti:
Valkosipuliöljyssä paistettu kaniini ja friteeratut kalmarit Espanjassa. Asuin Espanjassa pari vuotta sitten, ja eräänä iltana lähdettiin mieheni kanssa etsimään ravintolaa, jossa voisimme syödä päivällistä. Emme vielä tunteneet seutua ja päädyimme lopulta pieneen tavernamaiseen ravintolaan.
Tilasin tosiaan kaniinia ja friteerattuja kalmareita.
En ole ikinä ennen maistanut mitään niin hyvää lihaa kuin se kaniini. Ihanan valkosipulista, niin pehmeää ja kosteaa sisältä ja ihanan rapsakkaaksi paistettu päältä. Ja ne kalmarit sekä rouskuivat että sulivat suuhun.
Olen syönyt Kreikassa kaniinia ja siinä oli aivan taivaallinen appelsiini-kastike. Aito Kreikkalainen mamma (sukulaisella oli Kreikkalainen aviomies ja käytiin hänen vanhempien luona) oli sen tehnyt ja voi luoja, että oli hyvää. Vähän ehkä tunnelmaa pilasi kanihäkit takapihalla ja lapset siellä silittelivät kaneja ja sitten tulivat ruokapyötään....
Hmm... Näitä olis parikin, mutta yksi mikä on jäänyt mieleen oli kun oltiin Thaimaan lomalla vuonna 2006, mentiin Koh Changille ja sieltä sitten muutaman päivän kierrokselle Kambodzaan, Kambodzassa söin lammasta ja nautaa jotka vei kyllä kielen mennessään. En tiedä miten se oli maustettu tai miten se oli valmistettu, mutta se on jäänyt mieleen eräänä parhaana ateriana mitä olen koskaan syönyt.
Toinen oli juustosavuporo keitto Rukalla varmaankin vuonna 1999 tai 2000. Tuon jälkeen kyseinen herkku ollaan tehty Joulupöytään joka vuosi.
Ei varsinainen ateria, mutta mamman leipoma rieska (=hiivaleipä), joka paistettiin kesällä kaalinlehdellä puilla lämmitettävässä leivinuunissa. Vielä lämmin pitkä siivu rieskaa, jonka päällä hiljalleen sulavaa voita ja uunissa hyydytettyä munavoita. Aah, se oli lauantaiherkku vailla vertaa varhaisessa lapsuudessa.
Minäkin olen tuota herkkua leiponut, kun vielä oli oikea leivinuuni käytössä, mutta ei sitä mamman rieskaa lyö laudalta kukaan tai mikään. Nyt olen lähisuvun vanhin, elänyt pidempään kuin sekä äiti että mamma, eikä käytössä ole kuin sähköuuni, jossa ei paistu ollenkaan niin maistuvaa rieskaa kuin oikeassa leivinuunissa, eikä ole kasvimaata, josta noutaa suuria kaalinlehtiä. Oi aika entinen!