Tunsitko sinä olleesi lapsuudenkodissasi rakastettu ja hyväksytty sellaisena kuin olet?

Vierailija kirjoitti:

En. Olisi pitänyt mennä tiukkaan uskonnolliseen muottiin. En mennyt lapsena, enkä nyt.

Sama. Harva asia on niin pakahduttavan kipeä kuin se, että herkimmässä iässä saa oven naamalleen vain siksi, että ei suostu synnytyskoneeksi ja rajoittamaan elämäänsä järjettömien sääntöjen avulla. Joo, vl-taustainen olen. Se, että omat vanhemmat häpeävät nuoren olemassaoloa ilman, että hän tekee muuta kuin elää omannäköistään elämää, on ainakin itselleni jättänyt syvät arvet. Olen akateeminen asiantuntija ja terapian jälkeen ihan tasapainoinen aikuinen, lapsia en uskaltanut tällä taustalla tehdä. En kokenut enkä koe, että minulla olisi siihen kylliksi annettavaa, vaikka joskus surettaakin.

n45 

KYLLÄ.

Ei hyväksytty. olin hiljainen ja ujo, joka johtui siitä, että koskaan ei kuunneltu. Aina keskeytettiin. Tätä jatkui koko aikuiselämän. Kun ilmaisin etten tykkää, että koko ajan keskeytetään ja vähätellään niin homma jatkui entistä voimakkaampana. Mulla on järjelliset jutut, onneksi on tätä kokemusta muualta. Kyse on rooleista. Sisarusten kanssa en ole missään tekemisissä, mutta vanhepien kanssa kylläkin ja se on kidutusta.

En aina. Etenkään isältä en kokenut saavani rakkautta ja hyväksyntää. En vieläkään tiedä, mitä tein väärin, mutta onnistuin todella usein suuttumaan isäni. Sain yleensä tukkapöllyä tai remmillä piiskausta rangaistukseksi. Koin jo hyvin varhaisessa vaiheessa, että olin jotenkin hirveän vaivalloinen ja hankala lapsi, vaikka näin jälkikäteen ajateltuna en todellakaan ollut. Ihan tavallinen lapsi.

No, isä homehtuu jossain, eikä tule koskaan näkemään lapsenlastaan.

En. Tunsin aiheuttavani vanhemmilleni lähinnä häpeää.

En tuntenut koskaan. Ei äitini pystynyt rakastamaan ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En. Olisi pitänyt mennä tiukkaan uskonnolliseen muottiin. En mennyt lapsena, enkä nyt.

Sama. Harva asia on niin pakahduttavan kipeä kuin se, että herkimmässä iässä saa oven naamalleen vain siksi, että ei suostu synnytyskoneeksi ja rajoittamaan elämäänsä järjettömien sääntöjen avulla. Joo, vl-taustainen olen. Se, että omat vanhemmat häpeävät nuoren olemassaoloa ilman, että hän tekee muuta kuin elää omannäköistään elämää, on ainakin itselleni jättänyt syvät arvet. Olen akateeminen asiantuntija ja terapian jälkeen ihan tasapainoinen aikuinen, lapsia en uskaltanut tällä taustalla tehdä. En kokenut enkä koe, että minulla olisi siihen kylliksi annettavaa, vaikka joskus surettaakin.

n45 

Joku vl alapeukuttaa, koska eihän tuollaista oikeasti käy :) Paitsi jos käy, niin oma vika, syntinen petturi. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä

Kyllä, kaikki ei mennyt putkeen, mutta rakastettu ja arvostettu olin.

Äidin osalta en. Hänen mielestään en koskaan tehnyt mitään oikein, hän mollasi ja vähätteli minua, nauroi tunteilleni. Onneksi isäni oli hyvin rakastava ja lempeä. Hän hyväksyi minut sellaisena kuin olin. Kiitos isä!