Onko oikeasti haitallista jättää 1v viikoksi hoitoon?
Onko siis haitallista 1vuotiaalle jäädä turvallisen ja luotettavan aikuisen hyvään hoitoon viikoksi vanhempien lomareissun ajaksi? Meillä on nuorin 1v.5kk ja nyt olisi mahdollisuus lähteä viikoksi pakettimatkalle. Mielellään lähtisin, mutta nyt mietityttää tuo pieni. 3 ja 4v sisarukset varmasti pärjäävät. Ihan asiallisia ja rehellisiä vastauksia kaipaan, ei tarvitse kaunistella, toisaalta kauhisteluakaan en kaipaa
Kommentit (77)
Lähtekää, hyvänen aika. Kyllä ne lapset pärjäävät. Riippuu tietysti siitä, hoitaako kolmikymminen täti vai 75-vuotias mummo. Jos mummo on vasta viisissäkymmenissä, niin jaksaahan sen ikäinen mummokin vielä.
Lähde itse kaverin kanssa reissuun ja isä hoitaa. Seuraavan kerran sitten toisinpäin.
En jättäisi vielä noin pieniä. Kyllä loma on lomaa koko perheenkin voimin. Me suunnitellaan just miehen kanssa ekaa kahdenkeskistä lomaviikkoa, nuorin lapsista on 15 v. :D Mielettömän hauskoja reissuja on kyllä ollut koko perheen kesken.
Voisivatko lastenvahdit tulla teille kotiin vahtimaan lapsia? Kotona turvallisessa ja tutussa ympäristössä varmasti helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette ota lapsia ja mummoa mukaan lomalle? Mummokin olisi varmasti mielissään ja voisi vahtia lapsia vaikka puolet ajasta lomakohteessa ja saisi "vaivanpalkaksi" sitten lomailla osan ajasta..
Itsellä vajaa 2v lapsi eikä ole tullut mieleenkään laittaa häntä edes yhdeksi yöksi hoitoon! Jos lapsia tekee, täytyy niistä myös huolehtia. Jos tahtoo viettää huoletonta elämää ja ottaa satunnaisia äkkilähtöjä ja pitkään nukuttuja hotelliöitä, olisi lisääntyminen kannattanut jättää myöhemmäksi tai välistä kokonaan...
Vähän saa budjetti joustaa, jos kahden hengen sijasta lomalle lähteekin kuusi.
Vierailija kirjoitti:
En jättäisi vielä noin pieniä. Kyllä loma on lomaa koko perheenkin voimin. Me suunnitellaan just miehen kanssa ekaa kahdenkeskistä lomaviikkoa, nuorin lapsista on 15 v. :D Mielettömän hauskoja reissuja on kyllä ollut koko perheen kesken.
On ne reissut hauskoja perheenkin kesken, mutta on ne hauskoja ihan aikuisporukallakin. Onhan se nyt paljon rennompaa kun ei tarvitse huolehtia itsestään ja saa valvoa ja nukkua muutaman päivän niin kuin haluaa.
Ja niille "miksi hankitte lapsia jos ette jaksa niitä hoitaa", niin mikä kumman marttyyrinkruununkiillotus lasten hankkiminen&hoitaminen pitäisi olla? Minun ei ainakaan tarvitse hoitaa lapsiani yksin, on mummoja, tätejä, setiä, kummitätejä ja ystäviä turvaverkkoina, ja elä'm on paljon helpompaa kun meillä on toisemme apuna. Lasten ja vanhempien välinen suhde ei katkea siihen kun lapsi täyttää 18 tai muuttaa kotoa pois, eikä se katkea siihenkään jos on viikon erossa elämän aikana.
Täältä ei kyllä saa kuin ihan vinoutuneen kuvan koko asiasta. Jos tuntee itsensä, lapsensa ja hoitajat, niin normaalit ihmiset osaavat punnita asian, ja monet päätyvät siihen, että oma yksivuotias voi olla viikon hoidossa. Toki se riippuu sekä lapsesta (onko jo ollut hoidossa ja homma sujunut), hoitajasta (onko hoitajan kanssa jo sujunut) että itsestä (turha lähteä jos tietää että huoli pilaa loman). Jos kaikki palaset on kunnossa, niin homma sujuu ja nää kaikkitietävät tuomitsevat vastaukset voi jättää omaan arvoonsa; ts. pohdi asiaa juuri sinun lapsesi, hoitajien ja itsesi kannalta, ei siihen av-mammojen "asiantuntemusta" kaivata. Tai varsinkaan hyväksyntää. Vähän esim. nauratti toi miten mummollekin on niin rankkaa olla pienten lasten kanssa että varmaan väsyy. Haloo, meillä mummot oli nipinnapin viiskymppisiä, kun lapset olivat pieniä: nyt on lähipiirissä paljon yli nelikymppisiä, joiden omat lapset ovat pieniä. Että kai nyt ite tiedät senkin, että onko se mummo terve työikäinen ihminen vai sairas 80-vuotias...
Mikä ihme siinä on, että nykyään ei muka mitään voi tehdä ilman että lapset "traumatisoituu"? Kyllä vanhemmilla saa olla omaakin elämää. Jos lasten hoito on järjestetty niin miksi ei vois lähteä? Ihmeellistä syyllistämistä. Ja mikä ihmeen neuvo tuo on, että lapset ja mummo mukaan?! Aika paljon saa olla ylimääräistä rahaa jos vaihtaa kahden hengen reissun kuuden hengen reissuun. Jokainen perhe tehköön omat valintansa näissä asioissa.
En lähtisi. Meidän lapset järjesti ihan helvetin pienempinä jo parin päivän eron jälkeen. Loppujen lopuksi olin väsyneempi kuin ennen lomaa/juhlaa/parisuhdeaikaa. Kaikki säännöt ja rajat piti varmuuden vuoksi testata. Arki meni aivan sekaisin. Jälkikäteen ajatellen se oli normaalisti hyvätapaisten lasten tapa käsitellä eroa, ja merkki siitä välit ovat läheiset. Lapset uskalsivat osoittaa, että vanhempien poislähteminen oli heille rankkaa.
Toisekseen on ihan kohtuutonta pyytää mummoa hoitamaan lapsiasi. Vaikka hän olisi, nuori, terve ja läheinen, on kolmen alle 5 v. hoitaminen viikon ajan ihan liian rankkaa.
Kolmanneksi vanhemmat lapset kyllä tajuavat, että olette olleet kivalla matkalla kahdestaan ja ihmettelevät, miksi että halunneet lapsia mukaan. Lasten kanssa matkustaminen on rankkaa, mutta myös tosi ihanaa. Perusrantakohteesta saa aika paljon enemmän irti, kun mukana on tyyppyjä joille erilaiset äänet, jätskit, kasvit tai vaikka liikennemerkit on suuri ihmetys.
On tosi vaikeeta et kukaan vieras (ei oma äiti) osais noin monen lapsen kaikki jutut. Voi vaikka antaa gluteiinia tai natriumglutamaattia kelle ei kuulu. Hirvee homma sulle tehdä kaiklle ruokalistat ja vaatelistat ja aikataulut voi silti ettei noudateta.
Lapsen psyyke tuskin yhdestä lomareissusta pirstailoituu peruuttamattomasti, mutta kyllä monilla lapsilla jo yksi yökyläily tai kerhon aloitus laukaisee piiiiiiitkän eroahdistuskauden, joka on rankkaa sekä vanhemmille että lapselle, niin mua ei ehkä huvittaisi noin pienen kanssa testata mitä viikko tekee. Että voi olla että se loman rentoutus valuu viemäriin siinä kun seuraavat 3kk kävelee vessaan taapero nilkasta roikkuen.
En pidä järkevänä, en usko että on suoranaisesti _vaarallista_ lapselle mutta tarpeettoman raskasta. Kyllähän sitä lapset "pärjää" missä vaan, eikä kaiken tarvitse olla ihanteellista vaan hyvinvointiin riittää epätäydellisyys... mutta joo, kyllä tuo ylittäisi meidän perheen kohdalla rajan heittämällä.
Ja samaa mieltä olen 3- ja 4-vuotiaasta, ellei sitten se hoitaja (mummoko se oli?) ole käytännössä perheenjäsen joihin lapsilla on oikeasti tiivis luottamussuhde.
Suositus on yksi yö per ikävuosi ja itse en vuoden vanhaa viikoksi jättäisi, kyseessä on vielä niin pieni lapsi. Jätimme joskus vuoden vanhan pariksi yöksi tuttujen ja turvallisten luo hoitoon, meni noin kuukausi kun saatiin normalisoitua tilanne (yörytmi meni, lapsi oli koko ajan itkuinen, ero ahdistusta ym.). Kuulin vasta jälkeenpäin tuosta suosituksesta ja omasta kokemuksesta uskon kyllä siihen.
51 jatkaa vielä kun ei tullut ehkä ihan selkeästi sanottua, että vaikka kaikki menisi tosi hyvin, on viikko lapsille stressaava kokemus. Tuon ikäisille vanhemmat ovat tosi tärkeitä ja viikko pitkä aika. Kaikki ovat sen ikäisiä, että eivät osaa sitä oikein ilmaista tai edes ymmärtää tunteitaan.
Omat lapset ovat nyt 7 ja 10 v. Niillekin tulee viikonlopun aikana ikävä, nyt ne osaavat sen kunnolla kertoa. Ja kun ollaan oltu erossa, pitää varata aikaa kotona rauhassa oleskeluun ja jutteluun. Muuten 10 v. edelleen reagoi muuttumalla lyhytpinnaiseksi ja yhteistyökyvyttömaksi.
Uudet tilanteet jännittää, nyt niistä voi kunnolla jutella etukäteen. 7 v. ei oikein vieläkään hahmota aikaa, ei niin kuin aikuiset.
Miksi ette ota lapsia ja mummoa mukaan lomalle? Mummokin olisi varmasti mielissään ja voisi vahtia lapsia vaikka puolet ajasta lomakohteessa ja saisi "vaivanpalkaksi" sitten lomailla osan ajasta..
Itsellä vajaa 2v lapsi eikä ole tullut mieleenkään laittaa häntä edes yhdeksi yöksi hoitoon! Jos lapsia tekee, täytyy niistä myös huolehtia. Jos tahtoo viettää huoletonta elämää ja ottaa satunnaisia äkkilähtöjä ja pitkään nukuttuja hotelliöitä, olisi lisääntyminen kannattanut jättää myöhemmäksi tai välistä kokonaan...